813. Tukholma 49. Kungsholmen, Atlas, 2017

Sateinen lähtöpäivä 10.10.2017. Remontti Vikingin terminaalissa Katajanokalla. Romutetun Finnjet-laivan muistotaulu (lasivitriini) oli poistettu ala-aulan peräseinältä idästä. Matkapoikien kylpyläesite oli jaossa matkanjärjestäjän tiskillä. Lähtöselvitys-automaatit olivat välillä tyhjinä, kaikki viisi rivissä.

Henkilötodistukset tarkastettiin yläkerran portilla! Risteilymatkustajien valokuvauksen pystyi kiertämään sivusta. Viron-matkailun ilmaisjakelulehti Baltic Guide oli jaossa telineissään. Portti 1 oli käytössä: oikotie lasiseinäiselle käytävälle, joka vei Mariellalle. Kävelin laivaan ryhmien perässä jo klo 16:40. (Laivan lähdön tärinä alkoi vasta klo 17:25.)

Hyttini oli pieni B2-sisähytti numero 4803, oikean kyljen käytävältä poikittaisella käytävällä heti takempien portaiden takana. Jouduin maksamaan risteilymatkastani peräti 14 euroa lokakuussa 2017, kun taas huhtikuussa 2017 olin kahdesti maksanut vain 3 euroa ja tammi-, helmi- ja maaliskuussa 4 euroa. (Edellisvuoden 2016 syys- ja lokakuussa maksoin myös 14 euroa).

Marianne-karamellit olivat tehneet paluun tervetuliaislahjaksi Mariellan hyttiin saapuville! Kaksi kappaletta puna-valko-raitaisissa paperikääreissään kahden hengen hytin pöydällä. Hytin radion kaiutin oli lähes mykkä. Laivan kuulutukset eivät kuuluneet. Hytin oveen oli liimattu vihreä tarra: "Huolehdi ympäristöstä ja sammuta valot!" Hytti tuntui kylmältä. Laiva kulki tasaisesti, vaikka päivällä oli tuullut.

*

Tukholmassa aamulla 11.10.2017 "maihinnousu vain kannelta 6", toisin sanoen laituria vasten oli laivan vasen kylki. Laivaa ei ollut tullessa käännetty ympäri, niin että keula olisi paluumatkaa varten valmiiksi itään Suomea kohti. Nousin portaita kaksi kerrosta ylemmäs, jossa oli kohtuullinen ruuhka.

Vasemman kyljen varaportti sijaitsi ravintolasalin kyljessä ja avattiin klo 10:05. Hitaampia ohitellen olin ulkona jo klo 10:10 ja lähdin kävelemään Slussenia kohti. Ohitettuani rantaraitilla vielä yhden pariskunnan olin jo ensimmäisenä laivalla saapuneista, edessäni oli tyhjä tie.

Slussenin vanhaa betonista monikerroksista liikenteen liittymää oli purettu lisää: kävelytunneli oli lyhyempi kuin puoli vuotta sitten huhtikuussa käydessäni. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Kävelin Vanhan kaupungin halki: Järntorget, Österlånggatan, poimin raitiovaunujen ja junien harrastajien kaupan uuden kirjaluettelon 2017-18. Etsin Stora Hoparegrändetiä, löysin Lilla Hoparen vain! (Kujat eivät olekaan vierekkäiset, vaan välissä on kaksi muuta kujaa!)

**

Luettelo Gamla Stanin itälaidan KUJISTA Österlånggatanin ja Skeppsbronin välillä Slussenista alkaen: (Slussplan), 1) Södra Dryckesgränd, 2) Norra D, 3) Södra Bankogränd, 4) Norra B, 5) Tullgränd, 6) Pelikangränd ja 7) Lilla Hoparergränd yhdistyvät haarukkana Gaffelgrändiksi puolivälissä kohti Skeppsbronia, 8) Ferkens Gränd, 9) Drakens Gränd, 10) Stora Hoparegränd, 11) Skottgränd, 12) Brunnsgränd (leveä, Köpmantorgetin ja Köpmangatanin kohdalla), 13) Nygränd, 14) Kråkgränd, 15) Bredgränd (levenee itään), 16) Skeppar Karls Gränd, x) nimetön umpikuja, 17) Telegrafgränd, (sitten Slottsbacken ja kuninkaanlinna).

Finska Kyrkan (Slottsbacken 2 B,C). Luin ulkona esillä olleen syyskuun(!) ohjelman: lähinnä sunnuntaisin sekä keskiviikko-iltaisin tapahtumia. Halusin joskus nähdä kirkon sisältä! (Pääsin sinne vuotta myöhemmin 55. Tukholman-käynnillä, 20.11.2018. #806.)

Storkyrkabrinkenillä valokuvasin antikvariaatin näyteikkunan. Kuljin vaihteeksi VASABRON-siltaa. Rödbudtorget.  Yritin poiketa sisälle korkeatorniseen KLARAN kirkkoon (kävin jo 1988), mutten päässyt aamulla, tietöitä, esteitä. Pysäköintitaloja, joiden lomassa "Asunnottomien kulttuurikeskus", jonka oven edessä tupakanpolttaja.

Vattugatania rautatieaseman eteläpuolelta länteen. "Waterfront Congress Center". Portaat Klara Sjön rantaan. BLEKHOLMSTERRASSEN, kapea aidaton kiveys salmen rannassa, olin joskus ennenkin kulkenut. Nainen ja koira. Puistoranta, puinen laituritie. Mies istui portaalla tupakalla.

***

Menin kävelysiltaa KUNGSHOLMENILLE, ns. "Västermalmille", jossa harvoin tulee käytyä. Kungsholmsgatania länteen. Vasemmalla tulee vastaan linnamainen, kansallisromanttinen, keskitornillinen RAATIHUONE, Rådhuset (1909-15) Scheelegatan 7, ja vastapäätä pieni BAROKKIPUUTARHA! Valokuvasin Piperin muurin. Nuorisoa tuli ulos jostain luennolta ja POLIISITALOSTA virkapukuisia nuoria naisia.

KRONOBERGSPARKEN on rakennettu isoksi puistoksi muutoin hyödyttömänä (fåfängan) pidetylle mäennyppylälle, olin siellä ennenkin käynyt. JUUTALAISTEN HAUTAUSMAA oli minulle uutta Tukholmassa, puiston länsireunassa keskellä ja aidattuna.

Sankt Göransgatan, Sankt Eriksgatan, poikkesin KIRJASTOON, jossa oli valtavasti hyllyssä Tukholma-aihetta ja Ruotsin maakuntia käsitteleviä kirjoja! Laskujeni mukaan 20 hyllymetriä: 4 metrin leveydeltä 5-6 hyllyä alekkain. Mietin viihtyisinkö pitkään, tulisinko joskus vartavasten? Poistokirjoja myynnissä hintaan 1 kirja 5 kruunua, 3 kirjaa 10 SEK. Kummallisesti TYNNYRISSÄ oli noin 15 poistokirjaa. Lehtiosasto oli ovensuussa.

NAISTEN TORNITALO on Kungsholmenin erikoisuuksia, kiersin sen pihan, mäen töyräällä, jyrkkä rehevä rinne, puistopolkua alas mäeltä. "Kvinnohemmet", Welanders väg 8-14 (1944-47) arkkitehti C. Melin. Keltatiilinen, peräti 14-kerroksinen pilvenpiirtäjä ja matalampi osa. Tarkoitettu naimattomille, itsensä elättäville naisille. Pelkästään yksiöitä keittokomeroin ja omin vessoin! Lisäksi yhteistiloja käsitöiden tekemiseen, keittiö, kokoushuone.

SANKT GÖRANS KYRKA (1908-10/1956-58), alkuperäisen tiilikirkon kirkkosali on romahdusvaaran takia muutettu betonirakenteiseksi. Suntio avasi välioven minulle. Alttarin edessä oli naispappi, penkeillä istui muutamia ihmisiä, Jumalanpalvelus oli menossa, katselin sitä hetken aikaa takarivistä.

Kävelin Igeldamsgatania luoteeseen Karlsbergssjönin rantaan. Rakennusmiehiä remontoimassa taloja. Valokuvasin KARLSBERGIN LINNAN, joka järven vastarannalla. Palasin rantatietä pätkin itään, sitten "Z" mutkat: Industrigatan, Svarvargaatan, Gjutargatan, rinnettä ylös, Alströmergatan. AARONIN JUUTALAINEN HAUTAUSMAA on aidattuna kolmen asuintalon kolmelta sivulta ympäröimänä ja hämäränä.

****

Kävelin Fridhemsgatania, ja Fleminggatan 89:ään, jossa MYRORNA kirpputori (jossa olin kerran käynyt). Taulut eteiskäytävässä oikealla. Lännessä kirjaosasto. Näyteikkunassa Historialliset lautapelit (kirja), n. 28 peliä, pelattavia aukeamia! Huippulöytö minulle, 60 kruunua, ostin!

Sarjakuvalehdet 4 kpl 10 kruunulla, kävin kaksi täyttä laatikkoa läpi. Valikoin 1) Australialaisia, 2) TV-serierna Pink Panther, 3) Agent X9 Rip Kirby ja Paul Temple 100 sivua, 4) Knasen (Masi) väreissä. Jätin Binkyn (Archie-Justuksen kopio), Hacke Hackspettsin (Nakke), Tumacin, Buffalon, Työharjoittelija latino-rouva olisi ottanut sarjakuvista 4x3 kruunua, kysyi kollegalta. Kulutin kaupassa tunnin!

Kävelin Sankt Eriksbron -sillan pohjoiseen Vasastadeniin, jossa sillanpielessä kuuluisa, arkkitehtuuristaan kehuttu ATLAS-alue. RÖRSTRANDGATAN kuulemma kaunein katu. Taloissa on erkkereitä. Filadelfiakirkko. Itäeurooppalainen romani-kerjäläinen kierrätyslaatikoiden vieressä, toisia ICA-kaupan ovea vastapäätä. Näköala yli rautateiden Kungsholmeniin. Rannan NORRBACKAGATAN - ATLASMUREN alitse sillan (Sankt Eriksbron).

Torsgatan oli ennestään tuttu, Bonniersin tornitalo ja - taidehalli. Kävelin polkua sairaala-alueelle SABBATSBERGS SJUKHUS. Puinen kirkko oli auki (klo 14:50-15:00), sisällä valot, kuului soittoa. Etsin AISTIEN PUUTARHAN, Sinnenas Trädgård. Erilaisia kasvien penkkejä. Useita vanhoja naisia käveleskelemässä tai istumassa. TUOKSUT puuttuivat nyt syksyllä lokakuussa?

Huomasin puutarhan pohjoispuolella aidan takana ison puiston, jossa paljon lapsia leikkimässä. No sehän oli vanhastaan tuttu VASAPARKEN. Kävelin itään Dalagatanille Eastman-Instituutin ohi pikkuteitä. Rådmansgatan itään ja Teknologgatan etelään.

TEGNERLUNDEN, jossa August Strindbergin patsas. Lähellä Strindbergin viimeinen kotitalo kotimuseoineen. Kivijalan August-antikvariaatissa ei ole tällä kertaa usein toistuvaa alennusmyyntiä, mutta "lajittelemattomat" kirjat ovat halpoja. Muitakin asiakkaita sisällä tai ainakin näyteikkunaa ulkoa katsomassa.

Kävelin ohi City Conference Centerin. Klara Norra Kyrkogatan. KLARAN KIRKON ovi on auki, mutten mene sisälle (kävin 1988). Muitakin ihmisiä kulkee puistossa ja katsoo ohimennen ovea. Länteen kuja Vasagatanille: Klara Vattugrändet.

*****

Vasabronia taas Gamla Staniin. Stora Nygatania ohi Comics Heavenin. Poikkesin Tintti-kauppaan, kallis tietenkin. Kävelin perinteisen rantareitin laivalle, seurasin pitkään kiirehtimättä ohi tyttöä sekä pariskuntaa, joka kulki käsi kädessä, ehdin terminaaliin klo 16:05. Ala-aulassa oli autiota, poimin vielä hyllyköstä esitteitä. Menin yksinäni henkilöllisyyden tarkastukseen, lippua ja passia verrattiin.

Terminaalin yläkerrassa automaattiportti oli (joko?) suljettu! Virkailijanainen kysyi lippuani, "Mariella?" Laivaan sisäänkäynti vain 6. kannelle. Nousin sieltä 8. kannelle, jossa ulkona katselin ensiksi laivan käännöksen: keula Tukholman-suunnasta Helsingin-suuntaan. Sitten tunnin verran maisemia. Laivan aulassa valuuttakurssi: "Ostamme SEK 10,18 /myymme SEK 8,856".

Aamulla Helsingin Katajanokan satamassa oli rampilla ruuhkaa. Poliisit olivat vastassa eri kohdassa käytävää kuin joskus aikaisemmin. Kirkasta selvää suomea puhuvaa tyttöä kuulusteltiin: "Missä asut?" "Helsingissä" "Minne olet nyt menossa?" "Kotiin!" Huumekoira ei ollenkaan kiinnostunut minusta.

Kävelin Kasarmikatua etelään. En nähnyt Tehtaankadulla enää kynttilöitä 7.10.2006 murhatun naistoimittajan muistoksi. Vuorimiehenkadun Antikvariaatissa -70 % alennus, kaikki pois, huoneistossa tehdään remontti. Klo 11-11:15 liike oli yhä kiinni. Joku muukin katseli näyteikkunaa.

.

812. Tukholma 50. Naturhistoriska 6.12.2017

Itsenäisyyspäivän aattona 2017 kävelin Katajanokan Viking-terminaaliin. Lumihiutaleita Hesperiankadulta alkaen, nollakeli. Tuomiokirkko oli valaistu sinivalkoiseksi, Joulutorin valot keltaiset. Mariankatu, linnanovet. Päävartio valaistu. Katajanokka pimeä, remontoitava hotelli. Ulos näkyi vain harvoja kävelijöitä läpinäkyvällä rampilla Mariella-laivaan.

Satamaterminaalin aula tyhjähkö klo 16:45, lippuautomaateilla yksi ihminen kerrallaan. Somalien seurue lössinä liukuportaiden edessä ja yläkerrassa. Henkilötodistukset tarkastettiin! Otin ilmaisen Baltic Guide -lehden. Kuljin ohi valokuvaamisen. Portti 1: Tukholmaan. Oikotie! Liukuhihnalla vanhan pariskunnan perässä. Laivan aulassa joulupukki ja 2 muuta tervehtijää.

