lauantai 3. helmikuuta 2018

619. Automatka Öölantiin

Öölanti on tietosanakirjan viimeinen hakusana. Aapinenkin päättyy Öölantiin.
.
Lapsuudestani asti on Ruotsin toiseksi suurin saari kiehtonut minua! 16 km kapea, mutta pitkulainen, 137 km. Öölannin kallioperä on rakentunut runsaasti fossiileja sisältävistä kerroskivilajeista, kambri- ja ordoviki-kauden hiekka- ja kalkkikivistä. Tyypillinen kasvipeite on arokasveista muodostunut puuton nummi, mutta rantatasanteella klintin alapuolella on myös reheviä jalopuulehtoja, pohjoisosissa havumetsiköitäkin. Gotlantiin pääsee vain laivalla, mutta Öölantiin siltaa Kalmarista!
.
Heinäkuisena tiistai-aamuna 20.7. klo 06 Jari, Juuso ja minä kiertelimme henkilöautolla Turkua etsien bensiiniasemaa. Löysimme linja-autoasemalta Esson. Viking-laivojen terminaali aukesi klo 7:20 ja asioimisluukut klo 7:30.
.
Normaalisti olisimme ajaneet suoraan autojen Check-in-pisteeseen, mutta tänään oli iskenyt atk-vika, joten saimme terminaalin yläkerrasta avainkortit, ja vasta sitten liityimme autojonoon.
.
"Ai teillä on jo?" sanoi tarkastaja, joka oli lähettää meidät terminaaliin hakemaan lippukortteja. (Laivamatka Turku-Tukholma maksoi 49 euroa autolta ja kolmelta matkustajalta, paluumatka toiset 49 euroa.)
.
Auton tuulilasiin kiinnitettiin vihreä lappu: T = Tukholma. Maarianhaminaan menijät kai ajoivat ulkoramppia ylähyllylle, mutta me alakerrokseen. Auton sijaintipaikan tunnuksena painoimme mieleen Sorsan sekä Q-kirjaimen.
.
AMORELLA lähti merelle klo 8:45. Automme kuljettaja Jari kävi nukkumaan pimeän ja hajuisen Sleep-in -tilan lattialle. Ravintolasalissa esitettiin lapsille Ville Viikinki -näytelmää kaksi kertaa puoli tuntia, suomeksi ja ruotsiksi. Laivan ulkokannet olivat märkiä yöllisen sateen jäljiltä.
.
Maarianhaminassa poikettiin klo 14:10-25. Katselin miten jonkun auto sijoitettiin ahtaaseen tilaan, neljänneksi kolmelle rinnakkaiselle autopaikalle.
.
Tukholmassa klo 18:55 ajoimme ulos laivalta ja sitten myötäpäivään mutkitellen kehäteitä. Aluksi itään Saltsjöbadenin junaradan alitse ja Nackan nostosillan ylitse, sitten kaarrellen länteen, kunnes pääsimme E4-moottoritielle lounaaseen. Tienviitoissa hassuja nimiä: Hölö, Mörkö (saaria).
.
TROSA. Poikkesimme Vagnhäradin liittymässä moottoritieltä kaakkoon, päästäksemme kivaan pieneen Trosan kauppalaan (5000 asukasta). Ajoimme ensin Stensundin YHA-retkeilymajalle, jota Juuso luuli mökiksi, sitten saareen leirintäalueelle. Pitkä jono kioskiin ja mielestämme liian kallis: 550 Ruotsin kruunua neljän hengen huone tai 250 SEK kahden hengen huone. Ajoimme pois kapeaa tietä. Jari poikkesi kysymään yösijaa hotellista: 800 kruunua yhden-hengen-huone. Jatkoimme matkaa ja ajoimme Nyköpingin ohi.
.
STAVSJÖ. Jari ajoi 25 km ennen Norrköpingiä taukopaikalle, jossa oli bensiini-asema sekä krouvi (kiinni). Läheltä alkoi vaellusreitti. Sorapolku vei radiomastolle. Pystytimme teltan ylös mäelle puolen tusinan eväspöydän läheisyyteen. Juuso jäi nukkumaan autoon mäenrinteen alapuolelle.
.
Kupoliteltta Jotos painoi vain 2 kg ja oli helppo koota. Kahteen saumaan työnnettiin noin 7 osaan taittuva putki. Tuuletusritilä ja kansi ylhäällä. Ovi jalkopäässä. Alalaitavetoketjut sekä kaksi vetoketjua ylhäältä alas. Hyönteisverkko. Kaksi alustalevyä.
.
 KESKIVIIKKO 21.7.
.
Aamulla kuulimme ulkoa autojen ääniä. Alhaalla taukopöytien äärellä istui jo aamupalan syöjiä. Hyvän huomenen tervehdyksiä. Krouvi avautui, Jari kävi syömässä ja Juuso lataamassa matkapuhelinta. Vessoja vasta siivottiin. Kävin metsässä poimimassa isoja ja pieniä mustikoita. Näin alhaalla etelässä sivutien ja erkaantuvan hiekkatien, jonka päästä alkaisi vaellusreitti. Kolmården olisi suoraan alhaalla etelässä. Krokek? Jokin kylä?
.
NORRKÖPING. Ajoimme parikymmentä kilometriä komeaan teollisuuskaupunkiin, joka on ollut joskus Ruotsin neljänneksi suurin heti Tukholman, Göteborgin ja Malmön jälkeen. Norrköpingissä kulkivat edelleen raitiovaunutkin! Nykyisin väkiluvultaan vasta 10. (128'000 asukasta), kun ohi ovat kasvaneet Uppsala (200'000) ja Linköping (150'000), Västerås ja Örebro (140'000) sekä Jönköping ja Helsingborg (130'000).
.
Paikoitimme auton puoleksi tunniksi ja katselimme kaupunkia. Norra Promenaden, raitiovaunut, asemat, puut. Keskustan Gamla Stan. Hospitalgatan, Skepparegatan, Lalles kiosk. Motala ström, joki. Tyska torget. Komea raatihuone korkeine torneineen. St. Olai kyrka. Nya torget, jossa torimyyntiä. Raitiovaunuja, valokuvia. Tyylikkäitä vanhoja 5-6-kerroksisia kivitaloja.
.
SÖDERKÖPING. Ajoimme 15 km Norrköpingistä kaakkoon E22-tietä, joka erkaantui lounaaseen vievältä E4-tieltä. Yllätyimme iloisesti! Löysimme Naantalin veroisen mainion pikkukaupungin, jossa 12'000 asukasta. Kauniita pieniä hiljaisia katuja ja toreja ja taloja. Huomasimme opastetun matkaseurueen. Kaksi kirkkoa 1200-luvulta, erikoinen kellotapuli! Vehmaita puutarhoja ja ojia. Ja Götan kanava!
.
GÖTA KANAL. Katselimme kanavan sulkua. Kaksi metriä vesi aleni. Pari venettä oli pyrkimässä itään. Laiturissa odotteli muita veneitä. Katsojia, heinäkuisia turisteja. Kanavanrannan torniin oli tulossa 8 kerrokseen yhteensä 11 asuntoa, pinta-alaltaan 100-130 neliömetriä.
.
Götan kanava jäi kiehtovana mieleeni jo lapsena Gösta Knutssonin kirjoista, Pekka Töpöhännän ja Monni-kissan seikkailuista, sekä aikuisena Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön ensimmäisestä yhteisestä dekkarista 'Roseanna', jossa amerikkalainen turistityttö katoaa kanavalaivalta.
.
VÄSTERVIK. Ajoimme edelleen E22-tietä 80 km etelään. Saavuimme 21'000 asukkaan Västervikin kaupunkiin klo 12. Jarilla oli hätä ostamaan etukäteen konserttilippua, jonka vuoksi hän oli matkamme suunnitellut. Juuso ja minä halusimme Öölantiin, jonne menisimme ensin.
.
Rautatieaseman informaatiopiste oli väärä paikka, mutta sitten Strömsholmenin siltatien kupeessa oli "Ruotsin kaunein infopiste", entinen Varmvattenbaden, kylpylä. Auto ajettiin inva-paikalle, oli ruuhkaa! Ja sitten Jari sai pääsylippunsa, jonka numero oli vasta 68!
.
Alvin Lee (Ten Years After) oli elossa ja esiintyisi Gränsö Slott -linnassa 4 km:n päässä, jonne ajoimme heti. Ohitimme ensin linnanrauniot: Stegeholms slottsruin, sekä golfkentän ja kanavan. Esiintymislavaa pystytettiin juuri. Vieressä oli puumökkihotelli ja muovivessarivistö.
.
OSKARSHAMN. Jatkoimme ajoa 70 km etelään seuraavaan kaupunkiin (27'000 asukasta) Ruotsin Itämeren rannikolla. Döderhultsvik (v. 1856) kierrettiin ympäri myötäpäivään. Pysähdyttiin rautatieasemalle, jonka läpi kulki neljä junavuoroa päivittäin. Oskarshamnin satamasta oli lauttayhteys Öölantiin, saaren pohjoiseen Byxelkrokiin. Me ajaisimme vielä 60 km Kalmariin ja sieltä pitkää siltaa saareen. Jatkoimme ajoa etelään ohi Påskallavikin, Mönsteråsin ja Pataholmin.
.
KALMAR (57'000 asukasta). Ajoimme päämääränä keskiaikainen linna. Pimeitä puukujia. Talon perällä pysäköintialue. Silta linnan saarelle. Porttikäytäviä. Valleilla tykkejä ja vierailevia turisteja. Pääsymaksu sisätiloihin 80 Ruotsin kruunua, mutta ulos linnoitusvalleille pääsi ilmaiseksi ja kiersimme ne ympäri. Juuso jonotti portinpielen vessaan.
.
Satoi vettä, heinäkuun naistenviikko oli puolessa välissä (tänään 21.7. Johanna). Kalmarin Unioni oli jäänyt mieleen koulukirjoista. Vapiksen hissanope hum.kand. "Haarniska" elävöitti: "Nyt on juuri perustettu sellainen pop-bändikin kuin Kalmarin Unioni! (Seppo Hovin ravintolayhtye).
.
ÖÖLANNIN SILTA, Kalmarista itään, pituudeltaan 6 km! oli sumussa antielämys. Odotettu sillan korkein kohta jäi aivan huomaamatta! Autoliikenne oli runsasta. Saaressa saavuimme selvästi maaseudulle, vähän tylsääkin.
.
BORGHOLM. Käännyimme pohjoiseen kohti saaren pääkaupunkia Borgholmia (3000 asukasta). Tie ruuhkautui jonotukseksi liikenneympyrään. Tivolikin oli tullut kaupunkiin.
.
Kävimme leirintäalueella. Oli joko Juuson tai minun vuoro kysyä majoituksesta. Virkailija selitti juuri puhelimeen: "Aldeles fullt!" No siltä näyttikin! Lähdimme pois. Ajelimme edelleen pohjoiseen. Ruuhka hellitti vähitellen. Kokeilimme sivuteitä, kohtasimme syrjässäkin asutusta.
.
GILLBERGA. Ensin Äleklinta, vackra strandpartier! Sandvik. Steninge. Gillberga gård. JORDHAMN... Kartta? Maatalon piha ja liikenteen jakaja. "Privat" sekä viitta: Gillberga, ajamme sinne! Kärrytie. Ison sonnin ohi. Lehmiä laitumella. Lahden rannalla poukamassa on kuusi kivilohkareista rakennettua taloa ja asukkaita rannalla. Caravan, asuntovaunu vetoautoineen pysäköi tiellä pohjoisessa. Katselemme maastoa, minne pystyttää teltta?
.
Caravan jatkaakin matkaansa pohjoiseen, menemme paikalle, jonka se juuri jätti. Färinge. Jäämme lehmiä paimentavan trallin eteläpuolelle (kotieläimet eivät pysty sorkillaan ylittämään tiehen rakennettua pyöreäputkista säleikköä).
.
Katajarivistöjen välissä on lehmien käyttämä polku. Telttapaikka löytyy. Auto teltan viereen, Juuso yöpyisi autossa. Ympärillä laidunniityn idylli! Ja meri! Juuso etsii rannasta fossiileja sekä illalla että aamulla. Lintujen korkea saari Blå Jungfrun näkyy!
.
 TORSTAI 22.7.
.
STENINGE, yöpymispaikkamme pohjoispuolella on kivilouhos. Öölannin kallioperä tarjoaa raaka-ainetta ainakin sementti- ja kalkkiteollisuudelle. Nukumme klo 23-06. Yöllä pari sadekuuroa. Aamu on autereinen. Linnunlaulua. Liikenteenkin humua päätieltä.
.
Herättyämme vietämme kivikkoisilla rannoilla pari tuntia klo 6:15-8:15. Juuso poimii ja esittelee fossiileja: tässä oikosarvia, ortokeratiitteja, tuossa trilobiitteja. Kämmeköitä. Ylhäällä rannalla katajikkoa ja sammalta. Rantavalli. Isokiviaita.
.
LÖTTORP. Ajamme pohjoiseen 15 km ohi Löttorpin, jossa ostamme huoltoasemalta 200 kruunulla bensiiniä.
.
BYERUMS Sandvik, ajamme sivutietä länteen ja tulemme RAUKKIEN alueelle. Kesäasutusta, mutta myös autio ranta.
.
Raukit ovat veistoksellisia jylhiä kivipylväitä, jotka merivesi on muokannut kuluttamalla heikot kohdat pois ja jättämällä jäljelle vain vahvimman ytimen. Raukit vaikuttavat aluksi pieniltä, mutta alkavat tehdä vaikutuksen rannalla kuitenkin. Juuri tällaisia erikoisuuksia Öölantiin tullaan katsomaan!
.
BYXELKROK ja BÖDA. joihin autotie haarautuu länteen, ennen Grankullavikiä ja pohjoisniemeä Ölands Norra Udden.
.
NEPTUNI ÅKRAR, kivipeltoa! Loivia hiekkavyöhykkeitä alemmas meren rannalle. Esillä tähän asti suurin määrin fossiileja, joita muut paikalla olevat kävelijät (kaksi pariskuntaa ja perheitä ja tyttökolmikko ja nuoripari käsi kädessä) eivät vaikuta lainkaan huomaavan jaloissaan! Heille riittää pelkkä voimakas meritunnelma. Luonnontieteilijä, kasvien luokittelija Linnaeus (1707-78), aateloituna vuodesta 1757 Carl von Linne, on käynyt täällä!
.
TROLLSKOGEN. Ensin Nabbelund ja ajamme Grankullavikin ympäri. Sitten Peikkometsä. "Stormvriden tallskog", myrskyn repimää petäjikköä. Pysäköintialue, kioski, näyttelyitä, portti, kaksi luontopolkua: keltainen 2,5 km ja punainen 4,5 km, joista jälkimmäisen kävelemme. Odotettua pitemmältä tuntuva kävely. Menninkäispuita. Suomalaisen laivan hylky 1920-luvulta!
.
Lopuksi molempien reittien yhteinen osuus, rantaniityt, joilla sitten runsaasti muita turisteja. Fyren "Långe Erik" näkyy lännessä toisella niemellä. Majakka on 32 metriä korkea, vuodelta 1845. Kun syömme puolenpäivän eväsateriaamme, paikalle saapuu klo 12:30 pitkin kapearaiteista rautatietä höyryjuna kiskoen perässään kolmea matkustajavaunua (kaksi avovaunua ja yksi sisävaunu).
.
Juna lähtee uudelle matkalle klo 12:45. Pysäköintipaikka on aivan täynnä autoja, jotka toivat junalle ihmettelijöitä tai matkustajia. Ajaako juna Ingesiin, 5 km? (Kapearaiteinen rautatie on ulottunut 150 km Öölannin halki etelän Ottenbystä pohjoisen Bödaan, liikenne lakkautettu 1961.)
.
HIMMELSBERGA. Ölands museet. Rakennusrykelmä. Pääsymaksu 55 kruunua. Kujaa pitkin kävelemme kauppaan ja Galleriaan, sisäpihoille. Ostan 5 kruunulla kuvapostikortin. Jatkamme autolla matkaa itärannan tietä etelään. Ohitamme tuulimyllyrivejä ja Radby -riviasutuskyliä.
.
GAMMALSBY / MELLSTABY... haiseva, rikinhajuinen satama Öölannin itärannikolla. Kävelemme laiturilla tupien ohitse.
.
EKETORP, muinaislinna, pääsymaksu 50 kruunua, käymme myymälässä. Öölannissa pitäisi olla peräti 15 muinaislinnaa sekä noin 300 taisteluhautatyyppistä talonpohjaa 500-luvulta eKr.
.
LÅNGE JAN MAJAKKA, Öölannin eteläkärjessä. Käymme siellä noin klo 17-19. Majakalle vievän tien alussa on varoitus: pääsymaksu 50 kruunua autolta tai 10 kruunua bussimatkustajalta.
.
Juuso yllyttää: "Ajetaan vain eteenpäin, ainahan voi kääntyä pois!" Mutta eipä sitten voikaan! Kun ei mahdu kääntymään! Nuori poika laskuttaa meiltä 50 kruunua, jolla kuulemma rahoitetaan lintuasemaa. Nähtävyytenä on sisätiloissa näyttelyitä. World Heritage. Majakanvartijan tupa. Lintutavaran myymälä. Käymme lintualueella, jota ympäröi käärmeaita.
.
Kapuamme ylös 41 metriä korkeaan majakkaan. Ahtaat portaat peräkanaa ja vastaantulijoita myös. Jari väsyy, jalat menevät muusiksi. Ylhäällä lattia viettää ulospäin, jotta vesi valuisi pois. Paljon turisteja paikalla, aurinko häikäisee. En kierrä ympäri, vaan pidän tikkaista kiinni!
.
