Heinäkuisena lauantaina lähden Kampista klo 7:00 Vainion pikavuorolla kohti Turkua. Pitkä hidas jono bussiin, kesäisiä nuoria univelkaisia tyttöjä keveissä vaatteissa. Oopperan pysäkiltä joku lisää, Munkkiniemestä pari, Espoon Ikean pysäkillä klo 7:30 odottaa paljon matkustajia tulossa lentokentältä. Tyttö nukkuu poikittain penkillä, pää käytävälle, paljaat ruskeat sääret polvet koukussa. "Muistutan myös turvavyön käyttöpakosta", kuuluttaa ajaja.
Ajetaan vanhaa valtatietä 1. Saukkola, Landen K-kauppa, pikavuoropysäkki n. klo 8:03. Sitä ennen Saukontalo. Meijerimuseo. Klo 8:07 tienviitta "Nummi 1 km".
Lahnajärvi pikavuoropysäkki n. 8:15. Kuuluisa Motelli ja Matka-Manna 50 vuoden takaa on nyt surkeassa tilassa, autiona, suljettu. "Tervetuloa viihtymään!" mainostaa kuitenkin. Pihalla hylätty ja runneltu autonromu ovet auki repsottaen. Tulee mieleen Norman Batesin motelli.
Suomusjärvi, joku vaalea rastaparta jää. Sale-kauppa, Osuuspankki. Tienviitat Kiikala (p) ja Kisko (e). Sitä ennen ihmeellinen pyöreä puinen katettu areena. Joku Grilli on "Open" klo 8:22, korvaamassa Matka-Mannaa.
Päämääräni Piispanristi n. 9:25, Kaarinan betonilaatikkolähiön jälkeen, Turun rajalla. Kuljettaja kuuluttaa viimeinkin! Useita ihmisiä poistuu etuovesta, vain minä ja toinen takaovesta. Monet ottavat tavaroitaan auton ruumasta. Minä painelen nopeimman lähtijän perässä takaisin itään ja tien alitse, edelleen itään, vastakkaisen suunnan pikavuoropysäkille. Siellä on jo ennestään 3-4 odottajaa ja kaukana perässäni laahustaa matkatavaroitaan raahaten lisää väkeä.
Kello 9:35 pysähtyy Skärgårdslinjenin bussi kohdalleni, joten nousen ensimmäisenä sisään.
"Korppooseen Galtbyhyn Houtskarin bussille!"
"Se bussi tulee perässä, keltainen Vainion bussi, pääset sillä perille vaihtamatta!"
Astun ulos ja autoon pyrkii jono muita, jotka vuorostaan palaavat ulos. Kuljettaja tulee itse ulkopuolelle selittämään bussiasian. Hän jää jopa odottamaan Vainion keltaisen bussin saapumista, mihin kuluu aikaa vielä runsas minuutti.
Sitten matkatavaroita laitetaan ruumaan, molemmat kuljettajat ovat ulkona, uudet matkustajat rynnivät sisään istumaan, minä viimeisenä ennen kuljettajaa.
"Hei mites maksu!" huutaa Vainion kuljettaja noustessaan sisään.
Minä olen lähimpänä: "Houstskarin Nässby Bussipassilla".
Sitten pujottelen käytävää taakse vasten ihmisvirtaa, joka tungeksii eteen maksamaan.
Bussin jokainen rivi täyttyy matkustajista. On vilkas kesälauantai. Istun vasemmalle, keskioven taakse. Oikealla puolella istuu tyttö, joka kuljettaa mukanaan isoa neonvärisen kirjavaa rengasta, hula-hula-vannetta. Hän on menossa joogakurssille Houtskarin kansanopistoon.
Paraisten korkeat sillat. Bussit ajavat peräkkäin ja vaihtavat järjestystä toisen pysähtyessä pysäkille. Lyhytmatkalaisiakin tulee kyytiin, vaikkapa maalaisukko Nauvon kirkolle. Paraisten syrjäkulman linja-autoasemalla Vainion bussi jää odottamaan Skärgårdslinjenia.