Minulla oli 4 euroa maksanut B4-sisähytti 4215 keulapuolella, keskikäytävällä, vasemmalla. Somaliseurue samalla käytävällä. Hytissä ruskeaa puuta matkiva laminaattilattia. "Majakkanäkymä" ikkunan korvikkeena. Vain ovensuussa yksi kytkin kattovaloille. Uutiset radiosta.

*

Aamulla lähdin hytistä vasta klo 10:10, mutta olin ulkona satamassa jo 10:15. Laivan aula oli tyhjä, rampilla jonon häntä, ruuhkaa hissille. Vetolaukkuja ja rattaita. Paljon lapsiperheitä, kouluikäisiäkin ja nuorisoporukoita. Ohitin kävelijöitä rantareitillä Slusseniin, jonka remontissa en juuri havainnut eroa lokakuuhun.

Gamla Stan, Järntorget, Evert Taube itäpuolella. Trafik-nostalgian kauppa auki. Lilla Hoparegrändet Skeppsbronille. Slottskajen, Norrbro (Keskiajan museo). Kustaa Aadolfin tori. Regeringsgatania suoraan pohjoiseen, katusilta, näköala Malmskilnadsgatan ja Kungsgatanin vanhat pilvenpiirtäjätornit. Johanneksen kirkon kohdalla katu kaartaa vasemmalle luoteeseen ja korvautuu Birger Jarls gatanilla. Jarlaplanilla Birger tekee mutkan oikealle pohjoiseen, mutta Roslagsgatan jatkaa suoraan luoteeseen.

Odengatania pitkin poikkean Roslagsgatanilta itään takaisin Birgerille katsoakseni ortodoksikirkon Sankt Georgios kyrkan. Valhallavägenin risteyksessä on liikenneympyrä.  Roslagsgatan jatkuu Roslagsvägen-nimellä luoteeseen, tehden kohta mutkan koilliseen. Hyvä kävely- ja pyörätie itäpuolella tyhjä ("1,3 km Yliopistolle"), vain autoja menossa Norrtäljeen.

Tietyömaan vuoksi joudun siirtymään vasemmalle puolelle. Bussipysäkillä ihmisiä. Olen kävellyt laivalta jo 75 minuuttia klo 10:15-11:30. Näen ensin Tukholman Yliopiston rakennuksia idässä, sitten pohjoisempana Naturhistoriska -museon. Maanalaisen Tunnelbana-asemaa "Universitetet" punaisella linjalla (Tekniska Högskolan - Danderyd - Mörby) en näe. Lännessä on paikallisjunan asema. Paikallisjunan rautatie ylitti autotien ja jatkui maanpäällä tien ja Brunnsvikenin merenlahden välissä. Pienempi paikallistie Frescativägen kulkee ison Roslagsvägenin rinnalla itäpuolella. Valokuvaan valtavia uusklassisia rakennuksia.

**

NATURHISTORISKA RIKSMUSEET. Pitkä julkisivu länteen. Mäki kohoaa pääovelle, josta pari ihmistä juuri menossa sisälle. Koululaisryhmiä varten sivuovi. Kävelen ensin talon ohi eteenpäin, jonne tienviitta "Bergianska Trädgården". Museon pohjoispääty, jossa paljon huolto-ovia tavarantoimituksille. Tietyö ja pysäköintialue. Tie ja kävelytie moottoritien alitse länsipuolelle, jossa kauempana näkyvätkin kasvihuoneet. 15 minuuttia kulutin ulkona.

MUSEOSSA tunti klo 12:15-13:15. Kävelin sisään parin pariskunnan perässä. Avara eteishalli, josta jatkoin suoraan itään. Vapaa pääsy museoon 2016- toista vuotta. "Lippuhalli" vasemmalla, lasiluukkuisten kassojen rivi - COSMONOVA, pyöreä teatteri-lisärakennus takaoikealla.

Vasemmalla (A) FOSSIILIT, Evoluutio, Dinosaurukset. Pieniä lapsia vilisee kuin puuhamaassa, he haluavat istua leikkikalu-liskojen päällä jokainen vuorollaan. Koskemattamina esillä komeita luurankoja! Valokuvaan niitä. Televisio-ruudussa ruotsalainen pitkätukkainen tiedemies-poika selittää lyhyesti asioita: "Miksi elämä yht'äkkiä purskahti valtavasti runsaammaksi?" Happea tuli ensin jostakin lisää!

(B) THE HUMAN JOURNEY. (Pienempi sali länteen takaisin pohjoisessa). Eritasoisia esi-isiä malleina. Uros naaraan perässä. Homer Simpson mulkosilmin, Homer Simpson riikinkukan pyrstöllä houkuttelee 2-3 naarasta kiinnostumaan itsestään.

(C) Picnic-kaistale. (D) DIVERSITY OF LIFE. Kapea kaistale pohjoisesta etelään. Lasisisssa vitriineissä esillä kaikenlaista, kuten etnografisessa museossakin.

(E) Pitkä kaistale pohjoiseen: 2-kerroksessa alapuolella "POLAR REGIONS"; hylkeitä, valaita, valkoturkkisia eläimiä.

(G) A SOUVENIER FOR LIFE -kaistale D:n rinnalla länneessä. Sitten portaikkoa YLÄKERTAAN, jossa (C) THE HUMAN ANIMAL, (E) EXPEDITIONS (löytöjä lasivitriineissä), (D) TREASURES FROM THE EARTH'S INTERIOR

(G) TEMPORARY EXHIBITION on nyt lasten puuhapaikka, jossa tenavat juosta vilistävät tai roikkuvat korkeista oksista, ja koti-isät maanittelevat heitä rauhoittumaan.

(A) SWEDISH NATURE. Täytettyjä eläimiä vitriineissä, mm. hirvi, ja luonto-dioraamoja.

(B) LIFE IN WATER. Ruotsin luonnosta palasin takaportaita alakertaan, Evoluutioon, ja ulos, klo 13:15.

***

Kävelin tunti sitten jo opettelemani reitin Roslagsvägen-moottoritien länsipuolelle, länteen, jossa BERGIANSKA TRÄDGÅRDEN. Vaarallinen tasoristeys yli junaradan! FRESCATI. Ensin Plantagen ym. kukkakauppoja. Pari hienosti erikoisen näköistä kasvihuonetta ja tavallisempia harjakattoisia. Ulkoalueilla ehkä LINNE'n laatimassa järjestyksessä kasveja sekä erilaisia ryytimaita. Värikasveja yms. mutta nyt joulukuun 2017 roudassa! Vesilammikko.

Lännessä merenlahti Brunnsviken, jonka rantapolkua palaan kohti etelää ja keskikaupunkia. Puinen keltainen 3-kerroksinen näkötorni, nousen sen mäelle, kapeat kiviportaat, talo lukossa. Muutama asuttu mökki, neljä perhettä.

"STRANDPROMENADEN" on kapea luonnonpolku merenrannassa (vastarannalla lännessä on Haga Park), paikoitellen puuportaita. Pelkään liukkautta, joissakin kohdissa sileää jäätä, jaloissani kesäkengät. Vain yksi nainen tulee vastaan reitillä. Kapuan kalliolle. Kävelen itään satunnaisia polkuja, kun ranta muuttuu pelottavan jäiseksi. Osun idempännä hiekkapolulle, joka menee kohti Wenner-Gren Centerin tornia etelässä. 

Tulin itäiseen lahdenpohjukkaan. Idässä oli moottoritie. Kaartelin vielä hieman lännessä. Junarata oli ylittänyt jo siltaa pitkin moottoritien. Poikkesin taiteilija CARL ELDHIN ATELJEELLA (museorakennus, puinen pihaportti lukittu). Ohitin useammasti kännykkäänsä jutelleen naisen, joka tuli oikotietä Ateljeelle, siltaa yli junaradan, jolla yksi raidepari, teollisuusrata Norra Länkenin suuntaan.

****

Palasin länsipuolelta ROSLAGSGATANILLE. Iso koulu. Seurasin paria koululaista, joskus ehtien edelle. Norra Latin -koulu etelämpänä. VANADISLUNDENIN vesitorni kohosi lännessä umpikujien päässä. Ylitin ison Odengatanin. Birger Jarls gatan taas. Iso elokuvateatteri. Tegnergatania Sveavägenille.

Adolf Fredrikin kirkkopuiston eteläpuolisella MYRORNA -kirpputorilla poikkesin klo 14:50-15:05. Ostin kellarista "Ruotsin Sarjainfon" Bild & Bubbla n:o 4/2002. Tidningar och magasiner maksoivat kaikki 10 kruunua/kpl. Muslimihuivinen työharjoittelija varmisti asian viisaammalta ja palautti vaihtorahan 20 kruunusta. Kassajono, ruukkuja, kuppeja, kortilla maksanut, muovikassit 1 kruunu (= 10 eurosenttiä).

Paluureittini laivalla: Sveavägen (päättyy Sergelin toriin), Gallerian -kauppakuja etelään. Gustav Adolfs torg taas, Norrbro, kuninkaanlinnan ohi, Västerlånggatan, Stora Nygatan (Sven Vintappare gränd: asiakkaita Seriebodenissa!). Birka-terminaalilla joku turisti kysyi Viking-terminaalia? 1 km itään. Poikkesin Fotografiska-museon kaupassa, etsin turhaan päivän "Metroa", ilmaisjakelulehteä, joka oli loppunut Sveavägeniltäkin. Olin Viking-terminaalissa jo 15:50, ei ollut jonoa lipun ja passin tarkastukseen. Tarkat vartijat ottavat aina nuo molemmat dokumentit käsiinsä vertaillakseen täsmääkö nimi.

Katsoin laivalta klo 16:15-35 Mariellan lähdön. Vielä klo 16:20 tuli rampilla harvakseen viimeisiä matkustajia. Laiva irrotettiin laiturista klo 16:28. Istuin käytävän ikkunan äärellä. Valaistut uudet suuret talot rannassa.

.

811. Hangossa: 1973, 1994, 1996, 1997 ja 2024

Viidesti kävin Hangon kaupungissa 51 vuoden aikana, eri tavoin: 1) tilausajobussilla, 2) junalla, 3) poistuen Hangosta laivalla, 4) saapuen Hankoon linja-autolla, 5) yöpyen Hangossa hotellissa.

* 1973:

Kävin Hangossa ensimmäisen kerran luokkaretkellä, tiistaina 29 toukokuuta 1973. Ajoimme Espoosta tilausajobussilla Hangon Itäsatamaan, jossa aluksi puoli tuntia omaa aikaa. Valokuvasin satamalaitureita, ranta-aittoja ja Hangon museon julkisivun kanuunoineen. Klo 12 lähdimme tunniksi vesibussi "Marinalla" Hauensuoleen katsomaan merimiesten 1500-1900-luvuilla kallioon hakkaamia nimikirjoituksia. Luodoilla oli hautovia lintuja ja käärme. Näimme myös saarilinnoitusten raunioita.

Kello 13 alkoi - kiistelyn jälkeen - 2,5 tunnin vapaa-aika kierrellä Hankoa omin päin. Kuljin Saulin kanssa keskustaa kohti. Näin pienen linja-autoaseman, jonka kohdalla Korsmaninkatu kääntyi oikealle itään, kun vastaan tuli rautatie. Mutkan jälkeen oli kohta siltakatu rautatien yli. Sillan kupeessa oli moderni liikerakennus, jossa mm. grilliravintola, jonne eräät luokkatoverit menivät.

Ylitin sillalla rautatien, toisella puolella oli juna-asema. Jatkoin korttelin verran pohjoiseen, kunnes käännyin Esplanadille länteen. Puistokatu oli mahdottoman leveä suhteessa olemattoman vähäiseen liikenteeseen! Jalkakäytävä ja pyörätie oli erotettu istutuksilla ja nurmikolla autokaistoista.

Talot olivat yleensä puisia omakotitaloja, paitsi ensin KOP:n omistama (aiemmin Hyvon oy:n) pilarien päällä seisova korkea asuinkerrostalo, jonka kaltainen pilaritalo on myös Espoon Niittykummussa. Sauli osti kioskista jäätelöä, kioskin ikkunat olivat täynnä ruotsinkielisiä taskukirjoja. Kävelimme pitkälle ja kapealle Juvikinkadulle asti, mutta emme lähteneet etsimään Lauri Peltosen postimerkkiliikettä kadun pohjoispäästä.

Käännyimme etelään ja palasimme itään junaradan varren Pitkäkatua, jonka varrella oli mm. Kekkosen Konepaja. Sauli katseli juna-aseman käymälää, jonka seinät olivat täynnä kirjoituksia, ja minä luin mainoskarttaa, sitten palasimme radan eteläpuolelle.

Vuorikadulla oli pari levykauppaa, valikoimat huonot. Söimme eväitä kalliometsikössä kirkon ja vesitornin lähellä. Kuljeksimme katuja ja tulimme isoon puistoon, jossa oli sorsalampi ja laituri, jolla söimme banaanit. Valokuvasin katunäkymiä, Hangon Casinon hiekkarantoineen, suuren huvilan Villa d'Angleterre (Appelgrenintie 9) ja siirtolaismonumentin (3 lentävää joutsenta). Aika alkoi loppua ja etsimme bussimme. Paluu-bussimatkalla pysähdyttiin vielä vierailemaan Raaseporin linnassa.

** 1994:

Kävin Hangossa junalla, tiistaina 16.8.1994, Päivin kanssa. Heräsin Espoossa klo 5:05, ajoin bussilinjalla 149 Soukasta klo 6:05, Päivi saapui Helsingissä laiturille raide 10 klo 6:35, juna 6:50. Menopaluu-lippu Hankoon maksoi 118 markkaa.

Karjaalla junanvaihto klo 7:50-8:00, raide 1 lännessä, vain kaksi vaunua. Olimme etummaisessa vaunussa kaksin. Metsämaisemia. Tammisaaren paras puoli länteen.

Hangossa klo 8:42-14:10. Iso komea asemarakennus (l-as. takana). Siltaa rautatien yli keskikaupungille. Bulevardi komein katu. Rantakalliot. Söimme sipuli- ja mustikkapiirakoita. Kävimme Puistovuorilla (mereen työntyvä iso niemi), mutta hiidenkirnua "Jättegrytan" ei löytynyt.

Hangon Casino (wc), vadelmia, Appelgrenintie puisine huviloineen, rantapolkua hiekkadyyneille, itään "Neljän Tuulen Tuvalle", jossa kahvi 10 markkaa! (Mannerheim oli ostanut häiritsevän meluisan kapakan naapuristaan ja raitistanut sen kahvilaksi).