Majakalla on tykkejä tai kanuunoita, joiden tarkoitusta arvuuttelen Jarilta: Merirosvojako vastaan? Sotaako varten? Muistoja uponneista laivoista? Nikoteltuaan hetken epäilemäänsä kompakysymystä Jari keksii oikean ratkaisun. Sumusäällä kanuunat on laukaistu 5 minuutin välein äänimerkiksi, mutta nykyisin tykinpaukkeen korvaa äänilaite!
.
KARL X GUSTAVS MUR. Kalkkikiviaita tai muuri (5 km), joka kulkee poikki saaren, vain kaksi maantietä aukkoinaan. Este on rakennettu 1653 (kuningatar Kristiinan viimeisenä hallitusvuotena) Ottenbyn kuninkaankartanon pohjoispuolelle pitämään hirviä aloillaan kuninkaan metsästysmailla. Kaarle X Kustaa (myös Carl X Gustaf) syntyi 1622 ja hallitsi 1654-1660.
.
GRÖNHÖGEN ja DEGERHAMN ovat ohittamiamme pikkukyliä ajaessamme länsirannikon rantatietä eteläkärjen majakalta pohjoiseen.
.
KASTLÖSA. Emme huomaa vielä kääntyä pikkutielle länteen merenrantaan, vaan jatkamme sisämaassa läntistä päätietä pohjoiseen.
.
MÖRBYLÅNGA. Kirkon eteläpuolelta yritämme lehväkujia pienemmälle rantatielle. Polkupyöräreitti, metsilöitä varrella, kapea tie, autoa ei voi pysäköidä. Enskilde väg, vain tonteille ajo. Lepopaikkapöytä pyöräilijöille. Kaunis meri tulee näkyviin lännessä, kun aurinko laskee juuri. Laituri. Sjömark-nähtävyys jää näkemättä, palaamme takaisin. Jari puhisee tien ahtautta: "Jos auton voisi kutistaa..."
.
RESMO klo 21, taukopaikka. Viileä tuuli. Kolme tuulimyllyä. Automme pysäköity heinätien varteen. Neljä pöytäpenkkiä alhaalla. Wc ja invalidi-wc ja urinaali tarjolla turisteille, vieläpä vettä, saippuaa ja käsien kuivain. Jari syö Eldorado-tonnikalaa, omenamehua, tortillaa ja ruiskorppuja. Juuso nauttii viimeiset TUC-suolakeksinsä.
.
 PERJANTAI 23.7.
.
RESMO. Nukuimme klo 23-06. Kukkuraiset roskikset, jäteauto käy. Kaksi asuntovaunua. Yksi henkilöauto hiekkatiellämme yön, on jo lähtenyt. Pari pientä sadekuuroa.
.
ALVARET. Ajamme poikkiteitä saaren keskiosan ruohotasangolle Stora Alvaret. Asuntovaunuja näkyy täällä jokaisella taukopaikalla, pääpaikalla useita ja lisäksi henkilöautoja, leiri.
.
Alvari on kalkkikivipohjainen puuton nummi, jolla kasvaa arokasveja. Kuiva alvari on maataloudellisesti käyttökelvotonta. Vain rehevimmät alvariniityt kelpaavat laitumiksi. Alvaria esiintyy Öölannin lisäksi Gotlannissa, Viron saarilla ja Pohjois-Virossa.
.
Kävelemme lintujärveä kohti. Lammikoita. Kalliopintaa kuin irtolaattoja, maa-ainesta niiden välissä. Erilaisten värikkäiden kukkien loisto! Vesistö estää menemästä kauemmas. Pohjoisessa hevoset, cattle. Eteläpuolella lammaslaidun. Emo määkii, musta pentulammas kulkee perässä koko ajan. Idässä on uimaranta, leirintäalue, levä haisee täälläkin, vaikka vähemmän kuin satamassa.
.
FÄRJESTADEN klo 10:02 (Öölannin suurin kaupunki, 5000 asukasta). ICA-kauppa avautuu. Kauppakeskus, H&M. Pullonpalautuksessa on eroteltava tölkit, pet-pullot ja lasipullot flaskorna. Juuso työntää tyhjän muovipullonsa viimeiseen koloon ja saa kuitin 0,00 kruunua, vaikka pullopantti oli 1 kruunu. Hän punehtuu harmistuksesta! Kaupasta Juuso ostaa ruisleipää 6 kruunulla, minä 2 litraa jäätelöä 13 kruunulla ja perunalastuja 7 kruunulla. Kolikko 20 kruunua pitää työntää automaattiin kassalla. En ole löytää autoamme pihalta, on niin kova ruuhka.
.
Syömme satamassa. Pöytä-penkki-yhdistelmä on grillikioskin aidan ulkopuolella. Asettelen espoolaisen Länsiväylä-lehden aukeamia pöytäliinaksi ja istuintyynyksi. Purkillinen tonnikalaa kolmelle leivälle. Jäätelöä jälkiruoaksi, Jari ottaa 1/3 litran, Juuso 2/3 litraa, minä litran. Pikkulinnut ottavat paikkamme ja murumme heti lähdettyämme.
.
KALMARIN SILTA. 6 km. Sillan kohoumakohta näyttää jyrkältä kaukaa katsoen, mutta tuntuu loivenevan sitä kohti ajettaessa.
.
KALMAR. Retkeilymaja STF Vandrarhem Rappegatan 1 osuu vastaan. Siisti Reception, jossa kesäapulais-tyttö tutkiskelee tietokonepäätettä, olisiko tänään tilaa meille? Vaivannäön jälkeen hän onnistuu saamaan tuloksen: I dag, tyvärr, inte! ja on tyytyväinen suoritukseensa. Poistumme tyhjin käsin.
.
Ajelemme Kalmarissa Tehtaankadun ja Smoolanninkadun kulmaan. Kävelemme kohti rautatietä. Vartioitu tasoristeys. Yhden vaunun paikallisjuna ajaa ohitsemme kohti Linköpingiä, myöhemmin 5 vaunun kaukojunakin.
.
Kalmarin Gamla Stan tuo mieleeni Helsingin Puu-Kumpulan ja Eirankin. Puistoa, rantaa, vanha linna näkyy. Vessakäyntejä ja puhelinsoittoja kotiin. Kiertelemme vastapäivään. Satama. McDonald's. Korttikauppa, 3 Öölanti-korttia 10 kruunulla.
.
Kävelemme kaupunginmuurin vallilla: näköalat liputetuille, vilkkaille kävely- ja kauppakaduille, joita pitkin kävelemme sitten toreille. Lilla och Stora Torget. Jari syö 2 nakkisämpylää 15 kr/kpl. Kojuja ja pöytiä on risteyksen molemmissa kulmissa, mutta samat hinnat kummassakin.
.
Kaupungissa on Tivoli ihmis-vatkaimineen. Kummitusjuna ja lasten vuoristorata. Tyttökolmikko: eksoottinen valkeine vekki-minihameineen, vaaleahameinen korkokenkineen sekä lyhyt housuineen ja lenkkareineen.
.
Kaupunginmuurin portilla pimeä käytävä, sponsoroitu puusilta, vanhan vesitornin luona, automme jo melko lähellä.
.
TIMMERNABBEN. 40 km Kalmarista pohjoiseen Strömsrumin kautta, upea pitkä hämärä lehtipuiden välinen tie. Kylän talojen rykelmä. Puukirkon laatikkomaiseen rakennukseen kytkettynä on retkeilymaja, jonka ympärillä lapsia tai nuoria parveilee kuin rippileirillä.
.
Kysymme retkeilumajasta yösijaa. Leukapartainen heppu sanoo, että olisi pieni huone 2 henkilölle, mutta hän voisi myös kysyä mökkiä läheltä? Joudumme odottamaan puoli tuntia, hän soittelee ensin. OK. Hinta 175 kruunua / henkilö. Maksu Juuson kortilta, hän näyttää ajokorttinsa, ja Jari kirjoittaa henkilötiedot.
.
Istuskelemme pihapenkillä ja katselemme majaparakin hyörinää. Sitten saapuu pikkuautolla Abban Benny Anderssonin näköinen iloinen heppu, kättelee kaikki, nauraa koko ajan. Ajamme Bennyn auton perässä. Jari on törmätä liikennemerkkiin ja ylimääräinen auto kiilaa väliin, Benny odottaa. Pitkä matka jonnekin. Tulemme L:n muotoisen pikkumökin luo, minitontti, vanha harmaa äiti kuistilla.
.
Talon varustus: 1) eteis-takka-olohuone, TV, videot, stereot, pyöreä pöytä ja sohva (mun petini), kalusteet 1940-50-lukua. 2) Jarin soppi L:n kulmassa. 3) Keittiötupa (jääkaappi, liesi, mikroaaltouuni, astiakaappi, riisikakkuja), jossa 2 yösijaa peräkkäin, sohva, pöytä, tauluja, Juusolle.
.
Jari nukkuu klo 19-07, Juuso 23-6:40, minä vähiten. Eksplisitismi-teoriaa. Katselemme Batman ja Jokeri -elokuvan klo 21-23. (TV pimeni, kanavat katosivat, kun suljin kytkimestä.) Suihku. (Kanavat löytyivät taas, kun ohjelma alkoi.)
.
 LAUANTAI 24.7.
.
Käyn aamulla kävelemässä puoli tuntia lähistöllä. Danska Varvet, mökkikylä, varaukset mieluuiten viikoksi. Hiekkaranta. Poimin vadelmia. Mökkimme osoite on Ringstigen... 3?
.
MÖNSTERÅS. Klo 10 ajamme rantatietä E22. Påskallavik, vähän kuin Hankoa. Huviloiden rivistö kadun sisemmällä ja pelkkä merenranta kadun ulommalla puolella.
.
VÄSTERVIK klo 12. Sinne 90 km, ajoimme ohi ensin. Automme radan eteläpuolelle, Östermalm, Sturegatan, (Esplanaden - Hallström).
.
Espan ja Södra Järnvägenin kulmassa odotetaan motoristien MC-paraatia. Lasken ajajia 500-1000, lisäksi vyöruusu joka toisella, jopa 1500 ihmistä. Poninhäntiä esiin kypärän alta. Naisajajia myös. Lapsia miehellä kyydissä. Harmaapartoja. Kukkakorityttö jää paraatin takia keskisaarekkeelle eristyksiin, hymyilee, soittelee kännykällään.
.
Kävelemme tasoristeyksessä rautatien yli. Keltainen lättähattu-juna ajoi juuri äsken ohi. Petrikirkko on iso uusgoottilainen, tuo Stenbäckin kirkot Suomesta mieleen. Kivoja terasseja ja puita. Kävely-kauppakatuja. Kalatori ja vihannestori. Motoristit pörräävät. Ohitetaan McDonald's. Kebab-salaatti 50 kruunua, Jari syö ja tarjoaa, Juuso syö, minä en.
.
Kello 14:15-55 kävelemme mm. ohi Varmvattenbadetin, kauniin infotalon. Silta, ohi rauniolinnan, yli kanavan Gränsö'hön. Moottoripyörät on pysäköity jonoon, paitsi toiset ajelevat edestakaisin tietä pitkin. Jari kiiruhtaa MC-messuille (80 kruunua), hän pääsee läpi, mutta minut ja Juuso pysäytetään. Sitten kierrämme teltta-alueen läpi. Istuskelemme merenrannassa kivillä.
.
Jarin lähdettyä konserttiin sisälle klo 16:30 Juuso ja minä käveleskelemme Västervikissä: 1) Kanavalle, 2) Rauniolinnalle, 3) Keskustaan. Risteilemme kaduilla etsien kauppaa. Juusolla on tyhjä cokis-purkki pantiltaan 50 äyriä. Konsum-kaupassa etsimme palautus-automaattia, jonne myyjä neuvoo, huone tulo-ovella. Ostetaan suklaata. Konsum on kesällä joka päivä auki klo 22 asti, ICA klo 20 asti.
.
Petrikirkon puistossa syömme suklaata. Kävelemme autolle. Lähden yksin kävelemään klo 19:30-21:15, etsien matkan varrelta Juuson kadottamia aurinkolasejakin. Katselen arkkitehtuurinähtävyyksiä ja merenrantaa, satamaa, asemaa junanvaunuineen, vesitornia. Löydän ICA:n, mutta jo kiinni. Västervikin lauantai-ilta. Kissoja! Nuoria tyttöjä ulkona. Avoimia ikkunoita. Puheen pölinää. Ilta pimenee heinäkuussakin.
.
Juuso on kävellyt myös ympäriinsä, löydettyään aurinkolasinsa kohta lähdettyäni. Istuskelemme autossa klo 21:15-22, mutta sitten lähdemme sataman rantaan kävelemään. Lauantai-illan nuorisoa. Tasoristeys. Hallströmsgatan. Brunnsgatan. Pimeä valaistu puutalokuja. Meren rannalle taas. Kumua kantautuu veden yli, mutta Beatles-musiikki kapakasta voimakkaampi. Kanavan valot. Palaamme Gamla stanin kautta samaa tietä autolle.
.
 SUNNUNTAI 25.7.
.
Jari soittaa kännykällä klo 00: "Tulen bussilla!" Alvin Leen klo 22:30 alkanut konsertti on päättynyt. Hän tulee kimppataksilla klo 0:40 autollemme. Sitten alkaa sujuva ajo, epäröimättä, ulos Västervikin kaupungista, tiet ovat tyhjät.
.
Huoltoaseman pysähdyksellä Jari soittaa Norjaan vuonomaan suurimmalle Alvin Lee -fanille, joka ei päässyt tällä kertaa konserttiin, koska on hänen metsästystarvikeliikkeensä sesonkiaika. "The concert was quite astounding... I was a little worried... kun Alvin Leen edellä esiintyi raju cover-bändi tanssityttöineen... Mutta kyllä Alvin Lee otti sitten yleisönsä, jota oli 2000-3000, paljon motoristeja. Kuvia on tulossa Norjaan ensi viikolla! "I like your T-shirt!" sanoi Alvin Lee eturivissä olleelle Jarille. Esityksen päätteeksi Alvin tuli Jarin kohdalle ja kumarsi kiitokseksi fanilleen. Ohjelma jatkui, ei ollut tilaa yhtä encorea enempää, vaikka yleisö pyysi.
.
Tie E22 Västervikistä pohjoiseen kohti Tukholmaa. Sumua tiellä, mutta ei juuri liikennettä yöllä. Norrköpingissä ostetaan bensiiniä kahdellasadalla kruunulla. Jari käy kahvilla moottoritien ylikulkusillalla.
.
STOCKHOLM C. Ohi Kaupungintalon, Gamla Stanin länsilaitaa, (ei Riddarholmeniin), Tunnelbanan viertä, Slussen, etelään kallion solaa, Katarina-hissin sillan alitse, vastapäivään itään kääntyen, mutka etelämmäs, yksi liian aikainen umpikuja. Päädytään Saltsjöbadenin radan alitse Vikingin terminaalille. Hätäkäännös terminaalin eteen (kuorma-autot sieltä lyhintä tietä), paluu pois, rantatietä enemmän länteen, kunnes käännös satama-alueelle. Kaksi autojonoa, riville 4, klo 05, sunnuntaina 25.7.
.
Odotellessa käyn klo 5:10-6:00 kävelemässä yksikseni Slussenille. Siellä on nuorisoruuhka laivaravintolasta poistuvia. Skeppsbron, joitakin autoja ja kävelijöitä. Heinäkuun aamuaurinko häikäisee idässä. Af Chapman -retkeilymajalaiva. Hotelli Reisen. Ånedin Line Ahvenanmaalle. Kuninkaanlinna, 7+9+7 ikkunariviä itään. Sotilaat maleksivat ylhäällä linnan pihapuistotasanteella. Eteläsivulla on 28 ikkunaa (4x7), useita museoita, toisesta kerroksesta sisään vartiosotilaita, mukulakivirinne. Suomalainen kirkko ja Suurkirkko. Vanhankaupungin kadut autioina. Suurtori, Akatemia (Nobel), Tyska kyrkan, Österlånggatan.
.
Palaan Vikingin terminaaliin. Automme takana on jono kasvanut. Juuso nukkuu takapenkillä. ISABELLA-laiva (Turusta) saapuu klo 06:20. Check-in avautuu klo 6:30, viisi luukkua. Blondi poninhäntäinen tyttö puhuu suomea, Jari: God morgon, Thank you! Lippuvihko sisään ja "avainkortit" takaisin.
.
T=TURKU, sinilappu kiinnitetään tuulilasiin. Sisäänajo laivaan keulasta, idästä. Laivan sisällä ajetaan nyt ramppihyllylle, käsimerkeillä ohjaajia. (Turusta lähtiessä ajettiin neljään riviin kolmen sijasta ja oli ahdasta avata auton ovet). H4-ovi laivalla nyt, Isabella-laivalla.
.
Kapuamme ylös portaita laivan sisääntuloaulaan, jossa ei ole vielä jalkaisin tulijoita terminaalista. On paljon tilaa. Nojattomia pitkäpenkkejä auloissa. Yksittäinen tuolinelikko automaattien luona. Juuso aikoo nukkua elokuvateatterissa (näytös Suomen aikaa klo 10 ja 12, "Day After Tomorrow"), mutta se on lukittu siivouksen jälkeen. Jari menee makuupussin kanssa sitseriaan, joka on ahdas kuin lentokone tai junanvaunu, putki jossa 2+2 tuolia vierekkäin.
.
Juuso ja minä istumme peräravintolan peräikkunalla. Tyhjähkö sali. Ville Viikinki pelastaa punatukkaisen Anki Aallottaren kapteeni Koukulta, isä-Ahti apeksi, puolen tunnin lastennäytelmässä, ruotsiksi klo 13 ja suomeksi 13:30. Lapsille heitetään karamelliä. Tietokilpailussa 10 TV-sarjan tai elokuvan sävellystä: Love Boat, Pulp Fiction, Pretty Woman, Falcon Crest, Bold and Beautiful. Paras "Kyllikki Ikonen" saa 7 oikein, palkintona ilmaisristeily, seuraaville drinkkikuponkeja.
.
Seuraan kartasta Tukholman lähisaaristoa, Lidingö ym, kunnes kartta loppuu. Ulkokannella on auringonpalvojia, kongressikannella ylhäällä karaoke-laulua (Lumi teki enkelin eteiseen, Moottoritie on kuuma).
.
Laivamatkalla klo 7:45-19:50 Turkuun (Maarianhamina klo 14:10-25). Turussa ajo laivasta ulos, tullin läpiajo, juututaan pihalla jonoon, juna ja veturi tasoristeykseen juuri. Opasteet Helsinkiin ja Hämeenlinnaan Aurajoen etelärantaa, Kupittaan itäpuolta, junaradan vartta. Lahnajärvi.
.
Espoossa Soukkaan Nöykkiön uutta tietä (Kehä III, Suomenoja, Latokaski). Martinsillan uudet hienosti jäsennellyt kerrostalot. Klo 22:10 Juuso pääsee Soukkaan, klo 22:30 minä Konalaan ja klo 22:40 Jari Vantaalle. Jarin auton mittariin on kertynyt 2000 km matkaltamme, heinäkuussa 2004.
.

maanantai 22. tammikuuta 2018

618. Annen Interrail Ateenaan

Heinolalaisen Annen (s.1961) matkakertomus vuodelta 1983, junamatkalta Pariisi - Bern - Rooma - Ateena - Salzburg - Hampuri - Tukholma.
.
TORSTAI 11.8.
.
'Tänä aamuna saavuimme kello 9 Berniin. Tämä on pieni ja rauhallinen kaupunki, jossa on paljon vuoristoja ja korkeita siltoja, ja paljon vihreätä. Sveitsi on oikein kaunis maa, joka ei kuitenkaan ainakaan täällä Bernissä tarjoa paljon turisteille.
.
'Tänään kävimme muutamissa kirkoissa ja kuljeskelimme pitkin kaupunkia. Huomenna ehkä menemme toiseen retkeilymajaan Alpeille, tänne emme ainakaan jää. Aiomme käydä myös Italiassa.
.
'Ihmiset täällä Bernissä eivät tuijota ihan niin paljon kuin Pariisissa, mutta paljon kuitenkin. Eräs tumma poika tuli tänään puhumaan minulle ranskaa, vaikka sanoin, etten ymmärrä. Outoja tyyppejä. Suomalaisia olemme tavanneet kaikkialla paitsi Saksassa, täälläkin retkeilymajassa on meidän lisäksemme yksi suomalaistyttö ja kaksi poikaa. Huomenna olen sitten - jossain?
.
MAANANTAI 15.8.
.
'Paljon on ehtinyt tapahtua kolmen päivän aikana. Ensinnäkin viime perjantain vietimme vielä Bernissä. Tosin olimme aikoneet lähteä sieltä pois jo aamulla, mutta se ei oikein sopinutkaan suunnitelmiin. Bern on mukava pikkukaupunki, mutta siellä ei ole kovin paljon katseltavaa.
.
'Perjantaina kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja mittailimme kaupungin katuja. Muuten viihdyin Bernissä hyvin, mutta kun siellä ei ollut paljonkaan tekemistä... Oli se silti voimia antava maa, jossa sai ihailla todella kauniita ja jylhiä maisemia.
.
'Bernistä lähdimme yöjunalla Roomaan. Matka kesti noin yhdeksän tuntia. Muuten junassa olisi ollut hyvä ja turvallista nukkua, koska saimme olla vaununhytissä kahdestaan, mutta aina vähän ajan kuluttua poikia kävi kurkkaamassa ovesta sisään. Outoja tyyppejä. Heitä pelkäsin vähän, samoin varkaita.
.
'Kun sitten astuimme Roomassa junasta ulos, oli heti joku informaatiomies meitä neuvomassa. Hän sanoi, että retkeilymaja on täysi, ja antoi erään hotellin osoitteen. Meidät oikein ohjattiin kyseiseen paikkaan ja ajattelimme, että onpas hyvä palvelu. Sitten kuulimme hotellihuoneen hinnan, joka oli aika korkea, ja päätimme soittaa retkeilymajaan, koska niissä on yleensä aamupäivällä tilaa. Saimmekin kuulla, että tilaa kyllä on, ja jätimme tuon hotellin ilomielin taaksemme. Heti kättelyssä siis saimme kuvan italialaisten kieroudesta.
.
'Menimme retkeilymajaan kahdella linja-autolla, ja siellä jouduimme olemaan kello neljään asti ennen kuin saimme vuodepaikat. Italiassa on kaikki todella monimutkaista, mikään ei suju joustavasti. Joka paikassa saa jonottaa, ja italialaiset tekevät paljon turhaa työtä, vaikka asiat sujuisivat helpomminkin.
.
'Itse retkeilymaja oli tähänastisista ankein ja likaisin, hirveän suuri ja kolkko. (Se löytyy kartasta helposti sijaitessaan Olympiastadionilla, kaupungin keskustasta 5 kilometriä luoteeseen, Teveren vastarannalla, osoitteessa Viale delle Olimpiadi 61. Vuodepaikkoja on 330.)
.
'Rooma on mukava kaupunki, vaikka italialaiset ovatkin kieroja. Antiikin tuoksuja leijuu pitkin kaupunkia, joka on täynnä entisaikojen raunioita. Kävimme Colosseumissa, Pantheonia katsomassa (sisälle ei päässyt), Forum Romanumissa ja Vatikaanissa, missä kuulimme paavin äänen, mutta hän ei näyttäytynyt kansalle. Lisäksi kävimme muutamassa kirkossa.
.
'Roomassakin osasimme liikkua ihan hyvin, ainoastaan Pariisissa oli vaikeaa löytää paikkoja. Kaiken kaikkiaan pidin Roomasta, se oli melko rauhallinen. Helle kuitenkin oli mahtava, ehkä jotain + 45 astetta. Koko ajan hiki virtasi ja aina oli jano. Se vei vähän kävelyhaluja pois, mutta vain vähän.
.
'Ostimme paljon juomista ja lopulta uskaltauduimme juomaan puistoistakin, vaikka se ei kai ole oikein suositeltavaa, mutta ei ole vielä tullut mitään vaivoja. Toivottavasti ei tulekaan. Marjolla on käsivarsissa näppylöitä, mutta muuten olemme olleet terveitä. Itse pelkäsin, että sairastun matkalla, mutta olen ollut terveempi kuin kotona, siltä ainakin vielä tuntuu.
.
'Tuskin ennen Interrail-matkaamme olin edes ajatellut, että matkalla oppisin jotain uutta, paitsi että näkisin uusia paikkoja. Olen kuitenkin nähnyt ja oppinut kaikenlaista, kuten senkin, että miehet, ainakin etelämaalaiset (ehkä suomalaisetkin, mutta peitetymmin), ovat aina innokkaina tuppautumassa naisten seuraan. Pariisissa ja Roomassa meitä tuijotettiin kuin näyttelyesineitä. Roomassa melkein jokainen auto tyyttäsi kohdallamme. Toisaalta se on aika huvittavaa, toisaalta jotenkin säälittävää. Monet myös puhuttelevat kadulla, vaikka eivät edes osaa englantia, mutta parempi on vain olla kuulematta mitään. Miesparat.
.
'Suomalaisiin törmäsimme myös Roomassa: eräälle kouvolalaispojalle puhuimme aika paljon ja eräässä kioskissa oli suomalainen tyttö myymässä (tarjosi jäätelöt). Lisäksi näimme muita suomalaisia kaukaa.
.
'Jätimme Rooman eilen illalla kello 21:45, oltuamme siellä siis lauantai-aamusta sunnuntai-iltaan, ja saavuimme maanantai-aamuna Venetsiaan kello 5:40. Venetsiasta jatkoimme melkein välittömästi Belgradin junaan, joka lähti kello 7:25. Nyt olemme siis menossa kohti Ateenaa, jonne saavumme ylihuomenna keskiviikko-aamuna.
.
'Seuraava välietappimme tällä matkalla on Belgrad, jonne saavumme tänään klo 23:15. Jatkamme melkein välittömästi Ateenan junaan, joka lähtee kello 23:55. Emme kuitenkaan mene suoraan Ateenaan, vaan pysähdymme huomenna Thessalonikiin (kello 15) ja viivymme siellä iltaan asti, kunnes jatkamme yöjunalla Ateenaan. Vietämme siis kolme yötä junassa. Huh!
.
'Rahaa meillä ei liiemmälti ole, ei edes kunnon eväisiin, kun pitää säästää Kreikkaa varten. Junamatkoja varten meillä on evästä neljä sämpylää, kaksi Spriteä ja vesipullo. Nälkä vähän vaivaa, mutta oikeastaan tämä on ihan hyvää "askeesia". Ei tarvitse ajatella mitään - ei edes ruokaa, saa vain istua junassa ja kiitää eteenpäin, etsiäkseni valoisia puolia... Kova kokemus tämä on, mutta ehkä silti terveellinen... Tavataanko Kreikassa?
.
TORSTAI 18.8.
.
'Tällä hetkellä istun kreikkalaisen retkeilymajan hiostavassa ilmapiirissä. Hellettä riittää täälläkin, en tiedä kuinka monta astetta, olisi kiinnostavaa tietää!
.
'Kolmen päivän rasittava junamatka on takanapäin. Se oli uuvuttava kokemus, mutta varmasti terveellinen. En toki vanno, että se tosiaan oli terveellinen, sillä Jugoslavian juna oli todella likainen, suorastaan YÄK! En ole koskaan ennen ollut niin törkyisessä paikassa, hajukin oli kamala. Wc:ssä oksennus melkein nousi kurkkuun. Oli tukalaa matkustaa juuri matkamme pisin osuus tuollaisessa junassa.
.
'Nukuimme siis yhteensä kolme yötä junassa, mutta ei se oikeastaan ollut nukkumista, vaan pelkkää torkkumista, sillä aina vähän ajan kuluttua heräsi. Päivät kuluivat samalla tavalla.
.
'Rooman ja Thessalonikin junissa saimme sentään paikat (vaan emme kunnollisia nukkumapaikkoja), mutta Jugoslavian junassa (joka lähti joskus puolenyön aikaan) jouduimme istumaan vähän aikaa käytävällä. Se oli kamalaa: siinä oli paha istua ja ihmisiä kulki usein ohitse. Ajattelin, että vietän elämäni ensimmäisen täysin unettoman yön. Vähän ajan kuluttua konduktööri kuitenkin vinkkasi meidät yhteen vaunuun, ja pääsimme "horrokseen".
.
'Unettomuuden lisäksi meitä vaivasti pienoinen nälkä. Meillä oli vähän pulaa Italian liiroista, emmekä saaneeet evääksi kuin neljä sämpylää, vettä ja kaksi Spriteä. Ruokaa piti säännöstellä, eikä syömistä riittänyt pitkäksi aikaa. Siinä sitten katselimme vesi kielellä, kun toiset matkustajat söivät herkullisia voileipiä. Enpä olisi uskonut, että sellaiseenkin tilanteeseen joskus joudun. Hyvä kokemus sinänsä.
.
'Täällä Kreikassa sitten olemmekin mässäilleet todella... Saavuimme Thessalonikiin klo 14:30 ja siellä vietimme muutaman tunnin ennen kuin yöjuna Ateenaan lähti klo 21:50. Siis Thessalonikissa syöksyimme heti ruokakauppaan ja rahaa vaihtamaan. Kaupunkia en sen enempää nähnyt, mitä nyt jonkin verran yleistä arkielämää.
.
'Tänne Ateenaan saavuimme eilisaamuna kello 8:30. Saimme yöpaikan mukavahkosta retkeilymajasta, jossa vietämme kaksi yötä. Viime yön nukuin siis makeasti sängyssä ja ensi yönä sama juttu. Aah... Täällä sitä oppii nauttimaan tuollaisistakin asioista.
.
'Huomisen yö kuluu taas junassa, samoin seuraava. Olemme siis Kreikassa yhteensä nelisen päivää. Tuo rasittava junamatka oli silti vaivan arvoinen, sillä Kreikka on mukava maa, samoin sen ihmiset. Ateena on rauhallinen pääkaupunki, vaikka onkin iso.
.
'Olemme käyneet Akropoliksen kukkulalla (tosi korkea paikka, hieno) ja muutamissa temppeleissä, mm. Hefaistoksen ja Olympian Zeuksen temppelissä, joista ensimmäinen oli Akropoliksen museossa. Kävimme myös kansallispuistossa ja muutamassa kirkossa.
.
'Kävelleet olemme paljon viime viikkojen aikana, mutta olemme myös syöneet ja etenkin juoneet paljon. Ei siis vieläkään tietoa laihtumisesta... ja tuskin tuleekaan.
.
'Täällä Ateenassa - samoin kuin Roomassakin - on paljon historiaa ja antiikkia esillä. Se on kiehtovaa, kaikki ei ole liian nykyaikaista. Akropoliksen museo oli mielenkiintoinen paikka, koska siellä oli esillä todella vanhoja esineitä.
.
'Ostin Kreikasta paljon matkamuistoja, mm. kengät, laukun, maljakon ja huilun, ja ehkä ostan huomenna lisää, jos varat sallivat. Ateenassa totisesti mässäillään turismilla, sillä myyntikojuja on vieri vieressä monia kymmeniä, ehkä satoja, eräillä kujilla. Aioin ostaa hameen, mutta ne eivät olleet minun päälläni kivoja, ja kivat olivat liian kalliita.
.
'Terveystilanne on se, että tänään minun käsivarsiini ilmaantui muutama punainen näppylä. Toivottavasti ne eivät leviä. Olenkohan saanut tartunnan Marjolta vai mistä sitten... ehkä vedestä. Thessalonikissa minulla oli matkan aikana ensimmäistä kertaa todella kurja olo, ja luulin, että vihdoin viimein se oksennustauti sitten alkaa, jalatkin olivat aivan hervottomat. Onneksi tuo olo meni kuitenkin ulkona noin tunnissa ohitse. Toivottavasti en jatkossakaan sairastu, sillä se veisi paljon matkasta pois.
.
'Huomisaamuna pitää käydä suihkussa, koska lähdemme illalla kohti Thessalonikia, josta jatkamme Belgradiin ja Itävallan Salzburgiin. Itävallassa olemme yhden yön ja sitten alkaa pitkä kotimatka. Rahat ovat jo ihan loppupuolella, mutta saamme hyvät eväät junamatkaa varten (niitä tarvitaan) ja Itävallan yön maksettua. Tavataan junassa tai Itävallassa. Kali nihta!
.
LAUANTAI 20.8.
.
'Istun Belgradiin menevässä junassa, joka lähti Salonikista aamulla kello 6:50. Aluksi jo luulimme saavamme istumapaikat (mikä oli oikea unelma), mutta tietysti juuri ne paikat, joissa istuimme, oli varattu. Olin tosiaan kärttyinen ja hermona, koska luulin, että meidän pitää istua koko vuorokausi käytävällä. Luulimme, että juna on jo tungokseen asti täynnä, mutta eräs mies sanoi, että vapaita paikkoja on, ja totisesti niitä sitten olikin.
.
'Nyt istun "mukavasti" eräässä hytissä, jossa on meidän lisäksemme kolme saksalaista (niitä on joka paikassa). Tuosta mukavuudesta en mene takuuseen, sillä vaikka vasta eilisaamuna kävin suihkussa, niin olo on nyt suoraan sanottuna paskainen. Jalat ovat ihan mustat, olo hikinen, vaatteet kaikkea muuta kuin puhtaat. Toivottavasti ilmat alkavat viilentyä pohjoisemmassa. Onneksi tämä juna ei ole ihan niin likainen kuin se jolla tulimme, mutta ei tätä puhtaaksikaan voi sanoa.
.
'Lähdimme eilen illalla Ateenasta kello 21:10. Sitä ennen emme ehtineet muuta kuin jonottaa kauan matkatavarasäilytykseen, joka oli täysi, ravata kymmenissä pankeissa etsimässä Itävallan rahaa, jota ei Ateenasta saanut, ja kiivetä mahtavassa helteessä Likavitos-kukkulalle (tosi pitkä matka), josta sitten olikin todella upea näköala koko Ateenaan. Emme kyllä muita nähtävyyksiä olleet eiliselle jättäneetkään.
.
'Nyt siis matkaamme kohti Itävallan Salzburgia ja toivomme hartaasti, että siellä on asemalla "Change", joka on auki sunnuntaisin. Muuten on kyseenalaista, voimmeko jäädä Itävaltaan, samoin ruokapuoli on silloin heikoilla. Rahat ovat jo lopuillaan: minulla on yksi matkashekki (100 mk) ja Marjolla 25 mk. Mutta kai tästä kotiin selviydytään elävinä. Kotimatkallahan jo olemme.
.
'Viime yö junassa oli surkein Interrail-yö ja muutenkin surkein elämäni öistä, sillä emme saaneet istumapaikkoja. Paikat, joille menimme, oli varattu, tietysti! Istuin ja seisoin koko yön käytävällä monien kymmenien muiden kanssa. Useimmiten sain istua ja nukkua - todella nukuin vain noin vartin verran! - mutta toisinaan piti seistä puristuksissa ja tosi tukalasti. Oli sekin kokemus!
.
'Väsytti hirvittävästi, eikä kuitenkaan voinut nukkua. Usein piti myös nousta ylös, kun ihmisiä ravasi ohitse. Lisäksi meitä ärsytti eräs mies, joka tuijotti ja vilkutteli yhdestä vaunusta. Kuluivathan nuokin tunnit kuitenkin ohitse. Pientä iloa tarjosivat kaksi saksalaispoikaa, joille en puhunut mitään, mutta jotka olivat ihan mukavan ja turvallisen tuntuisia, oikea ilo silmälle.
.
