maanantai 24. heinäkuuta 2017

607. Raahe ja Siikajoki Onnibussilla

Tarkastan Onnibussin paikkatilanteen Internetistä maanantaina 17.7.2017. Yöbussi linjalla F8 Helsingistä klo 19:15 Turun kautta Ouluun (klo 7:05) on varattu lähes täyteen! Lippuhinnat Raaheen nyt neljäkymppiä, kun varatessani 16.6.2017 vain kymmenesosan, neljä euroa! Järjestelmä tarjoaa uudelle varaajalle suoraan 2 euron lisämaksullista keulaikkunapaikkaa.
.
Kampissa Onnibussin ovi avataan klo 19:05. Jono etenee lipuntarkastukseen rauhallisesti, paikkanumerojärjestelmän ansiosta. Vieruspaikallani 11 istuu jo täyteläinen neitonen, mutta hän siirtyy tyttökaverinsa viereen käytävän toiselle puolelle paikalle 13 ja ajaa vain Turkuun Hämeenkadulle asti. Espoon Ikean eli Lommilan pysäkiltä viereeni istuu paikan 13 oikea varaaja, tupakoiva blondi matkalla Poriin.
.
Huolellinen kuljettaja pysäytti Meilahdessa Tukholmankadulla, vaikka pysäkillä istuja oli keskittynyt tuijottamaan kännykkäänsä. Yllättäen bussi pysähtyi myös Tarvon moottoritien reunaan ennen Gallen-Kallela-museon Tarvaspäätä, kun kuski kävi ulkona läimäyttämässä tavarasäiliön luukkua.
.
Turussa klo 21:30-40 bussi väljenee jopa puoliksi. Röökimuija vierestäni siirtyy tyhjentyneelle riville. Aiemmin takanamme istunut mies valitti, etteivät jalkansa mahdu, kun nainen laski penkkinsä makuuasentoon. Blondi ei silloin tinkinyt asennosta, vaan perusteli selkänsä olevan kipeä.
.
Viron-risteilyltä Helsingistä palanneet raumalaiset pariskunnat ovat pulisseet koko matkan ajan ja käyvät ulkona tupakalla Turussa sekä heti Mynämäen jälkeen klo 22:10 bussin poiketessa kylmäasemalla. - Bussi tankkaa vielä uudelleen jo ennen Vaasaa. Onkohan tankkaus rationalisoitu matka-ajon sisään? Seuraavatko kuskit hintatarjouksia? Kevennetäänkö auton painoa puolityhjillä tankeilla?
.
Keskiyöllä kotikaupunkiinsa Poriin jää vilkkaasti jutellut tyttönelikko 14-vuotiaita kahdeksasluokkalaisia: "Pojan kanssa on kiva mennä elokuviin, jos ei ole paljon juteltavaa", avautui Viivi tai Marita kavereilleen.
.
Merikarvian Tuorilassa klo 0:30 on matkani puolivälissä. Kuljettajat lausuvat aina epäselvästi pysäkin "Lålby" (klo 1). Vaasassa pysähdytään 20 minuuttia klo 2:15-35. Kokkola klo 4:20 on märkä sateesta. Kalajoelta nousee bussiin neljä aamupirteää nuorta tyttöä klo 5:15.
.
*
RAAHE, tiistaina 18.7.2017 klo 6.05. Olen ainoa Onnibussista poistuva, mutta 3 uutta matkustajaa nousee kyytiin punaista mökkiä muistuttavalta sadekatokselta. Valtatie 8:n laidassa oli juuri valtava harmaaseinäinen varastohalli yritysten logoin. Pysäkin hyvä tuntomerkki on myös ufomainen vesitorni valtatien 8 eteläpuolella (Raahen junaradan ylitettyään 8-tien Oulun-suunta on juuri vaihtunut koillisesta suoraan kohti itää!)
.
Onnibus kuvailee pysäkkinsä "Raahe" näin: Jokelanperä, Siikajoentien ja Jokelantien liittymien välissä. Nuo tiet nyt etsinkin idästä ja lännestä. Käyn valmiiksi katsomassa paluupysäkin, joka on vaatimaton bussipysäkin tolppa valtatien 8 levennyksellä, ilman sadekatosta, aivan Oulun-suunnan katoksen kohdalla, tien vastakkaisella puolella.
.
**
PATTIJOKI. Todellisuudessa Onnibussin Raahen-pysäkki on Pattijoella, 5 km Raahesta itään, mutta Pattijoki on toki liitetty Raaheen vuonna 2003, vaikka kuntien yhdistymisneuvottelut olivatkin välillä pattitilanteessa, Pattijoen kieltäytyessä liitoksesta.
.
Alitan leveässä kävelytunnelissa valtatien 8. Jalankulkuväylä seuraa pohjoispuolella 8-tietä ja opasviitta neuvoo länteen - 5 km Raaheen! Jatkan kuitenkin eri kävelytietä pohjoiseen, kohti S-Marketia. Lännessä on kilpaileva suuri hallimyymälä Tokmanni, jonne kävelytieni kääntyy ja alkaa seurata Siikajoentietä koilliseen. Kilometrin päässä muodostaa K-Marketin tontti kiilan autotien ja kävelytien väliin.
.
"Keskustassa Paras", mainostaa Pattijoen K-Market, koska S-Market ja Tokmanni ovat reunemmalla valtatien varressa. Tulen Pattijoentielle ja alan seurata tätä, vaistoamatta, että käännyin oikealle itään ja kaakkoon. Poikkean jopa Kuuselantielle ja ylitän pikkusiltaa Pattijoen (joen), kävellen takaisin etelään! (kaivan taskustani kompassin). Pattijoentie päättyy kaakossa valtatie kahdeksaan. Palaan takaisin K-kaupan toiselle kulmalle, nyt Siikajoentien risteykseen.
.
Hannunvaakuna mainostaa museosiltaa yli Pattijoen. Odottelen hetken sateen taukoamista fysioterapeutin ym. liiketalon katoksen alla, mutta sitten kävelen pienessä sateessa historialliselle sillalle. Sillanpielestä voisi kuivemmalla säällä lähteä rantapolulle seuraamaan jokivartta pikku koskelle.
.
Museosillan länsipuolella alkaa Koulutie. Tästä on kulkenut valtatie 8:n edeltäjä Vaasasta Ouluun. Mäellä kohoaa Pattijoen kirkko (J. Stenbäck 1912), länsipuolella seurakuntatalo ja eteläpuolella mahdollisesti pappila - kauniisti hoidettu piha vanhoine puurakennuksineen ja jossakin niistä myös Partiolaisten "Kolo".
.
Palaan Siikajoentien varteen ja alan odottaa klo 8:47 saapuvaa, Raahesta klo 8:40 lähtenyttä Karhun Liikenteen bussia, joka kuljettaisi minut 20 km Siikajoen keskustaan Keskikylään eli "Siikajoenkylään". Pysäkillä ei odota muita, vaikka hieman odotan viereisestä rivitalosta ulos tulevaa tyttöä, joka kuitenkin kävelee pohjoiseen.
.
Valkoinen pikkubussi punaraitalivreessä pysähtyy. Kyljessä lukee Oulaisten Liikenne, joka yhtiö onkin ostanut Karhun Liikenteen. Liukuovi oikeassa kyljessä, edessä kuljettaja ja yksi matkustajapaikka oikealla, sitten pari-kolme penkkiriviä vasemmalla, joille mahtuu 3 ihmistä, sekä peräriville 4, eli tusinan verran matkustajapaikkoja.
.
Ystävällinen kuljettaja pyytää ensin 6,10 euroa, mutta "jäänytkin vanha hinta" myöntää, kun ehdotan 5,50 euroa, jonka katsoin Internetistä ja joka minulla on jo lantteina kourassani. Saan matkalipun, jossa lukee 20 km, Käkelän Liikenne, Raahe (jonka senkin on Oulaisten Liikenne ostanut, samoin kuin bussiyhtiöt Kamusen Liikenne, J.E. Klemetti sekä K. Hollanti).
.
"Tuli sade! - Mukavaa ettei tarvitse aina yksin ajaa", kiittelee kuljettaja. "Talvella kulkee koululaisia paljon, kesällä tyhjää." Reipasta vauhtia ajetaan Siikajoentietä, nopeusrajoitus 80 km, yli Olkijoen (ja ohi Olkijoen Rauhanpirtin? jonne asti tien ja peltojen välissä kulkee myös kävelytie).
.
***
SIIKAJOKI, kunnanraja. Peltoja, välillä metsiä, ajetaan ohi Tauvon (kalasatama) ja Merikylän tienhaarojen sekä golfkentän! Taajama-alue. Käännytään oikealle itään tai kaakkoon taajaman keskustielle ja pysähdytään klo 8:05 Sale-myymälän eteen. Kuljettaja vie tavaralähetyksiä sisälle kauppaan.
.
Minä jään seisomaan osuuskaupan eteen sadekatokseen, sillä sataa juuri rankasti. Räplään kännykkääni. Pihalla seisoo pari-kolme henkilöautoa; joku asiakas lähtee ja toinen saapuu, kolmas tulee polkupyörällä.
.
Käkelän pikkubussi jatkaa matkaansa kohti Ruukkia ja Paavolaa. (Paavola ja Revonlahti on yhdistetty Ruukiksi ja Ruukki on yhdistetty Siikajokeen - Siikajoki on kaikille kunnille yhteinen joki ylä- tai alajuoksulla.
.
Kävelen ensin itään katsomaan vanhaa siltaa yli Siikajoen. Tienpätkällä on maalaismainen liikerakennus, sisältäen baarin "Huitsin Nevada" ja yksityisyrittäjien palveluja. Lähden kävelemään 3-4 km pohjoiseen Siikajoen kirkolle. Ylitän tien 813, joka vie uudelle sillalle Siikajoen yli kohti Lumijokea, n. 25 km, ja jolla on yllättävän paljon liikennettä, kuorma-autojakin lasteineen.
.
Siikajoen kirkonkylään vievän tien varrella on varsin hyvinvoivan näköisiä maataloustiloja. Henkilöautoja kulkee toisinaan. Tulen risteykseen, josta tienpätkä viitoin Kirkko 1 km, Muistomerkki 0.7 km. Joku nuorimies rakentaa parhaillaan uutta taloa vanhan talon viereen.
.
Kirkon pysäköintialueella on kolmekin erilaista selostustaulua Siikajoen taistelusta 18.4.1808. Havupuun tuuhea oksa laskeutuu katokseksi Matti Visannin v. 1934 veistämälle muistomerkille, joka on betonista pyöräytetty luonnonkivillä täytetty suuri raskas pallo. Vanhan puukirkon (1701) edessä on kellotapuli, jonka läpi on tapana kulkea kirkkoon, sekä hautausmaa rauta-aitoineen.
.
Läheistä kustavilaistyylistä pappilaa en huomaakaan. Sataa vettä, koira haukkuu, enkä etsiydy pikkuteille hakemaan jokirantaa, vaan alan kävellä takaisin etelään kohti Pattijokea (23 km). Historiapolun neljäs selostustaulu kertoo Siikajoen aiemmasta kulku-uomasta (satojen vuosien takaa), joka näkyy leveänä painaumana peltojen ja tien poikki.
.
En palaa enää Siikajoen kyläkeskuksen Sale-kaupalle asvalttitietä 8120 (Merikyläntie) vaan lähden oikaisemaan hiekkatietä "Vanha Maantie", joka on yksityistie metsän ja peltojen halki. Siikajoen monitoimitalon kirjaston olisin halunnut nähdä, jos se olisi ollut auki (kuten vain maanantaina).
.
Ennen pitkää päädyn asvalttitielle 813, jota bussilla ajoin toiseen suuntaan. Pattijoelle tulee Siikajoen kirkolta kävelyä noin 21 km, ja sitten Pattijoelta Raaheen edestakaisin 5+5 km. Kunnanrajalle asti Siikajoen postilaatikoiden numerot ovat nousseet runsaaseen 1100:een ja sitten Pattijoen eli Raahen puolella numerointi alkaa laskeutua myös noin 1100:n nurkilta. Vesisade harmittaa, mutta erityisesti rajut, kieppuvat tuulenpuuskat, jotka kääntävät sateenvarjon nurin tai tekevät sen hyödyttömäksi.
.
****
PATTIJOKI uudelleen. Vesi Olkijoen vanhan sillan alla on tavattoman ruskeaa, kuten oli Pattijoenkin. Olkijoen puisen koulun eteläpuolella kyhjöttävän vanhan, erikoisen näköisen punaisen puurakennuksen oletan Olkijoen Rauhanpirtiksi, vaikka en havaitse mitään kylttiä. Itsenäisen Pattijoen aikaan pirtti on ollut museona avoinna sunnuntaisin klo 12-14. Ruotsin majuri Adlercreutz ja Venäjän kenraaliluutnantti Kamenski sopivat talossa 19.11.1808 Suomen sodan sotatoimien lopettamisesta. Olkijoelta on Pattijoelle vielä 5 km, mutta jo kävelytietä kapean tienpientareen sijasta.
.
Pattijoella istun puoli tuntia sateelta suojassa. Lepuutan jalkojani ja pitkällä kävelyllä jäykistyvää alaselkää. Näen Oulaisten Liikenteen päivän toisen bussivuoron klo 14:07 sujahtavan ohitseni Siikajoentietä kohti Siikajoenkylää. - Raahen paikallisliikenne ilmoittaa liimatuin lappusin olevansa kesälomalla koululaisten kesäloman ajan; aikataulujen sijasta toivotetaan "Aurinkoista kesää!" bussikatoksien seinillä.
.
Kävelen iltapäiväksi ja illaksi Pattijoelta edestakaisin Raaheen, 5 km suuntaansa. Kuljen taas Pattijoen kirkon ohi, sitten koulun, jonka yhteydessä olisi myös Pattijoen sivukirjasto, muttei auki. Kävelytie seuraa autoteitä metsikköjen ohi länteen. Teiden nimet: Koulutie, Sotaplassintie, Oulunväylä, Ratakatu. Kävelijöiden tienviittoja on varsin usein, enkä eksy kartattakaan (saan Raahen alueen kartan vasta illalla kirjastosta).
.
*****
RAAHE, Ennen Raahen kaupungin keskustaa alkavat teiden laidalla kohota erilaiset varasto- tai teollisuushallit. Laitakaupungin yleisvaikutelma on varsin ruma. Näen Ouluntien varressa myös pari päivää aikaisemmin palaneen bussivarikon: Käkelän Liikenteen bussit täyttävät pihakenttää. Bussit onnistuttiin ajamaan ulos ja pelastamaan, lukuun ottamatta yhtä täysin palanutta ja toista pahoin vaurioitunutta.
.
Kulkemani tie alkaa sivuta rautatietä! Poikkean vanhalla entisellä juna-asemalla. Luen seinälehtisestä, että juuri edellisenä kesäsunnuntaina olisi ollut tarjolla juna-ajeluja kiskobussilla eli lättähatulla Oulusta Tuomiojan kautta Raaheen!
.
Juna-aseman jälkeen on linja-autoasema. Vaihdan lounaaseen kääntyvältä Ratakadulta länteen vievälle Fellmanin puistokadulle, jonka varrella suuri Prisma-tavaratalo, varmaan kaupungin paras ostoparatiisi, sekä Lidl.
.
Raahessa on jonkin aikaa poutasää, kreivin aikaan, juuri kun valokuvaan kaupungin perustajan Pietari Brahen patsasta (1888) Pekkatorilla, pohjoiseen vievän Kirkkokadun varrella. Etsin lännestä Pikkulahden merenrannan, mutta rannassa tuulee hyytävän kylmästi, vaikkei sada. Näen mm. vesitornin Tornitalon, vanhan Porvari- ja kauppakoulun, Merikadun koulun ja lukion, harmaan graniittikirkon (1912) sekä "Suomen vanhimman museon (1862) rakennuksen.
.
Raahen Rantakadulla on arkkitehti Saara Juolan suunnittelema mainio kirjastotalo vuodelta 1980. Kirjastosalin peräseinältä riittää tilaa "vanhentuneenkin" aineiston varastokokoelmalle! Avohyllyisestä varastosta voisi helposti lainata vaikkapa Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa 1960-luvulta (4 osaa esillä).
.
Mennessäni kirjastoon alkaa sataa entistäkin rankemmin. Illalla lisäksi rajut vaakasuorat tuulenpuuskat vaihtelevista suunnista raivostuttavat tavallista sateenvarjon käyttäjää ulkona ja rajoittavat kaupunkiin tutustumista.
.
Raahen keskustan puukaupunginosa viehättäisi kuivalla ja tyynellä säällä. Entinen elokuvateatterirakennus Huvimylly jää sateen vuoksi etsimättä. Onneksi olin nähnyt Raahea kerran aikaisemminkin: vuonna 1994 kävin Raahen Museossa katsomassa maailman vanhinta sukelluspukua.
.
Käveltyäni takaisin Pattijoelle Onnibussin pysäkille arvelen kävelyä kertyneen kesän sadepäivälle noin 40 km. Pattijoella aamulla 3 km, Siikajoenkylästä kirkolle 4 km, Siikajoen kirkolta Pattijoelle 21 km, Pattijoelta Raaheen 5 km, Raahessa 2 km ja takaisin Pattijoelle 5 km.
.
Raahen Pattijoelta lähti minun lisäkseni Onnibussilla Helsinkiin kaksi 18-vuotiasta tyttöä vetolaukkuineen. Väljästä paluubussista jäi mieleeni neljä vilkkaasti jutellutta rouvaa Laitilasta (huvimatkalla Helsinkiin, aikoen päiväkäynnille Porvooseen), joiden puheenparsi kuulosti aivan Laitilan murrerunoilijalta Heli Laaksoselta, jota olen kuunnellut Malminkartanon kirjastossa.
.
Onnibus-matkani Helsinki-Raahe-Helsinki maksoi 4 euroa meno, 4 euroa paluu (1 euron varausmaksu jakautui kahdelle muullekin reissulle, Pyhäjoelle ja Lapinlahdelle).

