maanantai 19. kesäkuuta 2017

602. Interraililla takaisin pohjoiseen

Ostan maanantaina 29.8. Zürichistä lepovaunupaikan Hampuriin. Vieläkään en taida - yksin matkustaessani - uskaltaa nukkua pelkällä istumapaikalla. Toki lepovaunupaikalla on mukavampaakin ja saan oikeasti nukuttua.
.
Saksalainen couchette käy kalliiksi: 21 Sveitsin frangia. Maksettavaa kertyy 57 markan (9,5 euron) edestä, verrattuna vain 50 markkaan Ranskan junissa. Muita matkustajia ei naapureikseni kerry monta. Jaan hytin vain kaksistaan yhden lihavan naisen kanssa. Meillä on kummallakin alapetit, vastapäätä toisiaan käytävän yli. Neljä muuta paikkaa, kaksi keski- ja kaksi yläpetiä, jäävät tyhjiksi.
.
Penkit pitää tässä saksalaisessa junassa näköjään matkustajien itsensä kääntää makuuasentoon. Junailija tai hyttipalvelija käy kuitenkin keräämässä sekä passini että interrail-korttini omaan talteensa yön ajaksi. Aamulla hän herättää ja antaa paperini takaisin. Lippuni on yön aikana leimattu.
.
Lasken matkakulujani Sveitsissä ja Liechtensteinissa, joissa olin yhteensä neljä päivää. Yöpymisiin meni 23+23+34+57 markkaa, ruokaan 15 markkaa (2,5 euroa) päivässä, postikortteihin yhteensä 17 markkaa (3 euroa) ja niiden postimerkkeihin 37 markkaa (6 euroa), pankkikuluihin 7 markkaa (1 euro). Zürichin busseihin kului 10 markkaa (2 euroa), Vaduzin museoon 8 markkaa (1,5 euroa) ja lehtiä ostin myös 8 markalla. Kaikki kuluni ovat 284 markkaa (48 euroa) eli 71 markkaa (12 euroa) päivää kohti.
.
**
HAMPURI, tiistai-aamuna 30.8.
.
Vaihdan junia Hampurissa vain 40 minuutissa. Kuljen asematunnelissa ja kierrän korttelia aseman lähistöllä etsien ruokakauppaa, mutta näen vain yhden palvelukaupan, jossa on jono, joten sinne en ehdi jäädä.
.
En halua viipyä Hampurissa pitempään, vaan kiiruhtaa ensimmäisellä junalla kohti pohjoista. Viimeisillä minuuteillani yritän vielä etsiä jotakin sellaista saksalaista sanomalehteä, jota ei myydä Suomessa, mutta en osaa valita, enkä kohta enää ehdikään, kun huomaan junan tulleen lähtölaiturilleen.
.
Kiiruhdan äkkiä portaita alas laiturille. Hampurissa asemahalli on kahdessa tasossa, sillat ylittävät raiteita, ja siltojen yläkerroksessa on myymälöitä.
.
Menen junan hyttiin, jossa on kolme varattua paikkaa, ja johon viisi ihmistä yrittää mahtua, mutta rinkkaselkäinen tyttö vaihtaakin seuraavaan osastoon.
.
Hampurin ja Kööpenhaminan väliä mainostetaan matkakirjoissa niin täydeksi, että paikkavaraus olisi syytä tehdä. Vapaita paikkoja kuitenkin löytyy tällä kertaa. Onneksi varatut paikat on Keski-Euroopan junissa merkitty, niin etten erehdy sellaiselle, vaan tyhjän paikan löydettyäni tiedän saavani pitää sen!
.
Hytissäni matkustaa Kööpenhaminan yliopistossa opiskeleva tyttö (jota luulin ensin 15-vuotiaaksi) sekä Ruotsin passin omaava äiti kaksine pikkupoikineen, jotka puhuvat ranskaa ja lukevat ranskaksi Goscinnyn ja Sempen kirjaa "Nikke ja nenä", naureskellen Asterix-kirjailijan juttuja. Perheellä piti olla kolme paikkaa varattuna tästä osastosta, mutta yksi niistä oli merkitty vahingossa viereiseen hyttiin. Virheitä sattuu, mutta junailija korjaa erehdyksen. Minullekin riittää kumminkin paikka.
.
Matkani on nyt pitkästyttävä, vointinikin tuntuu vähän huonolta. Lapset peuhaavat, heidän äitinsä tarjoaa keksejä minullekin.
.
Junalautalla Puttgarden - Rödby käyn ylhäällä kannella rikkomassa Saksan setelin kolikoiksi, ostan suklaata itselleni ja tuliaisiksi. Laivamatka kestää 50 minuuttia.
.
***
KÖÖPENHAMINA, tiistaina 30.8.
.
Kööpenhaminaan tultuani vaihdan ensimmäiseksi Tanskan rahaa, jotta sitä riittäisi ostoksiin sarjakuvakaupassa. Pankin kulut Sparekassen SDS:ssä osoittautuvat kamaliksi: 20 %! Vaihdan yhden 10 dollarin matkashekin kurssiin 96 Tanskan kruunua. Provisioon menee 20 kruunua, joten saan vain 76 kruunua.
.
Minulle ennestään tuttu sarjakuvakauppa Fantask löytyy vanhalta paikaltaan. Siellä olisi Freddy Miltonin tanskalaista Nakkea käytettynä, tai Valeriania. Amerikkalaisia Disney-lehtiä en nyt näe? Alankin penkoa Avalon Hillin pelien hyllyä: tarjolla Business Strategy 195 DKK tai vaikkapa Napoleon Italiassa 85 DKK. Minkä valitsisin?
.
Minulla on Tanskan kruunuja seteleinä tasan 210 DKK, ja sillä aioin saada myös lepovaunupaikan Tukholmaan. Käytänkin koko rahan Fantaskissa, ostan Business Strategy-pelin sekä norjalaisten Ankkalinnan harrastajien lehden Donaldisten (15 kruunua, laskutehtävä). Kaupan päälle saan tuoteluettelon sekä tyylikkään muovikassin.
.
Asemalla vaihdan lisää rahaa eri pankista, mutta yhtä kovilla kuluilla, komissio 20 DKK, ja minä saan 76 DKK. Olisinpa edes vaihtanut molemmat shekit kerralla! Sitten haluankin säästää lepovaunumaksun verran, kun peliin meni jo 120 mk. Ostan kuitenkin ruokaa 25 markan arvosta. Asemallakin on supermarket, joka on auki klo 22:een asti.
.
Käveleskelen Kööpenhaminassa, ensin väärään suuntaan, kuten liian usein, tavara-asemaa kohti. Sitten etsin Pyöreän tornin, jonne kurkistan sisään, mutten vielä tällä kertaa viitsi maksaa 5 kruunua ja ehkä väsyttää jalkojani kiipeämiseen (käyn toiste ja pidän!). Kävelen parin vuoden takaisen edellisen matkani paikoille Kasvitieteellisen puutarhan luo.
.
Ohitan Rosenborgin linnan, josta kuuluu sotilassoittoa. Meneillään on sotilasesityksiä, "Tattoo" UNICEFin hyväksi. Pääsymaksut ovat huikeat, katsojia on vähän, klo 20 pitäisi varsinaisesti alkaa.
.
Punkkarinuoret virnuilevat puiston puolella, ulkona esitysalueelta, jota sotilaat vartioivat. Katsomme aidan takaa moottoripyöräesityksiä. Minäkin saan tanskankielisen Siili-esitteen, joka vaikuttaa puolustavan Tanskan puolustusvoimia ja kannattavan puolustusliittoa (NATO).
.
Etsin kävelykatua Strögetiä, mutta kuljen sen ohi. Kartan avulla palailen aiemmin minulle näkemättömien julkisten rakennusten alueen kautta, jossa on linnoja pihoineen, mm. Christiansborgin linna.
.
Olen pimeällä porttien rajoittamalla alueella ainoa kulkija ja siviili, kun näen edessäni ufomaisia sinisiä valoja. Vastaani tuleekin juuri poliiseja moottoripyörineen ja näiden perässä ratsastava sotilasparaati. Kööpenhaminan illassa on viihdykettä, muuten ehkä pitkästyisinkin...
.
Yritän lähteä kaupungista kello 21:34:n junalla, mutta siinä onkin vain lepovaunuja. Opin vähitellen tanskaa: "kun"-sana tarkoittanee "vain". Yritän sittenkin ostaa vielä lepovaunupaikan, kysyn lipputoimistosta mitä maksaa, vain 50 kruunua. Mutta paikkalippuja myyvä vastapäinen toimisto on jo suljettu klo 21, eikä ole mahdollista ostaa enää!
.
Kello 23:34 on lähdössä Ruotsiin seuraava juna, jossa kulkee mukana normaalivaunujakin. Odotellessani minulla on aikaa syödä vähän eväitä ja kierrellä Tivolin huvipuistoa ulkopuolelta, koska pääsymaksua en halua maksaa.
.
Aikanaan menen junani tyhjään hyttiosastoon (tupakoiville), ja sinne ei tule lisäkseni kuin yksi jugoslavialainen mies, jota ilmeinen velimies saattelee. Hytin penkit voi vetää yhteen ja teemme niin, nukumme vaakatasossa, minä ikkunan ja hän oven vieressä.
.
Englantia erinomaisesti taitavat naispuoliset virkailijat käyvät yön aikana kolme kertaa hytissä kyselemässä jotakin, onko tullattavaa, jne. Sen sijaan he eivät halua nähdä passiani, jota näytän. Kieltäytumisensä he kimittävät nirppanokkaisen ylimielisesti.
.
Palelen hieman aamuyöstä, mutta muuten saan nukuttua hyvin. Jugoslaavi alkaa syödä eväitään kuudelta, minä myös omiani sitten: müssliä, jogurttia ja litran appelsiinimehua.
.
****
TUKHOLMA, keskiviikkona 31.8.
.
Tukholmassa minua ei tällä kertaa huvita mikään. Olen enää paluumatkalla kotiin. Kävelen Vikingin terminaaliin vain nähdäkseni, että siellä ei näy aamulla tullutta punakylkilaivaa. Käännynkin pois sieltä. Vaihdan viimeisen dollari-matkashekkini Första Sparbankenissa, Klarabergsgatan 25. Kuluihin menee 10 kruunua ja saan itselleni 69 kruunua.
.
Kävelen Söderin kaupunginosaan, koska en halua enää tuhlata rahaa busseihin. Pitkän Hornsgatanin numerossa 142 on sarjakuvakauppa. Kello on 12. Menenkin ensin sivukadunpätkän verran pohjoiseen, puistoon, joka on korkealla rannan yläpuolella. Katselen maisemia, kaupungintalon tornia, sinistä vettä, tietä alapuolella ja kesyjä harakoita. Juon suklaajuomaa.
.
Menen sarjakuvakauppaan klo 12:30. Esillä on liikaa kirjoja, enkä tiedä mitä valitsisin. Otan lopulta vain valikoituja Kalle Ankoja sekä yhden Lois Lanen (Teräsmiehen tyttöystävän lehden), 4 lehteä 20 kruunulla. Pitkätukkainen myyjäpoika huutelee, että haluaisi sulkea ruokatunnikseen. Hän huomauttaa, että Lois Lane maksaa 6 kruunua, mutta menköön nyt 5:llä, kun annan vain kaksi kympin seteliä. Muita asiakkaita ei minun aikanani ole, joku poikkesi enintään juttelemassa.
.
Kävelen Slussenin kautta takaisin keskustaan ja käyn Åhlenin tavaratalon tunnelitasolla ostamassa ruokaa. Haen reppuni ja ison pelikassini säilytyslokerosta ja lähden metrolla (5 kruunua) kohti Värtanin satamaa. Loppumatkan kuljen kävelytietä ja olisin voinut kävellä koko matkankin, kuten seuraavalla kerralla.
.
Pitkästä aikaa käytän suomen kieltä ostaessani Siljan Tukholman terminaalista laivalippuni. Seurasin edessäni olleiden asiakkaiden esimerkkiä. Saan heti samalla kertaa maihinnousukortin laivalle.
.
Jonottelen hyvissä ajoin laivaan, mutta sitten alkaa ryntäys. Menen heti laivan hissiin, jossa on jo teologityttö ystävineen, mutta matkalla alas pohjalle hakemaan erään tyypin saunasta. Sieltä vasta hissi nousee ylös 7. kerrokseen, jossa kansimatkustajien lepo-osasto.
.
Minulla jää kuitenkin vielä valinnanvaraa lepo-osastossa. Otan yläpetin ikkunan vierestä. Jätän markatavaraa varaamaan paikkaa ja menen itse istumaan sitserian etupenkkiin. Kaunis mulattityttö istuu jonkin aikaa vieressäni ja kysyy sitten englanniksi, katsoisinko hänen villatakkinsa perään, jos hän jättää sen tähän. Sanon, etten viivy tässä kauan, mutta väitän, ettei täällä ihmiset yleensä varastele... - Eikö? hän ihmettelee ja jättää sitten takkinsa paikkansa merkiksi.
.
Asetun myöhemmin vartioimaan omaa Sleep-in-laveriani. Istun ylhäällä yläpetin päällä, josta on kivaa katsella muita ihmisiä alaspäin. Alaviistossani jenkkipari laskeskelee budjettiaan: 100 dollariako viikossa... Yritän tarkoituksella nukkua varhain illasta, koska arvaan herääväni aamuyöstä palelemaan!
.
*****
HELSINKI, torstaina 1.9.
.
Ostan aamulla laivasta vain Jatan pyytämät liköörit ja englanninlakritsit, en muuta. Helsinki, johon saavun, on tuttu ja tylsä, muttei kovin kylmä tänään. Puoli tuntia raahaan painavia kassejani ja reppua Eteläsatamasta linja-autoasemalle, josta lähtee kello 10 bussi kohti Espoon Iivisniemeä, Kaitaata, Soukkaa ja Suvisaaristoa.
.
Talonmies haravoi juuri kotipihaani. Tajuan olevani ruskettunut ja laihtunut! Koti vaikuttaa, kuten aina pitkän ajan jälkeen palatessa, oudolta, pimeältä, pieneltä, ummehtuneelta, ja on täynnä sanomalehtiä ynnä muuta postia. Jaanalta on tullut kortti Raumalta ja kirjekin. Samassa posti tuo kuvakortin Jataltakin, tänään! Minäkin olen lähettänyt Sveitsistä hänelle kortin.
.
Myöhemmin iltapäivällä Jatta soittaa: hänkin on palannut Suomeen tänä samaisena syyskuun 1. päivänä, mutta Turun kautta. Tapaamme vielä tänään Tapiolassa ja Jatta kertoo oman matkansa loppuosuuden. Hän oli jäänyt melkein koko ajaksi San Sebastianiin Espanjaan, lähelle Ranskan rajaa, erään Pierre-nimisen hipin kanssa, kunnes oli tullut kiire lähteä kotimatkalle - Pariisin ja Hampurin kautta, joissa hän oli yöpynyt. Nyt Jatta on Espoossa muuttotouhussa ja ehdottaa, että lähtisimme keväällä taas yhdessä reilaamaan!
.
Minä olen tänään kylläinen matkoista. IR oli eräs seikkailu, jollaisia on koettava ennen kuolemaa. Yksikin reissu voi riittää. Laskeskelen vielä pitkään yksityiskohtia, nautin kuvista, lehdistä, korteista ja tuomisista. Kunnes iskee uusi lähtöhalu...
.
******
JUNAKILOMETRIT
.
Laskeskelen Interrailini vielä välimatkakilometreinä: Tukholma 630 Kööpenhamina 885 Liege 152 Luxemburg 366 Pariisi 563 Bordeaux 183 Biarritz 907 Nice (2 x 18 Monaco) 471 Geneve (2 x 154 Bern) 272 Zürich (2 x 110 Buchs) (2 x 210 Lugano) 896 Hampuri 314 Kööpenhamina 630 Tukholma.
Taikka kolmiona: Stockholm 2779 Biarritz 925 Monaco 3549 Stockholm, yhteensä 7253 km/16 vrk = 453 km vuorokautta kohti!
.
*******
MATKAKUSTANNUKSET
.
Palautan IR-korttini matkatoimisto Travelaan saadakseni 20 markkaa palautusta, se on pari prosenttia 940 mk:sta. IR-kortissa ei ole mielestäni mitään erikoista säilytettäväksi. Se on vihkonen, jonka riveille on kiireisesti töherretty seuraavien matkakohteiden nimiä. Muistan ne kaikki muutenkin ja kirjoitan ne uudelleen päiväkirjaan. Konduktöörien leimoissa ei ole mitään ihailemista. Hauskempaa on, että joku tilastoija tutkii työkseen minun reittimerkintöjäni, ja niiden mukaan päätellään, missä muutkin, korttia palauttamattomat nostalgikot, ovat mahtaneet kulkea.
.
Lasken matkakuluni yhteen: 2171 Suomen markkaa (1983). Se on 120 markkaa päivää kohti, jaettuna 18 matkapäivälle. Lisäksi matkavakuutus 49 markkaa ja passin hankkiminen 70 markkaa, kun hankin molemmat tätä matkaa varten, yhteensä 119 markkaa.
.
Liikkumiseen meni 920 (juna) + 2 x 72 (laivat) + 15 (Tukholma) + 55 (Pariisi) + 10 (Zürich) = yhteensä 1064 markkaa maasta toiseen. Lisäksi 80 markalla paikallisliikennettä = yhteensä 1144 mk, prosentteina 49 % + 4 % = 53 %. Se on 59 + 4 = 63 markkaa päivää kohti.
.
Yöpymiseen meni 60 (retkeilymaja-kortti) + 252 majoissa + 157 junissa = 469 markkaa eli 22 %. Se on 17 + 9 = 26 markkaa/päivä.
.
Ruokaan kului 22 laivalla + 32 Lux + 154 Ranska + 59 Sveitsi + 15 Saksa + 25 Tanska + 20 Ruotsi = 327 markkaa. 15 % kuluista. 18 mk/pvä.
.
Postikuluihin käytin 105 markkaa eli 5 %. Se on 6 mk/pvä.
.
Pankkikuluihin menetin 97 markkaa eli 4 %. Se on 5 mk/pvä.
.
"Kulttuuriin" eli museoihin ja lehtiin sijoitin 29 markkaa eli 1 %. Se on 2 mk/pvä.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
.
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
(601. Interraililla Luganoon
(602. Interraililla takaisin pohjoiseen.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