'Ensi yön vietämme myös junassa ja toivottavasti saamme hyvät paikat. Miehistä kerron vielä sen, että eräs noin 50-vuotias tarjoilija tarjosi meille seuraansa, kuten myös eräs noin 70-vuotias papparukka, joka olisi vienyt meidät elokuviin ja sanoi Marjolle olevansa "crazy about you". Kun sanoin, että me emme ole hulluina häneen, hän sanoi, että olisimme, jos tuntisimme hänet. Ja sitten hän lähti vähän loukkaantuneena pois. Miesparat, totean taas.
.
'Ostin eilen eräältä katumyyjältä kauniin korvakorun viimeisillä rahoilla. Tuo myyjä oli mukava ja juttelimme hänen kanssaan jonkin aikaa.
.
'Tämän junan pitäisi olla Belgradissa kello 19:18. Toivottavasti aika kuluu pian, sillä juuri äsken eräs mies tuli tuohon vastapäätä istumaan, polttaa tupakkaa. Etelässä on tupakan hajuja saanut haistella joka paikassa. On muutenkin tukalaa istua jonkun miehen tuijotettavana. Keskeytän tämän kirjoittamisen, en ole oikein vireessä, eikä ole ihmekään miksi. Toivottavasti tavataan Itävallassa...
.
SUNNUNTAI 21.8.
.
'Itävallassa ollaan, tarkemmin sanottuna Salzburgissa! Pitkän ja hankalan tien olemme tänne kulkeneet, mutta nyt olo on melko puhdas suihkun jälkeen, ja pehmeä vuode kutsuu, pitkästä aikaa.
.
'Eilen kirjoitin, että vietin elämäni surkeimman yön vähän aikaa sitten, mutta seuraava yö oli vieläkin kurjempi! Belgradin juna kulki sietämättömän hitaasti, se pysähteli vähän väliä, ja sen seurauksena se oli kaksi tuntia myöhässä, eli Belgradissa noin kello 21:15. Junan Salzburgiin piti lähteä kello 19:50, ja melkein jo arvasimme, että se on lähtenyt aikoja sitten, kuten olikin.
.
'Junia ei enää lähtenyt Itävaltaan, ja jouduimme tulemaan Ljubljanan kautta tänne Salzburgiin. Viime yön siis vietimme taas jugoslavialaisessa junassa. Ja se oli jotain täysin epäinhimillistä! Se juna oli niin täynnä että aivan pursui yli, ja silti uusia matkustajia änkesi sisään. Istuin koko yön oven vieressä, enkä saanut jalkojani suoraksi. Nukuin ehkä muutaman minuutin ajan.
.
'Aamulla olimme perillä Ljubljanassa kello 6:40 ja juna kohti Salzburgia lähti vasta kello 11:40. Marjo vaihtoi Kreikan rahoja ja etsiskelyn jälkeen löysimme avoinna olevan kaupan. Ruokaa siis saimme tänäänkin, valkoista leipää.
.
'Jugoslaviasta emme olleet päästä ollenkaan eroon, mutta vihdoin viimein juna saapui ja kiidätti meidät pois tuosta venäläistyylisestä kylmästä ja kolkosta paikasta. Jugoslavian likaisuuteen ja kolkkouteen olen täysin kyllästynyt. Siihen maahan en koskaan halua takaisin. Onneksi en ole jugoslavialainen enkä asu sosialistisessa maassa. Tuollaiset maat ovat hirveän ankeita, rajoitettuja.
.
'Salzburgin junassakin jouduimme aluksi istumaan käytävällä, mutta saimme lopulta istumapaikatkin. Perille saavuimme kello 18:10. Onneksi "Change" oli vielä auki ja onneksi saimme paikan retkeilymajasta (melko mukavasta), joka on kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Huomenna tutustumme Itävallan maisemiin ja illalla lähdemme yöjunalla Hampuriin. Toivottavasti saamme nukkumapaikat junasta. Mutta nyt pitää käydä nukkumaan ja kerätä voimia kotimatkaa varten!
.
TIISTAI 23.8.
.
'Itävaltaan on tutustuttu ja se oli samantapainen maa kuin Sveitsikin: mukava ja rauhallinen, paljon Alppeja, mutta ainakaan Salzburgissa ei ollut paljon nähtävyyksiä. Kävimme kuitenkin monissa kirkoissa, Dom-aukiolla, Festung-linnassa (korkea, hyvä näköala, mutta ei mitenkään erikoinen) sekä Mozart-platzilla, jossa oli Mozartin patsas.
.
'Itävallassakin tapasimme kaksi suomalaista, jotka olivat vasta menomatkalla Interrailillaan. Itävallan jätimme taaksemme illalla kello 19:05 ja junasta saimme kuin saimmekin mukavat nukkumapaikat. Hytissämme oli meidän lisäksemme saksalainen mies, joka oli ihan vaivaton, ei mikään tuijottaja. Nukuin viime yön melko hyvin, vaikka heräilinkin välillä.
.
'Hampuriin saavuimme aamulla kello 6:30 ja meidän oli aluksi tarkoitus viettää siellä tämä päivä klo 23:een asti, mutta lähdimme sieltä jo kello 15, ja kiidämme nyt kohti Kööpenhaminaa, jonne meidän pitäisi saapua kello 19:30. Sieltä jatkamme klo 21:30 yöjunalla Tukholmaan, jonne saavumme huomisaamuna. Vietämme huomisen siis Tukholmassa ja illalla lähtee laiva Suomeen kello 18. Pian ollaan taas Suomessa!
.
'Emme viihtyneet Hampurissa kauan aikaa, koska se on niin kolkko kaupunki. Kiertelimme pitkin katuja, emmekä keksineet oikein mitään tekemistä. Hyvä kun jaksoimme olla siellä edes iltapäivään asti. Erääseen korkeaan torniin olisimme menneet, samoin taidehalliin, mutta molempiin oli pääsymaksu, ja meillä oli enää jäljellä vain Marjon muutama markka. (Eilen ostimme paljon evästä Itävallasta).
.
'Vietimme aikaa Planten und Blumen -nimisessä puutarhassa, joka oli kaunis paikka muuten tylsässä Hampurissa. Varsinkin sorsalampi oli siellä upea. Hampuri kuuluu sarjaan "pelottavat kaupungit", koska siellä on narkomaaneja ja muuta outoa porukkaa, mutta me emme onneksi heitä tavanneet ja selvisimme ihan ehjin nahoin siitäkin paikasta (vaikka eräs tyyppi, kuka ties pilvessä, meinasi tarrautua Marjoon).
.
'Nyt juuri juna ajoi sisään laivaan ja edessä on pieni merimatka. Ehkä menemme kannelle katsomaan. Kööpenhaminassa pitäisi tuhlata ne rahat, jotka jäivät viime kerralla tuhlaamatta. Toivottavasti nukumme ensi yön hyvin junassa. Hyvää kotimatkaa!
.
KESKIVIIKKO 24.8.
.
'Kotimatkan teko on tähän asti ollut kiven takana: eivät aio päästää meitä ollenkaan takaisin Suomeen! Tanskassa saimme kuulla, että emme pääse suoraan Kööpenhaminasta Tukholmaan, vaan junaa on vaihdettava Helsingörissä. Olipa "mukava" yllätys! Pitää vaihtaa junaa keskellä yötä.
.
'Tapasimme Kööpenhaminan asemalla Marjon opiskelutoverin Arja-Riitan ja hänen siskonsa, sekä erään kemiläisen tytön, jotka kaikki olivat Interraililta tulossa. Heidän kanssaan sitten poukkoilimme Helsingöriin, josta meidän oli jatkettava laivalla.
.
'Emme kuitenkaan aluksi löytäneet laivaa, ja kun sen vihdoin löysimme, luulimme, että se on jo lähdössä (siltä tosiaan näytti) ja että joudumme viettämään yön Helsingörin taivaan alla. Polvet siinä jo löivät loukkua.
.
'Sitten kuitenkin tajusimme, että sisäänkäynti laivaan tapahtuu toisesta paikasta, ja juoksimme sinne tosi nopeasti. Koomisinta kaikesta oli se, että kun hengästyneinä ja hikisinä saavuimme sisäänkäynnin luo, niin joku virkailija sanoi, että ei teidän tarvitse noin juosta, sillä vielä on odotettava 10 minuuttia. Tuon tapahtuman olisi voinut vaikka filmata!
.
'Kyhjötimme laivassa parikymmentä minuuttia kannella, koska siinä ei ollutkaan mitään junaa, vaan meidän piti mennä Tukholman junaan vasta Helsingborgista. Siellä juna lähti melkein heti ja taas saimme juosta.
.
'Lopulta istuimme kaikella kunnialla Tukholman junassa, tosiaan istuimme, sillä penkit eivät olleet nukkumista, eivätkä oikeastaan istumistakaan varten (sanoi Arja-Riitan sisko). En nukkunut paljonkaan viime yönä, mitä nyt jonkin verran torkuin. Oli hirvittävän kylmä.
.
'Aamulla saavuimme noin klo 7:45 Tukholmaan, ja kylmyys vain jatkui. Istuimme jonkin aikaa rautatieasemalla ja sen jälkeen kuljeskelimme kaupungilla, mm. Sergelin torilla. Hötorgetilla vastasimme erään tutkimuksen kysymyksiin, vaikka vähän vaikeata se oli, tuo ruotsin ymmärtäminen nimittäin. Lopulta kävelimme tänne Viking Linen terminaaliin, jossa istuskelimme muutaman tunnin ja kävimme kaupassa.
.
'Juuri äsken kuulimme sellaisen suru-uutisen, että tänään ei mene laivaa Helsinkiin, vaan meidän on mentävä Turun laivaan, joka lähtee vasta kello 21:30! Huomenaamuna on laiva Turussa klo 8, ja saamme 20 mk hyvitystä, jolla pääsemme Helsinkiin junalla. Helsingistä on sitten taas mentävä junalla Lahteen.
.
'Inhottavaa istuskelua ja odottelua! Kotiin ei tietenkään ole mikään tulipalokiire, siellä ehtii aina olla liikaakin, mutta olisi mukavaa olla ajoissa ennen iltaa kotona, että ehtii käydä saunassa ja järjestellä asioita. Kaikkein keljuinta on odottaa laivaa kauan, sillä olimme jo kyllästyneet odottamaan klo 18:n lauttaa, ja nyt pitääkin odottaa 3,5 tuntia kauemmin. Miten typerää! Keksisipä jotain tekemistä... No, ehkä huomenna Suomen portit aukeavat meille ja karistamme vieraiden maiden pölyt jaloistamme. Toivon kanssa on hyvä elää.
.
TORSTAI 25.8.
.
'Viimeinen Interrail-päivämme. Eurooppa on koettu, ja tällä hetkellä istun junassa, joka lähti Helsingistä klo 12:15 ja saapuu Lahteen klo 14:15. Jarmo tulee meitä vastaan. Siis Suomeen pääsimme kuin pääsimmekin ja tuntuu tosi oudolta olla taas täällä. Täytyy tunnustaa, että kaipaan takaisin ulkomaille. Tuntuu kummalliselta, kun ymmärtää mitä ihmiset puhuvat, ja myös se, että voi itse puhua suomea ja tulla ymmärretyksi. En kuitenkaan vielä ole täysin sisäistänyt sitä, että ihmiset ymmärtävät puhettani, ja sen vuoksi joskus vielä puhun Marjolle yhtä hulluja juttuja kuin ulkomailla, kun kukaan ei ymmärtänyt.
.
'Eilen monen pitkäpiimäisen tunnin jälkeen pääsimme laivaan. Odotusaika kului hieman nopeammin, koska juttelimme eräälle suomalaiselle pojalle, joka oli käynyt Oslossa töitä etsimässä. Häneltä oli Ruotsissa varastettu matkatavarat. Hän oli vähän hulivili-tyyppinen ja häipyikin illan mittaan kaupungille. Luulimme, ettei hän tule laivaan ollenkaan, mutta nyt aamulla näimme hänet surkeassa kunnossa satamassa. Hän oli kai ryypännyt jonkun kaverinsa kanssa.
.
'Laiva jolla saavuimme oli nimeltään m/s Turella ja se oli ihan kiva ja kodikaskin autolautta. Meri oli melko tyyni eikä laiva paljon keinunut. Sen vuoksi nukuinkin makuupussissa oikein hyvin.
.
'Laivamatkan kohokohta oli se, kun tapasimme erään turkkilaisen pojan, joka tuli kahdeksi päiväksi Suomeen. Hän oli ollut aiemmin kuukauden leirillä Uusikaarlepyyssä ja tiesi Suomesta tosi paljon, varmaan enemmän kuin me! Laivassa puhuin vähän hänen kanssaan ja aika paljon junamatkalla Turusta Helsinkiin. Matka kului nopeasti mukavia asioista keskustellessa. Hän kertoi paljon turkkilaisten elämästä. Ylihuomenna hän lentää Istanbuliin, koska aloittaa syyskuussa sähköalan opinnot. Siinä vasta mukava poika, johon olisi kannattanut tutustua paremminkin, mutta emme vaihtaneet osoitteita. That's a pity. Hän puhui englantia tosi hyvin. Oli mukavaa tutustua häneen, mutta tuokin tapahtuma jää vain muistoihin.
.
'Ei tunnu mitenkään erikoiselta olla Suomessa, oikeastaan aika ankealta ja tuiki tavalliselta, tylsältäkin. Kotona pitää syödä hyvin, käydä saunassa ja muutenkin kunnostautua. Että jaksaa taas joskus - toivottavasti melko pian - lähteä valloittamaan uusia mantereita.
.
YHTEENVETO Interrailista:
.
'Se mitä odotin ja se mitä sain olivat hieman samanlaisia, mutta paljon erilaisia, toisiaan vastaamattomia kokemuksia. Kun lähdin Suomesta, kuvittelin matkustavani helposti ja vaivattomasti turistina maasta toiseen. Oikeastaan en odottanut muuta uutta kuin uusia nähtävyyksiä ja erilaisia maisemia. Mutta Interrail tarjosi paljon muutakin, odottamatonta ja yllättävää.
.
'Ensinnäkään en aina - joskin usein - matkustanut helposti ja joustavasti, vaan monesti oli kiven takana saada istumapaikka junasta. Alussa retkeilymajan etsimisestä ei ollut vaivaa, mutta loppua kohden sekin alkoi kyllästyttää, varsinkin kun "Information" oli joissakin paikoissa kuin piilossa. Mutta kun retkeilymajaan oli päässyt, sai todella rentoutua (= peseytyä ja nukkua kunnolla) ja seuraavana päivänä jaksoi uusin voimin tutustua nähtävyyksiin.
.
'Parhaimmat nähtävyydet - ehkä kuuluisuutensa vuoksi - olivat Ateenassa, Roomassa ja Pariisissa. Nuo nähtävyydet ovat maailman ainutlaatuisimpia ja oli hienoa nähdä ne omin silmin. Nyt tosiaan uskon, että ne ovat olemassa! Lisäksi mieleeni jäi Anne Frankin talo Amsterdamissa. Muistoissa pyörii niin monia nähtävyyksiä eri maista, että on vaikeaa muistaa missä mikäkin oli... Varsinkin kirkkoja on vaikea muistaa, koska kävimme niin monessa pyhätössä.
.
'Maa josta eniten pidin oli Kreikka. Pitkä ja tosi uuvuttava matka Jugoslavian halki kannatti. Kreikka on kuuma ja rauhallinen maa, historiaa on näkyvästi esillä, kuten myös Roomassa. Mutta Rooma on kiireisempi ja likaisempi paikka, vaikka nähtävyydet ovatkin hienot. Pariisi tarjosi vain kuuluisat nähtävyytensä, mutta se on kiireinen ja rauhaton kaupunki, jossa ihmiset puhuvat melkeinpä vain ranskaa, mikä aiheutti vaikeuksia. Lisää kieliongelmia aiheuttivat Jugoslavia ja Belgia, joissa myös huonosti puhuttiin englantia tai yleensä muuta kuin maan kieltä.
.
'Oli aika yllättävää todeta, miten eri Euroopan maissa, naapurimaissakin, on suuria kehityseroja. Jugoslavia oli kaikkein alikehittynein maa, jossa olimme (vaikka sielläkin on kuulemma kehittyneempiä alueita). Perässä seuraa Belgia, jossa kuitenkin oli enemmän kehitystä esillä, orvonnäköisiä kerrostaloja ränsistyneitten talojen keskellä. Jugoslavia oli lisäksi likainen, kuten Italiakin vähän. Pidin vähiten Jugoslaviasta, jonne en koskaan halua takaisin. Paljon en myöskään pitänyt Belgiasta.
.
'Ranska oli matkamme maista eniten kehittynyt, ja sen kyllä huomasi kaikesta, viihtyvyys oli mennyt. Sveitsi ja Itävalta olivat puolestaan kauniita ja rauhallisia paikkoja, joissa oli mukavaa lepäillä. Vaikka Kreikka jäikin erityisesti mieleeni, en silti valitsisi sitä asuinpaikakseni.
.
'Kirkkain valopilkku oli Amsterdam, jonne muuttaisin asumaan, jos joku maa pitäisi valita. Alussa Amsterdam tuntui ankealta ja pelottavalta paikalta narkomaanien vuoksi, mutta ensimmäisen yön jälkeen olin siellä kuin kotonani. Eniten siellä viehätti kansainvälinen tunnelma, ihmisiä eri puolilta maailmaa - näimmeköhän yhtään hollantilaista! - ja kaupunkikuvan yleinen värikkyys, katusoittajat, kävelykadut, seinäkirjoitukset. Mutta vaikka Amsterdamin keskusta henkikin elämää ja aatteita, sai laitakaupungilla hengähtää, sillä siellä ei paljon ihmisiä liikkunut. Sai rauhassa ihailla pikku siltoja ja jokea.
.
'Vapaus tuntui voimakkaana Amsterdamissa, ehkä juuri siksi pidin siitä niin paljon. Muutenkin Interrailissa oli parasta vapaus: kaikki entiset huolet ja ongelmat, entinen elämä, jäi jonnekin taakse, menneisyyteen. Kukaan ei määräillyt ja käskenyt, ei tarvinnut tehdä mitään töitä. Sai vapaasti liikkua paikasta toiseen, ilman kahleita, ilman suurempia suunnitelmia ja päämääriä. Aina ei ollut edes tietoa, missä seuraavan yönsä nukkuu. Ah, mitä elämää! Vapauden huippu!
.
'En ollut kuvitellut, että Interrail opettaa myös jotakin. Opin kuitenkin paljon uutta elämästä ja ihmisistä, sekä hyvää että pahaa. Parhaiten jäi mieleeni eräs kerjäläismummo, joka pyysi tien vieressä rahaa lapselleen. Ja vain muutama minuutti myöhemmin samalla kadulla käveli vastaamme laulava robotti, jota ihmiset ihailivat. Varmaan robotti kulki mummonkin ohitse. Sitä elintaso eroineen on.
.
'Muistan myös Pariisin ilotytöt, jotka ilmestyvät pikkuhepeneissään joka ilta kello 20 ilotalojen seinustoille tyrkyttämään itseään ohi kulkeville miehille. Erästä ilotyttöä katsoin pitkään, mutta hän ei katsonut minnekään, täysin kuolleet silmät. Eikä heillä tuntunut edes olevan vientiä, miehet sysäsivät heidät pois. Minä säälin noita naisia hyvin, hyvin paljon.
.
'Muistan Amsterdamin narkomaanit. Tuntuu oudolta ajatella, että kaikki nuo ihmiset jatkavat elämäänsä tälläkin hetkellä. He elävät täysin erilaisessa maailmassa kuin minä. Narkomaani kaipaa päivittäistä annostaan, ilotyttö odottaa iltaa, kerjäläinen tarvitsee ruokaa. Laaja maailma on
täynnä epäonnistumisia ja epäoikeudenmukaisuutta.
.
'Tutustuimme moniin tosi mukaviin ja luotettaviin ihmisiin, ja heidät muistan paljon paremmin kuin ne muutamat harvat, jotka kohtelivat meitä tylysti tai eivät vastanneet, vaan kiirehtivät ohitse, kun kysyimme jotakin. Parhaiten muistan ne, joiden nimen tiedän eli lontoolaisen Carolinen, ranskalaisen Jackien ja turkkilaisen Tanarin (onkohan nimi oikein?) - ja erityisesti hänet, koska hänelle puhuin eniten (Bridge over troubled water...). Mutta muistan myös hyvin saksalaisen miehen, jonka kanssa matkustimme kohti Amsterdamia. Nuo henkilöt muistan parhaiten, mutta myös monia muita, joille puhuimme vähemmän, myös suomalaisia, joita oli joka paikassa.
.
'Matkan aikana arvostukset ja tilanteet muuttuivat täysin, poissa oli tavallinen arkirutiini. Jugoslavian junissa opimme arvostamaan puhtautta, koska emme olleet tottuneet sellaiseen likaan. Opimme myös arvostamaan puhdasta vettä ja kunnon ruokaa. Söimme melkein koko ajan valkoista leipää, juustoa, jogurttia ja hedelmiä. Ulkomailta ei saanut tummaa leipää. Nälästä emme tiedä mitä se on, sillä söimme melkein aina riittävästi, paitsi matkalla Thessalonikiin meillä ei ollut kuin yksi sämpylä molemmille ja olimme aamusta asti junassa. Vasta kello 16 saimme ruokaa. Lisäksi annamme nyt suuren arvon kunnon sängylle. Arvomaailma muuttui. Ainakin vielä vähän aikaa osaa arvostaa noita asioita, jotka aina ennen ovat olleet itsestäänselvyyksiä.
.
'Tuntui oudolta palata Suomeen. Monesti ajattelin, että onkohan Suomea edes olemassa. Nyt tuntuu oudolta ajatella, että ihmiset hikoilevat Kreikan helteessä, kun me täällä palelemme. Ulkomailla ehdin jo tottua siihen, että olen hieman "erikoinen" ihminen, koska olen ulkomaalainen siellä. Minuun kiinnitettiin huomiota ja tultiin juttelemaan. Sellaiseen tottuu nopeasti. Suomessa on ainakin vielä vähän outoa olla, en ole täysin sopeutunut. Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, samat kuviot toistuvat. Kukaan ei tule juttelemaan, harva edes vilkaisee.
.
'Olen taas palannut tuttuihin ympyröihin ja minun kai luulisi olevan sama ihminen, joka olin kuukausi sitten. Mutta tunnen itseni kokeneemmaksi, olen uudestisyntynyt, maailman kasvatti. Ihminen muuttuu, se on kasvamisen ydin. Olen hyvin onnellinen Interrailistani, vaikka kaikki ei helppoa ollutkaan. Oli kiperiäkin tilanteita. Mutta niitähän aina tarvitaan, juuri kasvamisen vuoksi.
.
'Interrailin tuloksena sain vahvan kaukokaipuun suoniini. Olen alkanut janota uusia maita, ja ainakin vielä kerran lähden Interrailille. Silloin on jo rutkasti kokemusta ja jossain kaukaisessa muistissa tämä matka, joka vielä on niin tuore ja todellinen.' (Annen kertomus vuonna 1983).
.
617. Annen Interrail Pariisiin
618. Annen Interrail Ateenaan
.

617. Annen Interrail Pariisiin

Heinolalaisen Annen matkapäiväkirja 22-vuotiaana elokuussa 1983. Euroopan kiertomatka junilla: Kööpenhamina - Hannover - Amsterdam - Bryssel - Luxemburg - Pariisi - Bern - Rooma - Ateena - Salzburg - Hampuri - Tukholma.
1. osa Pariisiin, 2. osa Ateenaan.
.
MAANANTAI 1.8.
.
'Tänä historiallisena päivänä starttasimme Marjon kanssa Interrail-matkalle klo 13:45, jolloin Marjon aina avulias veli Jarmo aloitti hurjan ajomatkan Heinolasta Lahden rautatieasemalle.
.
'Lahdesta lähti juna kohti Helsinkiä klo 15:03. Emme saaneet istumapaikkoja, vaan istuimme viihtyisästi erään ulko-oven vieressä. Saimme siis vähän harjoittelua Interrailia varten, kuten konduktööri sanoi. Mutta matka sujui hyvin ja nopeasti, ja Helsingissä olimme klo 16:30.
.
'Löysimme satamaan melko hyvin sen ansiosta, että Marjo tapasi erään tuttavansa, joka neuvoi tien. Rinkat painoivat selässä tuhottomasti, kai siihen ajan kanssa tottuu... Ennen laivaan pääsyä jonotimme kauan maihinnousukortteja. Oli hirveän kuuma.
.
'Nyt kuitenkin istumme kaikella kunnialla täällä Viking Sagan kannella ja olo on ihan hyvä. Toivottavasti yökin sujuu hyvin - ja saan nukuttua - jotta jaksan huomenna kohti Tanskaa. Ensi yö pitäisi viettää Tanskassa. Toivotaan, että selviydytään sinne...
.
TIISTAI 2.8.
.
'Viime yö laivalla sujui aika huonosti, koska en nukkunut hyvin, yhteensä ehkä noin neljä tuntia, ja oli huonon olo. Noustuani ylös ja syötyäni vähän suolaista oli olo huomattavasti parempi.
.
'Ensimmäinen tosi töppäys sattui jo tänään, koska luulimme, että Ruotsissa aika on tuntia edellä Suomen aikaa, mutta asiapa olikin päinvastoin. Luulimme laivan jo pian saapuvan satamaan, mutta jonkin ajan kuluttua vasta tajusimme, että maihin pääsemme vasta kahden tunnin kuluttua. Eipä auttanut kuin odotella. Vihdoin viimein, lopultakin, astuimme ulkomaan kamaralle ja Suomi jäi lopullisesti taakse.
.
'Monen hämmingin ja "pikkustressin" jälkeen (ajettuamme metrolla) pääsimme rautatieasemalle, josta Kööpenhaminan junan piti lähteä kello 11:13, mutta se oli noin vartin myöhässä. Nyt sitten istumme täällä junassa ja kiidämme halki Ruotsin maalaismaisemien (mm. Norrköping ja Linköping) kohti Tanskaa ja Kööpenhaminaa. Siellä aiomme viettää seuraavan yön. Olisi siis pikku pakko löytää yösija jostakin.
.
KESKIVIIKKO 3.8.
.
'Tulo Ruotsista Tanskaan oli aika erikoinen ja vaikuttavakin. Laiva nimeltä "Helsingör" kuljetti junan Itämeren poikki. Menimme "Helsingörin" ulkokannelle ja ihailimme kaunista merimaisemaa. Sen jälkeen olimme junassa vielä noin tunnin ajan ja saavuimme Kööpenhaminaan klo 20:10.
.
'Eräs avulias mummeli neuvoi meidät Bellahöj -nimiselle retkeilymajalle, joka oli kuitenkin täpötäynnä. Saimme kumminkin nukkumapaikat yleisestä oleskeluhuoneesta, jossa nukkui muutama poikakin, esimerkiksi kaksi suomalaista, jotka olivat menossa Kreikkaan.
.
'Kuluihan se yö ihan turvallisesti tuonkinlaisessa ympäristössä. Kaikki ihmiset olivat tavattoman ystävällisiä, kuten eräskin algerialainen, joka puhui meille ranskaa, vaikkemme tajunneet sanaakaan.
.
'Tänään katselimme Kööpenhaminaa eli kävelimme pitkin poikin keskustaa. Kävimme Ny Carlsberg Glyptotek -nimisessä taidegalleriassa, jossa oli todella paljon veistoksia (mm. egyptiläisiä, roomalaisia ja kreikkalaisia) sekä
ikonitaidetta, hirvittävän suuressa rakennuksessa.
.
'Junamme kohti Bremeniä lähti Kööpenhaminasta kello 13:10, tai niin ainakin luulimme. Se juna kyllä tuli Hampuriin asti, mutta ei lähtenytkään sieltä Bremeniin, vaan Hannoveriin, jonne saavuimme klo 20:30. Siellä aloimme heti etsiä Fischerhof-nimistä retkeilymajaa, mutta aika vaikeaa se oli, koska meillä ei ollut hajuakaan sen sijainnista.
.
'Alkoi jo hämärtää, ja vähän pelottaakin. Ihmiset kuitenkin olivat taas ystävällisiä, ja päädyimme metroasemalle (olipa kolkko paikka) odottamaan metrojunaa, joka sitten toi meidät melko lähelle tätä retkeilymajaa. Metrosta jäi pois myös eräs hampurilainen poika, joka neuvoi meitä. Saimmepa sittenkin katon pään päälle täksi yöksi, vaikka ehdin jo epäillä sitä.
.
'Ainakaan tämä pohjoisempi Saksa ei tunnu mitenkään mukavalta, vaan kovalta ja kalsealta. Lähdemmekin jo huomenna täältä pois. Siis ensi yön ja luultavasti seuraavankin olemme Hollannissa. Ehkä tulomatkalla viivymme Etelä-Saksassa. Guten Nacht!
.
LAUANTAI 6.8.
.
'En ole voinut kirjoittaa pariin päivään, kun aina on ollut jokin este. Amsterdamin olemme jo kokeneet, ja tällä hetkellä juna kulkee kohti Brysseliä. Amsterdam oli ihan mukava ja värikäs kaupunki - oikeastaan on jo ikävä sinne - vaikka aluksi se tuntuikin turvattomalta ja pelottavalta paikalta.
.
'Matkalla Amsterdamiin puhelimme erään saksalaismiehen kanssa. Hän kertoi, että Amsterdam on täynnä narkomaaneja ja että se on pelottava paikka. Marjokin kertoi kuulleensa, että siellä laitetaan noin vain piikki peppuun. Olimme aina kuvitelleet, että Amsterdam on mukava ja rauhallinen kaupunki - mitä se päivällä onkin - ja tulin noista jutuista vähän pelokkaaksi.
.
'Ensi silmäyksellä näimme Amsterdamin rautatieaseman edustalla valtavan ihmismeren - neekereitä, jamaikalaisia, intiaaneja jne. - joka tuntui jotenkin vaaralliselta. Ajattelin, että he kaikki ovat narkkareita. Pelko vain kasvoi.
.
'Kun olimme menossa "Informationiin", yksi kai kiinalainen nainen kysyi meiltä vienolla äänellä, tarvitsisimmeko yösijaa? Juuri sellaiset ovat epäilyttäviä tyyppejä. Myöhemmin kuulin, että monesti, jos joku nainen kysyy jotakin ja hänen kysymykseensä vastataan myönteisesti, niin jonkin
nurkan takaa voi joku mies hyökätä kimppuun, jos siis on lähtenyt naisen mukaan.
.
'Amsterdamin "Information" oli täynnä turisteja, monta pitkää jonoa, ja hikisen jonotuksen jälkeen kuulimme, että kaikki retkeilymajat olivat "full booked". Sen sijaan saimme "Sleepin"-nimisen yömajan osoitteen.
.
'No, tallustelimme sitten sinne "Sleepiniin" ja olimme onnellisia, kun onnistuimme saamaan yösijan, kunnes näimme sen tulevan yömestamme... Se oli valtavan suuri rakennus, joka ulospäin näytti ihan turvalliseltakin, mutta heti sisäpihalla parveili outoja tyyppejä, monet luultavasti pilvessä. (Marjo oli nähnyt "Informationin" eteisessä erään huumenuoren, jolla oli mustat silmät).
.
'Sisällä "Sleepinissä" oli monta isoa huonetta, joissa jokaisessa oli ehkä noin 50 sänkyä. Monessa niistä nukkui tummia poikia, emmekä oikein tienneet minne asettua, ei oikein huvittanut jäädä mihinkään. Lopulta menimme takimmaisimpaan huoneeseen, jonne eräs englantilainen Caroline (Lontoosta, tutustuimme metroasemalla) oli myös asettunut.
.
'Ajattelin, etten uskalla nukkua silmänräpäystäkään. Lähellämme oli paljon tyhjiä vuoteita, ja toivoin, että ne pysyisivätkin tyhjinä. Viereisen vuoteen tolpissa oli paljon muovipusseja ja myöhemmin joku poika haki ne pois. Hänellä oli ainakin neljä eri pussia. Se näytti jotenkin huvittavalta, mutta ehkä pussien sisältö ei ollut kovinkaan huvittava.
.
'Seinillä oli ilmoituksia heroiinista, jota kuulemma oli liikkeellä. ("Älä osta heroiinia. Monet ovat jo kuolleet siihen.") Kuvittelin, että yöllä on helppoa pistää viattomia uhreja. Tietäähän sen, että jos kerran kokeilee jotakin voimakasta huumetta, niin riippuvuus syntyy heti.
.
'Illalla vähän kävelimme kaduilla etsimässä kioskia, jota emme kuitenkaan löytäneet. Eräs auto pysähtyi kohdallemme, ja mies kysyi: "You wanna get a trip?" Joten on helppoa saada "trippi". Tosin en ole ihan varma, kuulinko oikein.
.
'Kävelylenkin jälkeen ei tuntunut yhtään innostavalta - vaan oikeastaan tosi pelottavalta - palata takaisin majapaikkaan. Yhdestä huoneesta kuului jatkuvasti kova musiikin jumputus, ja illalla oli kuulemma kovat "partyt", joihin emme menneet.
.
'Ennen nukkumaan menoa juttelimme Carolinen ja ranskalaisen Jackien kanssa. Sen ansiosta olo tuli aika turvalliseksi. Monia tavallisen näköisiäkin nuoria tuli samaan huoneeseen, enkä ollut enää niin kovin levoton.
.
'Yöllä sain nukuttua yhteensä ehkä noin kaksi-kolme tuntia, koska olin peloissani ja koska hieman tarkastelin porukkaa, jota tuli ja meni (tämä talo oli aina auki). Aamulla sitten heräsin vielä elävien kirjoissa, vaikka olin sitä edellisenä iltana epäillytkin. Kaikki sängyt olivat silloin täynnä monenkirjavaa porukkaa (muutamat olivat käytävilläkin). Me kai olimme ensimmäiset, jotka heräsivät.
.
'Ilomielin jätimme Amsterdamin "Sleepinin" taaksemme. Päivällä kävimme ensimmäiseksi varaamassa paikan retkeilymajasta, joka olikin ihan siisti ja hyvä paikka. Nukuin siellä yläsängyssä (jollaisessa en ole koskaan ennen nukkunut) ja sänky tuntui kummallisen kapealta. En kuitenkaan pudonnut alas, vaikka vähän sitä pelkäsinkin, vaan nukuin ihan hyvin.
.
'Amsterdamissa näimme monia nähtävyyksiä. Anne Frankin talo oli se todellinen, aito talo, jossa Anne eli perheensä kanssa toisen maailmansodan aikana ja kirjoitti siellä päiväkirjaansa. Se oli aika pieni, monikerroksinen talo (kapeita, jyrkkiä portaita), jonka alakerrassa oli näyttely juutalaisista sodan aikana.
.
'Vierailimme sitten Dam-palatsissa, joka on kuninkaallinen palatsi tyypillisine vanhan ajan huonekaluineen, kristallikruunuineen ja maalauksineen. Palatsin edessä oleva Dam-aukio on aina täynnä ihmisiä ja tapahtumia. Teimme myös ajelun raitiovaunulla ja melkein eksyimme, mutta pääsimme sentään onnellisesti takaisin lähtöpaikkaamme.
.
'Illemmalla kävimme Madame Tussaudin vahakabinetissa, jossa on paljon todella elävän näköisiä vahanukkeja, mm. Charles ja Diana, Elvis, Indira Gandhi.
.
'Lisäksi kävimme noin tunnin kestävällä laivaristeilyllä. Alus kierteli ympäri Amsterdamia kanaaleita pitkin. Astuessamme laivaan eräs mies otti valokuvan, ja tullessamme maihin saimme ostaa kuvan itsestämme ja matkan aikana nähdyistä nähtävyyksistä.
.