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

606. Lapinlahti Onnibussilla

Bussimatkalla Jyväskylästä Kuopioon ilahduttavat Vaajakosken kaunis kanavamaisema sekä Nokkakiven pieni huvipuisto, josta valtatielle asti näkyvät houkuttelevasti maailmanpyörä ja vuoristorata. Huoltoasemaketju Jari-Pekka alkaa mainostaa kymmeniä kilometrejä ennen Hankasalmen toimipistettään - rouva Helsingistä painaa yhtä aikaisin pysähtymisnappia.
.
Onnibus pysähtyy maanantaina 10.7.2017 Lapinlahden kunnan eteläiseen tienristeykseen, Nesteen taukopaikan 'Matin ja Liisan aseman' kohdalle, 10 minuuttia aikataulustaan myöhässä klo 13:35. Olen ainoa Lapinlahdelle poistuva. Tien itäpuolella näkyy olevan mikroautorata ja pieni järvi.
.
Lapinlahden valtaväylä Asematie lähtee Matin ja Liisan asemalta luoteeseen, seuraten Kuopiosta Iisalmeen vievää junarataa itäpuolelta, kuten valtatie 5 seurasi rataa Siilinjärveltä alkaen. Nousen kuitenkin ensin lyhyitä rautaportaita ja jyrkkää mäkipolkua pienelle harjunpätkälle, joka erottaa Asematien ja valtatie viitosen.
.
Harju ei osoittaudukaan lyhyeksi pätkäksi, vaan näköjään jatkuu aina Lapinlahden kirkolle asti, kolmisen kilometriä. Katselen näköaloja itäkoilliseen, kaunista järvi- ja peltomaisemaa sekä harjun juurella puiden peittoon kätkeytyvää valtatietä. 'Paavon polku' viitannee kunnassa syntyneeseen Paavo Ruotsalaiseen.
.
Erilaatuisten kävelypolkujen lisäksi harjulle on laadittu kiekkogolf-rata maalikoreineen, heittopaikkoineen ja ohjeistuksineen. Hiihtolatupohjien risteyksiin on rakennettu puisia siltoja eli alikulkuja. Harjuun rajautuu alhaalla länsipuolella urheilukenttä koulun vieressä. Kaunis rakennus harjun huipulla lienee vesitorni. Pari-kolme kävelijää tulee vastaani aurinkoisena heinäkuun päivänä.
.
Laskeudun harjulta Oikopolku-nimiselle kestopäällystetylle tielle, joka kulkee suorana koillisen hautausmaan vierestä luoteeseen kohti kirkkoa. Pärinäpoika huristelee moottori remuten muutoin tyhjää asvalttitietä edestakaisin kaakkoon ja luoteeseen, tyttö vyöruusuna kiinni selässään.
.
Lapinlahden kaupallinen keskus on kauniin nikkarityylisen puukirkon (1880) liepeillä: ensin K-kauppa ja pikkuliikkeitä risteyksessä, sitten kirjasto isossa melko modernissa toimitalossa ja pihan kulmalla patsas. Kirkon jälkeen lännessä on veistoksella koristettu liikenneympyrä, josta tiet eroavat neljään pääilmansuuntaan, länteen siltaa junaradan yli kohti Taidemuseota ("500 metriä") ja kuvanveistäjä Eemil Halosen museota. Helteen uuvuttamana en jaksa lähteä kävelemään museoille asti.
.
Käyn viiden minuutin verran istumassa kirkossa. Ulko-oven lupaaman kameravalvonnan sijasta kirkkosalissa päivystää kesäapulaistyttö, joka tervehtii reippaasti ja seisoskelee esitepöydän luona pääoven vieressä odotellen. Alttaritaulun aiheena on 'Kristuksen kirkastuminen'.
.
Vanhahtavassa isossa maalaiskirjastossa ei näy jaossa Lapinlahden esitettä, jossa olisi kartta. Katselen keskustan karttaa vuoden 2013 puhelinluettelosta lehtisalissa. Paikallisen lehden 'Matti ja Liisa' tuoreimman numeron saa vain tiskiltä. "Varkauksia seurataan tehostetusti". Pikakoneella saa käyttää 15 minuuttia Internetiä.
.
Poistokirjoja on Lapinlahdellakin myynnissä 'kassillinen eurolla', kuten Pyhäjoella. Mistä lie muoti levinnyt maaseudulla, ei ole yhtä halpaa pääkaupunkiseudulla? Asiakkaiden kierrätyskirjojakin on pari hyllyllistä, mutta suomenkielinen VS Naipaul surkean rumassa kunnossa.
.
Liikenneympyrä lienee Lapinlahden keskus. Kirkko koillisessa, Osuuspankki ja kunnantalo kaakossa, S-Market lounaassa, silta radan yli luoteessa. Juhani Ahon tiellä S-Marketin eteläpuolella on lisää liikkeitä ja ensimmäinen kolmesta näkemästäni jalankulkijoiden tunnelista radan alitse länteen. Paikalliset joutilaat istuvat torin kulmalla.
.
Lapinlahti on kirjailija Juhani Ahon (1861-1921) syntymäpaikka. Olisiko syntymäpappila Juhani Ahon tien varrella, radan länsipuolella, en osaa lähteä etsimään. Maalaispariskunta 'Matti ja Liisa' ovat junaa ihmettelemään lähteneet 'Rautatien' (1884) päähenkilöt.
.
Kävelen Asematietä etelään. Itään eroaa kujanpätkiä, jotka päättyvät korkean harjun jyrkkään rinteeseen. Lännessä tontin verran vieressä kulkee junarata.
.
Lapinlahden vanha rautatieasema tulee vastaan monine vanhoine punaisine puisine sivurakennuksineen. Juna Iisalmeen myöhästyy: lähtöaika siirtyy puoli viidestä viiteen, mutta ensimmäinen junan odottaja saapuu jo neljältä. Asemarakennuksen ovessa lukee "ei lipunmyyntiä", ja seinällä mainostetaan kyltissä Hotellihuoneita vanhalla asemalla.
.
Linja-autoasema on juna-aseman eteläisenä naapurina. Kolme bussilaituria matkakohdekyltteineen. Linja-auto käväisee juuri pysähtymässä. Näin kolme odottajaa jo keskustan pysäkillä, ja kävellessäni ehdin nähdä kolme bussia ajamassa etelään ja yhden pohjoiseen, yhtenä liikennöitsijänä Kuopion Liikenne.
.
Kävelen Koulukujan lukiolle ja monitoimitalolle, koska jossakin pitäisi olla elokuvaesityksiä, Kino Siren. Kirjastossa nopealla Internet-haulla sain esiin vain helmikuisia ohjelmatietoja. Monarinkuja vie takaisin Asematielle ja sen varrella kokoontuu pelipukuisia urheilijoita kentällään.
.
Harjusta on eräässä kohdin paljastettu ruskean keltaisena loistava, esiin kaivettu irtohiekkarinne ja kentällä sen alapuolella on varastoitu sahanpurua korkeiksi keoiksi. Rautakettinki sulkee ajotien kentälle. 'Ensilumen' latureitti on myös rakennettu alhaalle harjun länsipuolelle. Viisivaunuinen juna kohti Kajaania ajaa ohi klo 17.
.
Katoksellisella pysäkillä Valtatie viiden ja Asematien risteyksen eteläpuolella seisoo henkilöauto ja ensimmäisiä bussin odottajia jo klo 17:10, kun perheenisä on tuomassa matkalle lähtevät äidin ja pari varhaisteiniä matkakasseineen. Minun jälkeeni katokseen tulee vielä nuorukainen ison repun kanssa. Onnibus saapuu 10 minuuttia aikataulustaan jäljessä vasta 17:35. Onneksi aikataulu on väljä ja Jyväskylään tullaan jo etuajassa 20:15.
.
Jyväskylästä Lahteen ajaa bussissa nainen, joka setvii kovalla matalalla äänellä käsipuhelimeensa parisuhdeongelmaansa: "Sä silmästä silmään valehtelit mulle, kun erottiin asemalla, että haet vain limun ja meet kotiin, mutta lähditkin Sannin kanssa kahville. Päätä ollaanko yhdessä, mä en haluu että koko loma menee v-tuiksi. Mä tiedän oman vastaukseni. Et säkään tykkäis jos mä menisin jonkun vanhan hoidon kanssa. Poistanko numeros puhelimesta, laitanko eston päälle vai ollaanko me yhdessä. Lupasit jo kuukausi sitten, että vastaat viikon päästä. Että ollaan kavereita vain?" Äkillinen lopetus, sitten loppumatka kuluu niiskutukseen, paitsi välillä reippaita vastauksia viereiselle tyttökaverille, ja sadattelua, kun ei tullut otettua mitään takkia mukaan Lahteen, kun ilta viilenee.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