601. Interraililla Luganoon

Sveitsissä saavun junalla Buchsista Zürichiin sunnuntaina 28.8. Ennen matkaa kotiini tilaamassani esitteessä Zürich näyttäytyi upeana amfiteatterina järven pohjukassa. Kartta kertoi kylän 'mansikkapaikoista'. Mutta petyn, kun itse käyn vaikkapa kehutussa Lindenhofissa - se on kuiva kukkula kuivassa kaupungissa. Kaipaan vereviä ja vehreitä puistoja!
.
Zürichin aseman kävelytunnelissa on erilaisia ruoka-automaatteja jopa kymmeniä erilaisia. Niissä on tarjolla eniten kaikenlaista naposteltavaa. En voi olla kokeilematta jotakin. Pahimman erehdyksen teen ostamalla automaatista postikortteja, koska kohta tajuan kortteihin valmiiksi painetun postimaksun riittävän vain Sveitsin sisällä.
.
Sinihaalarisella duunarilla on pyyntö minulle: olisiko minulla vaihtaa hänelle 1 frangin kolikko? Olemme säilytyslokeroiden edessä, sellaiseen hän tarvitsisi frangin. Hän ojentaa minulle 2 frangin kolikkoa.
- Tarvitsen vain YHDEN frangin, hän korostaa saksaksi.
.
Mutta minä kaivan hänelle 2 kappaletta 1 frangin kolikoita, kun en ole tottunut, että kukaan maksaisi toiselle rahanvaihdosta. Vieläkin mies kursailee, ettei hän halua kuin yhden... mutta kiittäen ottaa sitten molemmat, ja eroamme. Ajattelen, että mitenkähän kylmä ja kaupallinen kaupunki tämä on, pitääkö täällä ihmisten maksaa kaikesta toisilleen? Olisin voinut frangin verran paisuttaa matkakassaani, ajattelen myös.
.
Olen joskus kysynyt aiemmin reilanneelta Miikalta, millaista Zürichissä oli? Hän muisteli: "Kallista. Me tultiin sinne ja meillä oli kauhea nälkä, ja sitten me katsottiin hintoja, eikä ostettu mitään, ja sitten me lähdettiin äkkiä Itävaltaan, kun meillä oli kauhea nälkä..." Mutta minua Sveitsin hintataso ei häiritse, sillä elän vähillä kauppojen perusruokatarpeilla, joista ei kerry kallista laskua missään.
.
Ensimmäisen kerran matkani aikana löydän suomalaisen sanomalehden: Helsingin Sanomat 3 päivää vanhana, torstailta 25.8. Olen ollut matkalla pari viikkoa ja kuullut tai lukenut uutisia vain Herald-Tribunesta tai mikäli olen onnistunut tavailemaan ranskaa matkamuistoiksi ostamistani lehdistä... Hesarin näkeminen on kuin tapaisin vanhan tutun pitkästä aikaa!
.
Ahmin äkkiä lehtipisteessä pääuutissivua, sillä en sentään aio maksaa 3 frangia kotona Suomessakin odottavasta lehdestä. Suomessa tuntuu äkkiä tapahtuneen paljon ja dramaattista, vaikkakin pikkujuttuja: "Metrosyyttäjä haukkui syytetyt", (Tietokilpailuttaja, ravintoloitsija) "Timo T. Kaukonen menossa konkurssiin", (runoilija) "Pentti Saarikoski on kuollut", ja Mauri Kunnas (33-v.) on alkanut piirtää pilapiirroksia Hesariin vuoropäivinä Kari Suomalaisen (63-v.) kanssa. - Kun seuraavana päivänä näen perjantain lehden, se tuntuu jo arkipäiväiseltä, eikä kiinnosta.
.
Paikallisia sanomalehtiä saa Zürichissä automaateista. Katujen varsilla on laatikoita, joiden läpinäkyvä lasiovi avautuu, kun koneeseen on ensin työntänyt kolikon. Lasioven takana näkyy lehtipino. Saksankielisessä Zürichissä lehdet eivät ole siis avoimesti otettavissa, kuten ranskankielisessä Genevessä. Tarkempaa vai epärehellisempää porukkaa pohjoisessa? Asukkaita täällä on ainakin enemmän, puolisen miljoonaa. Sveitsin suurin kaupunki on tunnettu mm. huumeongelmasta, jonka pitäisi näkyä rautatieaseman seutuvilla.
.
Kuljen pääkatua Bahnhofstrassea, joka on kävelykatu, jolla myös raitiovaunut ajavat, kuten Helsingin Aleksilla. Tyylikäs ja arvokas pankkiirien katu, mutta ei jätä minulle kummempia muistikuvia. Ostan automaatista 4 frangilla joukkoliikenteen "Tageskarten". Päivälipun ostaminen on siis tehty todella helpoksi ja hinnaltaan halvaksi!
.
Jugend-Herbergelle pitäisi olla muutamia raitiovaunun pysäkinvälejä. Jään pois yhtä pysäkkiä liian aikaisin, kun ääninauhalta kuulutetaan "Morgental", vaikka taisikin olla vasta "Post". Tekniikka ei toimi onnistuneesti aina Sveitsissäkään, tai en onnistu soveltamaan järjestelmää.
.
Kadulla näkyy olevan tienviitta retkeilymajalle. Lähden seuraamaan viitoitettua suuntaa vastoin parempaa oman karttani tietoa. Täälläkin on tehty ilkivaltaa ihmisten eksyttämiseksi. Tekstiviittaa on kierretty väärälle puolelle pylvästä.
.
Joku tietävä paikallinen tyttö katselee minua epäröivästi sen näköisesti, että menisikö neuvomaan reppuselän oikeaan suuntaan? - Kai mielellään, jos tämä kysyisi. Mutta minä kiiruhdan kyselemättä eteenpäin.
.
Löydän silti pian Herbergen yksinkertaisesti seuraamalla ensin raitiovaunun kiskoja seuraavalle, oikealle pysäkille, ja suunnistamalla vasta siitä poispäin kiskoilta. - Zürichin retkeilymaja on suurin tähän asti näkemäni tai lukemanikaan, siinä on jopa 400 vuodetta. Tilaa riittää minullekin, osoitteessa Mutschellenstrasse 114, 8038 Zürich.
.
Tässä retkeilymajassa otetaankin passi Receptioniin säilöön! Sitten minun pitää kiivetä saamaani huoneeseen 5. kerrokseen asti, sillä hissiä ei taida olla, ei ainakaan terveille. Rakennus on karua betoniarkkitehtuuria. En siellä erityisemmin viihdy, vaikka siisti paikka on.
.
Yöpymismaksu, 12,50 Sveitsin frangia, tuntuu minusta niin suurelta, että yhtä yötä kauemmaksi ei raaski jäädä. Säännöt ovat ankarat ja painetut kuitin taakse. Joka ei poistu talosta viimeistään aamukymmeneen mennessä, joutuu maksamaan sakkoa 5 frangia! Korvausta kadotetusta lakanasta vaaditaan 15 frangia, hukatusta avaimesta 50 CHF. Saapumisesta vasta klo 22:30:n jälkeen joutuu maksamaan 1 frangin yövuoron portieerille.
.
Ennen yötä ajelen vielä raitsikoilla umpimähkään ja harhaan. Löydän takaisin palaamalla samaa reittiä. Kävelen kapakkakaduilla ja katselen näyteikkunoista antikvariaattien valikoimia.
.
Sunnuntai-iltana Zürichin järven ranta on kansoitettu ja tylsä! Katselen Naisyhdistyksen uimalaa, joka on rakennettu paaluille jokeen, sinne vievät kävelysillat. Järvellä on ihmeteltävän paljon purjeveneitä, onhan se vain pieni sisäjärvi, pelkkä lätäkkö meriin verrattuna.
.
En erityisemmin pidä Zürichistä. Se on tällä matkallani eniten Helsinkiä muistuttava paikka. Tosin jo Genevekin muistutti tylsästi Helsinkiä. Autojen valtaamia asfalttikuiluja on liikaa. Puistoja ja puistonpenkkejä on liian vähän. Kansallismuseo näkyy olevan remontin takia paketissa, ei tule sitten päivällä asiaa sinne. Sade alkaa vaihteeksi uhkailla ja lähden nukkumaan.
.
Aamulla raitiovaunussa riehuu mielenkiintoinen kylähullu. Tällaisia tyyppejä en ole vielä matkallani tavannutkaan. Hän on keski-ikäinen, siisti, päälaeltaan kalju mies. Hän häätää ihmisiä pois! Ensin hän vain istuu rauhallisesti paikallaan, kunnes aivan yhtäkkiä alkaa hosua ja mekastaa. Hän pomppaa paikaltaan ja tekee käsillään torjuvia "Hus-hus! Pois!" -eleitä ihmisille.
.
Kylähullu ei ensin huomaa, että joku istuu hänen taakseen. Mutta sitten hän reagoi äkkiä vilistämällä kauhuissaan käytävän toiselle puolelle osoittamaan inhoaan ja huitomaan käsillään: "Hyi, pois-pois-pois tuo ihminen!" Hänen puheitaan en jaksa vieraalla kielellä seurata, ja itse poistunkin jo vaunusta.
.
Raitiovaunuissa en itse onnistu tapaamaan lipuntarkastajaa. Kuitenkin seinille on liimattu painostavia julisteita, joissa normaalien ihmisten vaaleiden piirrosten sekaan on piirretty on luihuja hahmoja, mustia varjokuvia lippupinnareista! - Tässäkin vaunussa on joku pinnari! syyttää juliste uhkaillen sakoilla ja rangaistuksilla.
.
**
LUGANOON, maanantaina 29.8.
.
Haluan tallentaa mieleeni kuvan koko Sveitsistä. Olen jo nähnyt ranskan- ja saksankielistä Sveitsiä, joten nyt lähden italiankieliseen. Olisiko se vähän kevyempi kuin ranskankielinen alue? Saksankielinen alue on synkin.
.
Käkikellomaan junat kulkevat edelleen mainion säännöllisen aikataulun mukaan, jollainen on helppoa muistaa: 3 minuuttia yli jokaisen täyden tunnin lähtee Zürichistä juna kohti Luganoa...
.
Luganoon ajetaan vihdoin oikeaa vuoristorataa pitkin. Istun ensin vastapäätä nuorta virkamiestä, jonka luulen menevän vain Zugiin asti, mutta pääsen myöhemmin vaihtamaan toiseen penkkiväliin omalle ikkunapaikalle. Junassa on taas paljon sotilaita. Joku tyttö kysyy minulta vapaata paikkaa vastapäätä minua ja uppoutuu sen jälkeen korvalappustereoihinsa.
.
Syön junassa jogurttia ja kaadan sen jälkeen jogurttipurkkiin varovaisesti läikyttämättä vähän kerrallaan yhteensä litran appelsiinimehua.
.
Juna kulkee vuorenrinteitä pitkin ja läpi monien tunneleiden. Rata kaartelee toista rinnettä etelään ja toista pohjoiseen, niin että päästään yhä ylemmäs soliin. Vähän aiemmin kuljetun radan voin usein nähdä ikkunasta jälkikäteen alapuolellamme vuorenrinteessä.
.
Katselen erästä vanhaa viisikymppistä ruutupaitaista viiksiniekkaa tyypillisenä sveitsiläisyyden edustajana. Hän tuijottelee ulos tuikean tarkan näköisenä, mutta samalla myhäillen, kuin tuumisi olevansa tähän maahan ja tähän kansaan sangen tyytyväinen, kuten tämä maakin häneen.
.
Junamatkani kestää tällä kertaa 3 tuntia 20 minuuttia. Perillä Luganossa sataa vettä. Odottelen ensin asemalla selkenemistä, mutta lähden sitten kuitenkin 'kertakäyttöisessä' sadetakissa liikkeelle. Juna-asema on kaupungin yläpuolella, kuljen kujia ja kävelypolkuja pitkin alas. Aikanaan minun onkin vaikeaa löytää takaisin. Kuljen rantatietä ensin länteen, sitten itään.
.
Amerikkalainen pariskunta pyytää minua ottamaan valokuvan heistä parina Luganon kuuluisaa maisemaa vasten: järven takaa kohoaa kiehtovan muotoisia vuoria.
.
- Thank you! THANK YOU! Thank you! - amerikkalaisten kiitokset ovat laveita ja vuolaita. Valokuvaan samaa maisemaa itsekin Via Vincenzo Velalta. Kuvistani tulee sumuisia, mutta samalla arvoituksellisen kiehtovia.
.
Sade on tauonnut, mutta alkaa uudestaan, juuri kun olen itäsuunnalta löytänyt kiehtovan eksoottisen puiston olopaikakseni. En voi muuta kuin alkaa etsiä tietä takaisin rautatieasemalle.
.
Lugano muistuttaa mielestäni Monacoa, mutta ei edukseen, vaikka onkin Monacoa hiljaisempi ja rauhallisempi. Turisteja olen erottavani paikallisista ihmisistä selvästi enemmän kuin muualla Sveitsissä.
.
Lähden aikomaani aikaisemmin pois italialaisesta kaupungista. Koen Luganon itselleni turhaksi paikaksi, vain parin hienon valokuvan arvoiseksi.
.
Odottamani juna saapuu Milanosta myöhässä. Tungen hyttiosastoon, jossa istuu jo kaksi italialaista nuorukaista sekä keski-ikäinen nainen Sveitsin Churista, joka on "Coira Italiaksi". Hän selostaa hieman maantiedettä puheliaille italialaisille, jotka puhuvat vain italiaa.
.
Pojat ovat toinen toistaan enemmän Mussolinin näköisiä raskailta kasvoiltaan ja tukevilta leukaperiltään. Saan heidän italiastaan jotakin selvää: lipuntarkastajan käytyä he pohtivat mahdankohan minä olla ruotsalainen? Nainen kertoo italiaksi:
- Ei, hän on suomalainen, huomasin hänen passistaan.
.
Olin lipuntarkastuksessa joutunut näyttämään passiani.
.
Orson Wellesin mielestä kaikki italialaiset ovat näyttelijöitä, jotka haluavat loistaa parrasvaloissa. Nämäkin kaksi esittävät hytissämme laulun "O Sole Mio"! Heidän juttelunsa sisältää runsaasti eleitä ja päivittelyjä: "Mamma mia!"
.
Matkatoverit rakentavat halkaistuista limpuista valtavia makkaravoileipiä - ja tarjoavat niistä minullekin. Naisen poistuttua meitä on enää vain kolme hytissä, ja muut venyttävät vastakkaiset penkit yhtenäisiksi, käydäkseen makuulle, päivälevolle. Minulta jäävät tällä kertaa maisevat vähemmälle näkemiselle, kun en voi istua ikkunapaikalla.
.
Zürich taas, maanantai-iltana 29.8. Istun iltaa Zürichin järven päässä, katsellen, kuinka vuokratut veneet palaavat venevuokraamoon ja jokin risteilyalus lipuu satamaan. Järvi on mielestäni typerän pieni aivan liian monille veneille, kuin jokin kylpyamme muovileluineen.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
.
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
(601. Interraililla Luganoon
JATKUU:
602. Interraililla takaisin pohjoiseen