'Tänään vierailimme Vincent van Gogh -museossa, jossa oli todella paljon maalauksia (johtuisiko siitä, ettei hän saanut niitä aikoinaan myydyksi?), ihan kivoja. Sieltä ostin muutaman kortin. Rembrant-museo sen sijaan oli pettymys, koska siellä oli suurin osa lyijykynätöitä ja luonnoksia, joukossa vain muutama vesivärimaalaus. Lisäksi siellä oli muutenkin vain vähän katseltavaa.
.
'Kaiken kaikkiaan Amsterdam oli ihana kaupunki, sinne menen vielä joskus takaisin (mutta en "Sleepiniin"!). Pelkästään ihmisissä on siellä katseltavaa, koska he pukeutuvat kivan persoonallisesti. Amsterdamissa on monia kävelykatuja, pikku siltoja, kanaaleja, ulkoilmaravintoloita, katusoittajia, katumaalauksia, ja juuri ne tekevät kaupungin eläväksi, kuten myös tietysti ihmiset vaatteineen.
.
'En olisi uskonut, että Hollannissa on niin paljon eri kansallisuuksia! Todella kaipaan Amsterdamiin takaisin, siellä on niin vapaa ja värikäs tunnelma. Matkan aikana olemme tutustuneet kymmeniin ihmisiin ja kaikki ovat olleet ihanan auttavaisia. On hauskaa puhua englantia ja saksaakin.
.
'Matkan alussa luulin, että laihtuisin rutkasti, mutta vaikka se tuntui mahdolliselta alkutaipaleella, niin ei enää. Olen ahminut tummaa leipää, patonkia ja 7 UP:ia (mikä on ihanaa, ainakin vielä). Ei kilot niin karise.
.
'Eilen pesin vähän vaatteita, mutta ne eivät ehtineet kunnolla kuivua, vaan lojuvat nyt puolimärkinä repussa. Suihkussa kävin eilen, ja olo on nyt aika puhdas. Juna kohti Brysseliä lähti kello 16:26 ja perillä sen pitäisi olla kolmen tunnin kuluttua eli kello 19:30. Brysselissä tavataan!
.
SUNNUNTAI 7.8.
.
'Nyt istuskelemme täällä Brysselin viihtyisässä retkeilymajassa! Tämä on todella upea paikka: kahden hengen siisti, melko tilava huone, jossa on lavuaari. Jouduimme tällaiseen huoneeseen, koska muuta tilaa ei ollut.
.
'Viivymme täällä kaksi yötä, koska haluamme olla Belgiassa kokonaisen päivän. Huomisaamuna lähdemme kohti Luxemburgia, jossa olemme yhden yön. On tosi kivaa vaihtelua nukkua näin hyvässä paikassa ja kerätä voimia tulevia koitoksia varten. On aika ovelaa, että vain harvoin tietää etukäteen, missä seuraavan yönsä nukkuu!
.
'Tänään siis kiertelimme Brysselissä, ja yksi päivä täällä oli ihan tarpeeksi - melkein liikaakin. Tämä kaupunki - ja ehkä koko Belgiakin - vaikuttaa jotenkin vanhanaikaiselta ja rupsahtaneelta. Katukuvassa on paljon röttelön näköisiä taloja, ja aina jossakin kohoaa orpona ja outona persoonaton, korkea kerrostalo.
.
'Brysselissä on paljon korkeita kirkkoja ja muita rakennuksia. Tiet ovat todella leveitä. Ihmiset pukeutuvat melko värittömästi, aivan toisin kuin Amsterdamissa. Tästä paikasta tulee jotenkin Leningrad mieleen.
.
'Amsterdamissa tunsi olevansa osa kansaa, kuin kotonaan, ehkä juuri asukkaiden kirjavuuden vuoksi. Täällä tuntee olevansa ulkopuolinen. Suuri syy siihen on se, että Belgiassa ei puhuta englantia. Kielimuuri eristää. Vain muutamille ihmisille olemme täällä puhuneet ja vain harva heistä osasi englantia, eikä kukaan hyvin. Sen vuoksi on ollut vaikeata liikkua paikasta toiseen. "Hyvän" kontaktin saimme erääseen poikaan, jonka kanssa emme puhuneet sanaakaan, mutta jolle hymyilimme paljon, ja hän jopa seurasi meitä (noin 17-vuotias). Lopulta päätimme puhutella häntä, mutta silloin hän olikin jo valitettavasti häipynyt.
.
'Tänään on ollut vähän väsyttävä olo. Emme ole käyneet monessakaan paikassa, ei ole huvittanut, eikä täällä Brysselissä ole edes kovin paljon katseltavaa. Heti aamulla kävimme Kapellekerkissa, joka näkyy ikkunastakin tänne missä kirjoitan. Se oli todella iso ja upea, hirvittävän iso. Grand Sablon -aukion läpi kävelimme Notre-Dame-du-Sablon -nimisen goottilaisen kirkon mäelle, mutta se kirkko oli suljettu. Se on myös iso rakennus ja näkyy tuosta ikkunasta.
.
'Näimme kongressipilarin, joka on 47 metriä korkea, huipulla kuningas Leopold I:n patsas, ja pylvään juurella tuntemattoman sotilaan hauta sekä ikuisesti palava tuli. Lisäksi kävimme Vanhojen mestareiden galleriassa, joka oli aivan liian suuri rakennus. Lopulta en enää jaksanut katsella tauluja kunnolla. Tuossa galleriassa oli enimmäkseen ihan outojen tyyppien maalauksia (mm. Bruegel) ja vain muutama Rubensin, joita erityisesti odotin.
.
'Lisäksi kävimme eräässä kirkossa, jonka nimeä en muista. Sen edustalla näimme kaksi suomalaista interreilaajaa, jotka eivät kuitenkaan tulleet puhumaan meille, vaikka kysyimme heiltä, ovatko he Suomesta. Suomalaisia on parveillut monessa maassa, kaikissa muissa paitsi Saksassa (siellä olimmekin niin vähän aikaa).
.
'Nyt illansuussa olimme 20 minuuttia kestäneellä vossikka-ajelulla. Vossikka ajoi pienen lenkin keskikaupungilla, ja kaikki ihmiset tuijottivat ja monet napsivat kuvia. Tätä kaupunkia minun ei tule ikävä, tuskin enää koskaan palaan Brysseliin. On ihanaa lähteä huomenna täältä pois. Amsterdamia minulla on jo ikävä, sinne aion varmasti joskus palata.
.
'Ensi yö pitäisi viettää Luxemburgissa, toivottavasti tavataan siellä! (Pitäisiköhän opetella ranskan kieli joskus, sillä se on tarpeen maissa, joissa ei puhuta englantia, vaan ainoastaan ranskaa tai jotain vastaavaa, kuten esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa.)
.
MAANANTAI 8.8.
.
'Tällä hetkellä klo 21:25 istun luxemburgilaisessa retkeilymajassa. Aamulla jätimme taaksemme Brysselin, eikä sinne ole yhtään ikävä. Juna kohti Luxemburgia lähti kello 9:44, ja perillä se oli klo 12:40. Matka kesti siis vain
kolme tuntia.
.
'Ensimmäinen tosi kiperä tilanne sattui juuri tuolla matkalla, koska vaunu, jossa istuimme, ei mennyt Luxemburgiin, vaan meidän piti kesken matkan eräällä asemalla juosta toiseen vaunuun. Se oli hikistä hommaa ja hankalaa reppujen kanssa.
.
'Pääsimme kuitenkin perille ja suunnittelimme, että käymme tänään muutamassa paikassa, mutta se jäi, koska kirkot ovat kiinni illalla. Näimme silti ulkopuolelta Notre Damen ja Pyhän Mikaelin kirkon. Syy miksi emme ehtineet ajoissa paikkoihin oli se, että "Informationissa" meille sanottiin, että voimme kävellä retkeilymajaan...
.
'Siinä sitten hyväuskoisina kävelimme kohti retkeilymajaa, jonka kartan mukaan pitikin olla lähellä. Sitten kysyimme tietä eräältä naiselta, joka sanoi, että on viisainta mennä linja-autolla perille, koska matka on aika pitkä. Sen jälkeen kyselimme linja-autoa, mutta kuljettajat olivat töykeitä, eivätkä oikein itsekään tuntuneet tietävän, minne ovat menossa. Lopulta ehkä noin tunnin odotuksen jälkeen pääsimme oikeaan linja-autoon.
.
'Mutta sitten perillä Luxemburgin retkeilymajalla olisimme joutuneetkin odottamaan kauan, ennen kuin se aukeaisi, ja niinpä lähdimme kaupungille asioille. Kun palasimme, jouduimme odottamaan kauan jonossa, oikeastaan kaksi kertaa! Oli ihan hervoton olo, naurukohtaus oli lähellä.
.
'Nyt illemmalla kuljeskelimme pitkin monia pikkukujia. Täällä on paljon todella korkeita siltoja ja vuoristoja. Ihan kaunis kaupunki.
.
'Tänään huomasimme, että "taloudenpito" on vähän rempallaan. Olemme jo kuluttaneet noin puolet rahoista, vaikka olemme olleet matkassa vasta viikon. Emme ole mielestämme ostaneet mitään turhaa, mutta yöpymiset ja ruoka maksavat paljon. Toivotaan, että rahat riittävät. Niiden pitäisi riittää,
koska meillä on sentään 2000 markkaa mukana.
..
'Tämä Luxemburg on myös "välimaa". Huomenna - jos heräämme tarpeeksi ajoissa - pitäisi suunnistaa kohti Ranskaa ja Pariisia, tuota odotettua kaupunkia. Saas nähdä, kävelenkö jo huomenna pitkin Champs-Elyseetä!
.
TORSTAI 11.8.
.
'Taaskaan en ole kahteen päivään ehtinyt kirjoittaa, koska on tapahtunut niin paljon asioita ja on ollut kiireitä.
.
'Pariisi on nyt sitten koettu, ja onneksi se kaikki on takana päin. Pariisi on aika kiireinen kaupunki, josta en oikein pidä. Elämänrytmi on siellä tosi kiivas, eivätkä ihmiset puhu paljonkaan englantia. Nähtävyydet ovat Pariisissa kuitenkin näkemisen arvoisia.
.
'Eiffelin torni on korteissa paljon korkeamman näköinen kuin luonnossa. Onhan se tietysti korkea torni, mutta kun sen näkee ihan läheltä, se näyttää melko lyhyeltä ja karultakin. Eiffeliin olisi päässyt toiseen kerrokseen katsomaan näkymää, mutta emme menneet, koska huipulle asti ei päässyt, ja hissikin näytti aika pelottavalta. Eiffelin lähellä tapasimme kaksi pohjoisafrikkalaista poikaa, jotka eivät puhuneet englantia hyvin, mutta he tuntuivat ihan kivoilta.
.
'Louvre on iso rakennus, jossa on paljon maalauksia, joiden luulin olevan todella kuuluisia. Joukossa oli kuitenkin vain muutama tuttu maalaus, ja tutuin kaikista oli Leonardo da Vincin "Mona Lisa". Olen kyllästynyt isoihin museoihin, koska niissä ei oikein jaksa syventyä mihinkään.
.
'Kävimme myös Notre Damessa, joka on iso kirkkorakennus, ei silti mikään tosi erikoisuus. Näimme Riemukaaren ja kävelimme Champs-Elyseellä. Lisäksi olimme laivaristeilyllä, jolla emme kuitenkaan nähneet mitään erikoista.
.
'Helle Pariisissa oli mahtava, ehkä jotain + 40 astetta. En ole koskaan ennen ollut sellaisessa helteessä. Se oli kamalaa. Lisäksi kävelimme paljon, ja hiki virtasi. Meidän piti olla Pariisissa kolmisen päivää, mutta olimmekin vain kaksi, koska Ranska on aika kallis maa ja rahammekin ovat jo lopun puolella.
.
'Versaillesissa meidän piti käydä, mutta emme käyneet, koska se on Pariisin ulkopuolella. En ole ennen nähnyt missään niin paljon turisteja kuin Pariisissa. Emme luultavasti mene Kreikkaan, koska varat eivät salli, ja koska jo Pariisissa miehet ovat ihan kummallisia, varsinkin tummat. He tuijottivat meitä liikaa, jopa minuakin, vaikka olen tumma; sitä en olisi uskonut. Ilomielin siis jätimme Pariisin taaksemme.
.
'Yöjuna Pariisista kohti Berniä lähti kello 23:49 tai sen piti lähteä silloin, mutta se lähtikin vasta tunnin kuluttua sovitusta ajasta. Luulin, etten saa junassa yhtään nukutuksi, mutta nukuin oikein hyvin, koska vaunussamme ei ollut paljon ihmisiä.
.
Jatkuu:
618. Annen Interrail Ateenaan
(617. Annen Interrail Pariisiin)

torstai 30. marraskuuta 2017

616. Brugge ja Gent junilla Brysselistä

Olemme keskiviikkoaamuna ensimmäiset aamiaisvieraat klo 7:10. Ruokasalin ovi eteisaulaan on vielä avaamatta. Nuori mies kattaa buffet-pöytää, tuo viimeisinä lämpimiä ruokia. Kourallinen muitakin ruokailijoita saapuu pian jäljessämme.
.
Matkatoverini jää koko päiväksi Brysseliin tekemään edullisia ostoksia kirpputorilta tai kaupoista minun matkustaessani sillä välin Bruggeen. Gare du Midiltä lähtee IC-juna Bruggen kautta Knokkeen kello 8:51, mutta moottorivika pysäyttää junan jo Gentin remontissa olevalle asemalle, jossa joudun vaihtamaan laitimmaiselle laiturille 12 odottamaan seuraavaa, 15 minuuttia myöhemmin kohti Oostendea menossa olevaa junavuoroa.
.
*
1) BRUGGE
.
Tultuani perille Bruggen asemalle klo 10:10 käyn ensiksi vilkaisemassa aseman tylsän puolen, joka on vanhasta kaupungista poispäin, lounaaseen. Tämähän on oikeastaan kalliin ajan tuhlausta, aluksi luulee aikaa riittävän enemmän. Sitten vasta lähden koilliseen kohti vanhaa keskustaa.
.
Asematorilla odottelee arkisesti busseja. Seuraan turisteja idän kautta pohjoiseen kaartavalle tielle, jonka varrella on puistometsikköön piiloutuva kanava. Kanavat ovat joskus kuin satukirjasta, autioituneen hiljaisia ja luontoon tai historian hämärään häviäviä.
.
En muista aikomustani käydä aluksi idässä katsomassa Minnewaterparkin puistoa ja kuljenkin suoraan keskustaan vanhanaikaisten pienten punatiilitalojen välistä kapeaa kivikatua. Ohitan korkeatornisen kirkon Onze Lieve Vrouwekerkin ja näen muidenkin torneja.
.
Tulen pian Markt-torille, jonka laidalla on korkea Belfort-kellotorni ja ravintoloiden ulkoterasseja. Keskiosiin on pystytetty valmiiksi joulutorin puumökkejä, vielä suljettuja. Hevosvaunut odottavat tarjotakseen turistikyytejä. Historiallisesta Bruggen miljööstä tulee mieleeni elokuvanteon jälkeen jäänyt teatterilavastus turistien ihmeteltäväksi. Enemmän kauniita taloja kuin alkuperäistä (turistitonta) arkielämää.
.
Korttelin päässä Marktilta on 1300-luvulla rakennettu Stadhuis, jonka edessä Burg-tori monine myyjineen - keskiviikkoisin on Bruggessa markkinapäivä. Kuja vie kolmannelle torille Vismarkt, jossa myydään ulkona pylväikkökatoksessa kalaa. Vis onkin fisu.
.
Jatkan eteenpäin Dijverjoen tai kanavien varsille ja niitä ylittäville erilaisille silloille, joiden ali kulkee pieniä veneitä lastattuina täyteen tusinalla turistilla kukin. Vanhoja talonseiniä nousee suoraan vedestä, kun taas vastarannalla saattaa olla puita, niittyä, puistoa tai tie.
.
Kun kävelen idemmäs, kohtaan arkisemman ja käytännöllisemmän leveän kanavan, jonka molemmille rannoille on kiinnitetty isohkoja veneitä. Mitä kauemmas Bruggen historiallisesta ytimestä etääntyisin, sitä tavallisemmaksi ja nykyaikaisemmaksi kaupunki muuttuisi.
.
Kaakossa tulen pienelle kaksikerroksiselle kaupunginportille, Gentport, jota kiertää aivan arkinen autotie, liikennevaloihin syntyy jopa muutaman auton jono! Bruggessakin näyttää olleen joskus kaupunginmuuri, jonka paikalla on nyt maavallin harjalla kapea puisto ja ulkopuolella vallihautana entistäkin leveämpi kanava, jonka takana alkaa moderni betonikaupunki, joka voisi olla vaikka Suomestakin.
.
Kävelen lounaaseen vallin tunnelmallista syksyistä rauhallista hämärää puistikkoa pitkin. Yksi kävelytie, kummallakin puolella puurivi ja rinne alas. Vastaan tulee pari korkeaa pyöreää linnoitustornia. Näen viitan oikealle Minnewaterparkiin ja seuraan nuolta.
.
Kohtaan ensin umpimielisen köyhän puistoalueen, kunnes villiintyneiden pensaiden takaa löytyy idyllisen näköinen kapea järventapainen tai vaihtoehtoisesti hyvin leveä kanavanpätkä: Tässä onkin joskus ollut Bruggen satama!
.
Viereisen kanavan rantanurmella lojuu pari tusinaa joutsenta ja yhtä monta sorsaa ja laumoja ohittaa juuri tusinaa turistia kuljettava kiertoajeluvene. Joutsenet tuotiin Minnewateriin alunperin jo v. 1448, luin opaskirjasta.
.
Pohjoisempana näen viitan Begijnhof, joka tarkoittaa Hollannissa ja Belgiassa luostarintapaista asuntolaa, jonka vitivalkeiksi kalkituissa taloissa asuivat begiinit, yksinäiset maallikkonaiset, jotka eivät olleet tehneet luostarilupausta jäädä loppuelämäkseen, vaan voivat halutessaan muuttaa pois ja avioitua. Begiinien sisarkunta perustettiin v. 1245.
.
Begijnhofin valkeat rivitalot kiertävät neliömäisenä muurina suurta syvänvihreää puistomaista sisäpihaa, jonne sillan yli vie yksi kävelytie portille. Kuvankaunis piha isoine puuvanhuksineen ja kalkinvalkoisine seinineen herättää mieleeni muistikuvia jostakin maalauksesta tai valokuvasta, jonka olen kauan sitten nähnyt joku tästä samasta tai hyvin samanlaisesta Begijnhofista.
.
Turisteja yksittäisinä pariskuntina tai japanilaisina ryhminä vaeltaa sisään portista, jossa kyltti kehottaa hiljaisuuteen, jota turistit hyvin noudattavatkin. Äänekkäimmät pihalla ovat kentän poikki synkkään ruskeaan kirkkoon matkalla olevat kaksi iäkästä nunnaa, jotka keskustelevat keskenään melkein normaaliäänellä, kun kukaties eivät toistensa kuiskauksia kuulisikaan?
.
Menen nunnien perässä sisälle yllättävästi valoisaksi osoittautuvaan, sisältä valkoseinäiseen kirkkosaliin. Me turistit jäämme seisomaan takaosiin, josta katselemme alttarille ja edempänä oleville penkeille, joilla istuskelee muutamia nunnia rukoilemassa (he ovatkin nykyään benediktiini-nunnia, eivätkä enää begiini-maallikkoja).
.
Lähden kävelemään Bruggen rautatieasemalle jo puolilta päivin, koska minulla on enää tämän keskiviikon iltapäivä aikaa käydä myös Gentissä. Asematorilla koululaiset muodostavat ruuhkan, he ovat menossa jonnekin, kenties syömäänkö vai urheilutunnille? Kello on 12:40, olen katsellut Bruggea kaksi ja puoli tuntia.
.
Ostan automaatista kolikoilla 6,70 euroa maksavan junalipun Gentiin. Junia kulkee usein, jopa neljä tunnissa, Bruggesta kun haarautuu ratoja rannikolle neljään kaupunkiin: Oostende, Blankenberge, Zeebrugge ja Knokke. Minulla on RailPassissa jäljellä enää yksi matka, jonka aion käyttää pitempään ja kalliimpaan väliin Gent-Bryssel.
.
Naapuriautomaatilla asioiva turistinainen kysyy minulta, onko Brysselin Centraal-asema sama kuin Midi-asema? Tiedän kertoa, että Brysselin asemia on kolme, järjestyksessä pohjoisesta Nord, Centraal ja Midi, joista Midi on kyllä suurin.
.
**
2) GENT
.
Saavun Gentin asemalle klo 13:10. Englantilaiset kirjoittavat kaupungin nimen "Ghent" ja siinä on se juju, että hollanninkieliset lausuvat Gentin "Hent", esimerkiksi junan kuulutuksissa. Koulun historiankirjasta muistankin Vincent van Goghin nimen ääntämisohjeeksi: "Hog".
.
Päässäni muistelemani kartan mukaan minun pitäisi kävellä lounaiselta juna-asemalta koilliseen keskustaan kiertämällä kaarta joko a) myötäpäivään vasemmalta Albertlaania tai b) vastapäivään oikealta Astridlaania. Nimet ovat kuninkaan ja kuningattaren. Kun lähden itään, näen jonkin eri kadunnimen, ja yrittäessäni uudelleen koilliseen, olenkin Elisabetlaanilla.
.
Umpimähkään pohjoiseen edetessäni näen pian idässä sivukadun päässä ison metsäisen puiston, jonne halusinkin: Citadelpark, jossa vanha esiintymislava ja Casino. Erikoisuutena on luontokäytävä kävelytien yli. Kävelytie kulkee luolamaisissa tunneleissa (3 vierekkäin), joiden yläpuolella on puita kasvava tuuhea metsikkö.
.
Puiston jälkeen etsin Leie-kanavan ja seurailen sitä pohjoiseen kohti vanhaa keskustaa. Gentin kanavaverkko on miellyttävän selkeä. Yksi kanava jatkuu vaihtelevin rantamaisemin vaikka kuinka kauas pohjoiseen ja siitä haarautuu vain pari sivukanavaa, länteen Coupure, itään Scheldt, myöhemmin pohjoisessa Y-haara.
.
Aluksi kanavan rantamaisemissa on työmaita ja rumilus-rakennuksia, mutta talomiljöö paranee pohjoiseen mennessä. Kadun ja kanavan välissä saattaa olla kapea luonnonpuisto, jossa kulkee yksinkertainen tallattu rantapolku, jota kävelen. Kaduilla on polkupyöräilijöitä riesaksi asti, kuten Amsterdamissa.
.
Sillat ylittävät kanavan ja raitiovaunut ylittävät siltoja. Rantakadun varrella on taidekoulu ja myöhemmin antikvaarinen kirjakauppa, joka ilmoittaa kyltillä ostavansa englanninkielisiä kirjoja! Olisikohan Gent varsinkin brittituristien suosima kaupunki, kun vain Englannin Kanaali erottaa?
.
Siltoja pitkin poikin, kävelykatuja, raitiovaunuja, ihmisten vilinää, pieniä toreja, korkeita kirkkoja, kauniita vanhoja rakennuksia. Romanikerjäläinen sillan kulmassa. Kun seuraan uskollisesti kanavaa pohjoiseen, huomaan idässä talojen taakse jäävän kirkon korkean tornin, jota menen etsimään paluumatkalla.
.
Jos aikaa olisi koko päivä, haluaisin kävellä pohjoiseen vaikka kuinka kauan, mutta nyt iltapäivällä teen päätöksen kääntyä. Lähden kanavalta pieniä kujia pitkin ensin länteen ja käännyn etelään. Tulen komean vanhan linnan luo, josta en etukäteen tiennytkään. Het Gravensteen. Porttikäytävän hämärässä nousen kreivin linnan korkealle sisäpihalle, jossa on turisteja ja lasiovi museoon, jonne on pääsymaksu, enkä ehtisikään.
.
Torilla linnan juurella on meneillään opiskelijarieha tai penkkiurheilujuhla, jossa paljon äänekkäitä, metelöiviä ja innokkaita värikäsasuisia nuoria hillumassa. Kun kävelen kanavalta itään, löydän uusia isoja toreja upeine rakennuksineen, suuria kirkkoja ja korkeita kellotorneja ja ohi ajavia raitiovaunuja.
.
Gent tuntuu paljon runsaammalta kuin Brugge ja toki onkin väkirikkaampi yliopistokaupunki, jossa elinkeinoelämä kukoistaa muutenkin kuin pelkästä turismista. Gentissä riittää paljon paikallisia ihmisiä joka torille ja kadulle. Ja paljon pitkiä raitiovaunuja, joissa lukee De Lijn.
.
Yleisvaikutelma Gentistä ja samalla koko Belgiasta: Koristeellisten kapeiden vanhojen talojen upeita toreja on runsaasti, useita. Brysselin Grand Place ei ole ainutlaatuinen vaan yksi hyvä esimerkki monista muista.
.
Tullessani seuraamani kanavareitti ei ollut yksinkertaisen helppo vaan hyvinkin vaihteleva, mutta kanava toimi kuitenkin punaisena lankana. Kun yritän palata asemalle eri reittiä, koen eksyväni. Aseman luona pitäisi näkyä maamerkkinä korkea moderni pilvenpiirtäjä, mutta se jää toisinaan peittoon.
.
Tavoittelen lännestä Albertlaania, koska minun ei enää tarvitsisi palata jo näkemääni Citadel-puistoon idässä. Yritän seurata kanavaa etelämmäs kuin missä sen tullessani kohtasin. Kanava ei kulje suoraan vaan kaartaa.
.
Tarkistan suunnan kompassista ja hämmennyn, koska huomaan kulkevani uudelleen pohjoiseen, uutta kanavanpätkää seuraten, vaikka luulin olevani palaamassa etelään. Minulla ei ole muuta karttaa kuin repussa kulkevan matkaopaskirjan, enkä helposti hahmota siitä missä olen tai olenko edes enää kartan alueella. Joudun palaamaan takaisin risteykseen, jonka muistan tulomatkaltani, ja aiempiin jalanjälkiini.
.
Pian päädyn taas Elisabetlaanille ja sitten näen edessäni rautatieaseman sekavan torin raitiovaunuineen. Huomaan käyttäneeni Gentissä aikaa 2,5 tuntia kello 13:10-15:40. Yhtä pitkän ajan kuin Bruggessa.
.
Gent on ylittänyt odotukseni. Vielä pari päivää sitten suunnittelin käyväni Oostendessa ja Bruggessa samana päivänä, enkä Gentissä ollenkaan. Sen sijaan olisin kuluttanut keskiviikon Brysselin itäosissa, EU-parlamentin ympäristössä, jonne haluaisin nyt kiirehtiä ennen kuin ilta pimenee.
.
Kirjoitan RailPass-sarjalippuni viimeiselle 10. riville Gent-Sint-Pieters - Brussel-Zuid. Junassa konduktööri hiipii hiljaa ja yllättää. Kaivan lipun taskustani.
.
***
3) BRYSSEL
.
Junani saapuu Brysseliin klo 16:10. Auringonlaskuun ei ole enää tuntiakaan. Midi-asemalta lähtien aion kiertää selkeästi kaupunginmuurin paikalla kulkevaa bulevardien kehää etelän kautta itään, josta kävelisin toista päätietä Rue Belliard Straatia itään kohti EU-parlamenttia ja Juhlapuistoa, josta palaisin Rue de la Loi - Westraatia.
.
Ensimmäinen nähtävyys on läheltä katsoen yllättävän valtava Porte de Hal eli Hallepoort, entisen kaupunginmuurin säilynyt eteläinen portti, jonka kohdalla kehäbulevardi kääntyy kaakosta itään ja kohta koilliseen. Olin aiemmin nähnyt sen vain etäältä.
.
Bulevardien meno- ja vastaantulokaistojen väliin on jäänyt vihreä puisto, johon on sijoitettu pieniä leikki-, palloilu- ja petanque-kenttiä. Myöhemmin välivyöhyke kapenee, jolloin puisto poistuu, ja tilalle tulee henkilöautojen pysäköintialue.
.
Joudun siirtymään sisemmälle jalkakäytävälle. Huomaan ohittavani luksus-liikkeitä, Gucceja, Bulgareita ja urheiluautokauppoja. Ovien sisäpuolella seisoskelee vartijoita pareina ja pukeutuneina herrasmiehen tummiin pukuihin, kuin brittien "Gentleman to Gentleman" Jeeves. Miksi vartiointiliikkeiden univormut ovat Suomessa kuin roskakuskeilla, likaiseen työhön varustetut?
.
Keskustan etelänurkan ulkopuolella piti tosiaan olla kaakkoon vievä kallis kauppakatu Avenue Louise, jonka vetovoima säteillee Bulevardeillekin. Toisaalta näen myös talon vieressä katetun jalkakäytäväosuuden, johon on asettumassa kodittomia nukkumaan pahvilaatikkoihin ja peitteisiin. Pahvilaatikoita on pitempi rivi kuin käyttäjiä, mistä arvelen, että osa porukasta ei ole vielä kotona, vaan saapuu myöhemmin.
.
Bulevardin varsi tuntuu minusta levottoman epämääräiseltä alueelta ja ruuhkaisemmalta kuin aiemmin tuntemani Bryssel. Vilkas autoliikenne kävelykatujen sijasta saattaa osaltaan vaikuttaa tunnelmaan. Joskus liikennevaloja, joskus kadunylitys valoitta; autot välillä ruuhkassa, välillä harvemmassa. Kävelymatkani Belliardille tuntuu pitemmältä kuin odotin ja marraskuussa aurinko laskee jo viideltä.
.
Belliard on paljon odottamaani kapeampi, yksisuuntainen katu. Autot hurjastelevat kuin moottoritiellä kolmea kaistaa pelkästään kohti itää. Jalankulkijoitakin on. Jossakin keskikaistat painuvat tunneliin, ehkä sieltä pääsee pysäköintihalleihinkin.
.
Saavutan Leopoldinpuiston kadun eteläpuolella. Puisto on varsin pimeä, mutta tavallisia ihmisiä kävelee sinne ja sieltä pois määrätietoisesti, matkalla jonnekin, rakennuksiin. Puiston eteläpäässä on Luonnontieteiden museo ja länsilaidalla Euroopan Parlamentin valtava lasipalatsi, jonka olen nähnyt televisiokuvissa ja käyn nyt valokuvaamassa. Ikkunat hehkuvat valoa.
.
Yhtä innokkaasti olisin halunnut nähdä idempänä Jubelparkin, Juhlapuiston, mutta se on saapuessani aivan pimeä ja autio. Ehkäpä pohjoisempana kohti riemukaarta kulkeva Kennedylaan olisikin ollut valaistu, mutta sen unohdan käydä katsomassa.
.
Oikaisen luoteeseen kohti pyöreää Schumannin liikenneympyrää ja otan valokuvan valtavasta valoikkunaisesta lasisesta toimistorakennuksesta, joka on pohjakaavaltaan lepakkotuolin tai topatun X-kirjaimen tai tähden muotoinen EU-palatsi Berlaymont. Rakennuksen neljällä pitkällä sivuilla on kovera keskiosuus, kun taas tähden kärjet kurottavat ulos terävinä ulokkeina.
.
Kävelen länteen yksisuuntaista Rue de la Loi Wetraat -katua takaisin keskustaan, yli kehäbulevardin ja ohi Parc de Bruxellesin. Kävisin taas Muntpleinin kaupunginkirjastossa, mutta se on suljettu jo 18:20, vaikka pitäisi olla auki klo 20 asti. Liittyisikö siihen, että Brysselissä on tänään liikkeellä paljon poliiseja ja sotilaita, sotilailla kivääri rintakehän päällä poikittain.
.
****
4) JUNA-LENTO
.
Aamulla menemme Midi-asemalla KLM / Air Francen "Air+Rail"-toimistoon, jossa iäkäs miesvirkailija tulostaa meille Thalys-junaliput, A4-paperin kummallekin, kunhan on nähnyt passimme ja matkavarauksemme internet-tulosteet. "Vaunu 18, paikat 95 ja 96".
.
Istuskelemme kaikessa rauhassa juna-aseman penkillä kunnes 10-15 minuuttia ennen junan tuloa pyrimme lähtölaiturille 5a, jonka ovea yllättäen vartioidaankin tänään tiukasti. Puolet matkustajista käännytetään sivuhuoneeseen turvatarkastukseen, periaatteessa aivan samanlaiseen kuin lentokentällä. Reppu ja takki, nesteet ja metallit kulkevat läpivalaisun kautta, ihmiset portin läpi, joka ei minun kohdallani hälytä.
.
Thalys-juna saapuu Pariisista klo 9:52. Vaunun 18 ovella näytämme mustalle naiskonduktöörille lippumme. Jonkun japanilaisen virkailija käännyttää ovelta toiseen, oikeaan vaunuun. Junan vielä tyhjiksi jääneet paikat täyttyvät Antwerpenistä. Ikkunan takana näkyy maisemana vihreitä peltoja ja vesikanavia. Spielhouse Rotterdam mainostaa seinässä radan varressa.
.
Juna saapuu Schipholin lentoasemalle klo 11:20. Lähtöselvitys tapahtuu helposti automaatilla, kirjoitan vain 6-merkkisen koodin. Istumapaikoiksi automaatti arpoo 32A ja 32B, lentokoneen viimeiseltä takariviltä. Emme halua niitä vaihtaa.
.
Lähtöalueemme kentällä on 10a, jonne on pitkä kävely suuresta keskiaulasta käytävää pitkin kaukaiseen C-siipeen, jossa vasta tapahtuu turvatarkastus, johon automaattiportista pääsee sisään näyttämällä lipun koodikuvion.
.
Tavarat läpivalaistaan tavalliseen tapaan, mutta ihmisten portilla on eräänlainen suihkukoppi, jossa henkilön pitää kääntyä sivuttain, nostaa kätensä irralleen vartalosta ylös sekä levittää jalkansa lattiaan merkittyjen kengänpohjakuvien mukaan. Naisvirkailija neuvoo ja kyselee: Onko taskuissa mitään? Kampakin hihnalle ja paperinenäliina taskusta käteen. Kone skannaa hitaasti. Eikä tässä kaikki, miesvirkailija tekee sittenkin vielä ruumiintarkastuksen taputtelemalla lahkeet, ettei vain mitään ylimääräistä ole mukana. Vasta sitten tarkastus selvä.
.
Istuskelemme puolitoista tuntia C-siiven päädyssä lähtöporttien 14, 16 ja 18 lähistöllä, kunnes kävelemme jonon hännille omalle lähtöportillemme C10. Jonoja on järjestetty kolme vierekkäin: invalidit, economy ja priority.
.
Henkilökunta ei tee muuta kuin valvoo sivusta, kun jokainen matkustaja näyttää itse lippunsa neliömäisen koodikuvion portin automaatille. Ramppia pitkin kävellään lentokoneen etuovelle, jossa emännät tervehtimässä, ja hitaasti matkustamon läpi viimeiselle peräriville.
.
Lentokoneen nousu viivästyy 25 minuuttia klo 13:50:stä, mutta lento kestää vain kaksi tuntia päättyäkseen Vantaalle klo 17:15 Suomen aikaa, kuten pitikin. Matka kuluu nopeasti.
.
Ateriaksi tarjotaan polttavan kuuma laatikko lihatäytteisiä makaroneja ja kasviksia. Juomaksi voisi ottaa vettä, colaa, kahvia, appelsiinimehua, tomaattimehua tai valkoviiniä. Jälkiruoaksi tuodaan pieni kuivakakkupala.
.
Perärivin oikeanpuoleisella ikkunapaikalla istuu yksin intialainen mies, joka saa matkan aikana seuraa 21-vuotiaasta italialaisesta naisesta. Stuertit ihastuvat syntyneeseen pariskuntaan, joka voi saada mitä ylimääräistä vain haluaa tilata, kasvisruoan lisäksi. Takarivillä on lehtijuttujenkin mukaan lentokoneen paras palvelu ja se on myös onnettomuuksissa turvallisin istumapaikka.
.
Vantaan lentokentällä kävelymatka lentokoneesta käytävien ja hallien läpi tuntuu minusta uskomattoman pitkältä, ennen kuin pääsen liukuportaisiin, jotka vievät syvälle maanalaiselle juna-asemalle.
.
Luulen tulleeni metroasemalle ja hermostun, kun en ole huomannut missään lipun leimauslaitetta! Käyn jopa uudelleen ylhäällä lentoasemalla etsimässä, kunnes muistan, että lippujen leimauslaite on vasta VR:n junanvaunun eteisessä. Samalla ihmettelen, neuvotaanko turisteja tarpeeksi ostamaan lippu ajoissa kioskilta yläkerrassa, kun syvällä maan alla on enää korttiautomaatti?

615. Oostende - Knokke raitiovaunulla

"Mun intressissä on kirpputori", sanoo matkatoveri hotellin aamiaisella kello 7:15 ja katselee ikkunasta ulos pimeälle torille Place du Jeu de Balle, jossa kojut ovat jo pystyssä ja aikaiset asiakkaat vaeltelevat. Hän kiirehtii torille neljäntenä aamua entistä aikaisemmin, kun minä vielä jatkan syömistä.
.
Ehdimme Brysselin eteläasemalle kello 9:30. Belgian rannikolle Oostenden kylpyläkaupunkiin kulkisi hidas juna klo 9:39-12:15, pysähtyen jopa 12 väliasemalla. Meren rannalle Knokken kylpyläkaupunkiin lähtisi laiturilta 16 juna 9:51, tullakseen perille 11:15, ja Oostendeen laiturilta 15 kello 10:06, ollakseen perillä 11:20. Valitsemme viimeisen. Kirjoitan Brussel-Oostende yhteisen RailPass-lippumme seuraaville tyhjille riveille 5 ja 6.
.
Käytämme puolen tunnin odotusajan etsimällä ylihuomista Amsterdamiin paluuta varten Thalys-luotijunan lähtölaiturin (tänään laituri 3a luoteessa, lähtö klo 9:52) sekä KLM:n Air+Rail-toimiston, lasiseinäisen toimistoeriön, pitkien käytävien takaa, autonvuokraamojen ym. palveluliikkeiden naapurista.
.
Vaihteeksi IC-junamme saapuu asemalle tänään pohjoisesta ja jatkaa etelään. Kohdallemme laiturilla osuu I luokan vaunu, joten juoksemme II luokan vaunun päähän noustaksemme kyytiin. Tilaa riittää. Japanilainen seurue istuu naapurissamme, 3 naista ja yksi mies.
.
Pian saamme nähdä junan ikkunasta vihreitä peltoja, lehmiä, pientaloja ja rivitaloja. Ensimmäinen pysähdys Gent Sint-Pieters n. 10:40. Väkeä vaihtuu, japanilaiset poistuvat. Brugge n. klo 11 ja Oostende n. 11:20.
.
*
1) OOSTENDE
.
Oostenden ensivaikutelma: sekavaa transit-miljöötä, tavaransiirtoa meren (laivojen) ja maan (junien, konttien, rekka-autojen) välillä, vesialtaita, maavalleja, rakennelmia, kulkuramppeja laivalle, autojen pysäköintejä, nostokurkia. Oostendella on iso rautatieaseman rakennus, jossa kaksi jylhää tornia, joiden välissä kaarikattoinen halli. Jostakin täältä olen ennen Kanaalin-tunnelin valmistumista kävellyt Englannin-laivalle 1980-luvulla.
.
Kävelemme asemalta ja satama-alueelta vasemmalle torin yli kohti pienen kaupungin kivitalokatuja pienine kivijalkaliikkeineen. Satoja polkupyöriä seisoo katoksessa aseman vieressä. Torin laidalla ikonisen tyylikäs kaksitorninen kirkko, tornien välissä pääoven yllä pyöreä ruusuikkuna.
.
Meren ranta tulee vastaan korttelin päässä. Laakea leveä vaaleanruskea hiekkaranta kohoaa veden ääreltä vain hieman ennen rantavallia ja katua. Avara meri pyyhkii aaltoineen vesirajaa.
.
Hiekkarantaa jatkuu pitkin rantaa silmänkantamattomiin kohti etelää, pohjoiseen jää satama. Belgialla pitäisi olla 70 km hiekkarantaa Ranskan rajalta Hollannin rajalle, vain rakennetut satamat välillä katkaisemassa.
.
Kuljemme rantakatua, jota kivimuuri erottaa hiekkarannasta. Paikoitellen on kieltokylttejä, joissa esiintyy B-kirjain ja ruksi yli uivan hahmon. Rannalta erkaantuu kauemmas merelle L:n muotoinen aallonmurtaja, jota pitkin näen monien ihmisten kävelevän.
.
Rantakadun autiolle meren puolelle on rakennettu Akvaarion pienehkö rakennus, pääsymaksu vain 2 euroa. Jatkamme kävelyä Akvaarion ohi melko pitkälle etelään. Pohjoisessa näkyy sataman rakennelmia. Paikoitellen on torneja, merimerkkejä, majakoita, patsaita, altaita, vesisuihkuja ja puisia valkoisia laiturirakennelmia.
.
Kadun sisämaan puolella on korkea moderni yhtenäinen betonitalojen lasi-ikkunamuuri, noin 8-kerroksisia asuntotaloja, joiden näköalaikkunat avautuvat Pohjanmerelle päin. Siellä täällä monessa ikkunassa näkyy yhtenäinen punainen ilmoitusjuliste: "Te Koop". Ostettavaksi. Huoneistot ovat myynnissä, ehkä ovat lomaosakkeitakin? Talojen pohjakerroksissa on vieri-vieressä puisten laitojen välissä ja markiisikatosten alla ravintoloiden kesäterasseja, joista jotkin valaistuina lamppusarjoin ja toiminnassa vielä näin syksylläkin.
.
Palaamme rannalta sisempään kaupunkiin pitkin modernien talojen välisiä pikkukatuja. Jouluvalosarjoja on jo viritelty katujen yli. Katselemme postimerkkiliikkeen näyteikkunaa. Lomailu- ja kylpyläkaupungissa voivat kukoistaa harrastukset. Vieressä elokuvateatteri "Cinema" näkyykin esittävän pornoelokuvia seksikaupan yhteydessä.
.
**
2) KUSTTRAM, rannikon raitiotie
.
Yllättäen kadun päässä kauempana merestä näkyy vilahtavan ohitse pitkä raitiovaunu! Näin pienessä kaupungissa? Pikaraitiovaunulinja onkin rakennettu yhdistämään toisiinsa Belgian kaikkia rantakaupunkeja. Kymmenien kilometrien pituinen rata alkaa De Pannesta läheltä Ranskan rajaa ja jatkuu Knokkeen, lähelle Hollannin rajaa.
.
Menemme isolle kadulle raitiovaunupysäkille, joka on "Oostende Marie Joseplein, perron 2". Linja: "Kusttram Knokke - Oostende - De Panne".
.
Aikataulun mukaan ensimmäiset vuorot aloittavat arkisin jo viideltä aamulla, sunnuntaisin seitsemältä, ja seitsemän jälkeen vuoroväli on säännöllinen 20 minuuttia. Näyttötaulu ilmoittaa valokirjaimin seuraavat 4 vuoroa.
.
Reittikartta esitetään selkeänä kaaviona:
De Panne: 7 pysäkkiä, joista isoimmat 1. Station ja 6. Centrum.
Koksijde: 4 pysäkkiä, isoimpana Bad.
Oost Duinkerke: 4 pikkupysäkkiä, mm. Bad.
Nieuwpoort: 5 pysäkkiä, isoimpana Stad.
Lombaardsijde-Westende: 6 pikkupysäkkiä, mm. YMCA.
Middelkerke: 5 pikkupysäkkiä, mm. Casino.
Oostende: 10 pysäkkiä, isoimmat tämä Marie Joseplein ja Station.
Bredene: 3 pysäkkiä, mm. Campings.
De Haan: 5 pysäkkiä, isoin Aan Zee.
Wenduine: 5 pysäkkiä, isoin Centrum.
Blankenberge: 5 pysäkkiä, isoin Station, myös Pier.
Zeebrugge: 4 pysäkkiä, mm. Kerk ja Zeesluis.
Heist: 3 pysäkkiä, mm. Dijk.
Knokke: 2 pysäkkiä, Duinbergen Watertoren ja Station.
Lasken yhteensä 68 pysäkkiä, joista tältä
Marie Josepleinin pysäkiltä 37 etelään ja 30 pohjoiseen.
.
Pysäkillä on kummankin suunnan laiturilla useita ihmisiä odottamassa seuraavaa raitiovaunua. Lippuja myy sadekatoksessa sekä automaatti että kioski, jonka myyntiluukuista toinen on miehitetty. Ostamme automaatista, johon kelpaavat setelit ja kolikot. Koko päivän voimassa oleva lippu Dagkart maksaa vain 6 euroa henkilöä kohti. (Mahdollisesti sillä saisi ajaa koko päivän ajan myös kaikissa De Lijn -yhtiön linja-autoissa.)
.
Lähdemme klo 12:44 kohti pohjoista menevällä kaksivaunuisella pikaraitiovaunulla. Pitkässä kapeassa vaunussa on käytävän vasemmalla puolella vain yksi penkki ja oikealla kaksi, mikä tuttua Helsingistäkin. Mutta 30 pysäkin pituinen matka päätepysäkille Knokken rautatieasemalle kestää yli tunnin. Pysäkkiväli on siis keskimäärin pari minuuttia, mutta pitkät ja lyhyet osuudet vaihtelevat.
.
Lippuautomaatti muistutti ostaessamme englanniksi, että päiväkortti pitää ottaa käyttöön työntämällä se raitiovaunussa keltaiseen leimauslaitteeseen. Teen niin. Lippu painuu alas ja pompahtaa ylös. Alan matkan aikana miettiä, olisiko pitänyt myös painaa vihreää nappulaa? Vai onko nappi muita lippuja varten? Kun työnnän lippuni uudelleen laitteeseen, diginäyttöön ilmestyy teksti: "Problem". Lippuja ei tarkasteta tällä matkalla.
.
Raitiovaunun matkustajakunta vaikuttaa suureksi osaksi eläkeläisiltä, senioreilta, harmailta vanhuksilta, ainakin näin syksyllä, tiistaina klo 12-14. Useimmat tekevät lyhyitä matkoja. Jokaisella pysäkillä vaihtuu paljon väkeä.
.
Ensin ajetaan katua pitkin Oostenden rautatieasemalle. Sitten raiteet kiertelevät jyrkän mutkikkaasti satama-alueella. Pari kertaa ylitetään silloilla satama-altaita, Oostendessa ja Zeebruggessa, jossa vaunu hidastelee rakoilevan puusilllan yli.
.
Toivoin, että koko matkan ajan ikkunasta olisi näkynyt meri ja hiekkaranta, mutta raitiotie kulkee sisempänä, autotien vieressä, rantatöyrään peittäessä meren. Paljon tavallista sekametsämaisemaa. Välillä rantaluontoon kohti merta, yli maavallin, näyttää lähtevän luontopolkuja, opastusmerkeistä päätellen. Sisämaassa on vihreitä peltomaisemia, viivasuoraa tasaista lakeutta, joskus kirkko, joskus kyliä tai toisistaan persoonallisesti erottuvia yksittäisiä pientaloja tai uusvarakkaiden nykynousukkaiden ökyileviä McKartanoita.
.
Toisinaan ajetaan jonkin rantakaupungin keskustaan, korkeiden kerrostalojen kauppakaduille ja keskustoreille julkisine rakennuksineen. Tai vanhanaikaisen näköisiksi tehtyjä, vanhoja, kapeita, kulmikkaita, punatiilisiä harjakattoisia, kattoikkunaisia 3-4-kerroksisia taloja. Vasemmalla länteen menevien kadunpätkien päästä kurkottaa aavistus avarasta merestä ja valtavasta hiekkarannasta.
.
Uskomattomin taajamista on Blankenberge, jossa aution kentän takana, lännessä meren äärellä, levittäytyy valtava 10-12-kerroksisten talojen yhtenäinen betoniseinien ja ikkunoiden elementtimuuri, jolle nostokurjet rakentavat yhä lisää pituutta.
.
***
3) KNOKKE
.
Knokke Station klo 13:55. Saavumme 70 minuutin matkan jälkeen raitiovaunun pääteasemalle, jossa isoon ympyrään, kiertolenkkiin, näyttää seisahtuneen peräkkäin viisi muuta raitiovaunun vaunuparia.
.
Knokken rautatieasemaa ei pysäkin nimestä huolimatta paikalla heti näy, mutta sellainen löytyy kyllä helposti läheltä, hieman idempää sisämaasta. Näyttötaulu kertoo junia lähtevän tunnin välein klo 14:36, 15:36 jne. ja kaikki laiturilta 1. Rautatien ja raitiotien välissä on linja-autoasemakin.
.
Ehtisikö Knokken kylpyläkaupungin nähdä 40 minuutissa? Yritämme. Lähellä on kirkko, mutta ykkösnähtävyydeksi otaksun merenrannan. Pääkatu länteen kulkee kai merta kohti, mutta kadun pituus saattaa olla pari kilometriä... Kadun varrella on monenlaisia liikkeitä ja välillä myös tori kaupungintaloineen ja patsaineen. Aika ei riitä, lisätään vielä tunti!
.
Knokken hiekkaranta on kauniimpi kuin Oostenden, sillä täällä ei ole satamaa rikkomassa yhtenäistä rantaviivaa etelästä pohjoiseen. Vesirajaa pitkin ravaa juuri kolme hevosta ratsastajineen. Pari ihmistä ulkoiluttaa koiriaan ja jotkut puolisoitaan leveällä hiekkakaistaleella, jolle mekin menemme aaltojen ääreen, etsimään meren tuomia aarteita, mutta näemme vain pari kotilon kuorta ja muutaman levärihman. Tusina kahlaavia lokkeja ei pelkää meitä.
.
Veden tuntumassa on ensin kiinteän kostea aivan alava hiekkaranta, jota valkoiset mereltä vyöryvät aallot nuolevat. Sitten erottuu pieni töyräs, jonka yläpuolella kuivaa hiekkaa, jolle aallot eivät normaalisti koskaan yllä. Sisämaassa on korkeampi töyräs ennen katujen ja kivijalkojen matalaa ylätasankoa.
.
Palaamme Knokken rautatieasemalle kiertäen toisia katuja kuin tullessa. Asemarakennus on täällä vain yksinkertainen, puolitoistakerroksinen, harjakattoinen kenkälaatikko, jonka pitkiä sivuja on piristetty sisäänkäyntien yläpuolella pienellä poikittaisella harjakatolla, harjan alla koristeena kello.
.
Junamme Brysseliin (klo 15:36-n.17:00) on kaksikerroksinen ja yllättävän pitkä. Knokkessakin on paljon junan odottajia ja sitten seuraavat isommat kaupungit Brugge ja Gent.
.
Kiroan suomeksi, kun lyön otsani kipeästi junan toisen kerroksen sivuun vedettävään, läpinäkyvään välioveen, jota en nähnyt. Otsaani kasvaa kuhmu vasemman kulmakarvan yläpuolelle. Seuraavana päivänä minulle sattuu sama vahinko Bruggessa, en huomaa enkä muista! "Virhe tahtoo toistua", filosofoi aikoinaan lukion matematiikanopettaja Hannu Salimäki.
.
Konduktööri lukee pitkään läpi RailPass-lippumme käsin kirjoitettuja rivejä, uteliaisuudestako merkittyjä matkareittejämme kohtaan vai epäilyksin mahdollisista väärinkäytöksistä.
.
****
4) BRUXELLES
.
Brysselissä käyn illalla uudelleen isossa antikvaarisessa kirjakaupassa - Evasions Bruxelles, Rue du Midi 89 - jossa on paljon eurooppalaisia sarjakuva-albumeita, mutta Donald Duckia en näe ollenkaan. Kympillä saisi Tintin-lehden vanhan vuosikerran. Intialainen perhe tulee sisään paperilappu kädessä, tiedustelemaan jotakin osoitetta. Parin muun lähistön kaupan näyteikkunoissa on paljon Tintti-sarjakuvaan liittyviä lelu- tai keräilyesineitä, figuurit 20 euroa ja isot autot montakin sataa euroa.
.
Matkakumppanin saatua toisaalla syötyä kebabin vietämme runsaan tunnin klo 18:30-19:40 Brysselin kaupunginkirjastossa, osoitteessa Place de la Monnaie 6 / Muntplein 6, valtavaa pyöristetyn X-kirjaimen muotoista virastotaloa vastapäätä. Suomalaista tasoa vastaava moderni lainakirjasto, monessa kerroksessa, alimmassa luetaan eurooppalaisia sanomalehtiä monilla kielillä.
.
Toisessa kerroksessa otan lastenhyllystä näytteille yhden monista (Suomen Filin rahallisella tuella) hollanniksi käännetyistä Muumeista, mutta huomaan toisenkin Muumikirjan olevan jo korostetusti esillä. Luen Sanoman hollanniksi julkaiseman "Donald Duckin parhaiden" toiseksi viimeisen osan 134, jossa on minulle uusia Barks-sarjakuvia. Paluumatkalla hotelli Galiaan näemme iltavalaistuksessa kolmannen kerran Brysselin Grand Placen.