605. Liminka ja Pyhäjoki Onnibussilla

Ostan 4 eurolla Onnibus.comin heinäkuisia tarjousmatkoja, mm. Helsingistä Liminkaan, peläten kuitenkin, että yöllinen bussimatka klo 19:15-06:35 olisi uneton ja väsyttävä, kuten sitten onkin. Bussin kuljettaja näköjään vaihtuu Turussa klo 21:25-35, Porissa 23:45-55 ja Vaasassa klo 2:15-35.
.
Uusi automaattinen paikanvarausjärjestelmä tuo ulkomaalaisen vierustoverin ikkunapaikalleni 12 yläkerrassa, mutta paikkatilanteen salliessa iso mies siirtyy keulaan etupenkille. Turusta eteeni istuu kaksi venakkoa tulossa Tukholman-risteilyltä ja he posmittavat neljä tuntia katkotta venättä keskenään, kunnes klo 1 toinen vetäytyy tyhjälle penkkiriville lepäämään.
.
Närpiössä klo 1:25 kuljettaja viipyy hetken ulkona. Kello 2 herää bussissa nainen, jonka piti jäädä Närpiöön. Kuljettaja:
"No minä vähän Närpiössä mietinkin, pitääkö alkaa huuteleen, kun 2 vain jäi, vaikka kolmen piti? Monet ostaa lipun eikä tulekaan, niin en alkanu huuteleen. Melkein kannattais kännykkään laittaa herätys? Kohta tullaan jo Vaasaan, sieltä lähtee toinen bussi takaisin..."
(Nainen haluaa kuitenkin jäädä heti lähimmälle bussipysäkille.)
.
Vaasasta bussiin nousee kolme arabia, halailtuaan tai käteltyään blondeja saattajiaan. Kokkolassa klo 4:20 arabit käyvät ulkona tupakalla. Raahen pysäkille valtatie 8:n varrella saavutaan etuajassa klo 6. Vaasasta aloittanut kuljettaja valittaa:
"Kaksi lähti pois, kolmen piti... Tarkastetaan matkaliput uudelleen! Jotku ostaa halvat liput pikkuväleille, vaikka ajaakin Ouluun!"
Venakoille "Tickets, please!" tulee yllätyksenä, mutta hekin kaivavat koodinsa esille kassiensa sivutaskuista. Vaasan arabeille kuski sanoo vain: "Your tickets I remember." Lippupinnareita ei löydy.
.
LIMINKA klo 6:37, kuljettaja muistaa kuuluttaa. Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Esillä vasta Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkanee. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni heti kun poikkean metsähallituksen puolelle ja pysyvät tukassani vielä asvalttitielläkin.
.
Pian Lumijoentie ylittää junaradan, jonka kävelytie alittaa. Käännyn seuraamaan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kunnan kaupalliseen keskustaan. Nykyaikaisia, aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolle kuuluu iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" varmaankin (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Emäpitäjästä on erotettu niin Oulu kuin Kajaanikin!
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikotietä Liminganjoelle ja sitten seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn modernien pientalojen kujille, jotka päättyvät umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle, jonka nimi tuntuu historialliselta ja tutulta haagalaiselle.
.
Punaisen puusta rakennetun työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman joen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
. Naapurissa on Aappola (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta nyt kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan liminkalaisen päällikön Hannu Krankan (kuoli noin 1630) näköispatsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahteen osaan, joista uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on liian nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä Lakeus kuin tyhjä erämaa. En ehdi merenrantaan asti, jossa ehkä Liminganlahti niittyineen ja lintuineen pelastaisi tunnelman?
Palaan hyvissä ajoin klo 9:30 Valtatie 8:n varteen bussikatokseen. Toiseksi odottajaksi saapuu monien kassien kanssa nuorukainen, jonka takissa lukee suurin kirjaimin "Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret".
.
Onnibussi saapuu Oulusta Liminkaan klo 9:47, vain pari minuuttia aikataulustaan myöhässä. Menomatkalta Vaasasta alkaen tuttu kuljettaja sanoo: "Tervetuloa!"
.
Kävelen perussuomalaisen perässä bussin alemman kerroksen puoliväliin istumaan. Huomaankin, että alakerrasta on paljon helpompaa kuin yläkerrasta seurata ohi vilahtavia tienvarren kylttejä!
.
Kovaa vauhtia ajava kuljettaja muistaa kuuluttaa pysäkit: "Raahe!" klo 10:25 sekä "Pyhäjoki" klo 10:45, jonne minä jään. Tunnin kestänyt bussimatkani Liminka-Pyhäjoki maksoi etukäteen nettikaupassa ostettuna 3 euroa.
.
**
PYHÄJOKI. Valtatie 8 sivuaa mukavan läheltä kunnan nauhamaista keskustaa, joka onkin rakentunut entisen valtatie-linjauksen "Vanhatien" varteen. Heti pysäkiltä näen ensimmäisinä kunnan kaksi keskeisintä parikerroksista kauppakorttelia, joissa K-Market, Osuuspankki, Pyhäjoelle ydinvoimalaa rakentavan yhtiön konttori, useita ravitsemusliikkeitä ja yläkerrassa varmaan asuntojakin.
.
Kolmas rakennus on jo Kunnantalo Vanhatien länsipuolella. Sen naapureita ovat pohjoisessa jäyhä vanhanaikainen keltainen paloasema ja etelässä vaatekauppa "Perkiömäki" yöksi syttuvine neonvaloineen. Ytimekäs keskusta Pyhäjoella, pidän!
.
Kunnantalon edustan aukiolla huomioni kiinnittyy pyhäjokisen kuvanveistäjän Kari Juvan tekemän veistoksen ja lipputankojen sijasta pylvään kohottamaan punaiseen kaappiin, jossa lukee: "Kaappikirjasto, Little Free Library", ja venäjäksi kaiketi samat sanat. Parilla hyllyllä on pari tusinaa kierrätyskirjaa, joista kolmannes venäjänkielisiä. Kaappikirjastoja olen nähnyt aiemmin vasta Saksassa.
.
Kello ylittää juuri 11:n, jolloin Kunnanviraston ovesta tulee ulos kolme virkanaista, jotka marssivat kadun yli suoraan lähimpään Kahvila-Ravintolaan ruokatunnilleen. Vaihtoehdoiksi olisi kaksi muutakin ruokalaa kahdessa lähimmässä liiketalossa, sekä parinsadan metrin päässä pizzeria Marmaris. Kunnantalon ovessa lukee käyntiajoiksi arkisin 9-11, 12-15.
.
Aloitan kuntakierroksen kävelemällä nauhakeskustan pääkatua Vanhatietä pohjoiseen, Oulun suuntaan. Vastaani tulee hyvin varustettu leikkikenttä Kirkkopuisto. Arvaan viereisen sivutien vievän kirkolle, joka sitten onkin metsän ja hautausmaan takana moderni moniulotteinen rakennus (arkkit. Karvala ja Silvennoinen 1977). Ovenpielessä seisoo vanha vaivaisukko ja lähistöllä vanha tapuli.
.
Kiertelen pikkuteitä umpimähkään ilman karttaa ja päädyn kohta tapulin taakse, johon olisin äsken voinut kävellä suoraankin. Kuvittelen meren lähemmäs kuin se on ja rannikon saavutettavaksi, mutta päädyn umpiperiin, niin vanhoille navetoille pellon laitaan kuin uusille puisille parikerroksisille tai lattean tasakattoisille yksikerroksisille kunnan vuokrataloille, mutta voin palata uusia raitteja Pizzeria Marmariksen ohitse Vanhatielle.
.
Lähden kävelemään Vanhatietä nyt etelään Kokkolan suuntaan. Ylitän pohjoisen jokihaaran ja valokuvaan pientä koskimaisemaa. (Idempänä Pyhäjoen ylittää Valtatie 8:n liikenne.) Sillankorvassa on kirkonkylän toinen ruokakauppa, S-ryhmän Sale, jossa käyn eväsostoksilla. Hyllyjä järjestää kaksi koululaisharjoittelijaa, päiväystuotteisiin laitetaan tarra -50 % (Helsingissä -30 %).
.
Salen risteyksestä Vanhatie kaartaa lenkin länteen, mutta minä päädyn itään Valtatie 8:n varteen kävelytielle. Risteyksessä on ikääntynyt huoltoasema Matkahuollon bussiasemineen, jossa nyt 4H-järjestö pitää kahvilaa ja kierrätyskauppaa. Pihassa seisoo myös kunnan opaskarttataulu.
.
Lähden valtatie 8:n itäpuolelle, omakotiasuntojen kadulle, tavoittelemaan Hourunkosken puistoa. Kosken partaalla on kylän ainoa rakennustyömaa, jossa tehdään juuri kunnan korkeinta kerrostaloa. Jatkan työmaan ohi luontoon, jossa on lupaavia nuoli-kylttejä: Koskipuisto!
.
Löydän metsäisessä luonnonpuistossa kävelypolun, ohitse entisaikaisten vesivoimalan rakenteiden, patojen, koskien ja putousten, puurakenteisia kävelysiltoja kosken saareen, lankkuteitä, kolme alueen teollisuuden historiasta kertovaa opastaulua, kiviportaat näköalakukkulalle (näkymä Hourunkoskelle, kerrostalotyömaalle ja valtatie 8:n sillalle) sekä useita maalaamattomia puistonpenkkejä siistein roskakorein ja pelastusrenkain kosken partaalla. Miellyttävä yllätys näin hyvä varustautuminen pienessä maalaiskunnassa!
.
Istuskelen penkillä Koskipuiston saaressa runsaan tunnin, kirjoitellen, katsellen ja syöden eväitä. Sadepisarat uhkailevat välillä. Pari pikkupoikaa saapuu alueelle, jättää polkupyöränsä ja lähtee seikkailemaan kosken saaren metsäpoluille. Pohjoiselta vastarannalta, jossa näen huvimajan ja maalattuja siistejä puistonpenkkejä, lähtee neljä hälisevää pikkupoikaa uiskentelemaan joen poukamassa.
.
Koskipuiston ohi jatkuu itään hiekkatie, Penkkatie, joka kiertää Pyhäjoen kahden jokihaaran väliin jäävän ison niemen, jonka keskellä on puiden reunustamia peltoja. Lähden suorittamaan Penkkatien lenkin. Niemen kaakkoiskärjessä, jossa joki jakaantuu kahdeksi, on muovisessa (posti-)laatikossa A5-kokoinen ruutupaperivihko, jonka riveille on keväästä alkaen tehty jo noin 1136 suoritusmerkintää, jakautuen "kä" tai "py", kävellen tai pyöräillen. Lisään seuraavalle riville nimeni, "kä", 4.7.2017.
.
Penkkatie kaartaa myötäpäivään Valtatie 8:lle, eteläisen jokihaaran sillan pieleen. Kävelytien silta Eteläkylään on remontissa ja kiertotieksi osoitetaan lännempi Vanhatie sekä Museosilta. Kävelen länteen, ohi ensin omakotitalojen, sitten urheilukentän ja kolmen Bajamajan.
.
Saavun Kielosaaren leirintäalueen portille, jossa on asiakkaitten vilinää ja toimistorakennus. En tiedä saisinko leirintämaksua maksamatta tai ilmoittautumatta kävellä houkuttelevan näköistä pikkusiltaa Kielosaareen, olisiko pieni saari avoin kaikille? Myöhemmin näen kartassa Kielosaareen merkityn luontopolunkin ja lintutornin.
.
Etelään lähtee ainakin Museosilta, lankkukantinen Etelänkylän Isosilta (1837) eli Suomen vanhin liikennöity puusilta, "kaksoistukiansassilta", jonka ylitän. Neliaukkoisen sillan pituus on 77 metriä, leveys 5,8 metriä, ajoradan ylittävän tukikaaren korkeus 2,7 metriä, painoraja 3 tonnia, nopeusrajoitus 30 km. Sillalta näkee Ruukinkosken.
.
Palaan kunnan keskustaan Vanhatietä, ja kävelymatka Sale-kaupalle tuntuu nyt yllättävän lyhyeltä. Greenpeace on ostanut mainostilaa urheilukentän laidalta vaatimaan Ydinvoimatonta Pyhäjokea. Ohitan monitoimitalon ja Koulutien.
Koulukeskuksessa on elokuvaesityksiinkin käytettävä Yrittäjyyslukion 150-paikkainen auditorio Pauhasali (Koulutie 8). Torstaina 6.7. klo 14 esitetään "Itse ilkimys 3" (8 euroa) ja klo 16 "Spiderman 5" (10 euroa).
.
Alkaneen sateen takia lueskelen pari tuntia lehtiä kirjastossa, Ruukintie 1, joka on avoinna klo 11-20! (ma ja to 11-16). Poistomyynnissä on tarjolla "kassillinen kirjoja yhdellä eurolla, kirjasto tarjoaa kassin". Laskeskelen pöydille levitetyn noin 40 kirjalaatikkoa, joissa kussakin noin 40 kirjaa, mikä tekisi yhteensä 1600 poistokirjaa? Mm. Paul Therouxin Suuri junamatka. Monet asiakkaat miettivät viedäkö Antti Tuuria ukolleen tai ukilleen, mutta eniten kirjoja hamstrataan lapsille.
.
Kirjaston näyttelysalia täyttää heinäkuun ajan Pyhäjoella 38 vuotta sitten syntyneen Niina Kestilän yksityisnäyttely "Labyrintti". Hän on liimannut vanerinpaloja puulevylle rakentaen jännittäviä, kulmikkaita sokkelokäytäviä, jotka viehättävät katsojaa ainakin jonkin aikaa.
.
Keskustassa huomaan vasta illemmalla, että valtatien 8 alittaa kolme kävelytunnelia itään, Annalan ja Penkkateiden suuntaan. Kävelen Annalantie 20:een, Annalan kotiseutumuseolle.
.
Katselen risuaidan ympäröimää suurta ulkomuseoaluetta avoimelta portilta, jossa pääsymaksuksi ilmoitetaan peräti 15 euroa. Pyhäjoen Lukion toimittamassa, parin viikon välein ilmestyvässä paikallislehdessä "Pyhäjoen Kuulumiset" sanotaan museoon olevan vapaa pääsy. Rakennusten määräksi kerrotaan 22 ja esineluvuksi 8000. Pyhäjoen Näyttelijät esittävät museolla Pentti Haanpään "Kolmen töröpään tarinaa", kantaesitys, klo 18-20:30, liput 15 euroa, kymmenenä iltana jaksolla 26.6.-9.7.2017.
.
Kävelen Pohjoispenkkatietä aina sinne asti, missä joen haarat ovat vasta yhtä yhtenäistä Pyhäjokea, ja vielä kauemmaskin koilliseen. Vehreä ja hiljainen jokimaisema on varsin idyllinen pimentymättömässä kesäillassa.
.
Jälkikäteen tutkin kirjaston jakamasta Pyhäjoen esitteestä, mitä minulta jäi Pyhäjoen kirkonkylässä näkemättä: ainakin Kaukon Kalaranta meren rannalla, jonne ei olisi ollut liian pitkä matka Kaukontietä, Vanhatieltä Kirkkotien pohjoispuolelta. Missähän olisi Rantapuoji? Kaukana Parhalahdessa olisi ollut Pähkinäsaaren rajamerkiksi joskus oletettu Hanhikivi.
.
Pyhäjoki osoittautui mielestäni kelpo päivämatkakohteeksi ja voitti monipuolisuudessaan, jossa luontoa ja kulttuuria, selkeästi Limingan.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

604. Kiikasta Vammalaan kävellen

Kiikka ja Keikyä yhdistyivät Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Äetsä ja Vammala muodostivat Mouhijärven kanssa Sastamalan kaupungin vuonna 2009. (Vammala erotettiin Tyrväästä kauppalaksi 1912, kaupungiksi 1965. Tyrvää ja Karkku yhdistettiin Vammalaan 1973.)
.
Kiikan kirkonkylän keskus lienee vilkas Sale-kauppa, pitkän valkean kolmikerroksisen talon alakerrassa. Toisen kerroksen pohjoispäässä tavalliset asuntojen ikkunat vaihtuvat nauhaksi kapeita pystyikkunoita, joiden takana saattaisi olla vaikkapa juhlasali.
.
Tien toisella puolella on hautausmaa ja punainen puukirkko (1806), jonka länsitornissa on neljä ikkunakerrosta, joiden yläpuolella korkeuden melkein kaksinkertaistava harmaa kapeneva suippokärki. Hautausmaan kaakkoisnurkalla on pieni punainen hirsirakenteinen Makasiini, jossa järjestetään taidenäyttelyitä, viimeksi Tuomo "Tumpin" 29.6. asti.
.
Kävelen pienenevää tietä Makasiinin ohi hetken itään, kunnes tie kääntyy laajan pellon nurkalla metsään pohjoiseen. Eteläpuolella on vanha kerrostalo, jonka tarkoitusta en selvitä. Vanhat kerrostalot ovat Kiikassa siellä täällä hajallaan.
.
Lähden kävelemään kirkolta etelään, ensin siltaa yli tien 249 (Keikyä - Kiikka - Vammala - Karkku - Häijää - Hämeenkyrö), sitten ruskeaa rautakaarista siltaa yli Kokemäenjoen. Bussipysäkillä istuu paikallinen röyhtäilijä aurinkoisena kesäpäivänä 30.6.2017 klo 10:50.
.
Tien itäpuolella on pitkässä moniulokkeisessa rapistuvassa valkeassa puutalossa yhteisöllisiä toimitiloja, Kiikan kyläseuran toimisto, kudonta-asema sekä Kiikan kirjasto. Tienviitta osoitti sivutietä pitkin kirjastolle, mutta oikealle ovelle en osunut. Ympäristössä on hajanaisia taloja, huoltoasema, pienteollisuutta.
.
Kokemäenjoen eteläpuolelta lähtee Sarkiantie itään, Hoipolasta 4 km Tyrväänkylään. Turhan paljon autoliikennettä, kuorma-autojakin. Polkupyöräilijät voivat rekisteröidä ajosuorituksiaan A5-vihkoon muovisessa postilaatikossa. Avaran peltomaiseman yli näkyy eteläpuolella valtatie 12 (Tampere - Rauma).
.
Vastaani tulee runoilija Kaarlo Sarkian (1902-45) museo (1960-) eli 14-vuotiaan orpopojan lapsuudenkoti kumminsa kutoja Hilda Runnin harmaassa hirsimökissä, aivan tien varrella. Avaimen sisälle saisi tiedotteen mukaan naapurista Reunaselta, Sarkiantie 196. Vapaaehtoinen pääsymaksu.
.
Lähistölle on Sarkian (Aleksandra Sulinin pojan) syntymäkodin (Aadolfi Mäkelän mökin) paikalle v. 1960 pystytetty muistopatsas (Kauko Räike 1959), mutten ehdi etsiä. Metsikköön ja niemelle kohti Kokemäenjokea on v. 1989 rakennettu Sarkia-polku, jonka runorasteilla Sarkian säkeitä:
"On ehtoo hämäräinen,
ja saunat sauhuaa.
Ruislintu yksinäinen,
vain jossain narahtaa."
.
"Rukkipitäjä" Kiikan nähtävyyksiä pitäisi olla raittiasutus, en tiedä millä kulmalla kuntaa. Sarkiantiellä on jonkin verran peräkkäin omakotitaloja. Lapsille on pystytetty pihaan trampoliini suojakaitein. Pohjoiseen erkaantuu tie joen sillalle ja pienemmälle rinnakkaistielle, mutten lähde pidentämään 10 km:n kävelymatkaani Sastamalan Vanhojen Kirjojen Päiville.
.
Sarkiantie yhdistyy kahvilan jälkeen valtatiehen 12, mutta Pesurinkatu on kävelijälle ystävällisempi oikotie Vammalan Hoppuun. Poliisiauto ajaa ohitseni, näen sen myöhemmin pysäköitynä Kiitolinja-aseman kentälle. Pesurinkadun varrella on Tyrvään teollisuusalue, Epstra Oy ja jäteveden puhdistamo. Silta yli Pesurinojan.
.
Hopunkadun risteyksestä siirryn sivukujaa pohjoiseen, kävelytielle, joka seuraa Kokemäenjokea. Tulvavallin yli on rakennettu portaita laitureille. Kävelytie kaartaa Liekoveden Roismalanlahtea luoteeseen. Äiti ja pikkutyttö pohtivat rannalla: "Sinulle se on järvi, minulle joki." Puistonpenkillä istuva vanhus kysyy hoitajaltaan äänekkäästi ohikulkijasta: "Kuka tuo oli?" "En minä tunne."
.
Rajakatua kävelen Ojansuunkadulle ja lähestyn Sylvään koulua. Vastaani tulee läpinäkyviä muovikasseja kantavia vanhoja ihmisiä, kassit täynnä kirjoja, palaamassa "Vanhan kirjallisuuden päiviltä".
.
Parin päivän ajan myyvät noin 40 antikvaarista kirjakauppaa käytettyjä kirjoja Sylvään koulun ala- ja yläkerrassa sekä pihalla isossa valkoisessa teltassa. Myyjät vaikuttavat kovin harmaantuneilta, yhä pitkätukkaisina partanaamoinakin. Ostajissa havaitsen iäkkyyttä ja ylipainoisuutta.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

603. Kiikoinen Onnibussilla

Sastamalaan v. 2013 liitetty Kiikoinen oli jäänyt näkemättä, vanha kunta vuodelta 1847. Onnibusin 4 euron Tampereen-matkat (alennuskoodilla LASMANSE) motivoivat tutkimaan valtatietä 11, Tampereelta Poriin.
.
Lähdin 21.6.2017 klo 7:30 Helsingin Kampista. Tullessani laiturille 9 klo 7:25 muut vain 12 matkustajaa istuivat jo linjan F3 Onnibussissa. Kuljettaja on korostuksesta päätellen virolainen. (Palatessani Tampereelta 20:15 Helsinkiin 22:45 ajajana on tumma etelämaalainen maahanmuuttaja.)
.
Ensimmäistä kertaa varasin netissä ilmaisen istumapaikan, n:o 32 (2. krs, 2. rivi takaovelta eteen, ikkuna oikealla). Olin vaihtanut automaattisesti ehdotetun paikan 7, kun taas muut matkustajat pakkautuivat rykelmäksi keulaan, paitsi äänekäs tyttöpari takarivillä. Tyhjin näkemäni Onnibussi?
.
Kattopaneelissa istuimen yllä järjestyksessä vasemmalta 5 nappulaa: äänenvoimakkuus, vasen lamppu, "Service", oikea lamppu, Stop. Kuljettaja vaihtui pikkuautolla tulleeseen naiseen Lempäälässä Sääksjärvellä, ennen Hervantaa.
.
Tampereen bussiasemalle saavuttiin pari minuuttia ennen aikataulun kello kymmentä. Olisin siis ehtinyt jo klo 10:05 kohti Poria lähtevään linjan F11 Onnibussiin, mutta varmuuden vuoksi olin ostanut lipun vasta kolme tuntia myöhempään. Kävin Laukon torin Radiokirppiksellä, Lapinniemessä, Koukkuniemessä, Kaupin kansanpuistossa, Petsamossa ja Armonkalliolla. Kuljin Näsijärven rannan kävelytietä entisten Kekkosentien ja Paasikiventien työmaiden ohi Tammerkosken länsipuolen Näsikallion kävelytunneliin.
.
**
Ukkoskuurossa juoksin klo 13 Tampereen bussiaseman sisätiloista ulkokatoksen alle laiturille 4. Oikea Porin-bussin laituri 3 oli täyttynyt yli tusinasta nuoresta odottajasta. Yksikerroksinen Onnibussi saapui 5-10 minuuttia myöhässä lähtöajasta 13:05, keskiviikkona 21.6.2017.
.
Suomalainen kuljettaja toivotti reippaalla, ammattijuontajilta matkitulla mainostyylillä "Oikein erinomaisen hyvää iltapäivää" jne. Sitten hän vaikeni kokonaan kuuluttamatta matkan varren pysäkkejä!
.
Pispalan torilta nousi sateessa bussiin pikkupoika isänsä kanssa, kohteena "Häijää! - Ostin lipun netistä" ja monta muutakin matkustajaa. - Bussissa (kortilla?) Kiikoisiin maksaa 8 euroa. Nokialta ei klo 13:40 tullut ketään, 10 minuuttia myöhässä.
.
Onnibussi kiitää valtatietä 11 sateessa. Yritän ehtiä katsella vilahtelevista tienviitoista ennestään tuntemattomia paikannimiä. Häijää taisi juuri mennä, sitten liikenneympyrässä ensimmäisen kerran joku soittaa Stop-nappia.
.
Pikkupoika ja isä menevät neuvottelemaan kuskin kanssa. "Pahoitteluni että unohdin... Jätän teidät Mouhijärven I pysäkille, tuleeko joku hakemaan? Sadekatos siinä on." - Sataa rankasti Uotsolassa.
.
Tapaturman jälkeen nuori vaalea lyhyttukkainen kuljettaja varmasti muistaa kuuluttaa pysäkit? Eipä suinkaan! Mouhijärvi II Tervamäki, Vesunti, Putaja, kaikki 4 minuutin välein toisistaan, bussi yhä 8 minuuttia aikataulusta jäljessä, edessä autojonoa.
.
KIIKOINEN, Tervahauta! (klo 14:18, piti olla 14:10). Joku toinen ehtii painaa nappulaa ja tänne jääkin lisäkseni seitsemän matkustajaa! Levitän sateenvarjoani puisessa pysäkkikatoksessa, kun muut jo ylittävät valtatien 11 etelään Kiikostentielle.
.
Kaikki onkin Kiikostentien varrella, jota reunustaa jalankulku- ja pyörätie. Heti risteyksestä näkyvissä K-Haapanen, Kyläkauppa sinisellä vanhalla K-kirjaimella ja Matkahuolto-asiamies (kunnan vanha linja-autoasema ja huoltoasema?) "Paljon vaatteita alennuksella", mainostaa, mutta sunnuntait suljettu. Joudun kiertämään ajotien kautta pyörätien ison sadevesilammikon.
.
Mutkan ja metsikön takana, vain parin sadan metrin jälkeen, Kiikostentie 34: moderni K-Market Penkkimäki, Keskon uudella punaoranssilla K-merkillä ja auki pitkään myös sunnuntaisin. Autoja pysäköi, saapuu ja lähtee.
.
Rekka laskee juuri maa-aines-lavansa pyörätielle. Kevyen liikenteen tie vaihtaa puolta idästä länteen, mutkaisen Kiikostentien ulkokaarelle, myöhemmin taas takaisin.
.
Kiikostentie 47: Purpuripuisto! Patsasmonumentti "Rakastunut viulu ja mandoliini". Vieressä vanha Seurojentalo. Hiekkapohjaisia pysäköintialueita on varattu busseillekin. Edempänä ensin Tanssilavatalo juomaterasseineen, sitten Torpparimuseo vanhoine rakennuksineen, peremmälle tulossa Kesäteatteri sekä tennis- ja lentopallokentät. Purpurijuhlat 1.7.
.
Maalaistaloja harvakseltaan tien varressa. Toukolan koulu tulee vastaan, ensin moderni tiilitalo ja etelämpänä vanha puutalo. Kiikoisten kirjasto on avautumassa tänne uusiin tiloihin heinäkuussa.
.
Vanha kirjasto numerossa 272 on kesäkuussa suljettu muuton takia. Hiukan slummiutuneen näköisen, tasakattoisen lättänän kirjastotalon toisessa kerroksessa vaikuttaisi olevan halpoja asuntoja, mutta mitä lie voisi kirjaston tilalle muuttaa puolityhjään alakertaan?
.
Seuraavaksi vanha tumma puinen Museoaitta, esinemuseo, Kiikostentie 286. Sitten vaalea tiilinen Seurakuntatalo, rinnetalo. Alakerran päiväkerhosta kuuluu ääniä. Vieressä hautausmaa viettää alas kohti Kiikoisjärveä. Sitten keltainen puinen kirkko (1848 Pehr Johan Gylick), Kiikoistentie 300.
.
Entinen kunnantalo vaakunoineen ja pihaistutuksineen, Kiikostentie 316. Vastapäätä tien länsipuolen tyhjälle peltoaukealle on kaavoitettu omakotitontteja ja rakennettu silmukaksi länsimäelle nouseva uusi tie, jonka käyn kiertämässä ja ihmettelemässä. Modernit kuntoilutelineet ovat vasta ainoa rakennelma pystyssä alueella.
.
Tietä eteenpäin, 320:ssa on terveyskeskus ja vastapäätä vanhusten rivitaloja, joiden edessä tärkeä kyltti: "Kaupustelu ja kerjääminen kielletty!"
.
Mainostettu Jaarankylän idylli houkuttelisi vielä etelämmäksi, mutta aika rientää, on käännyttävä paluumatkalle. Sade on onneksi lakannut. Joitakin autoja on kulkenut ohitseni, mutta nyt näen ulkona jopa jalankulkijoita. Kunnan nuoret kesätyöntekijät käynnistävät ruohonleikkuukoneensa.
.
Vastaan iäkkään "Mummo Ankan" ystävälliseen tervehdykseen! Hän kertoo käyneensä pyyhkimässä postilaatikkonsa kuivaksi sateen jäljiltä! Mietin, juttelisinko vastavuoroisesti kuntabongauksesta, mutta arvelen että puheliaille on tärkeämpää puhua itse kuin kuunnella toisia.
.
Saavun hyvissä ajoin Pori-Tampere valtatien 11 varteen. Kävelen vielä pätkän Mäkipään tietä pohjoiseen. Risteyksen tilalla määkii lammaslauma, bää, bää! En huomannut niitä tullessani sateella, tulivatko ulos niitylle vasta poutasäällä? - Keltainen linja-auto ajaa pysähtymättä pikavuorojen bussipysäkin ohitse.
.
Punainen kello 16:47:n Onnibus saapuu vain minuutin myöhässä. Auton lähestyminen näkyy jo kaukaa lännestä peltoaukean reunustamalla pitkällä aurinkoisella tiesuoralla. Sama kuljettaja itään kuin länteen, viettänyt tauon Porissa klo 14:50-16:15, ei kuuluta pysäkkejä.
.
Matkustajia tulee Poristakin yllättävän paljon! (Jouduin netissä maksamaan Tampere-Kiikoinen-osuudesta 5+6 euroa, kun Helsingistä Tampereelle vain 4+4 euroa). Saan kuitenkin vapaan ikkunapaikan jo bussin puolivälistä. Keskiovipielen vessan katolla on korissa luettavia lehtiä, ainakin Aamulehti. Kiikoisten lehtilaatikoissa luki Satakunnan Kansa.
.
Moni jää bussista jo Tampereen Pispalantorilla tai Keskustorilla, Pyynikintorilla ei niinkään. Hämeenkatu on yhtenä tietyömaana Hervannan pikaraitiotien rakentamisen vuoksi! Linja-autoasemalle pääsen klo 17:55, jolloin alkaa taas vähän aikaa sataa, kohta rankastikin, 21.6.2017.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

602. Interraililla takaisin pohjoiseen

Ostan maanantaina 29.8. Zürichistä lepovaunupaikan Hampuriin. Vieläkään en taida - yksin matkustaessani - uskaltaa nukkua pelkällä istumapaikalla. Toki lepovaunupaikalla on mukavampaakin ja saan oikeasti nukuttua.
.
Saksalainen couchette käy kalliiksi: 21 Sveitsin frangia. Maksettavaa kertyy 57 markan (9,5 euron) edestä, verrattuna vain 50 markkaan Ranskan junissa. Muita matkustajia ei naapureikseni kerry monta. Jaan hytin vain kaksistaan yhden lihavan naisen kanssa. Meillä on kummallakin alapetit, vastapäätä toisiaan käytävän yli. Neljä muuta paikkaa, kaksi keski- ja kaksi yläpetiä, jäävät tyhjiksi.
.
Penkit pitää tässä saksalaisessa junassa näköjään matkustajien itsensä kääntää makuuasentoon. Junailija tai hyttipalvelija käy kuitenkin keräämässä sekä passini että interrail-korttini omaan talteensa yön ajaksi. Aamulla hän herättää ja antaa paperini takaisin. Lippuni on yön aikana leimattu.
.
Lasken matkakulujani Sveitsissä ja Liechtensteinissa, joissa olin yhteensä neljä päivää. Yöpymisiin meni 23+23+34+57 markkaa, ruokaan 15 markkaa (2,5 euroa) päivässä, postikortteihin yhteensä 17 markkaa (3 euroa) ja niiden postimerkkeihin 37 markkaa (6 euroa), pankkikuluihin 7 markkaa (1 euro). Zürichin busseihin kului 10 markkaa (2 euroa), Vaduzin museoon 8 markkaa (1,5 euroa) ja lehtiä ostin myös 8 markalla. Kaikki kuluni ovat 284 markkaa (48 euroa) eli 71 markkaa (12 euroa) päivää kohti.
.
**
HAMPURI, tiistai-aamuna 30.8.
.
Vaihdan junia Hampurissa vain 40 minuutissa. Kuljen asematunnelissa ja kierrän korttelia aseman lähistöllä etsien ruokakauppaa, mutta näen vain yhden palvelukaupan, jossa on jono, joten sinne en ehdi jäädä.
.
En halua viipyä Hampurissa pitempään, vaan kiiruhtaa ensimmäisellä junalla kohti pohjoista. Viimeisillä minuuteillani yritän vielä etsiä jotakin sellaista saksalaista sanomalehteä, jota ei myydä Suomessa, mutta en osaa valita, enkä kohta enää ehdikään, kun huomaan junan tulleen lähtölaiturilleen.
.
Kiiruhdan äkkiä portaita alas laiturille. Hampurissa asemahalli on kahdessa tasossa, sillat ylittävät raiteita, ja siltojen yläkerroksessa on myymälöitä.
.
Menen junan hyttiin, jossa on kolme varattua paikkaa, ja johon viisi ihmistä yrittää mahtua, mutta rinkkaselkäinen tyttö vaihtaakin seuraavaan osastoon.
.
Hampurin ja Kööpenhaminan väliä mainostetaan matkakirjoissa niin täydeksi, että paikkavaraus olisi syytä tehdä. Vapaita paikkoja kuitenkin löytyy tällä kertaa. Onneksi varatut paikat on Keski-Euroopan junissa merkitty, niin etten erehdy sellaiselle, vaan tyhjän paikan löydettyäni tiedän saavani pitää sen!
.
Hytissäni matkustaa Kööpenhaminan yliopistossa opiskeleva tyttö (jota luulin ensin 15-vuotiaaksi) sekä Ruotsin passin omaava äiti kaksine pikkupoikineen, jotka puhuvat ranskaa ja lukevat ranskaksi Goscinnyn ja Sempen kirjaa "Nikke ja nenä", naureskellen Asterix-kirjailijan juttuja. Perheellä piti olla kolme paikkaa varattuna tästä osastosta, mutta yksi niistä oli merkitty vahingossa viereiseen hyttiin. Virheitä sattuu, mutta junailija korjaa erehdyksen. Minullekin riittää kumminkin paikka.
.
Matkani on nyt pitkästyttävä, vointinikin tuntuu vähän huonolta. Lapset peuhaavat, heidän äitinsä tarjoaa keksejä minullekin.
.
Junalautalla Puttgarden - Rödby käyn ylhäällä kannella rikkomassa Saksan setelin kolikoiksi, ostan suklaata itselleni ja tuliaisiksi. Laivamatka kestää 50 minuuttia.
.
***
KÖÖPENHAMINA, tiistaina 30.8.
.
Kööpenhaminaan tultuani vaihdan ensimmäiseksi Tanskan rahaa, jotta sitä riittäisi ostoksiin sarjakuvakaupassa. Pankin kulut Sparekassen SDS:ssä osoittautuvat kamaliksi: 20 %! Vaihdan yhden 10 dollarin matkashekin kurssiin 96 Tanskan kruunua. Provisioon menee 20 kruunua, joten saan vain 76 kruunua.
.
Minulle ennestään tuttu sarjakuvakauppa Fantask löytyy vanhalta paikaltaan. Siellä olisi Freddy Miltonin tanskalaista Nakkea käytettynä, tai Valeriania. Amerikkalaisia Disney-lehtiä en nyt näe? Alankin penkoa Avalon Hillin pelien hyllyä: tarjolla Business Strategy 195 DKK tai vaikkapa Napoleon Italiassa 85 DKK. Minkä valitsisin?
.
Minulla on Tanskan kruunuja seteleinä tasan 210 DKK, ja sillä aioin saada myös lepovaunupaikan Tukholmaan. Käytänkin koko rahan Fantaskissa, ostan Business Strategy-pelin sekä norjalaisten Ankkalinnan harrastajien lehden Donaldisten (15 kruunua, laskutehtävä). Kaupan päälle saan tuoteluettelon sekä tyylikkään muovikassin.
.
Asemalla vaihdan lisää rahaa eri pankista, mutta yhtä kovilla kuluilla, komissio 20 DKK, ja minä saan 76 DKK. Olisinpa edes vaihtanut molemmat shekit kerralla! Sitten haluankin säästää lepovaunumaksun verran, kun peliin meni jo 120 mk. Ostan kuitenkin ruokaa 25 markan arvosta. Asemallakin on supermarket, joka on auki klo 22:een asti.
.
Käveleskelen Kööpenhaminassa, ensin väärään suuntaan, kuten liian usein, tavara-asemaa kohti. Sitten etsin Pyöreän tornin, jonne kurkistan sisään, mutten vielä tällä kertaa viitsi maksaa 5 kruunua ja ehkä väsyttää jalkojani kiipeämiseen (käyn toiste ja pidän!). Kävelen parin vuoden takaisen edellisen matkani paikoille Kasvitieteellisen puutarhan luo.
.
Ohitan Rosenborgin linnan, josta kuuluu sotilassoittoa. Meneillään on sotilasesityksiä, "Tattoo" UNICEFin hyväksi. Pääsymaksut ovat huikeat, katsojia on vähän, klo 20 pitäisi varsinaisesti alkaa.
.
Punkkarinuoret virnuilevat puiston puolella, ulkona esitysalueelta, jota sotilaat vartioivat. Katsomme aidan takaa moottoripyöräesityksiä. Minäkin saan tanskankielisen Siili-esitteen, joka vaikuttaa puolustavan Tanskan puolustusvoimia ja kannattavan puolustusliittoa (NATO).
.
Etsin kävelykatua Strögetiä, mutta kuljen sen ohi. Kartan avulla palailen aiemmin minulle näkemättömien julkisten rakennusten alueen kautta, jossa on linnoja pihoineen, mm. Christiansborgin linna.
.
Olen pimeällä porttien rajoittamalla alueella ainoa kulkija ja siviili, kun näen edessäni ufomaisia sinisiä valoja. Vastaani tuleekin juuri poliiseja moottoripyörineen ja näiden perässä ratsastava sotilasparaati. Kööpenhaminan illassa on viihdykettä, muuten ehkä pitkästyisinkin...
.
Yritän lähteä kaupungista kello 21:34:n junalla, mutta siinä onkin vain lepovaunuja. Opin vähitellen tanskaa: "kun"-sana tarkoittanee "vain". Yritän sittenkin ostaa vielä lepovaunupaikan, kysyn lipputoimistosta mitä maksaa, vain 50 kruunua. Mutta paikkalippuja myyvä vastapäinen toimisto on jo suljettu klo 21, eikä ole mahdollista ostaa enää!
.
Kello 23:34 on lähdössä Ruotsiin seuraava juna, jossa kulkee mukana normaalivaunujakin. Odotellessani minulla on aikaa syödä vähän eväitä ja kierrellä Tivolin huvipuistoa ulkopuolelta, koska pääsymaksua en halua maksaa.
.
Aikanaan menen junani tyhjään hyttiosastoon (tupakoiville), ja sinne ei tule lisäkseni kuin yksi jugoslavialainen mies, jota ilmeinen velimies saattelee. Hytin penkit voi vetää yhteen ja teemme niin, nukumme vaakatasossa, minä ikkunan ja hän oven vieressä.
.
Englantia erinomaisesti taitavat naispuoliset virkailijat käyvät yön aikana kolme kertaa hytissä kyselemässä jotakin, onko tullattavaa, jne. Sen sijaan he eivät halua nähdä passiani, jota näytän. Kieltäytumisensä he kimittävät nirppanokkaisen ylimielisesti.
.
Palelen hieman aamuyöstä, mutta muuten saan nukuttua hyvin. Jugoslaavi alkaa syödä eväitään kuudelta, minä myös omiani sitten: müssliä, jogurttia ja litran appelsiinimehua.
.
****
TUKHOLMA, keskiviikkona 31.8.
.
Tukholmassa minua ei tällä kertaa huvita mikään. Olen enää paluumatkalla kotiin. Kävelen Vikingin terminaaliin vain nähdäkseni, että siellä ei näy aamulla tullutta punakylkilaivaa. Käännynkin pois sieltä. Vaihdan viimeisen dollari-matkashekkini Första Sparbankenissa, Klarabergsgatan 25. Kuluihin menee 10 kruunua ja saan itselleni 69 kruunua.
.
Kävelen Söderin kaupunginosaan, koska en halua enää tuhlata rahaa busseihin. Pitkän Hornsgatanin numerossa 142 on sarjakuvakauppa. Kello on 12. Menenkin ensin sivukadunpätkän verran pohjoiseen, puistoon, joka on korkealla rannan yläpuolella. Katselen maisemia, kaupungintalon tornia, sinistä vettä, tietä alapuolella ja kesyjä harakoita. Juon suklaajuomaa.
.
Menen sarjakuvakauppaan klo 12:30. Esillä on liikaa kirjoja, enkä tiedä mitä valitsisin. Otan lopulta vain valikoituja Kalle Ankoja sekä yhden Lois Lanen (Teräsmiehen tyttöystävän lehden), 4 lehteä 20 kruunulla. Pitkätukkainen myyjäpoika huutelee, että haluaisi sulkea ruokatunnikseen. Hän huomauttaa, että Lois Lane maksaa 6 kruunua, mutta menköön nyt 5:llä, kun annan vain kaksi kympin seteliä. Muita asiakkaita ei minun aikanani ole, joku poikkesi enintään juttelemassa.
.
Kävelen Slussenin kautta takaisin keskustaan ja käyn Åhlenin tavaratalon tunnelitasolla ostamassa ruokaa. Haen reppuni ja ison pelikassini säilytyslokerosta ja lähden metrolla (5 kruunua) kohti Värtanin satamaa. Loppumatkan kuljen kävelytietä ja olisin voinut kävellä koko matkankin, kuten seuraavalla kerralla.
.
Pitkästä aikaa käytän suomen kieltä ostaessani Siljan Tukholman terminaalista laivalippuni. Seurasin edessäni olleiden asiakkaiden esimerkkiä. Saan heti samalla kertaa maihinnousukortin laivalle.
.
Jonottelen hyvissä ajoin laivaan, mutta sitten alkaa ryntäys. Menen heti laivan hissiin, jossa on jo teologityttö ystävineen, mutta matkalla alas pohjalle hakemaan erään tyypin saunasta. Sieltä vasta hissi nousee ylös 7. kerrokseen, jossa kansimatkustajien lepo-osasto.
.
Minulla jää kuitenkin vielä valinnanvaraa lepo-osastossa. Otan yläpetin ikkunan vierestä. Jätän markatavaraa varaamaan paikkaa ja menen itse istumaan sitserian etupenkkiin. Kaunis mulattityttö istuu jonkin aikaa vieressäni ja kysyy sitten englanniksi, katsoisinko hänen villatakkinsa perään, jos hän jättää sen tähän. Sanon, etten viivy tässä kauan, mutta väitän, ettei täällä ihmiset yleensä varastele... - Eikö? hän ihmettelee ja jättää sitten takkinsa paikkansa merkiksi.
.
Asetun myöhemmin vartioimaan omaa Sleep-in-laveriani. Istun ylhäällä yläpetin päällä, josta on kivaa katsella muita ihmisiä alaspäin. Alaviistossani jenkkipari laskeskelee budjettiaan: 100 dollariako viikossa... Yritän tarkoituksella nukkua varhain illasta, koska arvaan herääväni aamuyöstä palelemaan!
.
*****
HELSINKI, torstaina 1.9.
.
Ostan aamulla laivasta vain Jatan pyytämät liköörit ja englanninlakritsit, en muuta. Helsinki, johon saavun, on tuttu ja tylsä, muttei kovin kylmä tänään. Puoli tuntia raahaan painavia kassejani ja reppua Eteläsatamasta linja-autoasemalle, josta lähtee kello 10 bussi kohti Espoon Iivisniemeä, Kaitaata, Soukkaa ja Suvisaaristoa.
.
Talonmies haravoi juuri kotipihaani. Tajuan olevani ruskettunut ja laihtunut! Koti vaikuttaa, kuten aina pitkän ajan jälkeen palatessa, oudolta, pimeältä, pieneltä, ummehtuneelta, ja on täynnä sanomalehtiä ynnä muuta postia. Jaanalta on tullut kortti Raumalta ja kirjekin. Samassa posti tuo kuvakortin Jataltakin, tänään! Minäkin olen lähettänyt Sveitsistä hänelle kortin.
.
Myöhemmin iltapäivällä Jatta soittaa: hänkin on palannut Suomeen tänä samaisena syyskuun 1. päivänä, mutta Turun kautta. Tapaamme vielä tänään Tapiolassa ja Jatta kertoo oman matkansa loppuosuuden. Hän oli jäänyt melkein koko ajaksi San Sebastianiin Espanjaan, lähelle Ranskan rajaa, erään Pierre-nimisen hipin kanssa, kunnes oli tullut kiire lähteä kotimatkalle - Pariisin ja Hampurin kautta, joissa hän oli yöpynyt. Nyt Jatta on Espoossa muuttotouhussa ja ehdottaa, että lähtisimme keväällä taas yhdessä reilaamaan!
.
Minä olen tänään kylläinen matkoista. IR oli eräs seikkailu, jollaisia on koettava ennen kuolemaa. Yksikin reissu voi riittää. Laskeskelen vielä pitkään yksityiskohtia, nautin kuvista, lehdistä, korteista ja tuomisista. Kunnes iskee uusi lähtöhalu...
.
******
JUNAKILOMETRIT
.
Laskeskelen Interrailini vielä välimatkakilometreinä: Tukholma 630 Kööpenhamina 885 Liege 152 Luxemburg 366 Pariisi 563 Bordeaux 183 Biarritz 907 Nice (2 x 18 Monaco) 471 Geneve (2 x 154 Bern) 272 Zürich (2 x 110 Buchs) (2 x 210 Lugano) 896 Hampuri 314 Kööpenhamina 630 Tukholma.
Taikka kolmiona: Stockholm 2779 Biarritz 925 Monaco 3549 Stockholm, yhteensä 7253 km/16 vrk = 453 km vuorokautta kohti!
.
*******
MATKAKUSTANNUKSET
.
Palautan IR-korttini matkatoimisto Travelaan saadakseni 20 markkaa palautusta, se on pari prosenttia 940 mk:sta. IR-kortissa ei ole mielestäni mitään erikoista säilytettäväksi. Se on vihkonen, jonka riveille on kiireisesti töherretty seuraavien matkakohteiden nimiä. Muistan ne kaikki muutenkin ja kirjoitan ne uudelleen päiväkirjaan. Konduktöörien leimoissa ei ole mitään ihailemista. Hauskempaa on, että joku tilastoija tutkii työkseen minun reittimerkintöjäni, ja niiden mukaan päätellään, missä muutkin, korttia palauttamattomat nostalgikot, ovat mahtaneet kulkea.
.
Lasken matkakuluni yhteen: 2171 Suomen markkaa (1983). Se on 120 markkaa päivää kohti, jaettuna 18 matkapäivälle. Lisäksi matkavakuutus 49 markkaa ja passin hankkiminen 70 markkaa, kun hankin molemmat tätä matkaa varten, yhteensä 119 markkaa.
.
Liikkumiseen meni 920 (juna) + 2 x 72 (laivat) + 15 (Tukholma) + 55 (Pariisi) + 10 (Zürich) = yhteensä 1064 markkaa maasta toiseen. Lisäksi 80 markalla paikallisliikennettä = yhteensä 1144 mk, prosentteina 49 % + 4 % = 53 %. Se on 59 + 4 = 63 markkaa päivää kohti.
.
Yöpymiseen meni 60 (retkeilymaja-kortti) + 252 majoissa + 157 junissa = 469 markkaa eli 22 %. Se on 17 + 9 = 26 markkaa/päivä.
.
Ruokaan kului 22 laivalla + 32 Lux + 154 Ranska + 59 Sveitsi + 15 Saksa + 25 Tanska + 20 Ruotsi = 327 markkaa. 15 % kuluista. 18 mk/pvä.
.
Postikuluihin käytin 105 markkaa eli 5 %. Se on 6 mk/pvä.
.
Pankkikuluihin menetin 97 markkaa eli 4 %. Se on 5 mk/pvä.
.
"Kulttuuriin" eli museoihin ja lehtiin sijoitin 29 markkaa eli 1 %. Se on 2 mk/pvä.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
.
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
(601. Interraililla Luganoon
(602. Interraililla takaisin pohjoiseen.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