Ensimmäinen lossi vie Nauvoon. Bussit ajavat peräkkäin lautan kannen keskikaistalle, kolmaskin, Förbomin bussi. Reunakaistat pikkuautoineen eivät täyty perään asti. 10 minuutin merimatka, vain 1 matkustaja poistuu bussista kannelle. Aluksen korkeat laidat estävät harmillisesti näkemästä bussin ikkunoista merelle.
Nauvon kirkonkylässä seisahdutaan useaksi minuutiksi. Kaksi bussia menossa länteen, yksi bussi palaamassa sieltä itään.
Televisiosarjan Edith Bunkerin näköinen permanenttipäinen ikärouva nousee avoimesta keskiovesta sisään hymyillen hämillisen ystävällisesti:
"Olikos se tämä minun bussini? Mutta missähän minun kassini on?"
Rouva etsii rivi riviltä eikä löydä.
"Ai mutta jos ei minulla nyt ollutkaan kassia mukana? Yleensä kyllä on!"
"Minä en ole nähnyt teitä aikaisemmin tässä bussissa!" sanoo partiolaistytöltä vaikuttava musiikkitoimittaja Minna Lindgrenin näköinen nainen.
"Olettekohan te nyt varmasti oikeassa autossa? Tämä bussi menee Galtbyhyn ja toinen bussi Houtskariin!"
Partiolaisnainen erehtyy luulemaan noin, koska matkustaa itse vain Galtbyn satamaan asti, josta vaihtaa Ahvenanmaalle menevään lauttaan.
Edith Bunker kertoo menvänsä Houtskariin. Hän katoaa kohta ja partiotyttö ihmettelee ääneen, minne hän meni? Hänet nähdään vastakkaiseen suuntaan Turkuun menevässä bussissa, joka on pysäköitynä toisinpäin. Partiolaisnainen käy hakemassa hänet takaisin. Bussimme lähtee taas liikkeelle.
"Pitikö teidän tavata joku henkilö Houtskarissa?"
"Kyllä, Simo Kallio, Perniöstä".
Partiotyttö soittaa noilla tiedoin numeropalveluun, joka yhdistää - naisen veljelle.
Edith Bunker nauraa: "Olin niin hajamielinen, että nousin vahingossa bussiin, vaikka minun piti odottaa henkilöautokyytiä Houtskariin, Hah hah!"
"Tunnetteko sen henkilöauton, jota odotatte, jos se olisi vaikka seuraavalla lossilla?"
"No en minä varsinaisesti sitä autoa tunne. Mutta tunnen erään henkilön, joka on siinä."
Toisen lossin merimatka Korppooseen kestää vain 5 minuuttia. Lautalla on matalat laidat, joiden yli näkee hyvin merelle bussissakin istuen.
Korppoossa ajetaan 7 km Galtbyn satamaan, jossa bussimme tyhjenee ja jää odottamaan.
Melkein kaikki matkustajat lähtevät kävelemään Ahvenanmaan lautalle. Sen opaskyltissä näkyy hintoja: auto 30 euroa, polkypyörä 5 euroa.
Houtskariin menevään bussiimme jää vain 5 matkustajaa, minun lisäkseni hula-rengas-tyttö, joku poika takana, Edith Bunker sekä yksi nuorehko nainen, jolle partiolaisnainen testamenttasi Edithistä huolehtimisen. Hänkin soittaa numerotiedusteluun, tällä kertaa Edithin siskolle.
Houtskarin lossilla avustava nainen kiertää Edith Bunkerin kanssa etsimässä tämän veljen seurueen autoa, mutta turhaan.
"Osaatteko liikkua Houtskarin kirkolla? Minä voin jäädä aikaisemmin saattamaan teitä? Siellä on pankki ja kauppa..."