Kävimme vesitornissa klo 11:50-12 katsomassa ja valokuvaamassa näköalat, mummo peri hissimaksun 5 markkaa. Kävimme viereisessä kirkossa, jossa menossa häävalmistelut, urkuri, valokuvaaja. Kävimme Antikvariaatissa klo 12:20-45. Jaakko Fellman (s. A. Meurman) 70 markkaa. Leinon kertomaruno.

Itäsatama klo 13. Vesibussi "Marina" ei lähtenyt merelle myrskyävälle, koska tuulta 11 metriä sekunnissa. Katselimme ranta-aitat. Linnoitusmuseo ovelta (10 markkaa), tylsä näyttely. Hangon elokuvateatteri Olympian ohjelmistossa "Snapper" (jonka olin katsonut Päivin kanssa Helsingissä kuukautta aiemmin) sekä "Philadelphia". Priima-kauppa. Asematori. Junalla klo 14:10-39 Tammisaareen. 

EKENÄS, puistot, vesitornin harju ensin. Kävelyä ristiin-rastiin. Luonnonpuisto Hagen rehevä lehto, jossa kasvoi tammia. (Elokuvateatterissa "Schindlerin lista".)

KARJAALLE junalla klo 19:14-27. "Teillä onkin pitkä odotus Karjaalla, puolitoista tuntia!" huudahti konduktööri. Minusta se olisi hyvä aika vierailuun Karjaalla, mutta naisystävä hermostui! Minusta edellinen juna olisi lähtenyt kohtuuttoman aikaisin ja seuraava liian myöhään! Aseman odotushuone sulki, ravintolan savuton puoli auki, Helsingin Sanomat luettavaksi, Päivi halusi vain jäädä istumaan asemalle, kun minä kävelin Karjaan keskustassa, edes 20 minuuttia. Pikajuna klo 20:58-22:05 Helsinkiin, jossa näimme ilotulituksen.

*** 1996:

Laivalla Hangosta tiistaina 6.8.1996 Päivin kanssa Uuteenkaupunkiin. Aamujunamme lähtiHelsingistä klo 6:34. Ensimmäinen vaunu on taempia väljempi. Rinkkaselkäisiä junanvaihtajia Karjaalla. Kuuntelin Tove Janssonilta kuulostavaa ruotsia Karjaan - Hangon junassa.

HANKO klo 8:30. Kävelimme autotien siltaa yli rautatien etelään ja jatkoimme Nycanderinkatua lounaaseen Bulevardin kulmaan asti, jossa käännös vasemmalle kaakkoon. Bulevardi 6:ssa oli Hangon komea kaupungintalo, jonka kulman takana Vuorikadulla matkailutoimisto, turisti-info, josta haimme esitteitä. Olimme menossa Franz Höijer -laivalle, tarkoituksenamme matkustaa Uuteenkaupunkiin, jonne laiva saapuisi illalla.

"Olette kai varanneet etukäteen? Laiva on monesti ihan täynnä?" huolehti virkailija. "Siitä kysellään meiltä enemmän kuin mistään muusta". Vaihtoehdoksi hän esitti vesibussia Bengtskärin majakkasaarella, liput 290 markkaa. 

Kävelimme lyhyen matkan Itäsatamaan, alle puoli kilometriä. Hankoon tutustuminen jäi tällä kertaa lyhyeksi. Franz Höijer saapui laituriin klo 9:30. "Onko laivalla tilaa?" kysyin. "Minne asti? Monelleko?" huusi merimiesnuttuinen vaalea Aka Ankka laivan partaan yli laiturille. - Meille kahdelle riitti tilaa!

Turistibussi ja toinenkin saapui lastinaan ryhmämatkalaisia. "Piikkiön karjalaiset" sekä Hyvinkään Liikenteen seuramatka Kemiöön Amos Andersonin kotimuseoon. Lisäksi laiturilla odotti kourallinen meitä itsenäisiä matkustajia. Laiva sai kuljettaa enintään 100 matkustajaa ja Hangosta lähtijöitä kertyi 98! (Hyvinkään Liikenteen ryhmä, 46 henkilöä, jäi jo Kasnäsiin 2,5 tunnin matkan jälkeen, heille oli varattu ensimmäinen kattaus ruokasaliin.) Päivi ja minä matkustimme laivalla kellon ympäri 12 tuntia, reitin päästä päähän, mm. Nauvon ja Gullkronan kautta.

Kiikkerät nostoportaat laskettiin vinssillä alas kannelta laiturille. Nuolten opastamina kuljimme kannella jonossa keulapuolelle, josta portaat alas sisälle: aula, sisäkansi, baaritiski, perällä ruokasali (seisova pöytä 80 markalla). Mummot narisivat jonosta!

Laivalippuni maksoi 60 markkaa, Päivin maksoi vain 30 markkaa, koska hänellä oli opiskelijakortti. (Bengtskäriin olisi maksanut 10 tai 5 kertaa enemmän! Franz Höijerin reitti oli subventoitua saaristoliikennettä!) Laivalla oli joitakin hyttejä yöpymiseen perillä Uudessakaupungissa; yhdeksän 2-hengen hyttiä, mutta NE oli kaikki varattu etukäteen! Harmillista. Laiva lähti Hangosta klo 10 ja saapui Uuteenkaupunkiin klo 22.

- Laivamatka saaristomerellä Kuntabongarissa  -  (julkaistu tammikuussa 2015)

"479. Laivalla Hangosta Uuteenkaupunkiin"

**** 1997:

Leenan kanssa bussilla ja junalla Hangossa perjantaina 22.8.1997. Ensin juna Espoon asemalta klo 11:20-12:40? Tammisaareen, menopaluu 88 markkaa. (KARJAALLA junanvaihto, kaksi vaunua melko täysiä ja ruotsia vain puhuttiin.)

TAMMISAARESSA valokuvasin: 1) Alvar Aallon suunnitteleman Sparbankin talon, 2) Höijerin Kaupungintalon, 3) Aallon "Villa Schildtin", Leena käveli sillä aikaa Knipanille, jossa tapasimme klo 14. Söimme keskikaupungilla, kauppatorin vieressä, turkkilaisessa kebab-pizzeriassa (Wienerleike 55 mk, päivän pizza 30 mk, sekä salaatti). Kauppatorilla istuskellut mies kehui, miten kansainvälinen Tammisaari on: "Tuolla kauempana on kiinalainenkin ravintola, mutta tässä viereisessä on hyvä ruoka!".

HANKOON Tammisaaresta junaa korvaavalla bussilla klo 16:20 (junalippu menopaluu 42 markkaa). Bussi tuli Helsingistä asti ja oli melko täynnä. Tie kiemurteli kuin käärme, vuoroin oikealle ja vasemmalle. HANGOSSA kuvasin 1) ruotsinkielisen koulukeskuksen, 2) Hangon Casinon. Leena kävi sillä aikaa kahvilla. Jäätelöt kioskista. Paluumatka junalla 18:44 alkaen, jäimme Espoon asemalle klo 20:15. Leena sanoi pitäneensä Tammisaaresta enemmän kuin Hangosta.

***** 2024:

Hotellimatka Hankoon. Hangossa järjestettiin kolmatta kertaa vuotuinen 1-päiväinen Kirjallisuustapahtuma lauantaina 23.3.2024. Puolen tunnin keskusteluja Kaupungintalon juhlasalissa klo 10-16:30, kuusi aihetta ruotsiksi ja kuusi suomeksi. Esiintyjinä mm. Petteri Järvinen, Virpi Hämeen-Anttila ja Sirpa Kähkönen.

Vantaalainen nettiantikvariaatti osallistui ensimmäistä kertaa tuoden Nummelan varastosta pakettiautollisen myytäviä kirjoja salin lämpiöön, jossa oli myös kahvila.

Puolen päivän jälkeen perjantaina 22.3.24 ajoimme kiemurtelevaa valtatietä 25 Tammisaaren kautta Hankoon. Santalantietä tultiin Y-muotoiseen risteykseen, jossa oikealle alkoi Esplanaadi ja vasemmalle Appelgrenintie, joka ensimmäiseksi ylitti tasoristeyksessä rautatien. Lidl oli rakentanut haarukkaan Hangon-myymälänsä (Esplanaadi 134).

Appelgrenintie ohitti merenrantaa ja puistoa, vanhoja puuhuviloita sekä Hangon Casinon, kunnes päättyi Y-muotoiseen haaraan: vasemmalle Merikatu (jonne ajokielto) ja oikealle Bulevardi, kaupungin ehkä arvokkain katu, jonka varrella numerossa 6 Kaupungintalo ja vieressä numerossa 8 Hotelli Bulevard (entisessä poliisilaitoksen talossa).

Pysäköimme auton Kaupungintalon kulman taakse Vuorikadulle (tärkein liikekatu), vastapäätä oviriviä kaupungintalon Juhlasaliin. Vasta noin kello 15-16 alkaen oli luvattu mahdollisuus pystyttää myyntitiski, mutta pääsimme joustavasti aloittamaan jo klo 14:30.

Ala-aula naulakkoineen oli katutasossa, invalidihissillä onnistui tavarankuljetus toisen kerroksen lämpiöön. Kärräsimme sisään noin 24 banaanilaatikollista kirjoja sekä tarvikkeita ja lisäpöytiä lämpiössä jo vakiovarusteina olevien täydennykseksi. Kello 17:ään mennessä kirjat oli ryhmitelty pöydille.

*

Hotellimme oli Bulevardilla heti viereisessä talossa. Katu oli leveä, autot pysäköitiin poikittain vanhojen puiden väliin. Heti ulko-oven jälkeen eteisaula muodosti 25-paikkaisen baarin "Bar Komisar", joka toimi aamuisin klo 8-10 aamiaissalina, jossa 6 pöytää. Kirjautuminen hotelliin klo 15-18 "baaritiskillä".

Toisessa kerroksessa oli noin 9 vierashuonetta sekä avoin kokoussali, jossa pidettiin jonkin osaketalon yhtiökokousta. Lisäksi entisen poliisitalon kellarissa oli 6 putkaa muutettu hotellihuoneiksi. Huoneemme oli yllättävän tilava verrattuna esim. äskeisten Jyväskylän hotellihuoneiden pienuuteen. Wc-kylpyhuone oli jaettu 3 huoneen kesken, mutta 2 muuta olivat tyhjillään. Isot ikkunat Bulevardille, sälekaihtimin. Iso taulu-televisio. Teen keittovehkeet.

Aamiaisella klo 8 istui viitisen henkilöä kerrallaan. Buffet-aamiaista tarjottiin 15 euron hinnalla myös yöpymättömille kadun kulkijoille. Seisova pöytä oli katettu kätköön toimiston ohittavan käytävän sivuhuoneeseen. Lämpiminä ruokina oli pieniä nakkimakkaroita ja munakokkelia, kylminä juustoa, makkaraa, meetvurstia, paprikaa, minitomaatteja, kurkkua, keitettyjä kananmunia, salaattia, melonia, mansikoita, hilloa, 4 lajia leipää, viiliä, jogurttia, kakunpaloja, appelsiinimehua.

**

Mitähän minulla oli vielä näkemättä tai hahmottamatta Hangossa edellisten vuosien käyntieni jälkeen? Ainakin Hankoniemen kärkeen johtava luontopolku! Kaupungintalon Matkailutoimiston ulkopuolella oli virka-ajan ulkopuolella "postilaatikossa" jaossa hyviä Hangon karttoja sekä pieniä opaskirjasia Arkkitehtuurikävelylle.

Aloitin kävelemällä Bulevardin luoteeseen. Pääkadun varrella oli vanhoja puita, vain yksikerroksisiakin puutaloja ja joitakin kerrostaloja, joista komein 4-kerroksiseksi korotettu Lignellin talo, Bulevardi 20, Nycanderinkadun kulmassa. Länsipuolella oli kauppatori, jossa muutamia kojuja pystytettiin lauantai-aamuna.

Nycanderinkatu ylitti siltana rautatien (joka jatkui länteen teollisuusalueille ja Länsisatamaan) vaihtuen Halmstadinkaduksi radan pohjoispuoella. Kävelin sinne. Vastaan tuli Viljo Revellin suunnittelema, paalujen päälle rakennettu entinen Hyvon Kudeneuleen asuintalo. Sen varjossa oli Hangon R-kioski sekä iso K-Supermarket, jonne meni asiakkaita lauantai-aamuna kello 9.

Kävelin pari korttelia länteen leveää puistokatua, jo 1974 tutuksi tullutta Esplanaadia. Sitten oikaisin luoteeseen poikittain Haagapuiston halki. Puistossa oli vielä hieman lunta sekä kuralammikoita maaliskuun 23. päivänä. Kuljin Linjakatua pätkän pohjoiseen, vaihdoin Bromaninkatua länteen Ankkurikadulle pohjoiseen, sik-sakkia, leveää Kappelisatamantietä länteen Juvikinkadun kulmaan.

Iso keltainen rapistuva puutalo jatketuin siivin, joissa isot näyteikkunat, Juvikinkatu 32 ja Kappelisatamantie 45. Asuintalona. Talossa sijaitsi viime vuosisadalla Suomen suurimman postimerkkiliikkeen Lauri Peltosen myymälä ja toimitila. Perustettu 1920. Myyty tanskalaisille, muuttanut ensin Hangon teollisuusalueelle Lasitehtaankadulle, sitten Turkuun! LaPe.

***

Jatkoin Kappelisatamantietä länteen ja Hangonkyläntien jälkeen Gunnarsintietä etelään. Ohitin lopetetun M-kaupan. Tulin takaisin Esplanaadille, jota kävelin ohi Aarniometsänkadun risteyksen tien päähän asti länteen, jossa oli kävelytien viitta Tulliniemen luontopolulle Hankoniemen kärkeen.

Reitti meni ensin luoteeseen kohti rantaa, aidattujen teollisuusalueiden välistä. Koira taluttajineen, ja kohta toinenkin, tuli minua vastaan ennen merenlahtea Gåsörbukten. Rannassa alkoi rantaa myötäilevä luontopolku lounais-länteen. Aluksi oli kävijämäärän laskurilaite, joka rekisteröi, muttei kertonut kävijälle monesko hän on tänään tai tänä vuonna.

Rantapolku oli aluksi sula lumesta ja siinä oli pitkospuita, mutta muuttui lätäköisemmäksi, kuraisemmaksi, lumisemmaksi ja jäisemmäksi. Jonkin matkaa kuljettuani luovutin ja käännyin takaisin. Mereltä puhalsi hyytävän kulmä tuuli. Paluumatkalla vastaani tuli kolme pariskuntaa, jotka kaiketi aikoivat luontopolkua Hankoniemen kärkeen.