601. Interraililla Luganoon

Sveitsissä saavun junalla Buchsista Zürichiin sunnuntaina 28.8. Ennen matkaa kotiini tilaamassani esitteessä Zürich näyttäytyi upeana amfiteatterina järven pohjukassa. Kartta kertoi kylän 'mansikkapaikoista'. Mutta petyn, kun itse käyn vaikkapa kehutussa Lindenhofissa - se on kuiva kukkula kuivassa kaupungissa. Kaipaan vereviä ja vehreitä puistoja!
.
Zürichin aseman kävelytunnelissa on erilaisia ruoka-automaatteja jopa kymmeniä erilaisia. Niissä on tarjolla eniten kaikenlaista naposteltavaa. En voi olla kokeilematta jotakin. Pahimman erehdyksen teen ostamalla automaatista postikortteja, koska kohta tajuan kortteihin valmiiksi painetun postimaksun riittävän vain Sveitsin sisällä.
.
Sinihaalarisella duunarilla on pyyntö minulle: olisiko minulla vaihtaa hänelle 1 frangin kolikko? Olemme säilytyslokeroiden edessä, sellaiseen hän tarvitsisi frangin. Hän ojentaa minulle 2 frangin kolikkoa.
- Tarvitsen vain YHDEN frangin, hän korostaa saksaksi.
.
Mutta minä kaivan hänelle 2 kappaletta 1 frangin kolikoita, kun en ole tottunut, että kukaan maksaisi toiselle rahanvaihdosta. Vieläkin mies kursailee, ettei hän halua kuin yhden... mutta kiittäen ottaa sitten molemmat, ja eroamme. Ajattelen, että mitenkähän kylmä ja kaupallinen kaupunki tämä on, pitääkö täällä ihmisten maksaa kaikesta toisilleen? Olisin voinut frangin verran paisuttaa matkakassaani, ajattelen myös.
.
Olen joskus kysynyt aiemmin reilanneelta Miikalta, millaista Zürichissä oli? Hän muisteli: "Kallista. Me tultiin sinne ja meillä oli kauhea nälkä, ja sitten me katsottiin hintoja, eikä ostettu mitään, ja sitten me lähdettiin äkkiä Itävaltaan, kun meillä oli kauhea nälkä..." Mutta minua Sveitsin hintataso ei häiritse, sillä elän vähillä kauppojen perusruokatarpeilla, joista ei kerry kallista laskua missään.
.
Ensimmäisen kerran matkani aikana löydän suomalaisen sanomalehden: Helsingin Sanomat 3 päivää vanhana, torstailta 25.8. Olen ollut matkalla pari viikkoa ja kuullut tai lukenut uutisia vain Herald-Tribunesta tai mikäli olen onnistunut tavailemaan ranskaa matkamuistoiksi ostamistani lehdistä... Hesarin näkeminen on kuin tapaisin vanhan tutun pitkästä aikaa!
.
Ahmin äkkiä lehtipisteessä pääuutissivua, sillä en sentään aio maksaa 3 frangia kotona Suomessakin odottavasta lehdestä. Suomessa tuntuu äkkiä tapahtuneen paljon ja dramaattista, vaikkakin pikkujuttuja: "Metrosyyttäjä haukkui syytetyt", (Tietokilpailuttaja, ravintoloitsija) "Timo T. Kaukonen menossa konkurssiin", (runoilija) "Pentti Saarikoski on kuollut", ja Mauri Kunnas (33-v.) on alkanut piirtää pilapiirroksia Hesariin vuoropäivinä Kari Suomalaisen (63-v.) kanssa. - Kun seuraavana päivänä näen perjantain lehden, se tuntuu jo arkipäiväiseltä, eikä kiinnosta.
.
Paikallisia sanomalehtiä saa Zürichissä automaateista. Katujen varsilla on laatikoita, joiden läpinäkyvä lasiovi avautuu, kun koneeseen on ensin työntänyt kolikon. Lasioven takana näkyy lehtipino. Saksankielisessä Zürichissä lehdet eivät ole siis avoimesti otettavissa, kuten ranskankielisessä Genevessä. Tarkempaa vai epärehellisempää porukkaa pohjoisessa? Asukkaita täällä on ainakin enemmän, puolisen miljoonaa. Sveitsin suurin kaupunki on tunnettu mm. huumeongelmasta, jonka pitäisi näkyä rautatieaseman seutuvilla.
.
Kuljen pääkatua Bahnhofstrassea, joka on kävelykatu, jolla myös raitiovaunut ajavat, kuten Helsingin Aleksilla. Tyylikäs ja arvokas pankkiirien katu, mutta ei jätä minulle kummempia muistikuvia. Ostan automaatista 4 frangilla joukkoliikenteen "Tageskarten". Päivälipun ostaminen on siis tehty todella helpoksi ja hinnaltaan halvaksi!
.
Jugend-Herbergelle pitäisi olla muutamia raitiovaunun pysäkinvälejä. Jään pois yhtä pysäkkiä liian aikaisin, kun ääninauhalta kuulutetaan "Morgental", vaikka taisikin olla vasta "Post". Tekniikka ei toimi onnistuneesti aina Sveitsissäkään, tai en onnistu soveltamaan järjestelmää.
.
Kadulla näkyy olevan tienviitta retkeilymajalle. Lähden seuraamaan viitoitettua suuntaa vastoin parempaa oman karttani tietoa. Täälläkin on tehty ilkivaltaa ihmisten eksyttämiseksi. Tekstiviittaa on kierretty väärälle puolelle pylvästä.
.
Joku tietävä paikallinen tyttö katselee minua epäröivästi sen näköisesti, että menisikö neuvomaan reppuselän oikeaan suuntaan? - Kai mielellään, jos tämä kysyisi. Mutta minä kiiruhdan kyselemättä eteenpäin.
.
Löydän silti pian Herbergen yksinkertaisesti seuraamalla ensin raitiovaunun kiskoja seuraavalle, oikealle pysäkille, ja suunnistamalla vasta siitä poispäin kiskoilta. - Zürichin retkeilymaja on suurin tähän asti näkemäni tai lukemanikaan, siinä on jopa 400 vuodetta. Tilaa riittää minullekin, osoitteessa Mutschellenstrasse 114, 8038 Zürich.
.
Tässä retkeilymajassa otetaankin passi Receptioniin säilöön! Sitten minun pitää kiivetä saamaani huoneeseen 5. kerrokseen asti, sillä hissiä ei taida olla, ei ainakaan terveille. Rakennus on karua betoniarkkitehtuuria. En siellä erityisemmin viihdy, vaikka siisti paikka on.
.
Yöpymismaksu, 12,50 Sveitsin frangia, tuntuu minusta niin suurelta, että yhtä yötä kauemmaksi ei raaski jäädä. Säännöt ovat ankarat ja painetut kuitin taakse. Joka ei poistu talosta viimeistään aamukymmeneen mennessä, joutuu maksamaan sakkoa 5 frangia! Korvausta kadotetusta lakanasta vaaditaan 15 frangia, hukatusta avaimesta 50 CHF. Saapumisesta vasta klo 22:30:n jälkeen joutuu maksamaan 1 frangin yövuoron portieerille.
.
Ennen yötä ajelen vielä raitsikoilla umpimähkään ja harhaan. Löydän takaisin palaamalla samaa reittiä. Kävelen kapakkakaduilla ja katselen näyteikkunoista antikvariaattien valikoimia.
.
Sunnuntai-iltana Zürichin järven ranta on kansoitettu ja tylsä! Katselen Naisyhdistyksen uimalaa, joka on rakennettu paaluille jokeen, sinne vievät kävelysillat. Järvellä on ihmeteltävän paljon purjeveneitä, onhan se vain pieni sisäjärvi, pelkkä lätäkkö meriin verrattuna.
.
En erityisemmin pidä Zürichistä. Se on tällä matkallani eniten Helsinkiä muistuttava paikka. Tosin jo Genevekin muistutti tylsästi Helsinkiä. Autojen valtaamia asfalttikuiluja on liikaa. Puistoja ja puistonpenkkejä on liian vähän. Kansallismuseo näkyy olevan remontin takia paketissa, ei tule sitten päivällä asiaa sinne. Sade alkaa vaihteeksi uhkailla ja lähden nukkumaan.
.
Aamulla raitiovaunussa riehuu mielenkiintoinen kylähullu. Tällaisia tyyppejä en ole vielä matkallani tavannutkaan. Hän on keski-ikäinen, siisti, päälaeltaan kalju mies. Hän häätää ihmisiä pois! Ensin hän vain istuu rauhallisesti paikallaan, kunnes aivan yhtäkkiä alkaa hosua ja mekastaa. Hän pomppaa paikaltaan ja tekee käsillään torjuvia "Hus-hus! Pois!" -eleitä ihmisille.
.
Kylähullu ei ensin huomaa, että joku istuu hänen taakseen. Mutta sitten hän reagoi äkkiä vilistämällä kauhuissaan käytävän toiselle puolelle osoittamaan inhoaan ja huitomaan käsillään: "Hyi, pois-pois-pois tuo ihminen!" Hänen puheitaan en jaksa vieraalla kielellä seurata, ja itse poistunkin jo vaunusta.
.
Raitiovaunuissa en itse onnistu tapaamaan lipuntarkastajaa. Kuitenkin seinille on liimattu painostavia julisteita, joissa normaalien ihmisten vaaleiden piirrosten sekaan on piirretty on luihuja hahmoja, mustia varjokuvia lippupinnareista! - Tässäkin vaunussa on joku pinnari! syyttää juliste uhkaillen sakoilla ja rangaistuksilla.
.
**
LUGANOON, maanantaina 29.8.
.
Haluan tallentaa mieleeni kuvan koko Sveitsistä. Olen jo nähnyt ranskan- ja saksankielistä Sveitsiä, joten nyt lähden italiankieliseen. Olisiko se vähän kevyempi kuin ranskankielinen alue? Saksankielinen alue on synkin.
.
Käkikellomaan junat kulkevat edelleen mainion säännöllisen aikataulun mukaan, jollainen on helppoa muistaa: 3 minuuttia yli jokaisen täyden tunnin lähtee Zürichistä juna kohti Luganoa...
.
Luganoon ajetaan vihdoin oikeaa vuoristorataa pitkin. Istun ensin vastapäätä nuorta virkamiestä, jonka luulen menevän vain Zugiin asti, mutta pääsen myöhemmin vaihtamaan toiseen penkkiväliin omalle ikkunapaikalle. Junassa on taas paljon sotilaita. Joku tyttö kysyy minulta vapaata paikkaa vastapäätä minua ja uppoutuu sen jälkeen korvalappustereoihinsa.
.
Syön junassa jogurttia ja kaadan sen jälkeen jogurttipurkkiin varovaisesti läikyttämättä vähän kerrallaan yhteensä litran appelsiinimehua.
.
Juna kulkee vuorenrinteitä pitkin ja läpi monien tunneleiden. Rata kaartelee toista rinnettä etelään ja toista pohjoiseen, niin että päästään yhä ylemmäs soliin. Vähän aiemmin kuljetun radan voin usein nähdä ikkunasta jälkikäteen alapuolellamme vuorenrinteessä.
.
Katselen erästä vanhaa viisikymppistä ruutupaitaista viiksiniekkaa tyypillisenä sveitsiläisyyden edustajana. Hän tuijottelee ulos tuikean tarkan näköisenä, mutta samalla myhäillen, kuin tuumisi olevansa tähän maahan ja tähän kansaan sangen tyytyväinen, kuten tämä maakin häneen.
.
Junamatkani kestää tällä kertaa 3 tuntia 20 minuuttia. Perillä Luganossa sataa vettä. Odottelen ensin asemalla selkenemistä, mutta lähden sitten kuitenkin 'kertakäyttöisessä' sadetakissa liikkeelle. Juna-asema on kaupungin yläpuolella, kuljen kujia ja kävelypolkuja pitkin alas. Aikanaan minun onkin vaikeaa löytää takaisin. Kuljen rantatietä ensin länteen, sitten itään.
.
Amerikkalainen pariskunta pyytää minua ottamaan valokuvan heistä parina Luganon kuuluisaa maisemaa vasten: järven takaa kohoaa kiehtovan muotoisia vuoria.
.
- Thank you! THANK YOU! Thank you! - amerikkalaisten kiitokset ovat laveita ja vuolaita. Valokuvaan samaa maisemaa itsekin Via Vincenzo Velalta. Kuvistani tulee sumuisia, mutta samalla arvoituksellisen kiehtovia.
.
Sade on tauonnut, mutta alkaa uudestaan, juuri kun olen itäsuunnalta löytänyt kiehtovan eksoottisen puiston olopaikakseni. En voi muuta kuin alkaa etsiä tietä takaisin rautatieasemalle.
.
Lugano muistuttaa mielestäni Monacoa, mutta ei edukseen, vaikka onkin Monacoa hiljaisempi ja rauhallisempi. Turisteja olen erottavani paikallisista ihmisistä selvästi enemmän kuin muualla Sveitsissä.
.
Lähden aikomaani aikaisemmin pois italialaisesta kaupungista. Koen Luganon itselleni turhaksi paikaksi, vain parin hienon valokuvan arvoiseksi.
.
Odottamani juna saapuu Milanosta myöhässä. Tungen hyttiosastoon, jossa istuu jo kaksi italialaista nuorukaista sekä keski-ikäinen nainen Sveitsin Churista, joka on "Coira Italiaksi". Hän selostaa hieman maantiedettä puheliaille italialaisille, jotka puhuvat vain italiaa.
.
Pojat ovat toinen toistaan enemmän Mussolinin näköisiä raskailta kasvoiltaan ja tukevilta leukaperiltään. Saan heidän italiastaan jotakin selvää: lipuntarkastajan käytyä he pohtivat mahdankohan minä olla ruotsalainen? Nainen kertoo italiaksi:
- Ei, hän on suomalainen, huomasin hänen passistaan.
.
Olin lipuntarkastuksessa joutunut näyttämään passiani.
.
Orson Wellesin mielestä kaikki italialaiset ovat näyttelijöitä, jotka haluavat loistaa parrasvaloissa. Nämäkin kaksi esittävät hytissämme laulun "O Sole Mio"! Heidän juttelunsa sisältää runsaasti eleitä ja päivittelyjä: "Mamma mia!"
.
Matkatoverit rakentavat halkaistuista limpuista valtavia makkaravoileipiä - ja tarjoavat niistä minullekin. Naisen poistuttua meitä on enää vain kolme hytissä, ja muut venyttävät vastakkaiset penkit yhtenäisiksi, käydäkseen makuulle, päivälevolle. Minulta jäävät tällä kertaa maisevat vähemmälle näkemiselle, kun en voi istua ikkunapaikalla.
.
Zürich taas, maanantai-iltana 29.8. Istun iltaa Zürichin järven päässä, katsellen, kuinka vuokratut veneet palaavat venevuokraamoon ja jokin risteilyalus lipuu satamaan. Järvi on mielestäni typerän pieni aivan liian monille veneille, kuin jokin kylpyamme muovileluineen.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
.
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
(601. Interraililla Luganoon
JATKUU:
602. Interraililla takaisin pohjoiseen

torstai 15. kesäkuuta 2017

600. Interraililla Liechtensteiniin

Lähden lauantaina 27.8. Genevestä varhaisella junalla ensin Zürichiin. Siellä vaihdan heti Itävallan Wieniin lähdössä olevaan junaan. Buchs-nimiseen, Sveitsin puolella sijaitsevaan Liechtensteinin rajakaupunkiin on 1,5 tunnin junamatka.
.
Zürichin järven rantoja onkin ihanaa ajaa junalla kauniiden maisemien vuoksi! Järvimaiseman loputtua tulee näkyviin vuorijonoja. Saan olla aivan yksin vaunu-osastossani!
.
Wienin pikajuna ajaa Liechtensteinin ruhtinaskunnan läpi pysähtymättä! Sveitsin Buchs on Liechtensteinin lähin rautatieasema. Amerikkalaisissa sarjakuvissa on joskus näin pieniä eurooppalaisia mielikuvitus-ruhtinaskuntia esitelty.
.
Jo ennen Buchsia junan läpi kulkee passintarkastaja, koska ollaan tulossa valtioiden rajalle. Kaivan passini esiin. Heti kun virkailija vain näkee sinisen kannen ja lukee ääneen sanan "Finnland", hän jo ystävällisesti heilauttaa kättään ja poistuu hytistäni. Suomen passi on helppokäyttöinen, mutta siksi suosittu myös varastettavaksi.
.
Buchsissa junasta jäätyäni olen ensin vähän hämmentynyt: menisikö täältä kuitenkin pieniä paikallisjunia Schaaniin Liechtensteinin puolelle? Löydän bussiaikatauluja, ainakin postibusseja kulkee! Mutta kun tutkin esillä olevaa karttaa, minusta vaikuttaa, ettei olisi mahdoton ajatus kävelläkään perille, kilometrejä ei kerry valtavasti.
.
Niinpä lähden kävelemään itään, ensin junaratojen alitse, sitten moottoritien yli, ja lopulta siltaa Rein-joen ylitse. Rein ei ole kovin leveä tällä kohtaa, ja sen vartta näkyy kulkevan kävelytie. Maisema on rakentamatonta niittyä tai peltoa.
.
Ensimmäistä kertaa kävelen valtiosta toiseen! (Tornio-Haaparanta on toinen mahdollisuus.) Rajan ylittymistä osoittaa joen jälkeen vain iso tervetuliaiskyltti: "Willkommen in Schaan!" Vieressä on iso vaakuna, ja alla lukee pienemmällä "Fürstentum Liechtenstein". Sää on aurinkoinen ja kuuma. Levähdän hetken Reinin tulvan muistokiven juurella.
.
Tie ja ympäristö on aivan uneliasta lauantain 27.8. aamupäivän auringossa, ei näy autoja eikä ketään muita kulkijoita kuin minä. Kapea asfalttitie, tasaista kuivaa nurmikkoa kyltin seutuvilla, tyhjä puistonpenkki siisteine roskapönttöineen, muutamia puita.
.
Vähän kauempana näkyy rykelmänä taloja kuin jossakin Suomen kirkonkylässä, arkisen näköistä, mutta hyvin siistiä. Vielä kauempana nousee rinteitä, joilla häämöttää lisää taloja, kuten jokin muita suurempi ja juhlavampi, ilmiselvästi julkinen rakennuskin. Ja lopulta loivan, vihreän rinteen päättyessä näkyy vaihdos pystysuoran jyrkiltä vaikuttaviin, harmaisiin vuorenrinteisiin, jotka kohoavat todella korkealle!
.
Vuoret vaikuttavat suuruudessaan olevan aivan lähellä, mutta tie itään niitä kohti tuntuu pitkän pitkältä. Tien varrella uinuu varastorakennuksia ja postibussin pysäkkejä, mutta autoja ei näy.
.
Lopulta näen tienviitan etelään Jugendherbergelle eli retkeilymajalle, jonne lähden kulkemaan toista autiota, pitkää tietä. Mutta kyllästyn, kun ei tule uusia viittoja vastaani uskon vahvistukseksi. Käännyn takaisin itään ja tulen pienen kaupungin aukiolle risteykseen, jossa on kartta ja vesiposti!
.
Olen nyt liechtensteinilaisessa pikkukaupunki-idyllissä. Talot ovat arkkitehtuuriltaan arkisen vaatimattomia, valkeaksi rapattuja. Korkea pääty kadulle, kaksi ikkunaa kummassakin kerroksessa ja yksi ullakkoikkuna jyrkän harjakaton alla. Ikkunoiden pielessä ovat suljettavat ikkunaluukut ja ikkunalautojen alapuolella kukoistavat pursuavat kukkalaatikot. Ennen muuta kaikki on äärimmäisen siistiä!
.
Jos Sveitsiä pidetään siistinä verrattuna Ranskaan ja muihin Euroopan maihin, Liechtensteinissa on vieläkin paljon siistimpää! Missään ei loju yhtään roskaa. Katujen asfaltti voi olla jo vaalean haalistunutta, mutta silloinkin se on edelleen kulumatonta. Kaikki on kunnossa ja laitettua. Pikkukaupungissa on jalankulkutunneleita, suojateitä, istutuksia ja liikennevaloja...
.
Poikkean paperikauppaan ostamaan kuvapostikortteja, yhteensä 5 kpl, joista kukin maksaa puoli Sveitsin frangia, sekä niihin postimerkit, kukin 0,70 frangia. Ainoa myyjä on kiireetön, jo pitkälti vanhuuseläkeläisen näköinen ukko, jolta kysyn saksaksi paljonko on postimaksu Suomeen. Rikon 20 Sveitsin frangin setelin ja olen saada kaikki vaihtorahat kolikoina, mutta ukko löytää takahuoneesta sentään 10 frangin setelin. Liechtensteinilla ei ole omaa valuuttaa, vaan Sveitsin raha on käytössä.
.
Kävelen pohjoiseen ja löydän bussiaseman. Ostan kioskista kaksi paikallista sanomalehteä: 1) 'Liechtensteiner Volksblatt', 16 sivua perjantaina, ilmestyy 5 kertaa viikossa, meneillään jo 105. vuosikerta, hinta 0,60 frangia, sekä 2) 'Liechtensteiner Vaterland', 20 sivua, 5/vko, 60. vuosikerta, 0,50 frangia.
.
Kello lähenee jo iltapäivän neljää, joten minulla alkaa olla kiire etsiä retkeilymaja. Jugendherberge löytyykin pellonlaidasta, osoitteenaan Untere Rütigasse 6, 9494 Schaan-Vaduz. Talon edessä on jonottajia, majapaikka aukeaa vasta klo 17. Kulutan odotusaikaani puitten varjossa. Kävelen kauemmas kuvatakseni majan vuoristotaustassa. Huomaan että läheltä lähtisi myös houkutteleva maalaistie kohti Rein-jokea.
.
Retkeilymajassa on 104 vuodetta ja minullekin riittää tilaa. Hostelli on kaikkein siistein ja uutuuttaan kiiltelevin tähän mennessä näkemäni. Siis oikein Liechtensteinin tasoa... Erityisesti suihkut ja pesuhuoneet ihastuttavat minua. Tummapintaiset puukalusteet tuntuvat arvokkailta. Tämä voisi olla vaikkapa rikkaiden sisäoppilaitos, mutta yöpyminen maksaa kuitenkin vain 23 markkaa, kuten maksoi Genevessäkin. Täälläkin yöpymisestä annetaan koristeellinen leima todisteeksi retkeilymajakorttiin liitettävään vihkoon. Mieleni alkaa tehdä kerätä lisää maisemakuvallisia leimoja.
.
Heti varattuani yösijani lähden lauantai-illaksi kävelemään etelään, Schaanin pikkukaupungista kohti maan pääkaupunkia Vaduzia. Sinne päin kulkee pitkä Landstrasse. Schaanin talot jäävät vähäksi aikaa taakseni, kun tien vierus vaihtuu pelloksi ja niityksi. Lehmät laiduntavat heti aidan takana ja mulkoilevat minua. Vuorilta laskeutuu kuivunut joenuoma, jonka yli kulkee silta.
.
Vähitellen ympäristö kaupungistuu taas, kun alkaa uusi siisti pikkukaupunki. Tyylikäs rouva näkyy tulevan juuri kävellen kotiinsa, töistä tai ostoksiltaan. Nainen avaa pihaporttinsa ja alkaa heti kastella puutarhansa kukkia. - Ihmisiä liikkuu jalkaisin niin vähän, että käveleviin yksilöihin voin kiinnittää erityistä huomiota. Illansuussa muutamia autoja hurahtelee jo ohitseni.
.
Olen etukäteen lukenut joitakin kirjoja Liechtensteinista ja nyt näen niiden kuvituksesta tuttuja taloja, esimerkiksi hotelli Adlerin... siististi maalattuna, kuten kaupungin muutkin talot. Kaikki näyttää remontoidulta ja hyvässä kunnossa pidetyltä. Jokin taloista on parhaillaan paketissa korjattavana.
.
Huomaan, että Vaduzissa näyttää olevan vain kaksi katua, tie yhteen suuntaan ja toinen takaisin. Niiden lisäksi on vain pieniä kujia itään ja länteen. Lauantai-iltana kaduille riittää pörräämään hienoja autoja, ehkäpä korttelirallina edestakaisin? (Naantalissakin on vain kaksi katua, toista kulkevat siat sateella, toista porvarit poudalla.)
.
Löydän Vaduzin kaupungista elokuvateatterin. Toinen teatteri on Schaanissa, vielä kolmaskin Liechtensteinissa on jossakin maalaiskylässä. Näytökset "Taxidriver" klo 20:45 tai "Sechs Schwedinnen auf der Alm" klo 20:15 ovat vain liian myöhään minulle, sillä retkeilymajan sulkemisaika on jo klo 22! Kerrankin huomaan varhaisen nukkumaanmenoajan voivan tuoda harmia.
.
Kahviloita on paljon, monet ulkoterasseina. Minä juon kahvia halvimmalla, automaatista. Löydän Vaduzin keskustasta eduskuntatalon ja poliisiaseman, niitä vastapäätä postitalon. Kirkko on lähellä, torilla on viheriöiviä, hyvin hoidettuja istutuksia ja suihkulähde sekä modernia veistotaidetta. Täällä on rauhallisia, tyhjiä puistoja, joissa voin istua penkeillä, aivan ainoana oleskelijana.
.
Ruhtinaan palatsi näkyy lehvien läpi kaiken kaupungin yläpuolella vuorenrinteessä. Palatsille vie autotie, mutta joutuu kaartelemaan hitaasti ylöspäin niin laajoin kierroksin, etten jaksa tietä kävellen seurata. Matkan varrella ehdin nähdä lampaita.
.
Lähdenkin nousemaan ylöspäin portaita ja rinteessä siksakkina jyrkästi kiemurtelevia kävelyteitä pitkin. Muitakin kulkijoita on, joku pariskunta ei tunnu jaksavan enää kavuta, mutta vastaantulijoilla alaspäin on helpompaa. Yllättävästi jyrkällä kävelypolulla ei ole kaiteita!
.
Lopulta kävelytie saavuttaa äsken mainitun autotien aivan linnan lähellä, joten loppumatkani kulkee jalkakäytävää pitkin. Autotie kaartelee viimeiselläkin sadalla metrillä niin kauniisti, että tuo mieleeni sarjakuvien piirrokset selvästi Liechtensteinia linnoineen muistuttavista Alppien ruhtinaskunnista, joissa ei ole lentokenttää tai juna-asemaa maan pienuuden vuoksi.
.
Ruhtinaan asuma palatsi on Turun linnan tyyppiä ulkonäöltään, vähän pienempi ja matalampi kuitenkin. Kurkistelen portin raoista linnan pihalle. Linna ei ole ollenkaan avoinna turismille, vaan varattu ruhtinaan yksityiskäyttöön.
.
Lähden paluumatkalle viime hetkillä, kun ilta alkaa jo hämärtää. Kävelytiellä rinteessä ei ole minkäänlaista keinovalaistusta. Minun täytyy ehtiä alas jäljellä olevassa päivänvalossa. Ohitan jonkun hitaamman laskeutujan.
.
Pimeällä istuskelen alhaalla vielä puistossa. Rahaa minulta ei kulu, mutta tunnelmani ovat hyvät! Erikoinen kaupunki ja maa, kaunis ja rauhallinen paikka. Vaduz!
.
Sitten lähden kävelemään takaisin Schaaniin majalle. Joku näkyy yrittävän liftata pimeällä Landstrassella, mietin olisiko paikallisia vai turisti, onko jopa meidän majaltamme? Löydän retkeilymajalle helposti ja käyn perusteellisella iltapesulla kylpyhuoneessa.
.
Liechtenstein tuntuu olevan erityisesti amerikkalaisten turistien suosiossa. He tulevat ihmettelemään oman maansa vaurasta vastakohtaa, pienen pientä rikasta ruhtinaskuntaa. Niinpä illalla amerikkalaistytöt meluavat ja kikattavat typeryyksiään retkeilymajalla. Huoneeni on pieni ja siihen on ahdettu 8 vuodetta, riviin 4 kerrossänkyä, joiden välistä jotenkuten mahtuu kulkemaan. Puhdasta ja siistiä kaikki todellakin näyttää olevan.
.
Ikkunakin on kiinni. Painostava sisäilma nukkumiseen mielestäni. Ehkä ikkunan saisikin auki, mutta sitä ei raatsi tehdä, sillä huoneessani lepäsi jo saapuessani joku valtavan rinkan omistava jenkkipoika sairaana, vilustuksen kourissa yskien. Ilma huoneessa pysyy koko yön kuumeisen lämpimänä, ja kaikki sängyt taitavat olla käytössä.
.
Herään sunnuntai-aamuna 28.8., ja kävelen taas Vaduziin. Taidemuseo aukeaa siellä klo 10, sisältäen maalauksia ruhtinaan kokoelmista. Maksan sisäänpääsystä 3 frangia ja kadun moista tuhlausta!
.
Käyn myös viereisessä ilmaisessa postimerkkimuseossa ja pidän siitä enemmän. Kukin kävijä saa itse vetää esiin haluamiaan vitriini-laatikkoja, joihin on aseteltu muodostelmiksi postimerkkejä. Nähtävillä on miljoonan arvoinen Brittiläisen Guayanan merkki, sekä vaikkapa Moskovan olympialaisia (1980) juhlistamaan aiotut, mutta länsimaiden sotivaan Neuvostoliittoon kohdistaman boikotin vuoksi julkaisematta jätetyt Liechtensteinin omat postimerkit.
.
Liechtenstein on postimerkkivaltio, joka hankkii vientituloja painamalla paljon enemmän postimerkkejä kuin omat asukkaat tarvitsevat, myytäviksi ulkomaalaisille keräilijöille. Ostan automaatista lisää postimerkkejä, sillä näin erikoisesta pikkumaasta lähetän mieluiten kuvakorttini. Täältä tulleita postikortteja en ole itsekään nähnyt koskaan ennen. Kirjoittelen puistossa seitsemän korttia, mihin menee minulta turhan paljon aikaa, koska haluan selostaa pitkästi matkaani.
.
Kaupat avautuvat Liechtensteinissa kello 9 sunnuntai-aamunakin (turismi vastaan kirkko?) Ostan syötävää ja lisää postikortteja. Ostan 10 korttia tukussa, suljetun pussillisen halvemmalla, aivan kuin sian säkissä.
.
Turistibussit vyöryvät Vaduzin kaupunkiin! Amerikkalaisia, jenkkejä, Euroopan kiertueella, ehkä matkalla Sveitsistä Itävaltaan. Pysähtymisaikaa on tälle pikkuruiselle kuriositeettivaltiolle varattu puoli tuntia tai koko tunti, enintään pari tuntia... Olen ylpeä, kun olen yöpynytkin täällä!
.
Puolilta päivin lähden kävelemään takaisin Buchsiin Sveitsin puolelle. Buchsista ajan junalla Zürichiin.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
.
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
JATKUU:
601. Interraililla Luganoon

599. Interraililla Geneve ja Bern

Yöjuna Sveitsin Geneveen lähtee Ranskan Nizzasta torstaina 25.8. klo 20:23. Vaunu 93, paikka 73 MILIEU - siis lukeehan paikan sijainti lipussa: kerrossängyn kolmesta vuoteesta keskimmäinen taaskin.
.
Hytissäni istuu jo ennestään joku poika, joka keskittyy korvalappu-stereoihinsa. Sellainen on mielestäni jotenkin sairasta, skitsofreenista eroamista ympäröivästä maailmasta. Vältyn kommunikaation uhalta, mutta en ymmärrä (jonkun muun kuin itseni) tuollaista sulkeutuneisuutta...
.
Olen taas ostanut lepovaunupaikan junan couchettessa. Sellaisessa pystyn tosiaan nukkumaan ja voin rentoutua tuntien oloni turvalliseksi, vaikka matkustan yksin.
.
Couchetten hyvään palveluun kuuluu samassa vaunussa lähistöllä pysyttelevä hyttipalvelija, joka sijaa illalla vuoteet, ja kerää myös yöksi passit talteen! Hinta on vain turhan kallis, 68 frangia taaskin menee ylimääräistä! Toisaalta aikaa ja rahaa ei mene nytkään yöpymiseen retkeilymajassa.
.
Olen matkustanut Ranskassa 8 päivää, ja lasken kuluttaneeni 540 markkaa (90 euroa) eli 68 markkaa päivää kohti (11 euroa). Menetin pankkikuluihin ja dollarin arvon alenemiseen matkan aikana matkashekkejä vaihtaessani 46 mk, eli 9 prosenttia! 5,80 markkaa tai yhden euron päivää kohti.
.
Suoranaiset pankkikulut olivat Biarritzin Societe Generalessa 13,10 markkaa 30 dollarin shekin vaihtamisesta ja Bordeauxin Banque Nationale de Parisissa vastaavasta erästä vain 5,50 mk, joten pankkien välillä on eroa! Pariisissakin olin eksynyt Societe Generaliin, joka otti 20 dollarin shekistä 8,70 markkaa kuluja. Gare du Nordilla osoittautui edullisimmaksi vaihtaa pieniä eriä, Banque Nationalessa suuria.
.
Yöpymisiini on kulunut keskimäärin 29 markkaa (5 euroa) yötä kohti, yhteensä 233 markkaa (39 euroa), ja ruokiin 19 markkaa (3 euroa) päivässä.
.
Pariisin paikallisliikenne vei yhteensä 55 markkaa (9 euroa) ja postikorttien lähettäminen 37 markkaa (6 euroa). Ostin noin 20 kpl frangin kuvakortteja ja 15 postimerkkiä, jotka kukin 1,50 frangia.
.
Nähtävyyksistä maksoin vain Notre Damen katedraaliin 7 markkaa ja ostin ruoan ja korttien lisäksi vain sanomalehden 4 markalla. Säilytyslokeroihin minulta on kulunut vähintään frangi päivää kohti, joskus enemmän.
.
Maa ja valuutta on taas vaihtumassa. Reppuni sivutaskuun kertyy muovisissa filmikoteloissa isoja määriä kolikoita painolastiksi. En ole osannut päästä eroon niistä! Poistuessaan maasta kannattaisi kuljettaa vain keveitä seteleitä mukanaan.
.
**
GENEVE perjantaina 26.8.
.
Matkustajat virtaavat ulos junasta kohti asemahallia passintarkastuksen tiskin ohitse. Tiskin takana näkyy oleskelevan pari tarkastajaa passiivisina. Ajattelen, että muut junamatkustajat ovat paikallisia, mutta minä olen ulkomaalainen - pitäisiköhän minun näyttää passini? Pidän passia kädessäni ja heilautan sitä, mutta kävelen pysähtymättä ohi.
.
Huomaan silmäkulmastani, että olen saanut eloa aikaan tarkastajassa! Hän kurkottautuu tiskin yli katsomaan perääni, melkeinpä loikkaa tiskin ylitse. Käännyn vilkaisemaan häntä, mutta kävelen edelleen eteenpäin. Hän vain katsoo minkä näköinen olen, ja laskeutuu rauhallisesti alas tiskiltä omalle puolelleen.
.
Etsiydyn heti aluksi kohti Geneve-järven rantaa. Umpimähkäinen suunnistukseni toimii kerrankin hyvin: harhailtuani vain paria sivukatua pitkin löydän jo retkeilymajan, Auberge de Jeunessen, ennen kello kymmenen tapahtuvaa keskipäiväksi sulkeutumista. Ulkona retkeilymajan portailla istuu nuorta porukkaa, sellainenkin on yleensä hostellien jonkinlainen tuntomerkki.
.
Näin aamulla minä olen ehkä ainoa ulkoa sisälle tullut, "checking-in"-pyrkijä, retkeilymajan aamujonossa. Toiset varaavat yöpymiseen toista yötä tai ovat lähdössä pois, "checking-out". He palauttavat pakollista lainattua lakanaansa ja haluavat retkeilymajakorttinsa takaisin.
.
Takaani jonossa kuulen yllättäen suomen kieltä kahden pojan suusta. Toinen heistä hermoilee kansalliseen tyyliin:
- Pitikö ne lakanat nyt jättää tänne, kun ei muillakaan ole...? Ollaanko me nyt väärässä jonossa...?
.
En paljasta pojille kansallisuuttani, sillä paljon mukavampaa on kuunnella salaa! Jonon alussa olevan luukun takana istuu kalansilmäinen, lihavahko intialainen mies, joka osaa englantia. Hän ihmettelee edelläni olevalle tytölle, miksei tämä näytä pirteältä tänään?
.
Saan helposti ostettua yösijani. Miten mukavaa onkaan tulla ja varata peti jo aamulla! Iltapäivällä ei sitten ole mitään kiirettä majalle, eikä ole lainkaan huolta yösijan saamisesta, kun on jo ehtinyt ennen muita. Koko päivä vapaata! Haluaisin aina tulla paikkakunnille varhain aamulla yöjunalla ja varata jo aamulla majoituksen seuraavaksi yöksi.
.
Vuoteen varattuani saan samalla heti mukaani samaan hintaan kuuluvan lakanapussin. Lähden sen kanssa huoneeseeni, jossa jokaista vierasta varten on täällä oma lukittava kaappi! Tämä on Sveitsin ylellisyyttä, jota en ole Ranskassa nähnyt.
.
Kello ehtiikin juuri kymmeneen, kunhan olen käväissyt vielä wc:ssä. Minut häädetään kiireesti ulos. Hyvä, etten sentään joudu maksamaan sakkoa "aamulla viivyttelystä". Sveitsiläisillä on keinonsa, sellaisetkin maksut. Retkeilymajakorttiini lyödään kaunis suihkulähde-aiheinen leima todistukseksi käynnistä Genevessä!
.
Kävelen Jean-Jacques Rousseaun saarelle, istun puistonpenkille ja syön eväitäni. Jotkut ihmiset ruokkivat lintuja. Sen jälkeen linnut lentävät kakkimaan kaupungin kunniakansalaisen, J-J. Rousseaun, patsaan päälle...
.
Katselen Geneven korkeaa ja tunnusmerkillistä suihkulähdettä "Jet d'Eaux", veden keskellä Genevejärvellä. Puistoissa on mielestäni liian vähän penkkejä, aivan kuin haluttaisiin pitää ihmiset liikkeellä ja työssä poissa veltostumasta? Järvellä vilisee purjeveneitä.
.
Katujen varsilla näkyy olevan sivusta avoimia puulaatikoita, joista voi ottaa luettavakseen päivälehden, vaikkapa 'Journal de Geneve'n. Maksu pitää ainakin omantunnon mukaan pudottaa pienestä aukosta samaisen laatikon osana olevaan rahalippaaseen. Minäkin ostan ranskankielisen lehden 'La Suisse'n, ja hämmästyn myöhemmin illalla lukiessani miten paljon saan irti ranskan kielestäkin, jota en ole opiskellut.
.
Lehdessä on artikkeli Sveitsin retkeilymajojen vaikeuksista, "Auberges de jeunesse en difficult". Hostellien käyttöaste on 86 prosenttia, mutta sekään ei riitä. "Geneve: grande ville et grands problemes..." "Tiukat säännöt ärsyttävät asiakkaita, aukioloajat, sukupuolten erottelu, suuret makuusalit..." lehti väittää. Kaupungeissa asiakkaita kuitenkin riittää: Geneven maja on muuttamassa entistä suurempiin tiloihin. Nyt on 266, mutta pian 350 vuodetta.
.
Vaihdan pankissa matkashekkejä. Virkailija näyttää olevan intialaisperäinen mies. Kirjoitan shekkeihini nimeni hänen katsoessaan juuri sillä hetkellä toisaalle, mutta sitten hän pahoittelee, ettei katsonut kun kirjoitin nimeni, joten minun pitää kirjoittaa uudelleen! Teen niin. Tarkkaa ohjeiden noudattamista Sveitsissä, ehkäpä kaikkien yhteiseksi hyväksi.
.
Lähden etsimään Yhdistyneitä Kansakuntia. Löydän entisen Kansainliiton palatsin, mutta se on nyt tiukasti eristetty sotilailla ja siirrettävillä aidoilla. Meneillään on palestiinalaiskokous. Konferenssikaupunki Geneve tuntuu olevan ahdistavan täynnä poliiseja ja sotilaita. - Ranska on vapaa maa, Sveitsi on poliisivaltio! toistelen mielessäni aina välillä.
.
Mielestäni Geneve muistuttaa ikävän paljon kesäistä Helsinkiä... Jokin persoonallisuus puuttuu. Toisin sanoen Genevessä on 1960-luvun laatikkomaisia elementtitaloja aivan yhtä tylsästi kuin Suomessa. Genevellä on toki vanha keskikaupunkikin, mutta se ei korostu tarpeeksi. Alpit näkyvät sentään taustalla upeasti!
.
***
BERN, perjantaina 26.8.
.
Geneveen jo vähän pettyneenä lähden päiväretkelle Berniin, Sveitsin pääkaupunkiin. Junamatka kestää 1 tunnin 45 minuuttia ja junia lähtee aina tunnin välein täsmällisesti samalla minuuttiluvulla, esim. klo 11:58, klo 12:58, 13:58, joskus jopa puolenkin tunnin välein. Junassani kiinnitän huomiota sotilaiden suureen määrään.
.
Bern on yllättävän vilkas pieneksi kaupungiksi, varsinkin sen värikkäästi liputettu pääkatu. Poikkean pieneen kirjakauppaan ostamaan postikortteja. Myyjätär vaihtelee kieltä sujuvasti. Ensin hän sanoo "Merci!" ottaessaan rahat, sitten "Danke schön!" palauttaessaan vaihtorahan. Kuvittelen myyjän vaihtaneen saksaan vain olettaessaan minut saksankieliseksi, mutta huomaan, että minusta riippumatta täällä on tapana käyttää eri kieliä tasapuolisesti limittäin!
.
Tässä 1100-luvulla perustetussa Sveitsin "Karhulassa" on eräs Euroopan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupunginkeskustoista! Täältä löytyy kaupunkimaista käkikellotunnelmaa, tai Saksankin keskiajan tunnelmaa, niin paljon kuin sitä vain haluaa nähdä. Erikoinen ja persoonallinen kaupunki, siis toisin kuin Geneve tai Zürich!
.
Bernin keskikaupunki on ahtautunut Aare-joen mutkan muodostamalle niemekkeelle. Sen halki olen kulkenut juna-asemalta, tyvestä kärkeen. Kärjessä nousen sillalle, jolta avautuu maalauksellisia keskieurooppalaisia kuvakulmia Aare-joelle.
.
Joidenkin vanhojen talojen seinät nousevat ylös suoraan joesta, kuten Venetsiassa, ja niistä aukeaa portaikon ovi suoraan joelle: oven edessä on vain pieni talon sisään upotettu tasanne, jolle voi nousta veneestä, ja kapeat portaat laskeutuvat sivulta alas veden pinnalle ja edelleen pinnan alle.
.
Siltaa pitkin pääsen joen toiselle puolelle, jossa on vastassa korkea rinne ylöspäin. Oikealla on ensin Bernin tunnuseläimien Karhunkuoppa. Sen vierestä on ostettavissa karhunruokaa, jota karhut, nousten kävelemään takajaloillaan, kerjäävät heitä piirittäviltä turisteilta.
.
Nousen ylös rinnettä, ja ylhäältä avautuu mahtava näköala alas Bernin joen mutkan sisään ahtautuvaan vanhaan keskustaan. Harjakattojen tiilet hehkuvat punaisina ja näyttävät muodostavan sokkeloisia labyrinttejä.
.
Kohtaan saksalaiselta vaikuttavan pariskunnan, joka täällä näköalojen yläpuolella loikoilee penkillä. Myöhemmin kun he sattumalta uudelleen tulevat vastaani alhaalla keskustassa, tyttö tervehtii minua sanomalla "Tschüss!", eli "Hei!" hampuriksi... Olenkohan hänen mielestään ilmeinen saksalainen (taas kerran)?
.
Kuljen vielä Bernin keskustassa, ensin pohjoista tietä, ja sitten menen etelälaidan puistoon katsellakseni Bernin Alppeja. Illemmalla palaan junalla takaisin Geneveen, jossa yösija ja suihku odottavat minua.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
.
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
(599. Interraililla Geneve ja Bern
JATKUU:
600. Interraililla Liechtensteiniin

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

598. Interraililla Monacoon

Palaan Biarritzista junalla takaisin Bordeaux'hon, keskiviikko-iltana 24.8. Mietin, mitä tekisin yksin kaupungissa joka ei kiinnosta minua? Käyn vain supermarketissa ruokaostoksilla ja menen istumaan rauhalliseen, kauniiseen puistoon. Syön ja luen ostamani Herald-Tribunen lähes kannesta kanteen. Lehti tuntuu mukavalta. En ole seurannut uutisia puoleentoista viikkoon, mutta nyt voin lukea kaiken, paitsi en mitään Suomesta, Suomeen ei kai kuulu mitään maailmaa mullistavaa.
.
Oikeanpuoleisella penkillä istuu toinen kiireetön ihminen lukemassa, nuorehko kiharakampauksinen nainen paksun romaanin kanssa. Odottaako hän kenties jotakuta? Kuten minäkin, hän ei lähde puistosta, vaikka aika vain kuluu pitkästi. Vieressäni vasemmalla istuu nuoripari, kunnes jatkaa matkaansa, kuten ihmiset yleensä vähän ajan päästä tekevät. Vapaana juoksenteleva koira (kuten koirat täällä juoksevat) käy nuuskimassa ja tonkimassa roskapönttöä penkkini vieressä.
.
Opin kiireettömyyttä Bordeaux'n puistossa. Arvelen, että tämän jälkeen en enää koskaan osaa pitkästyä! Katselen vain päivän kulkua, tunnit kuluvat, ihmiset vaihtuvat, päivä painuu mailleen. Lopulta lähden yöjunalleni. Kirjaa lukenut kiharatukkainen nainen on lähtenyt vain hiukan ennen minua. Näenkin hänet uudelleen asemalla! Odotimme siis molemmat junaa!
.
*
NIZZAAN yöjunalla, torstaiksi 25.8.
.
Juna Nizzaan, lähtöaika Bordeaux St. Jeanista 22:27, perillä 08:46. En löydä asemalla junastani mistään couchette-vaunuani, numero 10, paikka 46. Sellaiset numerot ovat lipussani. Luulen jo erästä vaunua, mutta siinä on väärä numero.
.
Kysyn ranskaksi junailijoilta. Osaan ainakin ranskan "missä"-sanan. He vain viittaavat tyhjää rataa eteenpäin! Hetken päästä veturi työntää sinne junaan liitettävän LISÄvaunun!
..
Etsin lepo-osastoani. Osastoissa on kuusi vuodetta jo valmiiksi laitettuina, kolme ja kolme päällekkäin. Käytävästä osastoon avautuvan oven pieleen on merkitty vuoteiden numerot ja varaukset. Löydän lipussani olevan numeron 46.
.
Osastossani lojuu jo ylimmällä petillä suloisen viehättävä ranskalainen teinityttö, käsiinsä nojaten. Vuoteissa en näe mitään numeroa, joten en tiedä, mikä jäljellä olevista olisi minun?
.
Kysyn englanniksi tytöltä... Hän ei vastaa mitään, ujostellen kenties kielitaitoaan. Hän kuitenkin pomppaa terhakasti heti alas ylimmältä vuoteeltaan. Sitten hän katsoo lipustani numeron ja käy katsomassa, sormi suussaan, oven pielessä olevien numeroiden järjestystä. Lopuksi hän osoittaa minulle vasemmalta keskimmäistä petiä, oman vuoteensa alapuolelta, tätä taputtaen. Kiitän englanniksi, ja hän vain hymyilee.
.
Kohta hyttiimme tulee kiireellä ja puuskutuksella lihavahko keski-ikäinen ranskalainen rouva, lapsineen ja aviomiehineen, joka raahaa kärsimättömän näköisenä lukuisia matkalaukkuja. Näen hermoilua ja kuulen puheen läpätystä:
.
- Monsieur, s'il vous plait... nainen selittää minulle kiihtyneenä, käsiään huitoen. Minä vastaan: "Je ne parlez pas francais..."
.
Oih! ja voih! Nainen voihkii käsiään väännellen, että tämäkin vielä: joku ulkomaalainen! Ja hänen ukkonsa ärisee ja huutaa, kuutisen matkalaukkua edelleen kainaloissaan. Lisäksi heidän kitisevät lapsensa pyörivät jaloissa.
.
En lainkaan ymmärrä, mitä rouva oikein haluaa minulta? Vuoteeniko, juuri tämän? Hänkään ei taida tietää, mikä on hänen oikea petinsä.
.
Hyttimme neitonen selittää rouvalle jotakin ranskaksi, ja nainen alkaa voihkien tähyillä vastapäistä YLINTÄ petiä! Sinnekö hänen täytyy kavuta? Mietin, haluaisiko hän vaihtaa vuodetta?
.
Käyn välillä wc:ssä pesemässä hampaani, ja palatessani nainen lojuu jo kaikessa rauhassa asettuneena vastapuolen yläpetille. Hänen ukkonsa on häipynyt ennen kuin juna lähtee asemalta. Mies oli vain saattamassa, mutta rouvan aneeminen varhaisteinityttö ja villi pikkupoikansa ovat jääneet.
.
Olisikohan rouva vain halunnut minulta rauhan riisuutumiselleen? Minäkin riisuudun (peiton alla), koska en halua hiota yöllä vaatteissani, ja kuvittelen muidenkin halutessaan vaihtavan vaatteensa peiton alla.
.
Hukkaan junayön aikana toisen sukkani. Aamulla etsin sukkaa touhukkaasti, kun hyttipalvelija, opiskelija-ikäinen nuorukainen, haluaa jo sijata couchette-vuoteet takaisin päiväistuimiksi. Mies hoputtaa ja hermostuu minuun, kysyen: - May I ask what are you doing?
.
Oho, englantia osaava ranskalainen! Näytän hänelle paljasta toista jalkaani ja pöyhin edelleen lakanaa. Vaan eipä siitä ole apua. Luovutan, panen jalkani sukatta kenkään ja häivyn odottamaan vaunun sivukäytävälle.
.
Nuorukainen laskostaa lakanan, josta vierähtää silloin lattialle sukka, jota hän osoittaa minulle. Ehdin itse jo sukattomana huomata, että jalkoihini on muodostunut rakkoja, mietin mistäköhän päivästä lähtien?
.
**
NICE eli Nizza, torstaina 25.8. kello 8:50.
.
Saavuttuani asemalle valitsen umpimähkäiselle kävelylleni ensin väärän suunnan, kuten tavallisesti, ja jatkan eteenpäin härkäpäisesti, ennen kuin viimein pysähdyn katsomaan karttaa. Kartan neuvosta käännyn takaisin.
.
Kuljen bulevardia ohi tavaratalojen. Tulen suihkulähdetorille puistoineen. Pyrin pääsemään Välimeren rannalle, taaskin katsomatta ensin karttaa, joten saan harhailla vanhoja, sokkeloisia kujia sikin sokin.
.
Lopulta päädyn upealle rantakadulle Promenade des Anglais, jota pitkin kuljeskelen, kunnes pysähdyn juomaan ja syömään evääni loppuun.
.
Katselen pienikivistä uimarantaa, joka jatkuu ja jatkuu yhä pidemmälle kadun ja meren välissä. Auringon ja veden palvojia ei kovin paljon näy vielä tähän aikaan aamupäivästä.
.
Tunnen hukkaavani taas tarpeettomasti aikaani, kun kävelen promenadin edestakaisin. Istun Albertin puistoon. Pengon halpojen kirjojen kauppaa ostamatta sittenkään seksikkäitä Barbarella-sarjakuvia.
.
Monoprix -Super-Marchesta ostan ruokatarpeita. Kassatyttö alkaa paapattaa ranskaksi jotakin kassista. Luulen hänen tarjoavan muovikassia?
.
Kun en ymmärrä ja puhun englantia, kassa hätääntyy. Hän ei puhu sanaakaan englantia, vaan alkaa vilkuilla ja viittoilla kollegojaan apuun kauempaa.
.
Mutta silloin tajuan, että hän haluaa nähdä kangaskassini. Olinkin työntänyt kassia salamyhkäisesti jalallani eteenpäin, hieman piilossa tiskin alla, seisoessani kassajonossa.
.
Ojennan mustan kangaskassini, ja tyttö penkoo sitä päällimmäisenä olevien muovipussien välistä hieman häveliäästi. Siellä on vain turistin henkilökohtaisia tavaroita. Saan kangaskassini takaisin ilman kommentteja ja poistun kaupasta hieman närkästyneenä. Kuitenkin minusta on aivan hyvä, että myymälävarkauksia estetään, kun en ole itse koskaan näpistellyt.
.
Alankin miettiä, miltä mahdan näyttää tällä hetkellä? Jotenkin oudoltako ja epäilyttävältäkö kenties? Kassejani ei ole aiemmin pengottu missään.
.
Olen sentään saanut nukuttua junan lepovaunussa viime yöni, ja sitä edellisen yövyin hostellissa, joten minun pitäisi olla kohtalaisen virkeä. Näytänkö sittenkin kiiluvakatseiselta vaeltavalta haamulta, joka etsii huumeita ja leivänpalaa? Olen matkan aikana laihtunut. Pyöreät posket vetäytyvät lommoisiksi. Katse alkaa muuttua tuikeaksi silmien siristelystä auringon kirkkaan paisteen takia. Mahdanko vaikuttaa väsyneeltä friikiltä?
.
Palaan rautatieasemalle. Nizzaa on nähty, Monaco tulee vuoroon. Reppuni saa edelleen pysyä säilytyslokerossa Nizzan asemalla ensi yön lähtööni asti, mukanani kuljetan vain kassiani. Nizzan asemalla huomaan erikoisen aikataululaitteen, jonka turisti saa nappia painamalla pyörimään eteenpäin. Monacoon näkyy lähtevän junia puolen tunnin välein.
.
***
MONACO, torstaina 25.8.
.
Junamatka Ranskan Nizzasta naapurimaahan Monacoon kestää ainoastaan puoli tuntia, eikä mitään lipuntarkastusta näytä nyt olevan.
.
Muita matkustajia on mukavaa katsella Rivieran rannikon paikallisjunassa: he eivät ole menossa kauas, vaan pyyhe kainalossa rennosti matkalla lähistön uimarannoille. Ollaan "Veijareiden ja pyhimysten" (TV-sarjassa Tony Curtis ja Roger Moore), kasinoiden ja hiekkarantojen playboy-maailmassa.
.
Junassa vastapäätäni on vapaalle paikalle istunut väliasemalta toiselle matkustava rantaleijona, itsevarma ja huoleton, kunhan aurinkolasit ja pyyhe ja uimahousut eivät unohtuisi junaan. Asemalaiturilla näenkin hänet myöhemmin yhdessä kahden pienen lapsen sekä keski-ikäisen, pursuavan lihavan, hyvin arkipäiväisen näköisen vaimon kanssa.
.
Monacossa kuljen tunnelissa laiturilta 2 asemarakennukseen. Sitten kujia pitkin kaupungilla rinteitä alaspäin, ilman karttaa, ja rantatietä itään Monte Carloon. Yhä uusia korkeita taloja on rakenteilla rinteisiin.
.
Vesisade, joka on uhkaavasti seuraillut minua koko reilaus-matkan ajan, saavuttaa minut nyt. Etsin suojaa rehevän, uskomattoman vihreän rantapuiston puiden alta. Puistossa on myös lasten karuselleja. Monacon kaupunkivaltio näyttää erittäin siistiltä ja hyvinvoivalta.
.
Aluksi selviän puiden alla kuivana, mutta kun sade yhä jatkuu, oksatkin alkavat valuttaa alas vettä ja takkini kastuu. Juoksen lähikadulle, jalkakäytävän ylle ulottuvan katoksen alle. Monia muitakin ihmisiä on siellä värjöttelemässä ilman sadevaatteita. Lapset puhuvat raikasta englantia! Riisun märän takkini ja syön eväitä.
.
Sade jatkuu. Minulla ei ole enää aikaa odottaa sen loppumista. Puen ylleni läpinäkyvän 'kertakäyttöisen' muovisadetakin, jonka alla hikoilen hirvittävästi, ja jatkan kävelyä.
.
Kuljen ohi Monte Carlon kuuluisan pelikasinon. Sillan alle ja korkeiden talojen varjoon jäävä pieni kirkko viehättää minua. Monacoon ahdetaan yhä korkeampia uusia pilvenpiirtäjiä ja se alkaa muistuttaa korkealta katsottuna Hongkongia.
.
Kiipeän ylös kukkulalle, jossa on ruhtinaan palatsi. Turisteja on aukiolla bussilasteittain! Täältä on valokuvaukselliset näkymät alas muuhun kaupunkiin ja Välimerelle. Isäni valokuvasi täällä dia-kuvia ensimmäisellä ja ainoalla Italian-matkallaan (markkinatutkijoiden konferenssiin San Remoon), vuonna 1964.
.
Sade on viimein tauonnut, muuten ihmiset eivät viihtyisikään avoimella aukiolla. Yritän kiertää sieltä pois eri tietä, mutta hetken päästä putkahdankin vain aukion toiselle laidalle. Ilmeisesti ruhtinaan luo onkin vain yksi tie.
.
Ilta on tulossa ja palaan Nizzaan, otettuani Monacossa monia kiehtovia valokuvia. Paikallisjunassa voi taaskin matkustaa ilman mitään lippujen tarkastuksia. Tehdäänköhän pistokoetarkastuksia sakkoineen, mietin, vai voivatko Nizzan seuramatkalaiset junailla ilmaiseksi rannoille ja Monacoon?
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
JATKUU:
599. Interraililla Geneve ja Bern