"Juuri sen pankin takia sisareni muuttikin, kun sai sieltä työpaikan aikoinaan..."
Lauttamatka Korppoon Galtbystä Houtskarin Kittuisiin kestää puoli tuntia n. 11:30-12:05. Kuljettaja avaa tällä kertaa heti bussin ovet ja kaikki matkustajat liikkuvat ulkona kannella, myös henkilöautojen. Merellä on tänään kovin tuulista ja kylmää.
Lautalla ulkoportaat nousevat sekä etukannelta että takakannelta 4. kannelle, joka on keskellä lauttaa kuin korkeana siltana avoimen, katottoman autokannen yllä. Siellä yläkannella mainostaa ikkunoistaan CAFE, vilkas kahvila, jossa istuu sisällä monia asiakkaita. Masi-sarjakuvan "Lotinan" serkku miehittää myyntitiskiä myyden kahvia ja munkkeja.
Kolmas kansi on vain pienenä välitasanteena ylemmän ja alemman porrasjakson välissä, ja toinen kansi on autokansi. Kaikkein ylimmällä 5. kannella on brygga, komentosilta, josta laivaa ohjataan. Pääsy kielletty!
Otan kahvilan telineestä Ison ja Pienen Saaristokierroksen matkailuesitteet. Käyn wc:ssä. Vielä katselen 4. kannen ulkoparvekkeelta merta ja saaria. Rannan lähestyessä palaan viimeisenä bussiin, kuskinkin ollessa jo taas ratin ääressä.
Houtskarissa ajetaan suunnilleen luoteeseen 10 km mutkittelevaa tietä, jonka varrella on usein paikoin asutusta. Kittuis, Medelby, Träsk.
Tulee risteys, jossa tienviitta osoittaa oikealle itään: "Houtskari kko 2 km". Vasemmalle puolestaan viitataan Mossalaan, jonne tämä bussivuoro tulee jatkamaan Houtskarin jälkeen, mutta vain lauantaisin, kuten tänään.
Tulemme (klo 12:15) kirkonkylään, näkyy olevan pankki ja K-kauppa. Bussi ajaa edelleen, kunnes saavutaan Saariston Kansankorkeakoulun pihaan. Kaikki matkustajat jäävät autosta koulun eteen, minäkin. Bussi jatkaa vielä eteenpäin mäen yli venesatamaan, jossa käy kääntymässä. Minä kävelen sinne vähän myöhemmin, 300 metriä. Missään ei ole bussipysäkkimerkkejä!
Turisteja varten on suunniteltu ja opaskyltitetty Kulttuurikierros. Sen rasteina ovat mm. terveyskeskus, pappila, nuorten talo...
Puinen kirkko on punainen, sen ovi auki. Kivoja kuvia. Vieraskirjassa ehkä 10 nimeä päivää kohti, yleensä seurueita, kuten kolme peräkkäistä nimeä St. Petersburgista. Myynnissä olisi 4 erilaista postikorttia, euron kappale. Kellotapuli sijaitsee kirkosta erillään.
Istun hautausmaan penkillä kirjoittamassa klo 13:15. Useita ihmisiä kulkee ohi, turisteja. Terva tuoksuu. Kova ja kylmä tuuli puhaltaa. Aurinko ei riitä lämmittämään.
Jatkan kirkolle vienyttä sivutietä eteenpäin. Näen pitäjäntuvan, jossa pidettiin kunnallisia kokouksia 1800-luvulla. Se tuntuu tuskin Aleksis Kiven kuolinmökkiä suuremmalta... Valtavan korkeassa Juhannussalossa pyörii ylhäällä 4 purjelaivaa ympäri.