Esplanaadin länsipäässä oli suuri pysäköintialue. Kävelin sen nurkan läpi ja teollisuus- tai satamanrautatien yli niemen etelärannalle, Gunnarsinrannalle. Pitkä hiekkaranta jatkui koverana kauas lounaaseen, vielä vapaana muoviroskalautasta, joka saapui mereltä vain muutamaa päivää myöhemmin ja päätyi valtakunnallisiin uutisiin!

Nousin Pallbobergetin rantakallioille ja jatkoin eri reittiä itään, Gunnarsinrannantietä. Valokuvasin pittoreskeja puutaloja rantatöyräällä. Hiljaisen kapean autotien eteläpuolella oli jyrkkä pudotus ranta-aitoille ja kapealle hiekkarannalle ennen merta. Varmasti monelle mieluinen ja idyllinen asuinpaikka.

Vaihdoin Expressintietä koilliseen Eteläiselle Pallbontielle, joka kulki itään heti rautatien eteläpuolella, kunnes yhtyi Gunnarsstrandsvägeniin. Ylitin rautatien Notholmsvägenillä Pitkäkadulle, jota pitkin pääsin ihan Hangon rautatieasemalle asti. Pitkätie oli suora ja tylsä, sitä kävellessä oli mukava lukea kirjasta Hangon arkkitehtuurista.

****

En halunnut ylittää taas rautatietä Halmstadinkadun / Nycanderinkadun siltaa pitkin, jota kuljin jo vuonna 1973, vaan jatkoin rautatieaseman ohi Kadermonkadulle, jolta pääsi kävelytunnelia pitkin eteläpuolelle Puistokadulle. Asemalla ei näkynyt junaa, jolla oli lähtöaikoja Hangosta parin tunnin välein.

Puistokadulla ja sivukaduilla näkyi mukavia puutaloja ennen suurta "Parkdammen" -puistoa, jossa oli keskellä iso lampi. Valokuvasin sen jo 1973. Puisto oli talven lumihankien jäljiltä vielä liian märkä ja lätäkköinen käveltäväksi, jouduin ohittamaan sen katua pitkin. Tulin Appelgrenintielle, jonka eteläpuolella Puistovuoret (käyty jo 1994) ja Hangon Casino rantoineen (käyty jo 1974).

Kävelin Appelgrenia itään ja Jeja Roosin tietä pohjoiseen katsomaan Wivi Lönnin piirtämää konsuli Friisin taloa vuodelta 1917. Jeja Roos oli paikallisia vaikuttajia. Yhteiskuntatieteilijä Jeja-Pekka Roos on suosinut pelkkiä nimikirjaimiaan J.P. Roos.

Palasin etelään ja menin Casinon rannan läpi etsimään rannalta Höijerin 1880-luvulla suunnittelemaa Artur Frenckellin hirsihuvilaa. Ehkä näin sen (luulen nyt), tai ehkä en (luulin ensin). Kuljin Merikatua ohi Vapaudenpatsaan ja Siirtolaismonumentin ja modernien kerrostalojen, kohti Tehtaanniemeä, jolla oli Kylpylähotelli Regatan uudisrakennuksia. Hotelli Regatan päärakennus, Torikatu 2, oli komea jugend-talo (1898), Lars Sonckin suunnittelema Seurahuoneeksi.

Huomasin Hangossa perheiden kävelevän promenaadilla ja juttelevan matkan varrella tavattujen tuttujensa kanssa - vaikkapa kerrostalon parvekkeelle. Samoin turistipariskunnat saattoivat kulkea pareittain, vaimot jutellen rinnakkain keskenään ja ukot edellä keskenään. Reittini keskustassa sattui useammasti uudelleen yksiin parin-kolmen ryhmän kanssa.

*****

Kiersin Itäsatamaa puisia laitureita pitkin. Tienviitta opasti kävelijän rannalta Hangon museolle (Nycanderinkatu 4) sisämaahan ranta-aittojen rivistön taakse, mutta museo oli suljettu, avautuisi 8.4.24. Kuljin kaksiosaisen Korkeavuorenkadun, kadun puolivälissä oli jyrkkä rinne, vain kävelijöille. Tulin Raatihuoneentorille, vastapäätä Kirkkopuistoa.

Jyrkkä Christiersonsvägen (ajo vain tonteille) nousi Vartiovuorelle, jonka huipulla kohosi punainen vesitorni. Alaovi oli lukossa, ilman selityksiä pääseekö näkötorniin enää joskus kesällä (kävin 1994). Kirkko oli naapurissa, ovet lukossa. Valokuvasin rinteen reunalta kalliolta Kaupungintalon Vuorikadun-puoleisen juhlasalin komean sisäänkäynnin.

Laskeuduin kukkulalta jyrkkää Kirkkotietä Vuorikadulle, kaupunginkirjaston kulmalle.  Kädenheilautukseen reagoiva automaattinen ulko-oven aukaisu ei toiminut klo 15. Kirjasto olikin ollut auki lauantaina vain klo 10-14.

Vuorikatu oli vilkas kauppakatu ja puolivälissä yhden korttelin verran kävelykatu, kohokohtanaan Hangon ainoa elokuvateatteri Olympia. Esityksiä: "Kungfu-Panda" klo 17 (lauantaina klo 14) ja "One Life" klo 19:15. Liput 12 euroa. Kirjallisuuspäivän erikoisesitys lauantaina klo 17: Viktor Sjöström: "Terje Vigen" (1917) 60 min. mykkäelokuva, kitaristin säestyksellä, liput 15 euroa.

Vuorikadun poikkikadulla Ratakadulla oli S-Market. Vuorikadulla oli vaatekauppoja, sisustustavaraa, kukkakauppoja, sekatavaraa, Tias Bok - Tian kirja, osuuspankki. Ravintoloita kadunpätkillä, levykauppoja en nähnyt enää ollenkaan. Unohdin etsiä (Marian) Antikvariaatin, joka oli kai muuttanut Bulevardin kivijalasta näkymättömiin, historialliseen puuhuvilaan Villa Orrman.

Tuntui kuin tällä kertaa olisin haravoinut Hangon ydinkeskustan tiheäpiikkisellä hangolla: näin melkein kaikki kadut, jos aiemmin olin vain harvakseltaan saanut poimituksi näytteitä sieltä-täältä. Kaikkia "Kulmakatuja ja Oikokatuja" en talsinut läpi, mutta vilkaisin toisilta kaduilta. Suurimmaksi ellei ainoaksi puutteeksi jäi Hankoniemen kärki, Uddskatan, "Suomen eteläisin kärki / Finlands sydligaste spets / The Southernmoust point of Finland", kartan mukaan!

Vantaalainen antikvaari oli saanut Juhlasalin lämpiössä osan kirjoistaan myytyä, loput pakattiin lauantaina klo 16:15-17 banaanilaatikoihin ja pakettiautoon. Kauppias oli kohtalaisen tyytyväinen myyntiinsä ja suunnitteli palaavansa Hankoon vuoden päästä uudelleen!

.

810. Tukholma 71. kerta, CINDERELLA, 2024

Olin nähnyt Viking Linen Cinderella-laivan kymmeniä kertoja Tukholman satamassa viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta en ollut koskaan matkustanut Cinderellalla! Aina palatessani iltapäivällä klo 16 Tukholmassa Viking-terminaaliin oli valittava kahdesta portista: 24-tunnin risteilylle Maarianhaminaan Cinderellalla TAI huomiseksi Helsinkiin, päivästä riippuen vuoroin Mariellalla taikka Gabriellalla.

Cinderellan risteilymatkustajat vaikuttivat olevan enimmäkseen eläkeläisiä, ruotsalaisia ikäihmisiä, joita tilausbussit kuskasivat hyvissä ajoin Vikingin satamaan Tukholman ulkopuolelta Ruotsin pikkukaupungeista. Samaan aikaan kun Helsinkiin menijät kävelivät suoraan laivaansa, Cinderellalle aikovat odottivat vielä terminaalin toisessa kerroksessa suurena ja pulisevana vanhojen ihmisten laumana, istuskellen tai seisoskellen, täyttäen ruuhkaksi asti yläkerran läntisen puoliskon.

Viking Linen myytyä vanhimpia laivojaan Välimerelle (Mariellan, Amorellan) Helsingistä Tukholmaan kulki aluksi vain Gabriella (joka toinen päivä), mutta maaliskuun alkupuolelta 2024 Gabriellan rinnalle tuli puna-valkoiseksi uudelleen maalattu Cinderella.

*

Samaan aikaan kirjakauppias Antti halusi täydentää Tukholmasta ruotsinkielisten laatukirjojen valikoimaansa ennen kolmatta kertaa järjestettävää kaksikielistä "Hangon kirjallisuuspäivää", ilmaistapahtumaa Hangon kaupungintalossa lauantaina 23.3.2024.

Lähdimme Cinderellalla Helsingistä 13.3.2024. Varasin itselleni verkkosivulta B4-sisähytin, joka maksoi Viking-clubilaiselle 39 euroa. Antti keksi ottaa omaan hyttiinsä "Tasokorotuksen" lisämaksulla 20 euroa. Kysyin mitä se tarkoittaa? "Tasokorotusta", toisti Antti. Hän maksoi hytistään 39+20=59 euroa.

Viking Line oli aikaistanut laivan lähtöaikaa Helsingistä, nyt 17:15, aikaisemmin 17:30. Vastaavasti terminaalissa piti olla jo 16:45 eikä 17:00. Lähtöselvitys suljettaisiin viimeistään 20 minuuttia ennen lähtöaikaa.

Tapasin Antin Katajanokalla jo klo 15:50. Hän oli tehnyt Huutonetissä huutoja klo 16:05 päättyviin kirjojen ja taulujen huutokauppoihin ja halusi katsoa lopputulokset matkapuhelimestaan terminaalin alakerrassa. Tulos oli pari voittohuutoa automaattisella korotuksella ja muutamia hävittyjä kohteita.

**

Laivalipun eli maihinnnousukortin eli magneettinauhallisen hytin avainkortin sai tulostettuna automaatista kirjoittamalla automaattiin varausnumeron. Terminaalin yläkerran ensimmäisellä esteellä piti näyttää porttiautomaatille lipun QR-koodia. Toisella esteellä ennen pääsyä laivalle vievälle rampille oli kolme suurikokoista vartijaa, jotka vertasivat tarkasti paperit omissa käsissään, että passissa ja lipussa luki sama nimi.

Ruotsi on vuodesta toiseen jatkanut vaatimustaan maahantulijoiden henkilöllisyyden tarkastamisesta, huhtikuun 2017 jälkeen, jolloin uzbekistanin-tadzhikki terroristi ajoi tahallaan kuorma-autolla ihmisten päälle Drottninggatanin kävelykadulla (5 kuoli, 15 loukkaantui). Tarkastus tehdään vain lähtösatamassa, määränpäässä laivasta saa poistua vapaasti.

Cinderella näytti valtavalta jo satamassa, kun sen ensin ulkoa Katajanokalta näin. Valmistuessaan Turun telakalta 35 vuotta sitten Cinderella oli risteilylaivoista maailman suurin. Leveyttä on parisen metriä ja pituutta 20 metriä enemmän kuin pari vuotta nuoremmalla Gabriellalla.

Nousimme rampilta liukuportaita laivan 7. kannelle. Toinen, alempi laivan kylkiaukko oli 5. kannella. Ensivaikutelma laivan sisääntuloaulasta oli: paljon isompi ja avarampi kuin aikaisemmilla laivoilla näkemäni! (En ole nähnyt Turun valtavia Gracea ja Glorya.) Vaikutelmaa saattoi auttaa sekin, ettei laiva tuntunut olevan mitenkään täysi matkustajista maaliskuun 13. päivänä 2024.

***

Lähdin 9. kannelle katsomaan Antin hytin numero 9027 "tasokorotusta". Hytti oli pitkittäissuuntaisen keskikäytävän varrella laivan keulapäässä. Käytävä vaikutti leveämmältä kuin aiemmilla laivoilla.

Cinderellalla oli saman verran hyttimoduleja vierekkäin kuin Gabriellalla, siis 6, ikkunalliset molemmilla reunoilla ja sisähyttejä 2+2 kolmen pitkittäiskäytävän varrella. Cinderellan pari metriä suurempi leveys lavensi kai käytäviä.

Hyttimodulit vaikuttivat olevan standardikokoisia kaikilla laivoilla. Gabriella oli rakennettu Splitissä 1991, Kroatian irtautuessa Jugoslaviasta, Cinderella Turussa 1989.

Antin hytti näytti tavattoman ahtaalta, kun kaiken tilan täytti muhkea parivuode. Sitäkö tasokorotus 20 eurolla tarkoitti? Lisäksi hytti oli luokkansa ylimmällä mahdollisella kannella ja laivan keulapäässä.

Oma sisähyttini B4T numero 6118 oli 6. kannella keskimmäisen pitkän käytävän varrella laivan keulassa, vain parin hytin päässä keulan sauna-kylpylästä. Luopumalla hytintelevisiosta olisin voinut saada B4-allergiahytin 10. kannelta 5 euroa halvemmalla.

****

Televisiolta odotin eniten kanavaa, joka näyttäisi koko ajan kuvaa laivan komentosillalta eteenpäin, reitiltä, jota laiva kulkee. Vastaan tulevat tai edellä kulkevat laivat, kuten kilpailijan Siljan! Salmen poikki menevät lossit. Kauniit rantamaisemat. Vaxholmin linnoituslaitteet? Maarianhaminan valot yöllä. Sellainen TV-kanava oli Gabriellalla vuosi sitten 2023 ja Amorellalla kaksi vuotta aiemmin 2022!

Cinderellalla bryggan kameran tilalla oli vain kartta, joka näytti reaaliajassa, missä kohdassa merireiteillään olivat Vikingin kaikki nykyiset vain 5 laivaa (Turun Grace ja Glory, Helsingin Gabriella ja Cinderella, Tallinnan Viking XPRS).

Televisiokanavista laivalla näkyivät 1,2,3,4 Ruotsista, Suomesta pääkanavat 1,2,3,4, sekä "Teema/Fem", miesten "Jim" ja naisten "Liv". Lisäksi yksi kanava toisti videota pelastautumisesta merionnettomuuden sattuessa ja toinen näytti hämärää kuvaa laivan yökerhosta?