torstai 15. kesäkuuta 2017

600. Interraililla Liechtensteiniin

Lähden lauantaina 27.8. Genevestä varhaisella junalla ensin Zürichiin. Siellä vaihdan heti Itävallan Wieniin lähdössä olevaan junaan. Buchs-nimiseen, Sveitsin puolella sijaitsevaan Liechtensteinin rajakaupunkiin on 1,5 tunnin junamatka.
.
Zürichin järven rantoja onkin ihanaa ajaa junalla kauniiden maisemien vuoksi! Järvimaiseman loputtua tulee näkyviin vuorijonoja. Saan olla aivan yksin vaunu-osastossani!
.
Wienin pikajuna ajaa Liechtensteinin ruhtinaskunnan läpi pysähtymättä! Sveitsin Buchs on Liechtensteinin lähin rautatieasema. Amerikkalaisissa sarjakuvissa on joskus näin pieniä eurooppalaisia mielikuvitus-ruhtinaskuntia esitelty.
.
Jo ennen Buchsia junan läpi kulkee passintarkastaja, koska ollaan tulossa valtioiden rajalle. Kaivan passini esiin. Heti kun virkailija vain näkee sinisen kannen ja lukee ääneen sanan "Finnland", hän jo ystävällisesti heilauttaa kättään ja poistuu hytistäni. Suomen passi on helppokäyttöinen, mutta siksi suosittu myös varastettavaksi.
.
Buchsissa junasta jäätyäni olen ensin vähän hämmentynyt: menisikö täältä kuitenkin pieniä paikallisjunia Schaaniin Liechtensteinin puolelle? Löydän bussiaikatauluja, ainakin postibusseja kulkee! Mutta kun tutkin esillä olevaa karttaa, minusta vaikuttaa, ettei olisi mahdoton ajatus kävelläkään perille, kilometrejä ei kerry valtavasti.
.
Niinpä lähden kävelemään itään, ensin junaratojen alitse, sitten moottoritien yli, ja lopulta siltaa Rein-joen ylitse. Rein ei ole kovin leveä tällä kohtaa, ja sen vartta näkyy kulkevan kävelytie. Maisema on rakentamatonta niittyä tai peltoa.
.
Ensimmäistä kertaa kävelen valtiosta toiseen! (Tornio-Haaparanta on toinen mahdollisuus.) Rajan ylittymistä osoittaa joen jälkeen vain iso tervetuliaiskyltti: "Willkommen in Schaan!" Vieressä on iso vaakuna, ja alla lukee pienemmällä "Fürstentum Liechtenstein". Sää on aurinkoinen ja kuuma. Levähdän hetken Reinin tulvan muistokiven juurella.
.
Tie ja ympäristö on aivan uneliasta lauantain 27.8. aamupäivän auringossa, ei näy autoja eikä ketään muita kulkijoita kuin minä. Kapea asfalttitie, tasaista kuivaa nurmikkoa kyltin seutuvilla, tyhjä puistonpenkki siisteine roskapönttöineen, muutamia puita.
.
Vähän kauempana näkyy rykelmänä taloja kuin jossakin Suomen kirkonkylässä, arkisen näköistä, mutta hyvin siistiä. Vielä kauempana nousee rinteitä, joilla häämöttää lisää taloja, kuten jokin muita suurempi ja juhlavampi, ilmiselvästi julkinen rakennuskin. Ja lopulta loivan, vihreän rinteen päättyessä näkyy vaihdos pystysuoran jyrkiltä vaikuttaviin, harmaisiin vuorenrinteisiin, jotka kohoavat todella korkealle!
.
Vuoret vaikuttavat suuruudessaan olevan aivan lähellä, mutta tie itään niitä kohti tuntuu pitkän pitkältä. Tien varrella uinuu varastorakennuksia ja postibussin pysäkkejä, mutta autoja ei näy.
.
Lopulta näen tienviitan etelään Jugendherbergelle eli retkeilymajalle, jonne lähden kulkemaan toista autiota, pitkää tietä. Mutta kyllästyn, kun ei tule uusia viittoja vastaani uskon vahvistukseksi. Käännyn takaisin itään ja tulen pienen kaupungin aukiolle risteykseen, jossa on kartta ja vesiposti!
.
Olen nyt liechtensteinilaisessa pikkukaupunki-idyllissä. Talot ovat arkkitehtuuriltaan arkisen vaatimattomia, valkeaksi rapattuja. Korkea pääty kadulle, kaksi ikkunaa kummassakin kerroksessa ja yksi ullakkoikkuna jyrkän harjakaton alla. Ikkunoiden pielessä ovat suljettavat ikkunaluukut ja ikkunalautojen alapuolella kukoistavat pursuavat kukkalaatikot. Ennen muuta kaikki on äärimmäisen siistiä!
.
Jos Sveitsiä pidetään siistinä verrattuna Ranskaan ja muihin Euroopan maihin, Liechtensteinissa on vieläkin paljon siistimpää! Missään ei loju yhtään roskaa. Katujen asfaltti voi olla jo vaalean haalistunutta, mutta silloinkin se on edelleen kulumatonta. Kaikki on kunnossa ja laitettua. Pikkukaupungissa on jalankulkutunneleita, suojateitä, istutuksia ja liikennevaloja...
.
Poikkean paperikauppaan ostamaan kuvapostikortteja, yhteensä 5 kpl, joista kukin maksaa puoli Sveitsin frangia, sekä niihin postimerkit, kukin 0,70 frangia. Ainoa myyjä on kiireetön, jo pitkälti vanhuuseläkeläisen näköinen ukko, jolta kysyn saksaksi paljonko on postimaksu Suomeen. Rikon 20 Sveitsin frangin setelin ja olen saada kaikki vaihtorahat kolikoina, mutta ukko löytää takahuoneesta sentään 10 frangin setelin. Liechtensteinilla ei ole omaa valuuttaa, vaan Sveitsin raha on käytössä.
.
Kävelen pohjoiseen ja löydän bussiaseman. Ostan kioskista kaksi paikallista sanomalehteä: 1) 'Liechtensteiner Volksblatt', 16 sivua perjantaina, ilmestyy 5 kertaa viikossa, meneillään jo 105. vuosikerta, hinta 0,60 frangia, sekä 2) 'Liechtensteiner Vaterland', 20 sivua, 5/vko, 60. vuosikerta, 0,50 frangia.
.
Kello lähenee jo iltapäivän neljää, joten minulla alkaa olla kiire etsiä retkeilymaja. Jugendherberge löytyykin pellonlaidasta, osoitteenaan Untere Rütigasse 6, 9494 Schaan-Vaduz. Talon edessä on jonottajia, majapaikka aukeaa vasta klo 17. Kulutan odotusaikaani puitten varjossa. Kävelen kauemmas kuvatakseni majan vuoristotaustassa. Huomaan että läheltä lähtisi myös houkutteleva maalaistie kohti Rein-jokea.
.
Retkeilymajassa on 104 vuodetta ja minullekin riittää tilaa. Hostelli on kaikkein siistein ja uutuuttaan kiiltelevin tähän mennessä näkemäni. Siis oikein Liechtensteinin tasoa... Erityisesti suihkut ja pesuhuoneet ihastuttavat minua. Tummapintaiset puukalusteet tuntuvat arvokkailta. Tämä voisi olla vaikkapa rikkaiden sisäoppilaitos, mutta yöpyminen maksaa kuitenkin vain 23 markkaa, kuten maksoi Genevessäkin. Täälläkin yöpymisestä annetaan koristeellinen leima todisteeksi retkeilymajakorttiin liitettävään vihkoon. Mieleni alkaa tehdä kerätä lisää maisemakuvallisia leimoja.
.
Heti varattuani yösijani lähden lauantai-illaksi kävelemään etelään, Schaanin pikkukaupungista kohti maan pääkaupunkia Vaduzia. Sinne päin kulkee pitkä Landstrasse. Schaanin talot jäävät vähäksi aikaa taakseni, kun tien vierus vaihtuu pelloksi ja niityksi. Lehmät laiduntavat heti aidan takana ja mulkoilevat minua. Vuorilta laskeutuu kuivunut joenuoma, jonka yli kulkee silta.
.
Vähitellen ympäristö kaupungistuu taas, kun alkaa uusi siisti pikkukaupunki. Tyylikäs rouva näkyy tulevan juuri kävellen kotiinsa, töistä tai ostoksiltaan. Nainen avaa pihaporttinsa ja alkaa heti kastella puutarhansa kukkia. - Ihmisiä liikkuu jalkaisin niin vähän, että käveleviin yksilöihin voin kiinnittää erityistä huomiota. Illansuussa muutamia autoja hurahtelee jo ohitseni.
.
Olen etukäteen lukenut joitakin kirjoja Liechtensteinista ja nyt näen niiden kuvituksesta tuttuja taloja, esimerkiksi hotelli Adlerin... siististi maalattuna, kuten kaupungin muutkin talot. Kaikki näyttää remontoidulta ja hyvässä kunnossa pidetyltä. Jokin taloista on parhaillaan paketissa korjattavana.
.
Huomaan, että Vaduzissa näyttää olevan vain kaksi katua, tie yhteen suuntaan ja toinen takaisin. Niiden lisäksi on vain pieniä kujia itään ja länteen. Lauantai-iltana kaduille riittää pörräämään hienoja autoja, ehkäpä korttelirallina edestakaisin? (Naantalissakin on vain kaksi katua, toista kulkevat siat sateella, toista porvarit poudalla.)
.
Löydän Vaduzin kaupungista elokuvateatterin. Toinen teatteri on Schaanissa, vielä kolmaskin Liechtensteinissa on jossakin maalaiskylässä. Näytökset "Taxidriver" klo 20:45 tai "Sechs Schwedinnen auf der Alm" klo 20:15 ovat vain liian myöhään minulle, sillä retkeilymajan sulkemisaika on jo klo 22! Kerrankin huomaan varhaisen nukkumaanmenoajan voivan tuoda harmia.
.
Kahviloita on paljon, monet ulkoterasseina. Minä juon kahvia halvimmalla, automaatista. Löydän Vaduzin keskustasta eduskuntatalon ja poliisiaseman, niitä vastapäätä postitalon. Kirkko on lähellä, torilla on viheriöiviä, hyvin hoidettuja istutuksia ja suihkulähde sekä modernia veistotaidetta. Täällä on rauhallisia, tyhjiä puistoja, joissa voin istua penkeillä, aivan ainoana oleskelijana.
.
Ruhtinaan palatsi näkyy lehvien läpi kaiken kaupungin yläpuolella vuorenrinteessä. Palatsille vie autotie, mutta joutuu kaartelemaan hitaasti ylöspäin niin laajoin kierroksin, etten jaksa tietä kävellen seurata. Matkan varrella ehdin nähdä lampaita.
.
Lähdenkin nousemaan ylöspäin portaita ja rinteessä siksakkina jyrkästi kiemurtelevia kävelyteitä pitkin. Muitakin kulkijoita on, joku pariskunta ei tunnu jaksavan enää kavuta, mutta vastaantulijoilla alaspäin on helpompaa. Yllättävästi jyrkällä kävelypolulla ei ole kaiteita!
.
Lopulta kävelytie saavuttaa äsken mainitun autotien aivan linnan lähellä, joten loppumatkani kulkee jalkakäytävää pitkin. Autotie kaartelee viimeiselläkin sadalla metrillä niin kauniisti, että tuo mieleeni sarjakuvien piirrokset selvästi Liechtensteinia linnoineen muistuttavista Alppien ruhtinaskunnista, joissa ei ole lentokenttää tai juna-asemaa maan pienuuden vuoksi.
.
Ruhtinaan asuma palatsi on Turun linnan tyyppiä ulkonäöltään, vähän pienempi ja matalampi kuitenkin. Kurkistelen portin raoista linnan pihalle. Linna ei ole ollenkaan avoinna turismille, vaan varattu ruhtinaan yksityiskäyttöön.
.
Lähden paluumatkalle viime hetkillä, kun ilta alkaa jo hämärtää. Kävelytiellä rinteessä ei ole minkäänlaista keinovalaistusta. Minun täytyy ehtiä alas jäljellä olevassa päivänvalossa. Ohitan jonkun hitaamman laskeutujan.
.
Pimeällä istuskelen alhaalla vielä puistossa. Rahaa minulta ei kulu, mutta tunnelmani ovat hyvät! Erikoinen kaupunki ja maa, kaunis ja rauhallinen paikka. Vaduz!
.
Sitten lähden kävelemään takaisin Schaaniin majalle. Joku näkyy yrittävän liftata pimeällä Landstrassella, mietin olisiko paikallisia vai turisti, onko jopa meidän majaltamme? Löydän retkeilymajalle helposti ja käyn perusteellisella iltapesulla kylpyhuoneessa.
.
Liechtenstein tuntuu olevan erityisesti amerikkalaisten turistien suosiossa. He tulevat ihmettelemään oman maansa vaurasta vastakohtaa, pienen pientä rikasta ruhtinaskuntaa. Niinpä illalla amerikkalaistytöt meluavat ja kikattavat typeryyksiään retkeilymajalla. Huoneeni on pieni ja siihen on ahdettu 8 vuodetta, riviin 4 kerrossänkyä, joiden välistä jotenkuten mahtuu kulkemaan. Puhdasta ja siistiä kaikki todellakin näyttää olevan.
.
Ikkunakin on kiinni. Painostava sisäilma nukkumiseen mielestäni. Ehkä ikkunan saisikin auki, mutta sitä ei raatsi tehdä, sillä huoneessani lepäsi jo saapuessani joku valtavan rinkan omistava jenkkipoika sairaana, vilustuksen kourissa yskien. Ilma huoneessa pysyy koko yön kuumeisen lämpimänä, ja kaikki sängyt taitavat olla käytössä.
.
Herään sunnuntai-aamuna 28.8., ja kävelen taas Vaduziin. Taidemuseo aukeaa siellä klo 10, sisältäen maalauksia ruhtinaan kokoelmista. Maksan sisäänpääsystä 3 frangia ja kadun moista tuhlausta!
.
Käyn myös viereisessä ilmaisessa postimerkkimuseossa ja pidän siitä enemmän. Kukin kävijä saa itse vetää esiin haluamiaan vitriini-laatikkoja, joihin on aseteltu muodostelmiksi postimerkkejä. Nähtävillä on miljoonan arvoinen Brittiläisen Guayanan merkki, sekä vaikkapa Moskovan olympialaisia (1980) juhlistamaan aiotut, mutta länsimaiden sotivaan Neuvostoliittoon kohdistaman boikotin vuoksi julkaisematta jätetyt Liechtensteinin omat postimerkit.
.
Liechtenstein on postimerkkivaltio, joka hankkii vientituloja painamalla paljon enemmän postimerkkejä kuin omat asukkaat tarvitsevat, myytäviksi ulkomaalaisille keräilijöille. Ostan automaatista lisää postimerkkejä, sillä näin erikoisesta pikkumaasta lähetän mieluiten kuvakorttini. Täältä tulleita postikortteja en ole itsekään nähnyt koskaan ennen. Kirjoittelen puistossa seitsemän korttia, mihin menee minulta turhan paljon aikaa, koska haluan selostaa pitkästi matkaani.
.
Kaupat avautuvat Liechtensteinissa kello 9 sunnuntai-aamunakin (turismi vastaan kirkko?) Ostan syötävää ja lisää postikortteja. Ostan 10 korttia tukussa, suljetun pussillisen halvemmalla, aivan kuin sian säkissä.
.
Turistibussit vyöryvät Vaduzin kaupunkiin! Amerikkalaisia, jenkkejä, Euroopan kiertueella, ehkä matkalla Sveitsistä Itävaltaan. Pysähtymisaikaa on tälle pikkuruiselle kuriositeettivaltiolle varattu puoli tuntia tai koko tunti, enintään pari tuntia... Olen ylpeä, kun olen yöpynytkin täällä!
.
Puolilta päivin lähden kävelemään takaisin Buchsiin Sveitsin puolelle. Buchsista ajan junalla Zürichiin.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
.
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
JATKUU:
601. Interraililla Luganoon

599. Interraililla Geneve ja Bern

Yöjuna Sveitsin Geneveen lähtee Ranskan Nizzasta torstaina 25.8. klo 20:23. Vaunu 93, paikka 73 MILIEU - siis lukeehan paikan sijainti lipussa: kerrossängyn kolmesta vuoteesta keskimmäinen taaskin.
.
Hytissäni istuu jo ennestään joku poika, joka keskittyy korvalappu-stereoihinsa. Sellainen on mielestäni jotenkin sairasta, skitsofreenista eroamista ympäröivästä maailmasta. Vältyn kommunikaation uhalta, mutta en ymmärrä (jonkun muun kuin itseni) tuollaista sulkeutuneisuutta...
.
Olen taas ostanut lepovaunupaikan junan couchettessa. Sellaisessa pystyn tosiaan nukkumaan ja voin rentoutua tuntien oloni turvalliseksi, vaikka matkustan yksin.
.
Couchetten hyvään palveluun kuuluu samassa vaunussa lähistöllä pysyttelevä hyttipalvelija, joka sijaa illalla vuoteet, ja kerää myös yöksi passit talteen! Hinta on vain turhan kallis, 68 frangia taaskin menee ylimääräistä! Toisaalta aikaa ja rahaa ei mene nytkään yöpymiseen retkeilymajassa.
.
Olen matkustanut Ranskassa 8 päivää, ja lasken kuluttaneeni 540 markkaa (90 euroa) eli 68 markkaa päivää kohti (11 euroa). Menetin pankkikuluihin ja dollarin arvon alenemiseen matkan aikana matkashekkejä vaihtaessani 46 mk, eli 9 prosenttia! 5,80 markkaa tai yhden euron päivää kohti.
.
Suoranaiset pankkikulut olivat Biarritzin Societe Generalessa 13,10 markkaa 30 dollarin shekin vaihtamisesta ja Bordeauxin Banque Nationale de Parisissa vastaavasta erästä vain 5,50 mk, joten pankkien välillä on eroa! Pariisissakin olin eksynyt Societe Generaliin, joka otti 20 dollarin shekistä 8,70 markkaa kuluja. Gare du Nordilla osoittautui edullisimmaksi vaihtaa pieniä eriä, Banque Nationalessa suuria.
.
Yöpymisiini on kulunut keskimäärin 29 markkaa (5 euroa) yötä kohti, yhteensä 233 markkaa (39 euroa), ja ruokiin 19 markkaa (3 euroa) päivässä.
.
Pariisin paikallisliikenne vei yhteensä 55 markkaa (9 euroa) ja postikorttien lähettäminen 37 markkaa (6 euroa). Ostin noin 20 kpl frangin kuvakortteja ja 15 postimerkkiä, jotka kukin 1,50 frangia.
.
Nähtävyyksistä maksoin vain Notre Damen katedraaliin 7 markkaa ja ostin ruoan ja korttien lisäksi vain sanomalehden 4 markalla. Säilytyslokeroihin minulta on kulunut vähintään frangi päivää kohti, joskus enemmän.
.
Maa ja valuutta on taas vaihtumassa. Reppuni sivutaskuun kertyy muovisissa filmikoteloissa isoja määriä kolikoita painolastiksi. En ole osannut päästä eroon niistä! Poistuessaan maasta kannattaisi kuljettaa vain keveitä seteleitä mukanaan.
.
**
GENEVE perjantaina 26.8.
.
Matkustajat virtaavat ulos junasta kohti asemahallia passintarkastuksen tiskin ohitse. Tiskin takana näkyy oleskelevan pari tarkastajaa passiivisina. Ajattelen, että muut junamatkustajat ovat paikallisia, mutta minä olen ulkomaalainen - pitäisiköhän minun näyttää passini? Pidän passia kädessäni ja heilautan sitä, mutta kävelen pysähtymättä ohi.
.
Huomaan silmäkulmastani, että olen saanut eloa aikaan tarkastajassa! Hän kurkottautuu tiskin yli katsomaan perääni, melkeinpä loikkaa tiskin ylitse. Käännyn vilkaisemaan häntä, mutta kävelen edelleen eteenpäin. Hän vain katsoo minkä näköinen olen, ja laskeutuu rauhallisesti alas tiskiltä omalle puolelleen.
.
Etsiydyn heti aluksi kohti Geneve-järven rantaa. Umpimähkäinen suunnistukseni toimii kerrankin hyvin: harhailtuani vain paria sivukatua pitkin löydän jo retkeilymajan, Auberge de Jeunessen, ennen kello kymmenen tapahtuvaa keskipäiväksi sulkeutumista. Ulkona retkeilymajan portailla istuu nuorta porukkaa, sellainenkin on yleensä hostellien jonkinlainen tuntomerkki.
.
Näin aamulla minä olen ehkä ainoa ulkoa sisälle tullut, "checking-in"-pyrkijä, retkeilymajan aamujonossa. Toiset varaavat yöpymiseen toista yötä tai ovat lähdössä pois, "checking-out". He palauttavat pakollista lainattua lakanaansa ja haluavat retkeilymajakorttinsa takaisin.
.
Takaani jonossa kuulen yllättäen suomen kieltä kahden pojan suusta. Toinen heistä hermoilee kansalliseen tyyliin:
- Pitikö ne lakanat nyt jättää tänne, kun ei muillakaan ole...? Ollaanko me nyt väärässä jonossa...?
.
En paljasta pojille kansallisuuttani, sillä paljon mukavampaa on kuunnella salaa! Jonon alussa olevan luukun takana istuu kalansilmäinen, lihavahko intialainen mies, joka osaa englantia. Hän ihmettelee edelläni olevalle tytölle, miksei tämä näytä pirteältä tänään?
.
Saan helposti ostettua yösijani. Miten mukavaa onkaan tulla ja varata peti jo aamulla! Iltapäivällä ei sitten ole mitään kiirettä majalle, eikä ole lainkaan huolta yösijan saamisesta, kun on jo ehtinyt ennen muita. Koko päivä vapaata! Haluaisin aina tulla paikkakunnille varhain aamulla yöjunalla ja varata jo aamulla majoituksen seuraavaksi yöksi.
.
Vuoteen varattuani saan samalla heti mukaani samaan hintaan kuuluvan lakanapussin. Lähden sen kanssa huoneeseeni, jossa jokaista vierasta varten on täällä oma lukittava kaappi! Tämä on Sveitsin ylellisyyttä, jota en ole Ranskassa nähnyt.
.
Kello ehtiikin juuri kymmeneen, kunhan olen käväissyt vielä wc:ssä. Minut häädetään kiireesti ulos. Hyvä, etten sentään joudu maksamaan sakkoa "aamulla viivyttelystä". Sveitsiläisillä on keinonsa, sellaisetkin maksut. Retkeilymajakorttiini lyödään kaunis suihkulähde-aiheinen leima todistukseksi käynnistä Genevessä!
.
Kävelen Jean-Jacques Rousseaun saarelle, istun puistonpenkille ja syön eväitäni. Jotkut ihmiset ruokkivat lintuja. Sen jälkeen linnut lentävät kakkimaan kaupungin kunniakansalaisen, J-J. Rousseaun, patsaan päälle...
.
Katselen Geneven korkeaa ja tunnusmerkillistä suihkulähdettä "Jet d'Eaux", veden keskellä Genevejärvellä. Puistoissa on mielestäni liian vähän penkkejä, aivan kuin haluttaisiin pitää ihmiset liikkeellä ja työssä poissa veltostumasta? Järvellä vilisee purjeveneitä.
.
Katujen varsilla näkyy olevan sivusta avoimia puulaatikoita, joista voi ottaa luettavakseen päivälehden, vaikkapa 'Journal de Geneve'n. Maksu pitää ainakin omantunnon mukaan pudottaa pienestä aukosta samaisen laatikon osana olevaan rahalippaaseen. Minäkin ostan ranskankielisen lehden 'La Suisse'n, ja hämmästyn myöhemmin illalla lukiessani miten paljon saan irti ranskan kielestäkin, jota en ole opiskellut.
.
Lehdessä on artikkeli Sveitsin retkeilymajojen vaikeuksista, "Auberges de jeunesse en difficult". Hostellien käyttöaste on 86 prosenttia, mutta sekään ei riitä. "Geneve: grande ville et grands problemes..." "Tiukat säännöt ärsyttävät asiakkaita, aukioloajat, sukupuolten erottelu, suuret makuusalit..." lehti väittää. Kaupungeissa asiakkaita kuitenkin riittää: Geneven maja on muuttamassa entistä suurempiin tiloihin. Nyt on 266, mutta pian 350 vuodetta.
.
Vaihdan pankissa matkashekkejä. Virkailija näyttää olevan intialaisperäinen mies. Kirjoitan shekkeihini nimeni hänen katsoessaan juuri sillä hetkellä toisaalle, mutta sitten hän pahoittelee, ettei katsonut kun kirjoitin nimeni, joten minun pitää kirjoittaa uudelleen! Teen niin. Tarkkaa ohjeiden noudattamista Sveitsissä, ehkäpä kaikkien yhteiseksi hyväksi.
.
Lähden etsimään Yhdistyneitä Kansakuntia. Löydän entisen Kansainliiton palatsin, mutta se on nyt tiukasti eristetty sotilailla ja siirrettävillä aidoilla. Meneillään on palestiinalaiskokous. Konferenssikaupunki Geneve tuntuu olevan ahdistavan täynnä poliiseja ja sotilaita. - Ranska on vapaa maa, Sveitsi on poliisivaltio! toistelen mielessäni aina välillä.
.
Mielestäni Geneve muistuttaa ikävän paljon kesäistä Helsinkiä... Jokin persoonallisuus puuttuu. Toisin sanoen Genevessä on 1960-luvun laatikkomaisia elementtitaloja aivan yhtä tylsästi kuin Suomessa. Genevellä on toki vanha keskikaupunkikin, mutta se ei korostu tarpeeksi. Alpit näkyvät sentään taustalla upeasti!
.
***
BERN, perjantaina 26.8.
.
Geneveen jo vähän pettyneenä lähden päiväretkelle Berniin, Sveitsin pääkaupunkiin. Junamatka kestää 1 tunnin 45 minuuttia ja junia lähtee aina tunnin välein täsmällisesti samalla minuuttiluvulla, esim. klo 11:58, klo 12:58, 13:58, joskus jopa puolenkin tunnin välein. Junassani kiinnitän huomiota sotilaiden suureen määrään.
.
Bern on yllättävän vilkas pieneksi kaupungiksi, varsinkin sen värikkäästi liputettu pääkatu. Poikkean pieneen kirjakauppaan ostamaan postikortteja. Myyjätär vaihtelee kieltä sujuvasti. Ensin hän sanoo "Merci!" ottaessaan rahat, sitten "Danke schön!" palauttaessaan vaihtorahan. Kuvittelen myyjän vaihtaneen saksaan vain olettaessaan minut saksankieliseksi, mutta huomaan, että minusta riippumatta täällä on tapana käyttää eri kieliä tasapuolisesti limittäin!
.
Tässä 1100-luvulla perustetussa Sveitsin "Karhulassa" on eräs Euroopan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupunginkeskustoista! Täältä löytyy kaupunkimaista käkikellotunnelmaa, tai Saksankin keskiajan tunnelmaa, niin paljon kuin sitä vain haluaa nähdä. Erikoinen ja persoonallinen kaupunki, siis toisin kuin Geneve tai Zürich!
.
Bernin keskikaupunki on ahtautunut Aare-joen mutkan muodostamalle niemekkeelle. Sen halki olen kulkenut juna-asemalta, tyvestä kärkeen. Kärjessä nousen sillalle, jolta avautuu maalauksellisia keskieurooppalaisia kuvakulmia Aare-joelle.
.
Joidenkin vanhojen talojen seinät nousevat ylös suoraan joesta, kuten Venetsiassa, ja niistä aukeaa portaikon ovi suoraan joelle: oven edessä on vain pieni talon sisään upotettu tasanne, jolle voi nousta veneestä, ja kapeat portaat laskeutuvat sivulta alas veden pinnalle ja edelleen pinnan alle.
.
Siltaa pitkin pääsen joen toiselle puolelle, jossa on vastassa korkea rinne ylöspäin. Oikealla on ensin Bernin tunnuseläimien Karhunkuoppa. Sen vierestä on ostettavissa karhunruokaa, jota karhut, nousten kävelemään takajaloillaan, kerjäävät heitä piirittäviltä turisteilta.
.
Nousen ylös rinnettä, ja ylhäältä avautuu mahtava näköala alas Bernin joen mutkan sisään ahtautuvaan vanhaan keskustaan. Harjakattojen tiilet hehkuvat punaisina ja näyttävät muodostavan sokkeloisia labyrinttejä.
.
Kohtaan saksalaiselta vaikuttavan pariskunnan, joka täällä näköalojen yläpuolella loikoilee penkillä. Myöhemmin kun he sattumalta uudelleen tulevat vastaani alhaalla keskustassa, tyttö tervehtii minua sanomalla "Tschüss!", eli "Hei!" hampuriksi... Olenkohan hänen mielestään ilmeinen saksalainen (taas kerran)?
.
Kuljen vielä Bernin keskustassa, ensin pohjoista tietä, ja sitten menen etelälaidan puistoon katsellakseni Bernin Alppeja. Illemmalla palaan junalla takaisin Geneveen, jossa yösija ja suihku odottavat minua.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
.
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
(599. Interraililla Geneve ja Bern
JATKUU:
600. Interraililla Liechtensteiniin

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

598. Interraililla Monacoon

Palaan Biarritzista junalla takaisin Bordeaux'hon, keskiviikko-iltana 24.8. Mietin, mitä tekisin yksin kaupungissa joka ei kiinnosta minua? Käyn vain supermarketissa ruokaostoksilla ja menen istumaan rauhalliseen, kauniiseen puistoon. Syön ja luen ostamani Herald-Tribunen lähes kannesta kanteen. Lehti tuntuu mukavalta. En ole seurannut uutisia puoleentoista viikkoon, mutta nyt voin lukea kaiken, paitsi en mitään Suomesta, Suomeen ei kai kuulu mitään maailmaa mullistavaa.
.
Oikeanpuoleisella penkillä istuu toinen kiireetön ihminen lukemassa, nuorehko kiharakampauksinen nainen paksun romaanin kanssa. Odottaako hän kenties jotakuta? Kuten minäkin, hän ei lähde puistosta, vaikka aika vain kuluu pitkästi. Vieressäni vasemmalla istuu nuoripari, kunnes jatkaa matkaansa, kuten ihmiset yleensä vähän ajan päästä tekevät. Vapaana juoksenteleva koira (kuten koirat täällä juoksevat) käy nuuskimassa ja tonkimassa roskapönttöä penkkini vieressä.
.
Opin kiireettömyyttä Bordeaux'n puistossa. Arvelen, että tämän jälkeen en enää koskaan osaa pitkästyä! Katselen vain päivän kulkua, tunnit kuluvat, ihmiset vaihtuvat, päivä painuu mailleen. Lopulta lähden yöjunalleni. Kirjaa lukenut kiharatukkainen nainen on lähtenyt vain hiukan ennen minua. Näenkin hänet uudelleen asemalla! Odotimme siis molemmat junaa!
.
*
NIZZAAN yöjunalla, torstaiksi 25.8.
.
Juna Nizzaan, lähtöaika Bordeaux St. Jeanista 22:27, perillä 08:46. En löydä asemalla junastani mistään couchette-vaunuani, numero 10, paikka 46. Sellaiset numerot ovat lipussani. Luulen jo erästä vaunua, mutta siinä on väärä numero.
.
Kysyn ranskaksi junailijoilta. Osaan ainakin ranskan "missä"-sanan. He vain viittaavat tyhjää rataa eteenpäin! Hetken päästä veturi työntää sinne junaan liitettävän LISÄvaunun!
..
Etsin lepo-osastoani. Osastoissa on kuusi vuodetta jo valmiiksi laitettuina, kolme ja kolme päällekkäin. Käytävästä osastoon avautuvan oven pieleen on merkitty vuoteiden numerot ja varaukset. Löydän lipussani olevan numeron 46.
.
Osastossani lojuu jo ylimmällä petillä suloisen viehättävä ranskalainen teinityttö, käsiinsä nojaten. Vuoteissa en näe mitään numeroa, joten en tiedä, mikä jäljellä olevista olisi minun?
.
Kysyn englanniksi tytöltä... Hän ei vastaa mitään, ujostellen kenties kielitaitoaan. Hän kuitenkin pomppaa terhakasti heti alas ylimmältä vuoteeltaan. Sitten hän katsoo lipustani numeron ja käy katsomassa, sormi suussaan, oven pielessä olevien numeroiden järjestystä. Lopuksi hän osoittaa minulle vasemmalta keskimmäistä petiä, oman vuoteensa alapuolelta, tätä taputtaen. Kiitän englanniksi, ja hän vain hymyilee.
.
Kohta hyttiimme tulee kiireellä ja puuskutuksella lihavahko keski-ikäinen ranskalainen rouva, lapsineen ja aviomiehineen, joka raahaa kärsimättömän näköisenä lukuisia matkalaukkuja. Näen hermoilua ja kuulen puheen läpätystä:
.
- Monsieur, s'il vous plait... nainen selittää minulle kiihtyneenä, käsiään huitoen. Minä vastaan: "Je ne parlez pas francais..."
.
Oih! ja voih! Nainen voihkii käsiään väännellen, että tämäkin vielä: joku ulkomaalainen! Ja hänen ukkonsa ärisee ja huutaa, kuutisen matkalaukkua edelleen kainaloissaan. Lisäksi heidän kitisevät lapsensa pyörivät jaloissa.
.
En lainkaan ymmärrä, mitä rouva oikein haluaa minulta? Vuoteeniko, juuri tämän? Hänkään ei taida tietää, mikä on hänen oikea petinsä.
.
Hyttimme neitonen selittää rouvalle jotakin ranskaksi, ja nainen alkaa voihkien tähyillä vastapäistä YLINTÄ petiä! Sinnekö hänen täytyy kavuta? Mietin, haluaisiko hän vaihtaa vuodetta?
.
Käyn välillä wc:ssä pesemässä hampaani, ja palatessani nainen lojuu jo kaikessa rauhassa asettuneena vastapuolen yläpetille. Hänen ukkonsa on häipynyt ennen kuin juna lähtee asemalta. Mies oli vain saattamassa, mutta rouvan aneeminen varhaisteinityttö ja villi pikkupoikansa ovat jääneet.
.
Olisikohan rouva vain halunnut minulta rauhan riisuutumiselleen? Minäkin riisuudun (peiton alla), koska en halua hiota yöllä vaatteissani, ja kuvittelen muidenkin halutessaan vaihtavan vaatteensa peiton alla.
.
Hukkaan junayön aikana toisen sukkani. Aamulla etsin sukkaa touhukkaasti, kun hyttipalvelija, opiskelija-ikäinen nuorukainen, haluaa jo sijata couchette-vuoteet takaisin päiväistuimiksi. Mies hoputtaa ja hermostuu minuun, kysyen: - May I ask what are you doing?
.
Oho, englantia osaava ranskalainen! Näytän hänelle paljasta toista jalkaani ja pöyhin edelleen lakanaa. Vaan eipä siitä ole apua. Luovutan, panen jalkani sukatta kenkään ja häivyn odottamaan vaunun sivukäytävälle.
.
Nuorukainen laskostaa lakanan, josta vierähtää silloin lattialle sukka, jota hän osoittaa minulle. Ehdin itse jo sukattomana huomata, että jalkoihini on muodostunut rakkoja, mietin mistäköhän päivästä lähtien?
.
**
NICE eli Nizza, torstaina 25.8. kello 8:50.
.
Saavuttuani asemalle valitsen umpimähkäiselle kävelylleni ensin väärän suunnan, kuten tavallisesti, ja jatkan eteenpäin härkäpäisesti, ennen kuin viimein pysähdyn katsomaan karttaa. Kartan neuvosta käännyn takaisin.
.
Kuljen bulevardia ohi tavaratalojen. Tulen suihkulähdetorille puistoineen. Pyrin pääsemään Välimeren rannalle, taaskin katsomatta ensin karttaa, joten saan harhailla vanhoja, sokkeloisia kujia sikin sokin.
.
Lopulta päädyn upealle rantakadulle Promenade des Anglais, jota pitkin kuljeskelen, kunnes pysähdyn juomaan ja syömään evääni loppuun.
.
Katselen pienikivistä uimarantaa, joka jatkuu ja jatkuu yhä pidemmälle kadun ja meren välissä. Auringon ja veden palvojia ei kovin paljon näy vielä tähän aikaan aamupäivästä.
.
Tunnen hukkaavani taas tarpeettomasti aikaani, kun kävelen promenadin edestakaisin. Istun Albertin puistoon. Pengon halpojen kirjojen kauppaa ostamatta sittenkään seksikkäitä Barbarella-sarjakuvia.
.
Monoprix -Super-Marchesta ostan ruokatarpeita. Kassatyttö alkaa paapattaa ranskaksi jotakin kassista. Luulen hänen tarjoavan muovikassia?
.
Kun en ymmärrä ja puhun englantia, kassa hätääntyy. Hän ei puhu sanaakaan englantia, vaan alkaa vilkuilla ja viittoilla kollegojaan apuun kauempaa.
.
Mutta silloin tajuan, että hän haluaa nähdä kangaskassini. Olinkin työntänyt kassia salamyhkäisesti jalallani eteenpäin, hieman piilossa tiskin alla, seisoessani kassajonossa.
.
Ojennan mustan kangaskassini, ja tyttö penkoo sitä päällimmäisenä olevien muovipussien välistä hieman häveliäästi. Siellä on vain turistin henkilökohtaisia tavaroita. Saan kangaskassini takaisin ilman kommentteja ja poistun kaupasta hieman närkästyneenä. Kuitenkin minusta on aivan hyvä, että myymälävarkauksia estetään, kun en ole itse koskaan näpistellyt.
.
Alankin miettiä, miltä mahdan näyttää tällä hetkellä? Jotenkin oudoltako ja epäilyttävältäkö kenties? Kassejani ei ole aiemmin pengottu missään.
.
Olen sentään saanut nukuttua junan lepovaunussa viime yöni, ja sitä edellisen yövyin hostellissa, joten minun pitäisi olla kohtalaisen virkeä. Näytänkö sittenkin kiiluvakatseiselta vaeltavalta haamulta, joka etsii huumeita ja leivänpalaa? Olen matkan aikana laihtunut. Pyöreät posket vetäytyvät lommoisiksi. Katse alkaa muuttua tuikeaksi silmien siristelystä auringon kirkkaan paisteen takia. Mahdanko vaikuttaa väsyneeltä friikiltä?
.
Palaan rautatieasemalle. Nizzaa on nähty, Monaco tulee vuoroon. Reppuni saa edelleen pysyä säilytyslokerossa Nizzan asemalla ensi yön lähtööni asti, mukanani kuljetan vain kassiani. Nizzan asemalla huomaan erikoisen aikataululaitteen, jonka turisti saa nappia painamalla pyörimään eteenpäin. Monacoon näkyy lähtevän junia puolen tunnin välein.
.
***
MONACO, torstaina 25.8.
.
Junamatka Ranskan Nizzasta naapurimaahan Monacoon kestää ainoastaan puoli tuntia, eikä mitään lipuntarkastusta näytä nyt olevan.
.
Muita matkustajia on mukavaa katsella Rivieran rannikon paikallisjunassa: he eivät ole menossa kauas, vaan pyyhe kainalossa rennosti matkalla lähistön uimarannoille. Ollaan "Veijareiden ja pyhimysten" (TV-sarjassa Tony Curtis ja Roger Moore), kasinoiden ja hiekkarantojen playboy-maailmassa.
.
Junassa vastapäätäni on vapaalle paikalle istunut väliasemalta toiselle matkustava rantaleijona, itsevarma ja huoleton, kunhan aurinkolasit ja pyyhe ja uimahousut eivät unohtuisi junaan. Asemalaiturilla näenkin hänet myöhemmin yhdessä kahden pienen lapsen sekä keski-ikäisen, pursuavan lihavan, hyvin arkipäiväisen näköisen vaimon kanssa.
.
Monacossa kuljen tunnelissa laiturilta 2 asemarakennukseen. Sitten kujia pitkin kaupungilla rinteitä alaspäin, ilman karttaa, ja rantatietä itään Monte Carloon. Yhä uusia korkeita taloja on rakenteilla rinteisiin.
.
Vesisade, joka on uhkaavasti seuraillut minua koko reilaus-matkan ajan, saavuttaa minut nyt. Etsin suojaa rehevän, uskomattoman vihreän rantapuiston puiden alta. Puistossa on myös lasten karuselleja. Monacon kaupunkivaltio näyttää erittäin siistiltä ja hyvinvoivalta.
.
Aluksi selviän puiden alla kuivana, mutta kun sade yhä jatkuu, oksatkin alkavat valuttaa alas vettä ja takkini kastuu. Juoksen lähikadulle, jalkakäytävän ylle ulottuvan katoksen alle. Monia muitakin ihmisiä on siellä värjöttelemässä ilman sadevaatteita. Lapset puhuvat raikasta englantia! Riisun märän takkini ja syön eväitä.
.
Sade jatkuu. Minulla ei ole enää aikaa odottaa sen loppumista. Puen ylleni läpinäkyvän 'kertakäyttöisen' muovisadetakin, jonka alla hikoilen hirvittävästi, ja jatkan kävelyä.
.
Kuljen ohi Monte Carlon kuuluisan pelikasinon. Sillan alle ja korkeiden talojen varjoon jäävä pieni kirkko viehättää minua. Monacoon ahdetaan yhä korkeampia uusia pilvenpiirtäjiä ja se alkaa muistuttaa korkealta katsottuna Hongkongia.
.
Kiipeän ylös kukkulalle, jossa on ruhtinaan palatsi. Turisteja on aukiolla bussilasteittain! Täältä on valokuvaukselliset näkymät alas muuhun kaupunkiin ja Välimerelle. Isäni valokuvasi täällä dia-kuvia ensimmäisellä ja ainoalla Italian-matkallaan (markkinatutkijoiden konferenssiin San Remoon), vuonna 1964.
.
Sade on viimein tauonnut, muuten ihmiset eivät viihtyisikään avoimella aukiolla. Yritän kiertää sieltä pois eri tietä, mutta hetken päästä putkahdankin vain aukion toiselle laidalle. Ilmeisesti ruhtinaan luo onkin vain yksi tie.
.
Ilta on tulossa ja palaan Nizzaan, otettuani Monacossa monia kiehtovia valokuvia. Paikallisjunassa voi taaskin matkustaa ilman mitään lippujen tarkastuksia. Tehdäänköhän pistokoetarkastuksia sakkoineen, mietin, vai voivatko Nizzan seuramatkalaiset junailla ilmaiseksi rannoille ja Monacoon?
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
JATKUU:
599. Interraililla Geneve ja Bern

597. Interraililla Biarritziin

Jatkamme Ranskan länsirannikon seuraamista tiistaina 23. elokuuta, kun matkustamme kaksi tuntia junalla Bordeaux'sta etelään. Tulemme lähelle Espanjan rajaa, Ranskan lounaiseen kulmaan, Biskajanlahden hienoon rantalomakaupunkiin Biarritziin.
.
Rautatieasemalta poistuttuamme meidän täytyy vain kävellä kauas. Olemme laajassa, yhteen-kasvaneessa kolmoiskaupungissa Biarritz-Bayonne-Anglet ja käytettävissämme on ainoastaan retkeilymajaluettelon summittainen kartta (kuten joistakin kaupungeista luettelossa on), joka näyttää retkeilymajan sijaintia suhteessa juna-asemaan.
.
Hostelli näyttää olevan tunnin kävelymatkan päässä, itse asiassa vasta Biarritzin naapurikaupungissa Angletissa. Osoite: 19 Route des Vignes, Quartier Chiberta, 64600 Anglet. 6 km asemalta, 96 vuodetta, avoinna klo 18-22 ja 8:30-10:00.
.
Biarritz näyttää minusta kuin amerikkalaiselta esikaupunkialueelta. Kauniit, rehevät omakotitalo- tai huvila-alueet jatkuvat loputtomiin. Lämmin ilmasto. Siistinnäköistä, mutta jokainen tarvitsisi oman henkilöauton. Kuljemme hyvin pitkää J.F. Kennedyn tietä ja tulemme jonkinlaiseen keskustaan, jossa on kauppoja ja turisti-informaation toimisto, josta haen nyt kartan.
.
Meillä on tänään kaikki matkatavaramme kantamuksinamme. Juna-asema on niin kaukana retkeilymajasta, ettemme halunneet jättää aseman säilöön mitään. Jatta näyttää väsyneeltä kantaessaan reppuaan, mutta minä tunnen itseni tänään energiseksi ja tarjoudun kantamaan Jatankin reppua, eikä hän kiellä.
.
Kaupungin keskustan jälkeen tulemme rannikolle ja kävelymatkamme jatkuu pitkin upeita uimarantoja, jotka eivät ole mitenkään liian täysiä, koska niitä riittää hyvin pitkälle. Välillä hiekkaranta keskeytyy merelle työntyvään niemeen, jossa on majakka ja pitäisi olla myös merimuseo sekä akvaario.
.
Kavuttuamme ylös niemelle näemme kaunishiekkaisen uimarannan jatkuvan edelleen niemen toisellakin puolella. Näen meressä ihmeellisiä kalliomuodostelmia, kuten kivilohkareen, jossa on tunnelimainen aukko, josta näkee läpi kauemmas merelle. Jotkut nuoret naiset lojuvat auringossa yläosattomissa uima-asuissa ja tuijottavat kameraani tai minua, kun kuvaan karikkoista merta ja sen edessä heitä.
.
Porrasaskelin kerros kerrokselta erikoisesti kohoava hotelli on sijoitettu hyvin lähelle meren rantaa. Jatkamme yhä eteenpäin rantoja pitkin, olemme jo ehtineet Biarritzin naapurikaupunkiin Angletiin. Majakkaniemi taisi olla kaupunkien rajalla.
.
**
ANGLET, tiistaina 23.8.
.
Angletin perukoilta löytyy sitten uusin retkeilymajamme. "Auberge de jeunesse" näyttää suurelta, jonkin verran rinteeseen mukautetulta, yksikerroksiselta huvilalta. Ulkoportaita vartioi koira, ja pihalla on jo muutamia avautumista odottavia rinkkamatkailijoita. Talon avonaiseen kellariin voi näköjään jättää matkatavaroita säilöön päiväksi.
.
Jatta lähtee uimaan. Liityn mukaan muun tekemisen puutteessa ja vartioin hänen tavaroitaan rannalla. Yläosattomat monokinit ovat täällä rantamuotina naisilla, mutta Jatta käyttää vielä bikinejä. Käytyään uimassa Jatta palaa rannalle ja ehdottaa hiekkalinnojen tekemistä. Juttelemme ja katselemme merimaisemaa, Atlantin valtamerta!
.
Retkeilymaja näytti siistiltä ulospäin, mutta makuuhuone osoittautuu siivottomimmaksi, mitä olen koskaan hostelleissa nähnyt! Kanssani asuu epämääräinen joukko nuorukaisia, monilla ihon tummuuden asteilla, espanjalaisia, afrikkalainen, joku vaaleampi ehkä ranskalainen. Huoneeni on maan tasalla, sinne laskeudutaan puoli kerrosta portaita eteisestä ja hostellin receptionista.
.
Kaikki huoneeni vuoteet näyttävät varatuilta! En löydä vuodetta itselleni! Olenkohan edes oikeassa huoneessa? Huoneen numero sanottiin minulle vain ranskaksi, muttei talossa kovin monia huoneita olekaan.
.
Mietin, keneltä kysyisin englanniksi tyhjästä vuoteesta. Kaikki puhuvat keskenään ranskaa tai espanjaa. Kokeilisinko mustaihoista, koska hän on ainoana hiljaa? Hänellä on muusta porukasta erottuvasti erikoisen hieno uudenkiiltävä makuupussi. Jospa hän on eri porukkaa ja englanninkielinen?
.
Katson mustaihoista nuorukaista silmiin tai kasvoihin ja puhua ryöpytän hänelle yllättäen englannin kieltä. Hän suorastaan hypähtää säikähdyksestä puoli askelta taaksepäin, eikä vastaa mitään. Mietin, onko hänellä puhtaat jauhot makuupussissa, vai pelästyikö poliisin tulleen kyselemään?
.
Sitten huoneen puheliain, ranskalaiseksi arvelemani jätkä, joka vaikuttaa olevan humalassa, vastaa yliolkaisesti englanniksi: - Luulenpa, että täällä ei ole yhtään vapaata paikkaa!
.
Vastaaja jatkaa joutavaa ja meluisaa juttelua ranskaksi muun jengin kanssa. He ovat kai kaikki lainelautailijoita, surffaajia.
.
Mutta puhumaton mustaihoinen on saattanut sittenkin ymmärtää minua, vaikka ei sanokaan sanaakaan. Hän tyhjentää yhden vuoteen tavaroista, hän siirtää kamat vain jollekin toiselle petille, ei kuitenkaan omalleen. Näin huoneeseen vapautuu yksi tyhjä sänky. Yöpymiseni on järjestyksessä?
.
Katselen tyhjää vuodettani, siinä ei ole peitettäkään. Sellaisen saatan käydä hakemassa retkeilymajan hoitajalta, kuten kohta teenkin. Mutta katselen paljasta patjaa, jonka päällä ei ole mitään, ei peitettä eikä lakanaa. Patja on todella likaisen ja tahraisen näköinen. Ovatkohan muutkin sängyt samanlaisia, vai sainko huonoimman. Tietenkin sain viimeisen.
.
Mitenkähän muut sietävät likaisuutta? Heillä näyttääkin olevan enimmäkseen omat makuupussinsa, jollaisia ei muissa retkeilymajoissa yleensä hyväksytä ollenkaan. Biarritzin Angletissa suvaitaan mitä vain.
.
Menen pyytämään henkilökunnalta peitettä ja lakanaa. Saan pelkän peitteen, jonka isäntä noutaa jostakin komerosta. Käyn uudelleen pyytämässä lakanaa, opettelen lakana-sanan ranskaksikin ja näytän suorastaan kansainvälisestä retkeilymajaoppaasta mitä tarkoitan.
.
Isäntä osoittaa ymmärtävänsä sanan, mutta on hämmästynyt: - Haluatko todella sellaisen? Siitähän täytyy maksaa ylimääräistä, vuokra on 10 frangia!
.
Yöpyminen tulee täällä kalliimmaksi kuin Bordeaux'ssa, 20 + 7 Suomen markoissa, mutta lakanasta en hirvene säästää etenkään täällä. Isäntä hakee minulle komerosta puhtaan lakanan.
.
Aamulla kuulen Jatan myös pyytäneen lakanaa, mutta häntä ei ollut ymmärretty. Hän oli saanut vain toisen peiton! Hän oli tyytynyt siihen ja säästänyt rahassa.
.
Illan kylmetessä kävelemme Jatan kanssa rantoja ja eri teitä pitkin lähistöllä. Palaamme "Auberge de jeunesselle" kello 21:30. On ihmeellistä, että osaammekin sinne vielä takaisin.
.
Huoneeni näkyy olevan tyhjänä, meluava jengi on poissa. Nyt voin kaikessa rauhassa pestä hampaat ja peseytyä. Minulla on yhä märkää pyykkiä, jota asettelen kuivumaan sinne, missä muutkin kuivattelevat pyyhkeitään, 'ranskalaisen parvekkeen' kaiteelle.
.
Olen nukkunut sängyssäni jo joitakin tunteja, kun herään pauhaavaan radion tai kasettisoittimen meluun. Kelloni näyttää kahta. Nyt vasta huoneeni jengi palaa yöpymään! He kiipeävät sisään avoimen ranskalaisen parvekkeen kautta. Huoneemme on maanpinnan tasossa.
.
Ulkoakin on musiikkia kantautunut kaiken iltaa, mutta etäältä, kuuluen vain vaimeasti. Nyt yöllä klo 2 musiikki soi edelleen ulkona, mutta aivan talon pihassa. Jotkut ulkona jatkavat vielä juhlimistaan, mitä meidän tupaamme tullut jengi itse asiassa ihmettelee ääneen... että ketä siellä vielä on? Huoneeni jengi käy nukkumaan ja minäkin nukahdan uudelleen.
.
***
BIARRITZ, keskiviikkona 24.8.
.
Herääminen on tunnelmallista tänä aamuna. Ranskalaisen parvekkeen ovi on pysynyt auki koko yön. Tuuletus on toiminut ja ilma ollut lämmin.
.
Yksi pihan kesyistä hanhista taapertaa aamulla aikaisin parvekeoviaukon eteen, joka on maan tasalla. Hanhi kurkistelee sisään rautakaiteen aukkojen läpi meitä ja töräyttää aamuherätyksen! Tuntuu eksoottiselta vaihtelulta kuunnella hanhien kaakatuksia aamutuimaan, ikään kuin olisin nyt Ranskan maaseudulla!
.
Käyn aamulla suihkussa. Wc- ja suihkukopit ovat Angletissa yhdessä yhteisessä osastossa ilman sukupuolijakoa. Tullessani pois suihkusta yllätyn korkeasta kynnyksestä alas käytävälle ja "putoan" desimetrin verran alas, ryminällä, vaikkakin pystyssä pysyen, mutta tytöt kuitenkin säikähtävät - tai ainakin kirkuvat!
.
Jatta kertoo, että tyttöjen huoneessa oli myös poikia sängyssä tyttöjen kanssa. Angletissa eletään vapaasti ilman sääntöjä ja valvontaa. Kukaan ei kuulemma puhunut englantia tyttöjen huoneessa. Pari tyttöä puhui saksaa, ja heitä kohtaan tuntuivat ranskankieliset vihamielisiltä.
.
Yöpymisen kalleutta Angletissa selittääkin hintaan kuuluva pakollinen aamiainen! Kahvi juodaan jälkiruokakulhosta, jonka viereen jokainen saa oman 2,5 kupillista vetävän kahvikannunsa! Leipää on vapaasti tarjolla isoissa koreissa, joista saa ottaa lisää. Voinappi ja marmeladipala jokaiselle. Yhteissyöminen isoissa pöydissä on mukiinmenevä ranskalainen kokemus sekin. Minusta tuntuu kuin olisin taas rippikoululeirillä, kuten vain muutama vuosi aikaisemmin Siuntion Syväpurossa.
.
Keskiviikon aamupäivällä 24. elokuuta kävelemme meren rantoja pitkin etelään kohti Biarritzia. Jatta kahlailee merivedessä jättäen reppunsa ja sandaalinsa kuivalle maalle. Mutta vesi on nousemassa tai vyöryy aaltoina, ei tsunamina sentään. Pelastan Jatan repun viime hetkellä kastumasta. Yllättävä hyökyaalto kasteleekin omat kenkäni ja kassini, kun valokuvaan juuri rantaa ja Jattaa. Onneksi olen edes saanut Pariisin pyykkini kuivaksi.
.
Kiipeilemme omituisen muotoisilla kivenjärkäleillä. Alkaa vesisade! Seuraavatko sadepilvet meitä koko ajan, La Rochellesta Bordeauxiin, nyt sieltä tänne? Jatta kaipaa yhä etelämmäs, niin kauas, ettei aurinko petä.
.
Värjöttelemme sateensuojassa Biarritzin Surffausklubin ovella. Sitten kuljemme eteenpäin. Minulla on kertakäyttöinen kelmusadetakki, jota käytän vasta ensimmäistä kertaa, ja vihaan sitä heti! Muovikelmun sisällä hikoaa ja se on hankala ja inhottava riisua märkänä sekä rikkoutuu helposti. Toivon, että olisin ottanut sateenvarjon mukaan.
.
Käymme kirjakaupassa etsiskelemässä jotakin lukemista. Jatta selaa englanninkielisiä novelleja, minä Paulette -sarjakuva-kirjoja, joihin ei ole merkitty hintaa. Ostan Herald-Tribunen, Pariisissa julkaistavan englanninkielisen päivälehden, jota monet pitävät maailman mukavimpana sanomalehtenä. Puolet lehdestä täyttyy tylsästi pörssikursseista, mutta muilla sivuilla uutiset on taitettu ilmeikkäästi ja kirjoitettu viihdyttävästi. Sarjakuviakin on runsaasti!
.
Menemme rautatieaseman vessaan. Miesten puoli on epäkunnossa, joten käyn naisten puolella Jatan perässä. Käynnistä pitäisi maksaa 60 centimeä, mutta pudotan lippaaseen vain minulla olevat 55 centimeä. Mahani on tänään kuralla ensimmäistä ja ainoata kertaa tällä matkalla, selviän todella vaivattomasti muuten. Siivottoman Angletin aamiainenko vaivaa?
.
Olemme tänään eroamassa Jatan kanssa. Kadotan hänet välillä jo aseman hallissakin, mutta löydän vielä uudelleen aikatauluja tutkimasta. Jatta haluaa ehdottomasti lähteä etsimään aurinkoa Espanjasta, mutta minä haluan Rivieralle Monacoon ja sitten Sveitsiin ja Liechtensteiniin, alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
.
- Mikä hätänä, kun steppailet niin hermostuneesti laiturilla? Lähtisit vain mukaan sinäkin Espanjaan! Mä haluan ainakin varmaan aurinkoon! Tai jos painostaisit päättäväisemmin, niin voisin suostuakin reittiisi?
.
Tuntuu ilottomalta erota 10 yhteisen matkapäivän jälkeen (ma-ke 15.-24. elokuuta). Olen viihtynyt hyvin, en ole hermostunut häneen. Hän on matkan varrella halunnut yksinäisyyttä, minä en. Mutta olen jo menettänyt reitiltä hugenottien La Rochellen (jonka tosin keksin vasta Jatan halutessa rannikolle) ja haluan pitää kiinni Monte Carlosta ja Vaduzista. Espanjassa olen jo käynyt.
.
Jatta suunnittelee palaavansa myöhemmin Espanjasta Suomeen Sveitsin kautta. Voisimme sattumalta tavata Alppimaassa, hän arvelee optimistisesti. Sveitsissä olenkin myöhemmin monta kertaa näkevinäni hänet... jonkun saman näköisen vain.
.
Vaihdan lisää Ranskan frangeja ja lainaan Jatalle 50 frangia, aiempien kanssa yhteensä 200 frangia, koska hänellä oli liian vähän lähtiessään ja minulta on kulunut vähemmän kuin varauduin. Valuutanvaihto aukeaa klo 14... Biarritzissa on yleensä siesta klo 12:45 - 15:30!
.
Jään seuraamaan katseellani, kun Jatan juna lähtee kohti läheistä Espanjan rajaa, Iruniin. Sitten menen yksinäni asematoimistoon ja varaan itselleni couchetten eli lepovaunupaikan Bordeaux'sta Nizzaan ensi yöksi. Se maksaa peräti 68 frangia, 50 markkaa. On tulossa aiempia kalliimpi yö.
.
Istun odottamaan Bordeaux'hon menevää junaa. En jaksa enää olla kiinnostunut Biarritzin kaupungista. Olen yksin ja on aikaa, joten kirjoittelen paperilapulle tunnelmiani.
.
En ole vielä pitänyt päiväkirjaa matkan aikana. Arvelin, että kirjoittaminen kuluttaisi liikaa kalliita hetkiä ympäristön aistimiselta. Aion kirjoittaa vasta palattuani, mutta niin pian, että muistan vielä mahdollisimman paljon. Jatta on toisinaan kirjoitellut kalenterinsa sivuja täyteen: - Mun on kirjoitettava nyt, myöhemmin ei ole aikaa!
.
Kirjoitan hetken tunnelman: "Ilo loppui tänään, jäljellä matkasta on enää jännitys, rotanjuoksu. Käännyn paluumatkalle pohjoiseen, Suomeen, ajasta on puolet mennyt. Ystävyys, odotteluista huolimatta, oli ihmeellistä: elää päiväkausia peräkkäin toisen kanssa. Miksei hänen hahmonsa enää ilmestykään näköpiiriin, kuten aina lopulta Luxemburgissa, Pariisissa ja Bordeaux'ssa..."
.
Reissuni on käännekohdassa: tähän asti on ollut enemmän tunnelmia ja sattumanvaraisia yllätyksiä. Yksinäni lähden nyt tutkimaan paikkoja kylmän suunnitelmallisesti! Näen ehkä enemmän, mutta mikään ei kosketa enää yhtä paljon. Voin kirjoittaa pitempiä asialistoja, mutta koen vähemmän elämyksiä. En myökään voi kertoa ja jakaa asioita kumppanin kanssa.
.
Katselen ihmisiä Biarritzin asemahallissa. Tyttöset kerjäävät wc-rahaa ja neuvovat itseään vähän isompaa poikaakin - veljeäänkö? - pyytämään eräältä tädiltä, joka lapsineen istuu vieressäni. Poika pyytää kohteliaasti ja saa. Toiset lapset pelaavat soft-ball-palloilla "tennistä" asemahallissa. Mahani kurisee aamun ripulin jälkeen. Tunnen oloni hieman sairaaksi, ehkä kuumeiseksi. Odottelen junaa.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
JATKUU:
598. Interraililla Monacoon

596. Interraililla Bordeauxiin

Yöjunamme kohti La Rochellea on sunnuntaina 21.8. klo 23:30 jo laiturissaan kaakkois-Pariisin Gare d'Austerlitzilla, mutta muita matkustajia ei näy vielä. Pääsemme ensimmäisinä valitsemaan paikkojamme. Yritämmekin vallata kokonaisen tupakkaosaston hytin pelkästään meille kahdelle.
.
Ripustamme hyttiin kaikkialle vaatteitamme. Minulla on erityinen syy, sillä mukanani on aamulla pesemääni märkää pyykkiä! Olen yrittänyt hetkittäin kuivatella sitä päivällä, mutta aikaa ei ole riittänyt. Nyt laitan pyykit kuivumaan junassa!
.
Asetumme pitkäksemme kumpikin omalle penkillemme. Peittelemme itsemme nenistä varpaisiin. Olemme vetäneet kaikki verhot kiinni, sekä ulkoikkunaan että käytävänpuoleisiin laseihin. Tässä täydessä hytissä siis näytetään nukkuvan...
.
Muitakin matkustajia alkaa tulla junaan. Kohta näemme suljettujen silmäluomiemme raosta melkoisen kavalkadin erilaisia ihmisiä, läskejä ja laihoja, isonenäisiä ja kuivahtaneita.
.
Hyttimme ovi temmataan vähän väliä auki. Taas uusi tympeä pää työntyy sisään ja arvioi nopeasti hytin, näkee roikkuvat pyykit, suljetut verhot ja kahden ihmisruumiin kokonaan peittämät penkit. Tunkeutujien päät vetäytyvät ja ovi nykäistään takaisin kiinni. Kunnes joku uusi tulokas toistaa operaatio mulkaisun.
.
Hyvin sujuu: vaikuttaa, että saamme pitää hyttimme kaksin. Kunnes eräs mustaihoinen mies kurkistaa hyttiin. Hänkin vetäytyy ensin hämmentyneenä poispäin, mutta sitten hän katsoo hyttiin uudelleen. Hän harkitsee ja tulee sisään. Hän on fiksun näköinen, kaunis afrikkalainen kivoissa vaatteissa. Hän menee ikkunan ääreen, nojaa pöytään ja juttelee hiljakseen ulos saattajalleen, silmälasipäiselle toiselle älykkäännäköiselle mustalle miehelle.
.
Mitähän tästä seuraa? Kaikki ulkoa junaan kiiruhtavat afrikkalaiset näkevät minkä ikkunan takana on rotuveljiä! Kaikki mustat alkavat tunkeutua meidän hyttiämme, kun taas aiemmat kurkistajat olivat olleet valkoisia ranskalaisia.
.
Uudet mustat tulevat kohta turhaan, sillä toisena mustana hyttiimme tullut musta sotilas sanoo heille, että paikat ovat varatut. Pidämmeköhän hytin siis neljälle ihmiselle?
.
Olen tehnyt virheen vetäytymällä kohtuullisempaan tilaan penkilläni. En voinut jättää ensimmäisenä hyttiin tullutta afrikkalaista ilman istumapaikkaa, niin että hänen täytyisi seisten nojailla ikkunaan. Ehkäpä istumapaikoista on jo pulaa junassa? Mutta minulta jalkopäästä vapautuvan ovipään istumapaikan ottaakin vasta toisena tuleva neekerisotilas, eikä ensimmäisenä tulleella afrikkalaisella siviilimiehellä ole vieläkään istumapaikkaa.
.
Kun junamme on lähtenyt liikkeellä, hyttiimme pelmahtaa yhtäkkiä kolme mustaa sotilasta lisää, yksi tupakoidenkin. He ovat toisena tulleen sotilaan kolme kaveria! Heille hän on varannut paikkoja. Nyt hytissämme on siis jo seitsemän ihmistä! Saksalaisen junan kuuden hengen osastossa se olisi jo ylikansoitusta, mutta kahdeksan hengen ranskalaisessa yhtä vaille täysi.
.
Viimeksi tulleet sotilaat ovat uteliaita valkoisesta naisesta. He yrittävät kokeilla neljääkin erilaista romaanista kieltä, kuten Habla espanjol? Jatta ei halua puhua suomeakaan, vaan haluaa nukkua.
.
Konduktööri tulee tarkastamaan matkaliput. Jatta ja minä ojennamme IR-korttimme. Reittimme on Pariisi - La Rochelle, Ranskan länsirannikolle.
.
Ainoa tupakoiva musta sotilas kysyy kohteliaasti konduktööriltä, "Excusez moi, mais... minkä maalainen tyttö on...?" Konduktööri keskittyy lipuntarkastukseen ja vaikenee arvokkaasti, kunnes poistuessaan hytistä lausahtaa tauotaen hitaan juhlallisesti: "Elle... est... une... fille... Finlandaise!"
.
Jatta haluaisi nukkua ja on vihainen siitä, että hytti on tullut täyteen. Hän kiemurtelee ärtyisänä etsien siedettävämpää asentoa. Mutta hän on tehnyt vaikutuksen ainakin tupakkamieheen: "Une fille Finlandaise! Quelle Fille!" tämä päivittelee puoliääneen.
.
Vasta nyt selviää, mitä ensimmäinen musta oli tullessaan tuumannut. Hän ei aikonutkaan kaventamaan Jatan ja minun makuusijoja, vaan suunnitteli nukkuvansa tavara- tai hattuhyllyllä. Sinne katon rajan verkkohyllylle oli siviilimusta katsellut, ja sinne hän nyt kiipeää ja käy pitkäkseen, heti kun junailija vain on poistunut.
.
Aina junan pysähdellessä harvoilla asemillaan siviili kapuaa verkkohyllyltä alas, kunnes konduktööri on kulkenut käytävällä hytin ohitse, vaikka ei tällä olekaan meidän täyteen hyttiimme asiaa, kun ei sinne tule enää uusia matkustajia.
.
Mutta viimein eräällä asemalla hyllyllä nukkuja on laiska tai myöhästyy, ja tulee alas vasta juuri sillä hetkellä kun junailija kulkee ohitse käytävällä.
.
Silloin konduktööri poikkeaa heti hyttiimme, ja tiedustelee arvokkaasti:
- Nukkuiko herra tuolla ylhäällä matkatavarahyllyllä?!
.
Konduktööri alkaa hitaasti kirjoittaa lomaketta. Hän pyytää nähdä siviilimustan henkilöpaperit ja merkitsee tiedot ylös. Lopulta miehen pitää allekirjoittaa teksti. Saatuaan paperityönsä valmiiksi junailija antaa kaavakkeesta kopion mustalle - sakkolapun kaiketi - ja poistuu.
.
Yksinäinen siviilimusta jää istumaan penkille ja lukee saamaansa kopiota synkän näköisenä. Hänen naamansa näyttää punertuvan ja tummentuvan harmista. Sitten hän äkkiä kiukkuisesti repii paperin pienen pieniksi palasiksi, syöksähtää ikkunan ääreen ja heittää silpun ulos taivaan tuuliin.
.
Sen jälkeen siviilimusta kiipeää arvokkaan päättäväisesti taas takaisin verkkohyllylle. Hänelle tuntemattomat neljä mustaa sotilasta osoittavat kätten taputuksilla hillitysti suosiotaan!
.
Loppumatkansa ajan siviilimusta on entistä varovaisempi, tullen asemilla heti nopeasti alas. Hän on hyvin taitava hyppäämään hyllyltä tyhjään kohtaan lattialla. Konduktööri ei kuitenkaan enää käy hytissämme.
.
Torkahtelen yöllä toisinaan. Aina herättyäni avaan ikkunan, sillä hytissä on kuumankostea ilma kuin kasvihuoneessa. Ja aina herätessäni ikkuna on taas suljettu! Lopulta tuntia ennen La Rochellea kaikki mustat jäävät pois junasta, ja saamme nukkua hytissä Jatan kanssa kaksistamme.
.
Yhdestä mustasta jää jäljelle matkamuisto, jonka otan talteen. Junaan on pudonnut herra M.D.R. Rousseaun "virkistyslomalappu", "permission de detente, C.M.F.P.:n sotilasyksiköstä 3ere F.P.A., valable du 16.8. au 22.8., kello 06:een..." Matkakohteena Pariisi 13ere. "Sairastumisesta tai onnettomuudesta matkan aikana on ilmoitettava seuraaville: 1) la gendarmerie 2) le medicin des armees." Lapun allekirjoittajana on "L'Officier Adjoint du C.M.F.P."
.
**
LA ROCHELLE, maanantaina 22.8.
.
Junan saapuessa pääteasemalleen on ulkona vielä pimeää, hyvin pimeää. Taivas on synkissä pilvissä. Näyttää tulevan sadepäivä. Ja Jatta kun on niin kovasti halunnut aurinkoon, etelään, merelle, uimarannalle...
.
Jatta on pyytänyt herätystä puoli tuntia ennen asemalle tuloa, mutta hän reagoi vihamielisesti herättelyyn, niin ainakin luulen. Annan sitten hänen nukkua, kunnes hän nousee vasta pääteasemalla ja kiirehtii junan vessaan. Junasta poistumisesta tulee ikävän kiireinen.
.
Kävelemme aamun synkässä hämäryydessä kohti La Rochellen merenrantaa ja aubergea, retkeilymajaa. Jatta on raivona: - Tänne en jää! Tännehän en jää! Sä voit jäädä, jos haluat, mutta mä en! Jatta alkaa heitellä silmälasejaan pitkin tietä. Minusta sellainen näyttää huolestuttavalta, mutta hän sanoo tehneensä niin Suomessakin ollessaan turhautunut.
.
Istumme leikkipuiston karusellin vieressä. Kaupunki on aivan aution hiljainen, ja on kovin pimeää, juuri mitään en näe, kaikki on harmaan hämäryyden verhoamaa. Tuntuu synkältä kuin Suomen syksy, mutta on kuitenkin lämpimämpää. Jatta raivoaa jälkikäteen junan mustille, koska ei saanut nukuttua!
.
Puolentoista tunnin päästä on La Rochellesta lähdössä juna etelään Bordeaux'hon. Palaamme asemalle ja lähdemme junalla. Jään kaipaamaan valokuvissa näkemiäni La Rochellen vanhan hugenottikaupungin sataman linnoituslaitteita. Ne olisivat olleet aivan lähellä, mutta sitä emme tienneet sumussa ja ilman karttaa.
.
Mutta ehkä La Rochelle onkin liian pieni ja hiljainen ja maalaismainen meille uusille turisteille? Reilaamisemme on vasta niin aluillaan ja opettelua, että en vielä tiedä, millaisissa kaupungeissa viihtyy, mitä kriteerejä niillä pitäisi olla?
.
Junamatka La Rochellesta Bordeaux'hon kestää kaksi tuntia ja vaikuttaa arkiselta. Vaikka rata kulkee rannikkoa pitkin, siitä ei tallennu mieleeni mitään erityistä, kun en kirjoita muistiinpanoja.
.
Jatta oli keskikesällä haaveillut, tutkimatta aikatauluja, rataverkkoa ja muita yksityiskohtia, että voisi olla kiehtovaa kiertää Ranska junalla rannikoita pitkin... Minä olin epäillyt huonojen aikataulujen turhauttavan matkantekoa, mikäli yleensä sopivaa rataa on, ja olisiko radalta näkymiä merelle, vai pitäisikö meri vain kuvitella muutamien kilometrien päähän?
.
Olinpa sitten kuitenkin innostunut piirtämään reittimahdollisuutta Bretagnen kärjestä Quimperista Bordeaux'hon tai jopa Biarritziin asti, ympäri Biskajan lahtea. Reittimme oli lyhentynyt väliksi La Rochelle - Bordeaux, eikä se käytännössä nyt tuntunut yhtään miltään, kuten olin alunperin pelännytkin.
.
***
BORDEAUX, maanantaina 22.8.
.
Bordeaux'n rautatieaseman seinustalla herättää ensimmäiseksi kiinnostustani jo junan ikkunasta näkemäni suuri ja selkeä kyltti: "Eau potable", vesihanan yläpuolella. Minun täytyy varmistaa sanakirjastakin, että sehän tarkoittaa juomakelpoista vettä? (Eau NON potable olisi juomakelvotonta!) Täytämmekin heti juomapullomme!
.
Jätämme matkatavarat säilöön asemalle. Säilytyslokerot ovat Ranskassa halpoja, Pariisissakin vain 3 frangia, muualla halvimmillaan vain 1 frangin!
.
Ilman karttaa lähdemme kulkemaan jotakin katua. Ostamme pikkukaupoista ruokaa. Jatta hankkii oikein ison patongin, mikä tuntuu minusta hieman harkitsemattomalta: paljon syömistä kahdelle, kuljettamista pitkään, ehtii vanheta... mutta on se kuitenkin tuoreena hyvänmakuista. Löydämme puiston, johon asetumme syömään. Super-market on kiinni maanantai-aamuna! Aukioloajat ovat Ranskassa sellaisia.
.
Jatta on kyllästynyt lenkkitossuihinsa ja hylkää ne jollakin aution hiljaisella kadulla jonkun oven eteen. (Kuljen iltapäivällä yksikseni uudelleen paikan ohi, ja näen kengät edelleen siellä.) Myöhemmin kun tapaan Jatan, hänellä on kuitenkin taas tossut jalassaan. Hän on käynyt hakemassa ne takaisin, sillä vastaostetut sandaalitkaan eivät tuntuneet hyviltä jaloissa.
.
Korkeatornisen kirkon juurella on kohtalainen kirpputori. Jatta ehdottaa, että eroaisimme taas joksikin aikaa omille teillemme. Teemme niin, mutta kohtaamme sattumalta keskustan kaduilla, ja olemme sitten jälleen yhdessä.
.
Bordeaux'n kaupunki ei ilman karttaa vaikuta kovin suurelta, mutten oikein hahmota sille ydintä, en mitään keskipiste-aukiota tai tärkeintä kauppakatua. En ole etukäteen valmistautunut tähän kaupunkiin.
.
Ehkä yksinkertaisesti emme olekaan kaupungin keskustassa? St. Jean-asema on kyllä vain 800 metrin päässä retkeilymajasta, mutta "Foyer des Jeunes"-majan sijainnin, 22 Cours Barbey, ilmoitetaan hostellien luettelossa olevan peräti 7 km koilliseen keskustasta.
.
Valokuvaan Garonne-joen yli kulkevan vanhan sillan. Joki ei herätä minussa kummempia tunteita, se vain virtaa ohitse samean näköisenä ja yhdentekevänä. Bordeaux'ta pidetään äärimmäisen pääkaupunkikeskeisessä Ranskassa jopa poikkeuksellisen persoonallisena kaupunkina, jonakin joka on varmimmin erilainen kuin Pariisi, mutta se ei avaudu minulle ainakaan näin äkkipäätä.
.
Erehdyn vahingossa liian pieneen kauppaan (minulle), sen yksinäinen kauppias tervehtii heti minua, ainoaa asiakasta, sydämellisen aurinkoisesti: - BONJOUR, MONSIEUR!... Poistun äkkiä, ettei tarvitsisi jutella ranskaksi tai millään kielellä.
.
Pariisissa eilisaamuna pesemäni pyykki on edelleen märkää. Kuivattelen sitä eräässä puistossa rautatien eteläpuolella. Noin vietän aikaani, en etsi nähtävyyksiä. Valokuvaan kirkkoa, jonka korkea torni ei kuitenkaan mahdu mukaan kuvaan. Luen myöhemmin, että kirkko on kuuluisa juuri siitä tornistaan, maan korkeimmasta!
.
Retkeilymaja on lähellä rautatieasemaa. Käymme hostellissa jo iltapäivällä, mutta englantia hyvin taitava punahousuinen poika sanoo majapaikan avautuvan vasta klo 18. Tilaa siellä kyllä riittää, vuoteita on 150 kappaletta. Odottelemme pihapenkeillä istuen puiden siimeksessä. Yöpyminen maksaa 15 markkaa ja lakanan vuokraus 7 markkaa.
.
Jatan kanssa kulkiessamme näen puistossa pienoisen kulkueen: nuori mies ja nuori nainen kävelevät varsin vakavina ja muodollisina ja muodollisesti pynttäytyneinä hiljakseen keskenään keskustellen. Heidän perässään kulkee kaksi nuorta tyttöä heitä selvästi seuraten, koko ajan saman välimatkan päässä pysytellen. Jatta valistaa minua tietämätöntä, että siinä kulkee kaksi nuorta seurustelevaa muslimia. Tytöt eli pikkusisaret ovat esiliinoina vahtimassa, ettei nuorten välillä tapahdu mitään sopimatonta.
.
Illalla käyn supermarketissa ostamassa jäätelöä. Yksi kauppa sulkee ovensa klo 19:15 juuri ennen minua, mutta kiiruhdan seuraavaan, joka on auki klo 19:30 asti. Eksyn kaupungin pikkukujille, mutta löydän niiltä juna-asemalle, josta osaan suunnistaa uudelleen hostelliin. Alkaa sataa vettä ja kastun hieman. Huoneessani huomaan sotkeneeni housuni suklaajäätelöön, joka oli jo vähän sulanut pinnaltaan. Jäätelö osoittautuu ihanan makuiseksi.
.
Joku miesten makuusalin asukkaista virittelee keskustelua muiden kanssa, yhden kerrallaan, kysellen minne kukin on matkalla. Hän on itse menossa Senegaliin. Sillä hän on värväytynyt Ranskan muukalaislegioonaan. Joku innostuu hänen kanssaan sitten maailmankatsomukselliseen keskusteluun, puhuen Albert Schweitzerista ja uskonnosta ja toisten auttamisesta... Sellaistakin retkeilymajoissa tapahtuu.
.
- Ca va?, muukalaislegioonalainen aloittaa aina kunkin kanssa ranskaksi keskustelunsa, vaihtaen tarvittaessa kieltä. Minäkin ehdin tulla vuoroon, - Ca va? - Ca va! vaihdamme tervehdykset, mutta olen kiiruhtamassa ulos juuri silloin.
.
Jätämme meitä kiinnostamattoman Bordeaux'n aamulla. Hakiessamme retkeilymajakorttimme receptionista huomaan tiskillä kohdallani bussilipun. - Se on sinulle! sanoo virkailija, joten otan sen.
.
Joku ystävällinen juuri hostelliin bussilla saapunut on jättänyt lippunsa vaihtooikeuden jonkun toisen käytettäväksi. Lippuun on leimattu kellonaika, ja siinä on paikat vielä kahdelle vaihtoleimalle, jotka on käytettävä tunnin kuluessa ensimmäisestä leimauksesta. Tutustun mielelläni Bordeaux'n joukkoliikenteen systeemiin, ainakin teoreettisesti, sillä kävelen vain kuitenkin Jatan kanssa läheiselle rautatieasemalle.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
JATKUU:
597. Interraililla Biarritziin