Palaan etelään päätielle, jonka varrella on Saariston Säästöpankki, K-Market Boden, kirpputori, päiväkoti, hiekkainen toriaukeama. Bussimme on palannut jo Mossalasta takaisin ja seisoo täällä! Kuljettaja kuluttaa vapaa-aikaansa ulkosalla, mutta laittaa siltikin välillä ruumaan jonkun tavaroita. Kuljettajan työvuoro kestänee Turusta Turkuun klo 9:00-17:20, välillä tunnin tauko (ruokatunti?) täällä Houtskarissa.
Jatkan kaupan ohi alas pohjoisrantaan, jossa on iso tai vilkas venelaituri sekä saaristolaismuseo, johon kuuluu useita pieniä puisia rakennuksia. Katselen taloja vain ulkopuolelta. Sisäänpääsymaksu 3 euroa. Yllättävänkin monia pieniä turistiseurueita liikkeellä. Eräs kolmikko pyöriskelee museon edessä ja valokuvaa vuorotellen toisiaan.
Kävelen itään päätietä osuuden, jonka olin tähän asti ohittanut kulkiessani pohjoisempaa Kirkkotietä. Matkan varrella on entinen kunnantalo, joka on nyt jokin aluetalo. Houtskarikin kun on Nauvon ja Korppoon tavoin liitetty Paraisiin (aluksi yhteisnimellä Länsi-Turunmaa.)
Kävelen kohti Folkshögskolania. Bussi ajaa ohitseni itään yllättävästi jo klo 13:55, mutta jäänee viipymään kääntöpaikalleen venerantaan. Aivan turhaan hätäillen alan kiirehtiä omaa kulkuani kohti opiston pysäkkiä, sitä ainoaa jonka tiedän.
Kouluruokalan, ulkoportailla istuu vetelehtijöitä kuin milläkin rippileirin tauolla. "Miten menee?" kysyy ohimennessään ilmeinen kurssin opettaja. Jokin hippiperhe Gloria & Mike Stivic kahden pikkutyttönsä ja matkalaukkujensa kanssa odottelee ilmeisesti bussia. Pikkutyttö hoputtaa sisällä käyvää isää: "Bussi tulee pian!"
Ja bussi tulee rannasta (klo 14:10). Nousen kyytiin ekana, kun muut täyttävät laukuillaan ruumaa. Tahdon Turkuun, mutta kuljettaja onnistuu rahastamaan vain Galtbyn satamaan asti, kun "vuoro vaihtuu siellä, tule sitten uudelleen!"
Joogaaja-poika mainitsee olevansa opiskelija vasta kun kuljettaja on jo lyönyt koneeseen täyden hinnan.
"Se pitä sano ensin, ajoissa! Ei voi mitä enä!"
"Onpa hyvää asiakaspalvelua!"
"Mun pomo haukkuu mut..."
Perässä tuleva nainen ehdottaa, että hän ottaa täysihintaisen lipun ja opiskelijapoika ostaa uudelleen opiskelijalipun.
"OK, selvittäkä sit keskenän raha. Oonks mä ny huono kuski, tä?!"
"Et enää!"
Istun 4. rivillä ja katselen oikealla puolellani "hippiperhettä", jonka kaulaliinainen rimpsumekkoinen äiti hieroo puoli tuntia miehensä, pipopäisen partajeesuksen, selkää. Molemmat istuvat poikittain, oikea kylki penkin selkämystä vasten. Lapset, kaksi pikkutyttöä, istuvat edellisellä rivillä. Myöhemmin kun nainen ja mies istuvat peräkkäisillä riveillä, he pitävät toisiaan kädestä selkänojan ylitse. Mies kävelee bussin vessaan avojaloin.
Kittuis lauttaranta aikataulun mukaan n. klo 14:30. Puolen tunnin lauttamatka Houtskarista Korppooseen. Bussi pysähtyy 15 minuutiksi (klo 15:00-15:15) Galtbyn satamaan tasaamaan lossin ja omaa aikatauluaan.