*****

Cinderellan ulkokansilla 11 ja 12 tuli käväistyä vain lyhyen aikaa, koska ne olivat 13.3.2024 lätäkköisen märät, tihkusateiset, navakasti tuuliset ja maaliskuisen kylmät ilman päällysvaatteita. Laivan sisätilat näyttivät kaikkialla väljiltä ja avarilta. Esimerkiksi ikkunallinen ja penkillinen sivukäytävä vaikutti ainakin kaksinverroin leveämmältä kuin Gabriellan tai Mariellan vastaava arkadi.

Kaikissa laivan tiloissa oli jokseenkin vähän ihmisiä, jos ollenkaan, esimerkiksi valtavassa TaxFree-myymälässä (jossa myytiin varmaan kaikkea paitsi kirjoja?) tai kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa, tai toimettomien peliautomaattien rykelmillä useissa eri paikoissa. Pelasin itse vain lautapeliä puolityhjän kahvilan pöydässä.

Jos Cinderellaa katselee satamassa ulkoa taikka ulkokuvista, huomio kiinnittyy varmasti puolivälissä laivaa olevaan valtavaan monen kerroksen korkuiseen läpinäkyvään lasiseinään! Laivan sisällä paljastuu, että sillä kohdalla on merimaisemallinen, päivänpaisteen valaisema näköalaportaikko eli neljää kantta yhdistävät, hieman kaartuvat portaat.

******

Tukholmassa Masthamnen-satamassa Cinderella kiinnittyi rantaan terminaalia lännemmäksi. Poistuimme laivasta 7. kannelta informaatiotiskin pääaulasta, jonka portti taidettiin avata aikaisemmin kuin 5. kannen portti. Ramppikäytävä tuntui pitkältä, kun sitä kuljettiin kohti itää (Suomea) ja terminaalirakennusta.

Olin edellisvuosina ollut huomaavinani ulkoa Södermalmilta uuden pitemmän rampin rakentamisen Viking-terminaalin länsipuolelle, osaksi rantatien (Londonviadukten ja Stadsgårdsleden) jalkakäytävän yläpuolellekin.

Aikaisemmin laivoilta poistuttiin rampilla länttä kohti, kunnes mutkassa käännyttiin 90 astetta itään portaikkoon. Nyt mutkaa ei tullutkaan, vain suoraa koko matka itään siihen portaikkoon. Olin aina ennen valinnut nopeammin alas kiiruhdettavat kiinteät portaat viereisten liukuportaiden sijasta, mutta nyt oli niin väljästi ihmisiä, etteivät koneportaat ruuhkaantuneet, joten käytin kerrankin konetta.

Laivan ikkunasta Tukholma oli näyttänyt aamulla sumuiselta! Sumu hälveni, mutta maa oli märkä, taivas pilvinen ja uhkaili sateella, jota ei kuitenkaan tullut. Tuntui mielekkäältä pysytellä keskikaupungin alueella, jossa voisi paeta mahdollista sadetta moniin sisätiloihin, vaikkapa monille eri kirpputoreille.

Anttia oli kiinnostanut ennen näkemätön Stadsmissionin pääkonttorin iso Sicklankirpputori Nackan kunnassa, Siroccogatan 20, Saltsjöbadenin rautatien Nackan aseman eteläpuolella. Arvioin etäisyydeksi Siroccokadulle vähintään kolme kilometriä. Edes-takaisin matka veisi ainakin tunnin ja lisäksi perilläoloajan.

*******

Lähdimme ennemmin tehokkaimmalle Södermalmin kirpputorien vakiokierrokselle myötäpäivään. Folkungagatania kävelimme Borgmästargatanin kulmaan, jossa oli ennen näkemätön uusi (Erstagatanilta muuttanut) kirpputori, jonne poikettiin sisään:

1) Ersta Diakoni Second Hand, Folkungagatan 120. Sitten nousimme Borgmästargatania etelään ja kävelimme Skånegatania länteen, puutalojen historiallisen Nytorgetin kulmalle, jossa

2) Stadsmissionin pieni kirpputori, Skånegatan 75, Vaihteleva, yleensä vähän kirjoja, (mainostaakin sisarliikkeidensä isompia kirjavalikoimia), mutta joskus yllättäviä löytöjä! Kävelimme edelleen länteen ja etelään Östgötagatanille, jossa 

3) Punaisen Ristin Kontti "Kupan", Östgötagatan 67, pohjakerroksessa ja isossa kellarissa. Antti oli varannut valtavan repun, joka alkoi täällä täyttyä ostetuista kirjapinoista! Seuraavaksi kuljimme Blekingegatanin päähän, korttelin verran länteen, Götgatanin kulmataloon:

4) Myrorna (Pelastusarmeijan), Götgatan 79. Tämä suuri liikehuoneisto sekoittuu usein mielessäni läheiseen Kupaniin, koska yhtä iso tila ja saman mallinen, pohjakerroksessa ja portaikon takana isossa kellarikerroksessa. Ihastuin heti Trafik-Nostalgiska Förlagetin valokuvakirjaan "Stockholm och Mälardalen sett från himlen", jota vain kaupassa selasin koko ajan aukeama aukeamalta, mutta en halunnut painavaa teosta kannettavakseni.

Antin reppuun enää nipin-napin mahtui vielä uusi ostettu kirjapino, mutta suurteosten paino alkoi olla liikaa. Otin muovikassiin kantaakseni kolme suurinta ja painavinta teoksista, mm. "Hanko sodassa".

Kävelimme Götgatania pohjoiseen. Katolisen kirkonko kirkonkellot soivat? Käännyimme länteen Fatbursparkeniin. Puisto oli melko tuore ja harvinainen tuttavuus minullekin, en ollut koskaan mennyt sinne suuren kaaren-muotoisen talon läpikäytävän kautta enkä ollut nähnyt puistosta etsimiäni patsaita, joita nyt löysin, mm. talon läpikäytävästä!

Jatkoimme Björngårdsgatania pohjoiseen. Erosimme hetkeksi Sankt Paulsgatanilla. Antti lähti suoraan länteen Mariatorgetille, minä itään katsomaan vieläkö Serieslussen on pystyssä seuraavassa kulmassa? Liike oli auki, figuurit olivat ehkä nousseet näyteikkunoissa isompaan rooliin sarjakuvalehtien oheen.

5) Stadsmission, Hornsgatan 58, Mariatorget-puiston luoteiskulmaa vastapäätä. Menin yksikerroksiseen, syvälle sisäänpäin ulottuvaan kauppaan. Kauimpanan perällä oli ollut iso kirjojen ja varsinkin sarjakuvalehtien osasto. Ehkä useimmin käymäni Tukholman kirpputori vuosikymmenen ajan! Nyt en nähnyt vaatteiden ja esineiden lisäksi enää kuin pelkkiä tavallisen yleisiä taskukirjoja. Anttiakaan ei näkynyt. Kaipa hän oli kirjojen puutteessa jatkanut nopeasti matkaa Hornsgatania länteen?

6) Myrorna, Hornsgatan 96, olisi ollut seuraava kohde. Sinne asti en ehtinytkään, kun Antti käveli jalkakäytävällä vastaan. Hän ei ollut yksin löytänyt kumpaakaan Hornsgatanin kirpputoreista, tai ei ollut jaksanut kauas numeroon 96 asti enää yrittääkään. Molemmissa kaupoissa hänkin oli käynyt ennenkin, vaikka vain minä useasti.

7) Emmaus, Peter Myndes Backe 8. Muistutin Götgatanin kulman Emmauksesta. Jatkoimme Hornsgatania itään sinne, mutta vain 6 metrin päässä Antti luovutti. Hänen urakkansa oli jo lopussa, parissa tunnissa. Kirjoja oli painava repullinen ja muovikassillinen.

********

Antti lähti jo paluumatkalle kohti laivaa. Hän aikoi satamaan tutuinta Folkungagaa, mutta kun se katu on aika kaukana etelässä, suosittelin maisemallista rantatietä, Stadsgårdsledeniä, ja hän lähtikin pohjoiseen rannalle päin.

Ajattelin käydä ainakin Gamla Stanissa ja katsoa, missä vaiheessa Slussenin valtava siltaremontti on? Tukholman kuudesta tunnista oli jäljellä vielä neljä! Ylitin kohta Slussenia yläkautta yläsillalla ja näin yllättäen Antin kauempana kävelevän pois Slussenilta väärään suuntaan, pohjoisesta etelään, ehkäpä Folkungagatanille.

Kävelinkin reittiä, jota olin tarkoittanut Antille: ensin korkealla kulkevaa Slussenin siltaa Gamla Stanin puolelle, jossa jalkakäytävältä voi laskeutua joko portaissa (tai portaitta kauempaa kiertäen) uudelle matalalle kevyen liikenteen sillalle, jolta on merinäköala veden partaalla. Sitä pitkin pääsee nyt Gamla Stanin Skeppsbronilta Södermalmin Stadsgårdsledenin merenpuoleiselle kävely- ja pyörätielle.

*********

Päätin lähteä itään Nackan kuntaan asti ja kävelin ensiksi 1,5 km Vikingin satamatien Tegelvikslinganin kulmaan, mutta jatkoin suoraan kulman ohi Danviksbro-sillalle. Fåfängaa ennen täytyi vaihtaa tien eteläpuolelle, jossa ainoastaan oli jalkakäytävä. Sillalla sivulta löi yllättävän voimakas tuuli.

Moottoritie 222, Värmdöleden, kaartoi nurinpäisen S-kirjaimen muotoisen mutkan ohittaakseen Henriksdals-nimisen lähiön valtavan kukkulan! Lähiön ja kukkulan reunoina on vain kaksi valtavan pitkää, mutkan tekevää kerrostaloa, jotka rajaavat sisäpihaa.

Moottoritien rinnalla kulki kävelytie ja pyörätie, mutta "kevyt liikenne" erkaantui monesti moottoritien laidalta mm. parissa suuressa liikennesolmussa ja reittejä haarautui eri lähiöihin, tai jalan täytyi hakeutua uudelleen moottoritien varteen.

Nacka kasvoi, Tukholman naapurikunta. Valtavia rakennustyömaita ja korkeita uudisrakennuksia, ja kiertoteitä. Asetin itselleni määräaikoja, mihin kellonaikaan asti kävelen enintään itään, ennen kuin käännyn takaisin länteen.

Sain uuden idean, että haluankin ajaa lossilla Södermalmille, enkä palata tuulista Danviks-siltaa. Lisäksi kävisin uudelleen Punaisen Ristin kirpputorilla ostamassa Tukholman ilmakuvakirjan, jos se olisi vielä saatavissa?

Alphyddanin lähiön kohdalla työmaan kiertotien kohdalla luovutin, kun en jaksanut enää miettiä minkä kiertoreitin valitsisin itään, vaikka olin jo Sicklan ja Nackan juna-asemien puolivälissä. (Saltsjöbadenin junaliikenne oli kuitenkin keskeytetty vuosiksi rakennustöiden vuoksi). Jos aikaa olisi ollut tunti enemmän, olisin jatkanut itään Siroccokadulle Stadsmissionin kirpputorille asti.

**********

Sicklan niemelle oli rakennettu viime vuosina uusi kerrostaloalue kuin jokin Kalasataman lähiö Helsingissä. Kaikissa kartoissani paikat olivat vielä vihreänä tyhjiönä. Tvärbanan-poikkirataa oli jatkettu Sicklassa uudelle asemmalle pitemmälle itään.

Oikaisin upouusia katuja rantaan, jossa oli rantapuistoalue istutuksineen. Olin kulkenut jotakin vuosia sitten puiston eteläosissa, mutta nyt jatkoin rantaa pohjoiseen. Tavoittelin Hammarby Sjön lossin kolmatta laituria "Henriksdal" ja mietin lossin aikataulua, jotta toivottavasti en pahimmoilleen myöhästyisi harvoista vuoroista?

Hyvin kävi, löysin oikean laiturin, jonne oli kertynyt nelisen muutakin lossin odottajaa. Näin lossin liikkuvan juuri 1) Barnhusvikenin laiturista 2) Luman laituriin ja kuljin kilpaa, ettei lossi ehtisi ennen minua 3) Henriskdalin laituriin. Ehdin lopulta minuutin pari odotellakin laiturilla, kunnes pääsin saapuvaan lossiin.

Ennestään tuttu "Lisen"-lautta oli korjattavana (tiedote) ja sitä tuurasi "Lotten", jolla en ollut tainnut aiemmin kulkea, olin vain nähnyt sen joskus joutilaana laiturissa. Lautan kummallakin laidalla olivat muovikalvon ulkoilmasta eristämät istumasalongit, joiden kummankin pitkällä penkillä, kasvot sivulle päin, oli täyttä ihmisistä. Loput matkustajat oleskelivat ulkokansilla etukannella tai peräkannella, tai oliko lautan päillä mitään eroa? Tulin lautalle nimeämästäni takapäästä, kävelin kierroksen ympäri, palasin takapäähän, ja sama ahteri työntyi laituriin Barnshusvikenissä, joten poistuin ensimmäisten joukossa.

Lauttamatka oli kestänyt klo 14:35-45. Pidin kiirettä ehtiäkseni kirpputorille ja ajoissa laivalle. Oikaisin Norra Hammarbyhamnenista ensin Vintertullsparkenin ja sitten kerrostalojen pihakäytävien läpi Malmgårdsvägenille, joka kulki vinosti matkaani oikaisten suoraan luoteeseen. Käännyin Ringvägenille lounaaseen, vaikkakin Gotlandsgatan olisi ollut suorempi reitti länteen, kun en malttanut tarpeeksi usein tutkia karttaa.

***********

Olin noin klo 15 Punaisen Ristin kirpputorilla, menin portaat kellariin ja kohta löysin etsimäni, Nils-Åke Siverssonin ilmakuvakirjan. Hinta 50 kruunua. Hintalapussa päiväys 12.3.24, siis hinnoiteltu myyntiin vasta 2 päivää sitten. Vuoden 2007 painoksen hinta oli ollut 200 kruunua Trafik-Nostalgiska Förlagetin kirjaluettelossa. Käytin viimeisen 50 kruunun setelini, jäljellä lantteja 2x 10 kruunua ja kolikko 5 kruunua. Ajattelin tukeneeni Punaista Ristiä.

Kävelin Östgötagatania pohjoiseen. En jaksanut Alvglansin sarjakuvakaupalle asti, saati Mosebackenin kukkulalle, vaan käännyin itään Bondegatanille ja siltä pohjoiseen Borgmästargatanille ja itään Folkungagatanille. Vikingin terminaaliin ehdin klo 15:50.

Pohjakerroksessa oli miehittämätön automaattiportti, jolle piti näyttää hytin avainkortin QR-koodia. Sitten liukuportaat tai hissi yläkertaan, vielä joidenkin muidenkin matkustajien perässä helposti seuraten. Toisella portilla joku kolmesta isokokoisesta vartijasta vertasi passin ja lipun nimen. Sitten jatkoin pitkälle rampille länteen kohti Cinderella-laivaa. 

************

71 laivamatkaa Tukholmaan: 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.

809. Tukholma 51-52. Medelhavsmuseet, 2018

Tukholmaan 51. kerran. Kirjakauppias Antin kanssa kirpputorimatka tammikuun lopussa 2018. Viking Mariellan vierekkäiset B4-sisähytit numerot 4115 ja 4117 oikean pitkän käytävän keulapuolella. Hytit 4 euroa/kpl. Hytin pöydällä ei nyt ollutkaan lahjana Marianne-karamellejä 4 kpl maksimissaan 4 matkustajalle.

"Hyvin ehtii vielä!" neuvoi tuntematon matkailija minua Viking-terminaalin ulkopuolella, kun kiiruhdin. Tiesin sen, että hyvin yksin ehtisin, mutta aikainen matkatoveri odotteli jo ennen klo 17 terminaalin aulassa.

Juttelimme laivassa, miten museo + kauppa ovat elämyksiä. Esimerkiksi Tintti-sarjakuvakauppa TUkholmassa tai "Kasvihuoneilmiö" Valtatiellä 1 Helsinki-Turku ovat elämyksiä? Entäpä pitäisikö Internetiin keksiä perustaa erityinen valituspalsta?

Antti oli myynyt "Smallvilleä" lopulta naurettavan halvalla 0,20 euron hinnalla, kun oli nähnyt vaivaa kuvata internetiin. Saksasta tuomamme sarjakuva kallis. Antti haki Tukholman Viking-bussin aikataulut netistä: klo 10:10/20/30 (60 SEK), mutta emme ajaneet.

*

Aamulla Tukholman satamassa ulosmenotien ramppia kiinnitettiin laivaan kerrankin näkösällä, väliverho auki! Odottelimme aulassa maihinnousua jo etuajassa klo 9:50-10. Laivalla tuntui olevan vähän matkustajia 31.1.2018.

Kävelimme reittiä Folkungagatan, Renstiernasgatan ja Gotlandsgatan kirpputoreille:

1) Kontti, Punaisen Ristin kirpputori "Kupan", Östgötagatan 67. Kellari on varsin iso. Antti valitsi pinon kirjoja, minä vain selailin kirjoja, sarjakuvia ja lautapelejä.

2) Myrorna-kirpputori, Götgatan 79. Kontista kävelimme korttelin verran länteen Blekingegatania. Masi-sarjakuvalehdet "Knasen" 3 kruunua. Selasin pitkään Olov Svedelidin kirjaa "Reselivet", vuodelta 2000. Jatkoimme kävelyä katuja Tjurberggatan, Hallandsgatan ja Ringvägen, tullaksemme Hornsgatanille.

3) Myrorna, Pelastusarmeija, Hornsgatan 96. Siellä meni 40 minuuttia. Sitten kävelimme Hornsgatania itään.

4) Stadsmission, Hornsgatan 58, vastapäätä Mariatorgetin puistoa. Sielläkin kului 40 minuuttia. Sitten Hornsgatania itään, Götgatania kortteli etelään ja Peter Myndes Backelle, jossa on:

5) Emmaus-kirpputori. Siellä kului aikaa puoli tuntia. Ulkona satoi vettä.

6) Antti löysi musiikkikaupan, kun aikaa Tukholmassa oli jäljellä enää 1 tunti 40 minuuttia. Minä menin Söderhallen -kauppahalliin Medborgarplatsenilla. Medborgarhuset oli edelleen (vuosikausia) remontissa. Vastapäätä idässä oli lapsuudessa yöpymäni hotelli Malmen. Lännessä Södra Station juna-asema. Palasin Götgatan 79:n Myrorna-kirpputorille lukemaan Wallrafia ja lisää Olov Svedelidin kirjaa "Reselivet". (Luinpa sitä vielä seuraavalla matkallakin, kun kukaan ei ollut ostanut kirjaa).

Palasin Viking-laivalle Folkungatania. Menin kadun ennen Danvikstullia alittavan kävelytunnelin kautta bussien pysäköintialueelle. Ajan riittäessä kävelin vielä Masthamnissa edestakaisin itään, kohti Nybroplanille asti vesitse kulkevan Emelie-laivan välisatamalaituria. Viking-terminaaliin menin tarkasti määräaikaan klo 16. Olin sitten siellä ainoana passitarkastuksessa. Japanilainen pariskunta jonotti vielä hissille toiseen kerrokseen.

Voimakas vastatuuli pidensi Mariella-laivan matka-aikaa 15 minuuttia kerrallaan, lopulta yhteensä 40 minuuttia. Laiva keinahteli merellä kovasti. Helsingin laituriin kiinnityttiin vasta klo 10:50 eikä normaalisti 10:10. Lunta tuiskusi perillä Helsingissä!

**************

52. MATKA TUKHOLMAAN helmikuun puolivälissä 13.2.2018. Viking Mariellan pikkuhytti B2 (2 petiä) maksoi verkkopankisa clubilaiselle 4 euroa, tai 2,90 euroa, kun korvasin 1,10 euroa bonuspisteillä "veneillä". Hyttini n:o 5934 sijaitsi laivan perältä laskien 3. poikkikäytävällä.

Kävelin Katajanokalle, loskaa ja lätäköitä. Nordean pankkikonttorissa Mannerheimintie 7 ei ollut enää kassapalveluita, vaan ne oli siirretty maan alle Asematunnelin tasalle, Makkaratalon eli City Centerin K1-kellariin, Lidlin viereen. Jonotin 9:lle vaihtoehtoiselle kassalle klo 15:55-16:05, edelläni varausnumerot 550-577. "Pankkikirjoista ollaan luopumassa, hajakappaleita enää jaossa."

Keskuskadulla oli esiintymislava ja kiinalaisia Uuden Vuoden lyhtyjä roikkui langoista kadun yllä. Kävelin Aleksanterinkatua. Päävartion katon luoteiselta kulmasta putosi lumimöykky repulleni. Lunastin maihinnousukorttini varausnumerollani Vikingin automaatista. Laivaan johtavalla rampilla oli hiljaista.

*

Tukholmassa aamulla kiilasin portailta lähelle oviaukkoa rampille ja pääsin ulkoilmaan jo klo 10:05-10. Mihin museoon menisin? Raitiovaunumuseo Söderin Tegelviksgatanilla oli suljettu syyskuusta 2017 alkaen ja aiottiin avata uudelleen jossakin lähiössä vuonna 2019.

Kävelin hitaampia ohitellen rantareittiä Slussenille. Gamla Stan, Järntorget, Österlånggatan, Drakensgränd ja Stora Hoparegränd 6 (jossa katsoin Vanhan kiltatalon) nähtävyyksinä. Skeppsholmskyrkan oli muutettu kirkosta konserttisaliksi.

**

Moderna museetin edessä istui romanikerjäläisnainen, sama kuin ennenkin, luullakseni. Hiljaista oli museossa aamupäivällä. Museokaupassa oli esillä arabinainen Zaha Hadid, Salzburgin pohjoisaseman terminaalin arkkitehti? Näin aseman Salzburgissa 2015. Monien terminaalien suunnittelija.

Östasiatiska museoon meni pari ihmistä sisään. Kävelin museon rinteen portaat. Aivan uusi Leikkikalumuseo oli avattu kallioluolaan "Bergsgrottan". Pääsymaksut maksukortilla. Kolea sää!

Kävelin Strandvägeniä, Artillerigatan. Östermalmstorg - kuljin tilapäisen kauppahallin läpi - mitkä ruoan tuoksut! Hallwylskan museo aukesi klo 12, pari ihmistä meni sisään. Kuljin Hamngatanin länteen Sergelin torille asti.

***

KULTURHUSET klo 12:20-14. Liukuportaita toisen kerroksen kirjastoon, Sarjakuvat. Löysin hyllystä "Weird Romances"? Kolme kokoelmakirjaa 1940-60-luvun "oudoimpia", asenteiltaan "vanhoillisimpia" amerikkalaisia tytöille suunnattuja romanttisia sarjakuvia. Löytyi myös kokoelmia kauhusarjakuvaa mustavalkoisin sivuin. Piirtäjinä Reed Crandall, Wally Wood, Graham Ingels, Jack Kamen ym. Myös Kalle Ankan vuosikerrat olivat näköispainoksina, mutta niitä voi lainata kotiin Espoostakin. Useimmat kirjaston lukupaikat oli varattu. Suurista ikkunoista avautuivat näköalat pohjoiseen Sergelin torille. Kiersin myös Kulttuuritalon kerrokset 3-4-5 (ylhäällä kahvila).

****

MEDELHAVSMUSEET klo 14:30-16. Entisessä pankkisalissa. Olin käynyt ennenkin vuosia sitten. Nyt en lipunmyyjää tai informaatiotiskin virkailijaa ensin huomannutkaan, oli kulman takana, museokaupan suulla. Museo oli ilmainen. Aluksi katsoin KYPROKSEN: monen kokoisia savesta tehtyjä patsas-ukkoja oli koottu vitriineihin kokonainen lauma, kuin Hattivatteja Muumilaaksossa. EGYPTI oli peremmällä, reitti osastolle sivummalta. Ruukkuja. Sarkofageja. "Hautakammio" museon kellarissa. Yläkerrassa (toinen kerros) oli kahvila ja vitriineissä pienimpiä näyttelyesineitä. Muutamia lantteja vanhoja rahojakin. Useita museovieraita, kahvila oli suorastaan täynnä.

*****

Kävelin takaisin Södermalmille 25 minuuttia, Götgatanin kirpputoreille. Mutta ensin Gamla Stanissa Prästgatan 78 ja Västerlånggatan 68, nuo vanhat talot oli katsottava, olin listannut poimintoja arkkitehtuurioppaista! (Blasieholmenissa katsoin aiemmin myös talot 6, 8, 11, 12.) Olov Svedelidin "Reselivet" oli liian jutusteleva matkailuhistoria, Viking Linen eläkeläiset, luin 10 minuuttia kirpputorilla, olin aloittanut kirjan lukemisen jo edellisellä käynnillä. Lopuksi oli varattava aikaa 25-30 minuuttia paluukävelylle Vikingin laivaan.

Kävelin Söderissä Bondesgatanin itään päähän asti. Kävin katsomassa, että Spårvägsmuseet oli todellakin lopetettu. Ehdin Vikingin Terminaaliin klo 16:05, Ylös ramöin liukuportaita 6. kannelle. Sitten menin ulkokansille 8 ja 9. Laiva lähti laiturista liikkeelle klo 16:25, Katselin maisemia 16:40 asti.

******

Aamulla lähellä Helsinkiä kävin laivan TaxFreessa klo 9:40-50. Joku rouvapari vetolaukkuineen odotti jo suljetun ulosmenoaukon suulla kannen 6 uloaulassa.

Helsingin kauppatorilla japanilainen turistipari kysyi minulta lipuista Suomenlinnaan. Poikkesin kampin Kelassa katsomassa lomakkeita. Siellä äijäpari vaati ensin vartijalta ja seuraavaksi hätiin tulleelta miesvirkailijalta oikeutta tavata konttorin johtajaa ja videokuvata tätä. Paksumpi asiakkaista ei ollut saanut puhelinnumeroa virkailijalta voidakseen selvittää asiaansa.

Puolenpäivän jälkeen 15.2.2018 huomasin, että olikin abiturienttien penkinpainajais-päivä. Esplanadilla näin 3 kuorma-autoa ja Pitäjänmäen koulullakin vielä 2 kuorma-autoa kyyditsemässä avolavoillaan lukiolaisia. Meilahden kirkon edessä City-maasturi seisoi tyhjäkäynnillä 5 minuuttia, mitä sivullinen voisi tehdä?

808. Tukholma 53. HJORTHAGEN, 2018

Maaliskuun lopulla 26.3.2018 iltapäivällä Helsingissä lämpötila nolla, auringonpaistetta. Kävelin Katajanokalle. Mannerheimintiellä Alepan edessä terävästi maalattu minulle täysin tuntematon nainen pyysi minulta kolmea euroa, luvaten maksaa takaisin pääsiäisen jälkeen? Kävin ensimmäisen kerran Kampin Graniittitaloon avatussa muita suuremmassa Lidl-myymälässä. Tumma suklaa 100 grammaa 49 eurosenttiä.

Katajanokalla klo 17 näkyi ulos vielä väljä ihmisvirta lasiputkessa kävelemässä kohti Gabriella-laivaa. Kolme tarkastajaa, nopea vilkaisu passi + lippu. Venäläinen perhe rampin liukuhihnalla. Päivän Iltalehti: Suomi karkottaa yhden venäläisen diplomaatin, USA 60, Britanniassa Venäjän agenttien tekemä Salisburyn myrkytys.

B4-hyttini n:o 5421 sijaitsi kolmantena ja viimeisenä oikealta käytävältä laivan keskelle lähtevällä umpikujalla. Hyttimatkani hinta oli vain 4 euroa. Oveni lukko oli tiukka, yritin 15 kertaa ennen kuin aukesi. Hytin kokolattimaton kuvio matki tiikerin turkkia. Hyvin kuuluva kaiutin tiedotuksille. Matkapuhelimeni löysi verkkoyhteyden kello 18 asti. Luin Roger Garaudyn kirjaa: "Sosialismin suuri käänne" (1969) Kirjayhtymä 1971. Garaudy erotettiin Ranskan kommunistisesta puolueesta 1970.

*

Aamulla Ruotsin Radio Tukholma: sää aurinkoinen, nolla astetta. Laiva oli kulkenut tasaisesti keinumatta. Miksei klo 9:40 ollut vielä tullut kuulutusta: "Saavumme Tukholmaan puolen tunnin päästä"? Tuli 15 minuutin kuulutus! Poistuminen laivalta ainoastaan kannelta 5, oikealta kyljeltä. Pitkä jono oikealla käytävällä: "Yleensä 7. kanneltakin on päässyt ja siellä lyhyempi jono", harmitteli rouvashenkilö. Kun kiersin takaa vasemmalle käytävälle, pääsinkin sitä pitkin suoraan aulaan asti. Olin ulkona jo klo 10:10 ja ohitin vielä monia turisteja rantatiellä ennen Slussenia. Kaarsin rannan puolelta Fotografisen museon.

Gamla Stan, Järntorget, Evert Tauben patsas aurinkolaseineen. Österlånggatan, juna-harrastajien kaupan kohdalla remontti. Olin kävellä Köpmangatanin rinnenousun ohi. Köpmangatan 15:ssä Stadsmission kirpputori, jonka valikoima tuntui kalliilta, olisiko kilpailija, Pelastusarmeijan Myrorna, yleensäkin halvempi? Tukholma-albumi: värikuvia 100 vuoden takaa, 55 kruunua. Jonkun tuntemattoman perheen valokuva-albumi: matkakuvia Hampuri, Innsbruck, Berchtesgaden, 45 krunua.

**

Slottsbacken, Kungsträdgården, Norrlandsgatan. ENGELBREKTSPLAN: Suomen satavuotis-muistomerkkinä taideteos "Vuosiluvut" Humlegårdenin puiston laidalla, valokuvasin senmatkapuhelimella ja lähetin kuvan Sinille.

Kävelin puiston poikki Kansalliskirjaston ohitse Sturegatanille. Tietöitä, kuljin luoteislaitaa, yli Karlavägenin esplanadin, STUREPARKEN -puiston ohi STADIONILLE, jonka sisäkenttää näytti kiertävän hiihtolatu. Sturegatan kaartui itään ja muuttui samalla Lidingövägeniksi. Östermalms Idrottsplats pohjoisessa, samassa korttelissa kauempana Tennisstadion, Ryttarstadion ja Fältrittklubbens ridbana.

Idrottsplatsen, Fältrittklubben... kirjoittaessani ruotsia on vaikea muistaa milloin tulee kaksinkertaisia konsonantteja kuten noissa sanoissa "tt", kun ne eivät kuulu ääntäessäni sanaa mielessäni. Ulkomaalaisten kirjoittaessa suomen sanoja heidän on vaikea muistaa tupla-vokaaleja, kuten "aa", kun he ääntävät yksiäkin vokaaleja pitkiksi.

***

Lidingövägenin eteläpuolella oli portti Olaus Petrin kirkon ympärillä olevalle asuinalueelle, jossa olin jo aiemmin käynyt. Erik Dahlbergsgatan tuli etelästä, ollen yllättävästi leveä puistokatu! Tegeluddsvägen tuli kaakosta. Kuninkaallinen tennishalli oli luoteispuolella, sitä ennen laakson pohjalla Lääkäröintitalo.

VÄRTAVERKET voimalaitos oli valtava punatiilinen rakennusmöhkäle ja NORRA LÄNKEN melko uusi moottoritie. Jalankulkijana minun täytyi vaihtaa ensin tien kaakkoispuolelle, että pääsin ylittämään tien pohjoispuolelle, JÄGMÄSTARGATANILLE, voimalaitoksen länsipuolelle. En ollut aivan yksin, majakkana edelläni joku pariskuntakin kulki pohjoiseen ja työmiehet portillaan erosivat toisistaan kättään kumpikin heilauttaen. KOLARGATAN heti voimalan takana lähti itään ja kapeni laskeutuessaan alas kohti moottoritietä, umpikujaksi, jonka päässä sijaitsi Pelastusarmeijan kirpputori.

****

MYRORNA, Kolargatan 2, kolmikerroksinen punatiilitalo. Ulko-ovi portaisiin, joita pitkin pääsi keskikerrokseen. Tilava ja siisti, paljon kirjoja salin perällä. Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskus tuli mieleeni. Kirjat 25 kruunua/kpl. "American Teacher's Book" - huumoria historian opetuksesta. Sisälsi pelin Kongressiin pyrkimisestä. Pohjoismaiden poliitikoista esiteltiin mm. Svinhufvud. Lastenkirjailijoiden teosten keräilyn kirja - ensipainosten arvo. Anthony Buckeridge 5 Rex Milligan -kirjaa. Tove Jansson. Enid Blytonin teoksia listataan 8 sivua tihein rivein. 45 kruunua. Agentti X9 -sarjakuvalehtiä, mukana Rip Kirby 1978... 1986... Taskukirjat 20 SEK/1 kpl, 45 SEK/3 kpl. "Norrmalmista" on näköjään tehty samanlainen kaupungiosa-taskukirja kuin minulla on (ja olen lukenut) Södermalmista.

Ylimmässä 3. kerroksessa lautapelejä. Jokin Algan laiva-aiheinen peli. Pienen kirjanpainajan kohopaino-laatan kumikirjasimista 3 kpl putosi lattialle, pöydälle pudonneet palautin laatikkoon. "Koululuokka" -lautapelissä kilpaillaan kuka saa vähiten muistutuksia! (joita saa kuiskailusta, lunttaamisesta, purukumin jauhamisesta...) "Ope ragee!" Jokainen pelaaja on vuorotellen opettajana. 40-50 SEK. Tavallisimmat pelit vain 20 SEK. Aikaani kului kerroksissa 30+20 minuuttia klo 12-12:50. Päiväni Tukholmassa oli siis puolivälissä. Henkilöautoja oli pysäköity Kolargatanin varrelle peräkkäin, jolloin vapaaksi jäi vaih 1 kaista vuorotellen jompaankumpaan suuntaan.

*****

HJORTHAGEN oli minulle uusi lähiö. Kirkon torni näkyi. Kävelin Artemisgatania luoteeseen. Mukavan näköisiä kolmikerroksisia asuintaloja. Oikaisin sisäpihan poikki. Kirkko olisi auki. Siellä tarjottiin tiistaisin klo 13-14:30 voileipiä, väki oli mennyt jo sisään klo 13:10? Etsin hyvää valokuvauspaikkaa, josta ylhäältä puiden oksien lomasta oli näkymä Lidingön saarelle vieville silloille.

Jatkoin kunnollista polkua luoteeseen ja länteen Artemisgatanille, jota kävelin kaakkoon, metrotunnelin suuaukolle. Liukuportaat oli vain syvältä maan uumenista pinnalle tuleville. Tunnelbanan aseman ROPSTENIN eteläisempi sisäänkäynti. Asemalla oli jaossa pino joka päivä, paitsi sunnuntaina, ilmestyvää ruotsinkielistä ilmaisjakelulehti "Metroa". Laitoin pinoon toiseksi Helsingistä tuomani suomenkielisen "HS-Metron". (Metro-lehdet kuolivat älypuhelinten yleistyttyä, viimeistään korona-pandemiaan vuonna 2020).

Kävelin reittiä Skogvägen - Jägmästargatan - Lidingövägen (joka on Sturenkadun jatke Stadionin mutkasta alkaen). Sitten STORÄNGSVÄGEN koilliseen, niityn ja laakson halki, joku pariskunta edelläni. Pohjoiseen näkyy olevan rakenteilla uusi moderni räikeä asuinlähiö. Punainen kerrostalo. Lanforsvägen Hjorthagenista länteen.

******

RYTTARSTADION. Fiskartorpsvägen (bussipysäkkejä) etelään. Drottning Sofias vägen ja Träskportsvägen lounaaseen. LILL-JANS SKOGEN on luonnonpuisto-metsä pohjoispuolella, kohti BRUNNSVIKENIN lahdenpohjukkaa (josta rantaa luoteeseen Hagaan tai koilliseen Yliopistolle, Bergianska Trädgårdeniin ja Naturhistoriska -museoon).

TEKNISKA HÖGSKOLAN (Stadionin luoteispuolella). Drottning Kristinas väg (englantia puhuvia kävelijöitä - kuulostavat elokuvilta, joita olen katsonut). VALHALLAVÄGEN luoteeseen. Vaihdoin kadunpuolta lounaaseen ja kiersin myötäpäivään kahden korttelin lenkin Baldersgatan - Friggagatan - Tyrgatan eli LÄRKSTADENIN, mäellä, jonka alapuolella etelässä kohoaa ENGELBREKTSKYRKAN. Lärkstadenissa on ilmeikkäitä erkkereillä varustettuja asuintaloja, jotka tuovat mieleen Helsingin Eiran ja Huvilakadun.

Ylitin Odengatanin. Surbrunnsgatania lounaaseen. Yli Birger Jarls gatanin, Roslagsgatanin, Tulegatanin ja Döbelnsgatanin (jonka päässä luoteeessa Stefanskyrkan ja Vanadislunden).

*******

STADSMISSION kirpputori, Hagagatan 3, kellarissa. Kalliin tuntuista, tosin 3 taskukirjaa kahden hinnalla, yhteensä 40 kruunulla. Horst Schröderin 80-sivuinen lehti sarjakuvien sensuurista 40 SEK? Surbrunnsgatan 58:ssa olisi ollut Antikvariaatti, jonka unohdin.

STADSBIBLIOTEKET, uusi lisärakennus Odengatanin varrella, jossa ulkomaalaiset sanomalehdet ja vieraskieliset kirjat, sekä kaikki Ruotsin sanomalehdet? Boråstidningeniä luen, sekä norjalaista Aftenpostenia, jonka torstai-numerossa 48+32=80 sivua. Kuusi värillistä aarjakuvaa yhdellä sivulla. Lehden lopussa 2 sivua muistokirjoituksia kuollesta ihmisistä! Suomesta Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat.

NORRTULLSGATAN, Antikvariaatti Aderton sekä kirpputori Myrorna (lautapelien hyllykkö kirjaosaston hyllyköiden takana). Kävelin Drottninggatania kaakkoon. Lounaispuolella Maatalousteknologian koulu ja ENTINEN Teknillisen korkeakoulun talo. Itäpuolella kummitustalo SPÖKSLOTTET ja sen Kummituspuutarha, poikkesin pihaan portista, näin informaatiotauluja, seinustalla istuskelija.

Strindbergin kotimuseon kerrostalon kivijalan Antivariaatti Augustissa olisi ollut 50 % alennusmyynti, kuten usein, paljon asiakkaita. Kiiruhdin jo kohti Vikingin laivaa. Gamla Stan, Västerlånggatan, Järntorget.

Viking-terminaalissa tasan määräaikaan klo 16 olin ainoa asiakas kolmelle lippujen ja passien tarkastajalle, tai joku pariskunta kaukana edelläni rampilla, muttei ketään takanani. Tunsin viettäneeni antoisan päivän, halusin tulla pian uudelleen! Olin käynyt 4 kirpputorilla (2 Myrorna, 2 Stadsmission), 1 antikvariaatissa ja 1 kirjastossa.

********

Laivamatkani Tukholmaan (yllä 53. käynti 71:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.

.

807. Tukholma 54. Gärdetin 5 museota 2018

Kävin 22.5.2018 viemässä omakotitalon postilaatikkoon Niemitielle Tapaninkylään Huutonetissä huudetun Juho Juntusen kirjan "Tuuliajolla - Saimaa-ilmiö". Ajoin sitten bussilla Tuusulantietä ja Mäkelänkatua Rautatientorille.

Katajanokan satamaan ehdin klo 16:50. Rampilla laivaan vaelsi ihmisryppäitä. Nousin liukuportaita 6. kannelle ja laskeuduin sieltä portaita yhden kerroksen hyttikannelleni: Viking Mariella B2-hytti numero 5830 keskellä neljättä poikkiriviä perältä laskien. Risteilyni hinta oli 10 euroa.

Vietin aikaa ulkokannella klo 17:20-18. Kova ja kylmä tuuli. Paljon kiinalaisia matkustajia. Lokit tekivät liitelytemppuja ulkokannen yllä. Valokuvasin Eteläsatamaa ja Harmajan. Maistoin Taxfreessa hyvää Remy Martin -konjakkia sekä Masi-punaviiniä. Naisasiakas muisti tutun myyjän "vuoden takaa", myyjän mahtoi olla vaikeata muistaa.

*

Aamulla 23.5.2018 lämpötila Tukholmassa 22 astetta laivan kuulutuksen mukaan ja 27 astetta päivällä radion sääennustuksen mukaan. Uloskäynti ainoastaan kannelta 4. Lähdin hytistäni klo 10:10, jolloin viides kansi oli aivan tukossa matkustajista. Kiersin takaportaita neljännen kannen pitkälle käytävälle, joka veti hyvin laivan kylkiaukolle. Ruuhkaista oli vielä sekä rampilla että ulkona klo 10:15. Ennen Slussenia ohitin paljon matkailijoita.

Gamla Stanissa kävelin Österlånggatanin ja Pelikangrändetin läpi. Liikkeellä oli paljon ruotsalaisia koululaisryhmiä tekemässä tehtäviä kädessään olevan ohjepaperin mukaan. Kungsträdgårdenissa oli päiväkotiryhmiä. Kävelin Arsenalgatania Berzeliuksen puistoon.

Nybroplanilta kävelin venelaiturien ohi rantaa pitkin itään, kohta jo miljonäärien asuttaman Strandvägenin esplanadin keskellä kulkevaa puistokäytävää pitkin, suojassa toukokuun 2018 auringon paahteelta. Djurgårdsbrunin sillan kohdalla oli harmillisesti poikettava keskeiseltä puistokäytävältä kadun reunalle.

Takataskuni olivat kuumenneet, niissä olivat kartta ja muovipussi mahdollisia ostoksia varten. Housujeni vasemmassa etutaskussa olivat kännykkä, avainnippu, peili ja nenäliinaa; oikeassa taskussa passi ja rahakukkaro, jossa myös hytin avainkortti. Päällystakki olisi ollut liikaa helteessä.

Nobel-puisto tuli vastaan, kävelin sen rantapolkuja itään. Toukokuussa näkyi vielä kyltti: "Varokaa heikkoja jäitä!" Nobelgatan ja Diplomatstaden, mm. Amerikan suurlähetystön tähtilippu liehuu. Folke Bernadotten rantapolku. Juoksijoita, hölkkääjiä, paidatonkin mies.

Ennen kauempana näkyvää Merimuseota oli rannassa muistomerkki Rauhanturvaajille. Rakennustyömaa: kohoava katsomoko tekeillä? Museoiden pysäköintialue pohjoisempana. 

Merimuseon kapea valkoinen rakennus (Ragnar Östberg 1935) loisti avaralta niityltä kaartuen kuin bumerangi tai ankkuri (koverana länteen). Nousin puiset portaat Merimuseon länsipuoliselle pihalle. Näin joitakin turisteja sisäänkäynnin portailla keskellä pitkää taloa. Olin kävellyt laivalta tunnin ja 15 minuuttia.

**

MERIMUSEO, Sjöhistoriska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 24, ti-su 10-17 ainakin)

Sisällä oli tyhjän tuntuista, valkopukuinen vahtimestari vain käveli aulan poikki juttelemaan informaatiotiskin naiselle. Vapaa pääsy, museo oli maksuton. Menin ensiksi suoraan itään syvennykseen, jossa oli esillä Kustaa III:n fregatin Amphionin peräsalonki ruokakattauksineen. Seinällä oli merenkulkijaperheiden muotokuvia, esim. John Jenningsin perhe.

Eteläsiiven näyttelyssä kuvailtiin mm. merimatkaa Göteborg - Cadiz - Kapkaupunki -.Jaava - Kiina. Jaavan Bataviassa ei kuulemma mielellään pysähdytty. Kaikki matkalle lähteneet eivät selvinneet hengissä, joten näimme purjekankaaseen käärityn ruumiin. Eksoottisten satamien elämää elävöitettiin. "Siirtomaassa naiset viettävät aikaansa mieluummin orjien kuin miestensä kanssa." Talon eteläpäässä oli liukuoven takana ravintola.

Pohjoissiivessä oli valtavasti sotalaivojen pienoismalleja, joista en jaksanut innostua. Pohjoiskärjessä oli kirjasto, jonka kellarissa valokuva-arkisto.

Merimuseo tuntui pienehköltä, koska en huomannut portaita toiseen kerrokseen, jossa olisi eteläpuolella näyttely Shipping & Shopping, sekä pohjoispuolella tilapäinen näyttely. Kellarissakaan en käynyt, siellä olisivat arkistot, naulakot, käymälät, auditorio sekä tilapäisesti suljettu pelihuone Saltkråkan. Aikaani kului Merimuseossa vain puolisen tuntia toukokuussa 2018.

(Edellisen kerran olin käynyt Merimuseossa bussilla 69 Päivin kanssa, maaliskuussa 1999, jolloin pääsymaksu oli 40 kruunua ja museossa (kahviloineen) kului meiltä 2 tuntia Tervantuoksuisia veneitä purettiin. Merimaalauksia. Yläkerrassa pienoismalleja ja kajuuttaesityksiä. Lena Ringbom (1913-65) toimi merimiehenä 1931 Gustav Erikssonilla, lehtijuttuja naisesta NY Times ym, myöhemmin kuvataiteilija. Kellarissa oli telakan pienoismalli.)

(Merimuseoon kuuluu kesäisin myös Venehalli ja laivatelakka Galärvarvet vajaan parin kilometrin päässä, Djurgårdenin saaren länsirannalla, Vasa-laivan museon ja Astrid Lindgrenin huvipuiston Junibackenin välillä. Kävin Venehallissa "Båthallen 2" syyskuussa 2015, kun se oli viimeisiä päiviä auki.)

Jatkoin kävelyäni ulkona. Kolmen minuutin suorin tie Merimuseosta itään Etnografiseen museoon kulkee rakennusryhmän läpi, jossa majailee kolme muuta museota: Urheilumuseo (ilmainen), Poliisimuseo (60 kruunua) ja Tekniikan museo (150 kruunua).

Lapsia varten oli pihalla pieni liikennekaupunki, liukurata, leikkikauppa, leikki-bensiiniasema, polkuautoja. Tekniikan museon itäpuolelta kuului lasten ääniä: he leikkivät ulkona labyrintissa.

***

KANSATIETEEN MUSEO, Etnografiska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 34, ti-su 11-17 ainakin)

Etnografisen pihaa koristivat intiaanien totemipaalu sekä muutamat puupaalut muistoksi Neuvostoliiton vallasta vapautuneesta Itä-Euroopan maasta. Kukaan ei ollut menossa sisälle museoon, mutta kahvilan ulkoterassi oli täynnä iloisia kesäihmisiä toukokuun helteellä 2018.

Menin kävelypolkua etelään kohti rantaa. Jonkin taistelun muistomerkki. Kävin eteläpihalla katsomassa ulkoa sisälle Japanilaiseen teehuoneeseen, joka ei ollut toukokuussa vielä auki. Talon ympärillä oli aidattu japanilainen kivipuutarha, jossa vesi valui bambuputkesta lammikkoon. (Suomessa Vantaan Meiramitien Viherpajassa on parempi Japanilainen puutarha teehuoneineen!) Henkilökunnan edustaja käväisi teehuoneessa sisällä ja tervehti vierasta pihalla. Oikaisin museolle poikki nurmikentän, jolle oli levittäytynyt toukokuussa auringonpalvojia.

Kun kävelin Etnografisen ovesta sisään, päähuiviin kietoutunut somalialainen virkailijatyttö jutteli juuri infotiskillä ainoan muun asiakkaan kanssa. Kassa oli tarpeeton, koska museoon oli vapaa pääsy vuodesta 2016 alkaen. Kävelin kivipatsaiden galleriakäytävää itään, oikealla etelässä oli ravintola, vasemmalla "Kaukaa haettujen" näyttelyhalli.

Alakerran kohokohtia: "Maailma kapsäkissä". "Magasinet", vanhanaikainen osasto, jossa vitriineihin kapeiden käytävien varsille oli tiuhaan sullottu 6000 yli sata vuotta sitten kerättyä esinettä eksoottisista maista. Useita filmiesityksiä: Benin City väreissä (5 min): liikenne kulkee ohi norsun syöksyhampaista tehdyn portin ja sitten ajetaan mopolla pitkin afrikkalaista katupahaista, jota reunustavat yksikerroksiset avoimet kauppakojut.

Mustavalkoisessa filmissä (15 min.) ruotsalainen lähetyssaarnaaja saapui kantotuolilla Kongon kylään sata vuotta sitten. Valkoinen veti hampaita, punnitsi lapsia, rokotti, kastoi, vihki ja siunasi alkuasukkaita, jotka rakensivat ahkerasti lähetysasemaa. Toisessa filmissä Australian aboriginaalit muistelivat kriittisesti ruotsalaisen tutkimusmatkailijan käyntiä.

"Beninin aarteita", esillä komeita mustia patsaita (joitakin oli eri aikoina sensuroitu verhoamalla sukupuolielimiä, kerrottiin esittelyteksteissä). Lasten toivekammiossa (kuin Mustanaamion luolassa), johon aikuinen yli 140-senttinen mahtuu vain kääpiökäynnillä, kummittelivat hämärässä luolassa erityisesti pelottavat, irvistelevät, isohampaiset kiinalaisten tai meksikolaisten epäjumalat tai naamiot.

Portaat yläkerran keskushalliin. Länteen oli rakennettu Afrikasta kertova moderni käsikirjasto, kaiketi maahanmuuttajia varten. Pohjoisessa esiteltiin niin Amazoniaa kuin arktista jäätikköä dioraamoin jääkarhuista ja jäävuorista, sekä Australiaa uskomattomine Ayers Rock- eli Uluru-vuorineen tai kalliomuodostumineen.

Etelässä oli japanilaisen pientalon malli vitriinissä ja esityksiä ainu-kansasta, No-teatterista, tee-seremoniasta, sekä Amerikan intiaanien elämästä, niin täysikokoinen tiipii-teltta kuin pueblo-intiaanien kivitalokylän pienoismalli. Villin lännen TV-sarjafilmin tunnusmusiikki soi "rattata-tattan-taa-taaa!" ja Buffalo-Billin, Karl Mayn, Edward S. Ellisin ym. intiaaniaiheisten seikkailukirjojen kansikuvia heijastettiin vuorotellen seinälle.

Toukokuussa 2018 viivyin museossa vain tunnin. Lokakuussa 2016 viihdyin siellä 2 tuntia. Alakerran peräosa portaikon liepeillä oli nyt tyhjillään ja porakoneiden ääni kertoi uuden rakentamisesta. Edellisellä kerralla siellä oli näyttely sukupuolten eroista ja yhtäläisyyksistä.

(Huhtikuussa 1985 kävin (bussilla 69) Etnografisessa opiskelija-alennuksella (5 kruunua). Alakerrassa oli Japania, yläkerrassa savimajoja. Intiaani-tinasotilaita vitriinissä. Alkuasukkaiden veneitä kerrosten välillä. Koululuokka ekskursiolla. Ostin eksoottisia esineitä kuvaavia postikortteja.)

****

URHEILUMUSEO, Riksidrottsmuseet (Djurgårdsbrunnsvägen 26, ti-su 11-17 ainakin)

Urheilumuseo ja sen pihamaa näyttivät autioilta, kun Kävin ensin idempänä Etnografisessa museossa. Paluumatkalla näin parin tytön istuvan Urheilumuseon ulkoportailla nautiskelemassa toukokuun 2018 auringonpaahteesta. Nousin portaat heidän ohitseen ja avasin ulko-oven. Toinen tytöistä lähti perässäni sisälle ja tervehti: "Välkommen!" Hänen puseronsa rintamuksessa kiilteli nimilaatta, joka todisti hänet virkailijaksi eikä lomailijaksi.

Museokauppa ja infotiski olivat oikealla idässä ja näyttely alkoi vasemmalta kohti länttä ja pohjoista. Esillä oli sarja Olympialaisten julisteita. Pysähdyin saliin katsomaan filmiesityksiä vuoden 1948 urheilujuhlista, Göteborg raitiovaunuineen esittäytyi mustavalkoisena, hattupää-herrat paksuine palttoineen olivat menossa stadionille, jossa kiskaistiin kuulia ja keihäitä. Välillä tapahtumapaikka vaihtui Malmöksi.

Näyttelyssä oli esillä urheiluasuja mallinukkien päällä, taitoluistelijatytöstä jättiläismäisiin jääkiekkoilijaan ja hiihtäjään. Museokävijälle olisi ollut tarjolla pulssimittareita ja useita erilaisia laitteita oman fyysisen kunnon testaamiseen, mutta kengät olisi otettava pois ensin. En osallistunut mihinkään. Olin ainoa museovieras.

Reitti kääntyi jo takaisin itään kohti ulko-ovea ja museokauppaa, mutta vielä nousivat portaat pohjois-suuntaan, toiseen kerrokseen. Yläkerrassa voi katsella värillisiä urheilufilmejä, muutaman minuutin lajia kohti: pöytätennis, uinti, nyrkkeilu, paini jne.

Dioraamoihin tai vitriineihin oli rakennettu pienoismalleja, kuten kaupunginosa junaratoineen, urheilukenttineen ja liikuntamahdollisuuksineen. Pohdittavaksi asetettiin kysymyksiä: "Onko kaikilla varaa harrastaa?" Urheiluvälineitä kuten vanhoja tennismailoja oli näytteillä.

.Pihalla katsellessani olin nähnyt kiinnostavasti umpinaisen siltakäytävän johtavan Urheilumuseon toisesta kerroksesta naapuritaloon, mutta käytävään vievät pariovet huomasin sisällä visusti suljetuiksi. Ennen poistumistani (puolessa tunnissa) katselin vielä joitakin - yllättävän viihdyttäviä - urheilufilmin pätkiä!

*****

POLIISIMUSEO, Polismuseet (60 kruunua!) (Museivägen 7, ti-su 12-17 ainakin)

En nähnyt oven käyvän Poliisimuseoon. Ohitse vain kuljin minäkin, saman talon länsipään Urheilumuseon ja naapuritalon Etnografisen välillä. Pihalla oli pieni lasten liikennepuisto, johon saisi vuokrata polkuauton Poliisimuseosta. Talon itäkulmalla oli mainio kuvauskohde: poliisin helikopteri kolmen metrin korkeudessa pylvään nokassa. Valokuvan taustaksi saattoi valita Kaknäs-tornin ja taivaan sinen. Lapsia varten oli myös maassa pieni leikki-helikopteri, johon he saattoivat kiivetä.

******

TEKNIIKAN MUSEO, Tekniska museet (150 kruunua!) (Museivägen 7, ma-su 10-17 ainakin)

Tekniikan museo (Etnografista museota vastapäätä) on toimintapainotteinen, kuten Vantaan tiedekeskus Heureka, siksi hintava. Kävijä ei ainoastaan katsele vaan saa itse kokeilla laitteita tai käyttää luovuuttaan. Museon itäpuolen pihamaalla leikki monia lapsia ulkona jonkinlaisella pelilaudalla, jossa kuljettiin paikasta toiseen ylittäen sallittuja rajoja tai kiertäen kiellettyjä rajoja. En käynyt Tekniikan museossa sisällä.

*******

Kävelin myös paluumatkan länteen, 3 kilometriä Tukholman keskustaan. Olin käyttänyt jo neljä tuntia kuudesta mahdollisesta.

HALLWYLIN palatsimuseon rautaportti oli auki. oliko sisäpihalla terassi- tai baarimyyntiä? Jatkoin Hamngatania Kulturhusetille.

SERIETEKET. Kulttuuritalon sarjakuvakirjastossa klo 14:45-15:05 luin sarjakuvakokoelmaa "Young Romances" - 1950-luvun oudoimmista romanttisista sarjakuvista, joita amerikkalaisille tytöille julkaistiin. Kolme tarinaa ja esipuhe 40 sivua, 1958... Jack Kirby piirsi 1940-luvulla miehitetyn Saksan "Fraulein, Feuhrer, Auf Weidersehen" (sic), saksaa kirjoitusvirhein. Poika ja tyttö törmäsivät huvipuiston leikkiautoilla, poika tarjosi kyydin oikealla autolla. Kuolemaan tuomittu hyvästeli rakastetun, joka aikoi tehdä itsemurhan rakkaansa teloitushetkellä. Myrkytetyksi luullun uhrin itsemurhaviesti löytyi, olikin tehnyt itsemurhan, joten teloitettavaksi aiottu vapautettiin viime tingassa, mutta hänen rakas Marilyninsä oli ehtinyt jo kuolla.

Kierreportaat Kulttuuritalon II kerroksen kirjastosta laskeutuivat Informaatiopisteen viereen katutasossa, talon läpi kulkevan ajoaukon itäpuolelle. Kävelin Kustaa Aadolfin torille ostoskäytävä GALLERIAN läpi, mutta en nähnyt matkalla kirjakauppaa (haluaisin hyvän kartan). Gamla Stanissa kävelin Västerlånggatania - Nygatania - Sven Vintapparen kujaa. Serieboden oli tyhjä asiakkaista kuten aina. Comics Heaven oli laittanyt 20 SEK (2 euroa) maksavat amerikkalaiset nykysarjakuvat ulos ovenpieleen.

Mariella-laivalle saavuin ajoissa klo 15:55. Ruuhkaa hallissa, muttei kuitenkaan jonossa portille ennen minua kuin kolme ihmistä. Passin ja maihinnousukortin nimet vertailtiin. Päivän helle oli rasittanut minua hikoiluttamattakin lyhythihapaidassa. Viileä tuuli. Mietin olisiko Tukholma-kiintiöni jo täysi.

.