Äreä n. 60-v. ruotsinkielinen kuljettaja, kuin Pulteri-sarjakuvan Kutri, tupakoi ulkona, kuten tekevät monet kuljettajat. (Lääkäreistä polttaa 2 prosenttia, mutta ammattikoululaisista 50 % ja kaikki muut siltä väliltä koulusivistyksensä pituuden mukaisessa järjestyksessä, tutkimukseni mukaan.)
Hattupäinen 3 lapsen perheenisä katsoo tablettitietokoneeltaan bussiaikataulut ja tulee näyttämään kuvaruutua kuljettajallekin. Näyttäisi että pikavuoro Turusta Helsinkiin ja tämä bussi Turkuun olisivat Piispanristissä samaan aikaan, ei ehtisi vaihtaa bussia? Kuljettaja ehdottaa vaihtoa vähän aikaisemmin Kaarinassa, jossa on lyhyt, ehkä 100 metrin välimatka toiselle pysäkille, oikealle viistoon valtatielle poikkisuuntaan. Hän osoittaa reittiä vielä pysäkillä Kaarinassa. Kello 17 Turusta lähtevä bussi on eri yhtiön (Pohjolan Liikenteen) ja vaihtoyhteydet on rukattu vain Vainion bussista Vainion busseihin.
Turussa klo 17:20-18:20 kävelen Tuomiokirkon itäpuolisissa Aurajoen rantakortteleissa, jossa monet vanhat talot henkivät historiaa. Tuomiokirkon eteisessä suntionainen sallii vain jumalanpalvelukseen tulijat ja käännyttää turistit ulos. Puista sataa kirvojen eritettä. Ohitan Sibelius-museon ja Åbo Akademin Hankenin. Lounaskahvilan tunnuksena on hauska kysyntäkäyrä päivän ajalta! Voisiko se olla oikea? Tasoittaisiko tieto ruuhkahetkistä kävijöiden ajallista jakautumaa?
Haluan palata Turusta Helsinkiin Express-vuorolla 18:30 pysähtymättä, nähdäkseni moottoritien monine pitkine tunneleineen. Näen jo etäältä pitkän jonon laiturissa 1. Kuljettaja pakkaa ruumaa. En jää jonon viimeiseksi, mutta löydän vapaan ikkunapaikan vasta peräriviltä, jossa on 3 istuinta wc.n vieressä. Nuoripari tulee viereeni. Istumapaikat loppuvat ja viimeisinä bussiin tulleet joutuvat seisomaan.
Kuljettaja pahoittelee kuulutuksessaan "yllättävän suosittua matkustuspäivää" (lauantai), "muutkin vuorot ovat olleet ruuhkaisia". Hän sanoo soittaneensa ja tilanneensa toisen bussin, mutta se saadaan apuun vasta Suomusjärvelle, matkan puoliväliin!
"Jos ei jaksa seistä, seuraava bussivuoro lähtee puolen tunnin päästä!"
Niinhän se lähtee, mutta sanomatta jää, että se on perillä Helsingissä vasta tuntia myöhemmin, koska ajaa vanhaa tietä pysähdellen Lahnajärvellä ym. Kukaan ei jätä bussia, Turun pikavuoropysäkeiltä tulee lisääkin seisojia, kunnes Suomusjärvellä seisojat ja muutama istuja vaihtavat vara-autoon.
Minulla on hyvä ikkunapaikka Munkkiniemeen (klo 20:35) asti.
******
Päivän aikataulu:
Houtskarissa (klo 12:15-14:10) 2 tuntia
Turussa (klo 17:20-18:30) runsas 1 tunti
Busseissa 10,5 tuntia (aikavälillä klo 7:00-20:35)
Losseilla 6 matkaa: 2x (10 min + 5 min + 30 min) = 1 tunti 30 min.
Bussikilometrit:
Hki 226 Galtby 9 Kittuis 11 Nässby 86 Turku 165 Hki = 497 km
Viiden päivän bussikilometrit:
n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km + 497 = 2415 km
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti