lauantai 11. helmikuuta 2017

554. Frankfurtin toreilla

1) FRANKFURT am MAIN, viides matkapäivä.
Lauantaina 23.8. neljäs ja viimeinen hotelliaamiainen Pension Alphassa, klo 7:40-8:20 - ollut joka päivä tarjonnaltaan samanlainen. Sama rouva täyttää noutopöytää arkisin ja lauantaina. Portieereina on vaihdellut 3-4 miestä. Jälkikäteen muistellen he olivat mielikuvissani "Zulfikar Ali Bhutto", "Viiksi", sekä "Baijeri".
.
Lähdemme ilman mitään kantamuksia lauantain suurelle Kirpputorille, joka levittäytyy joenrannalle, Museumsuferille, Mainin etelärannalle, kahden kävelysillan välimaastoon, niin puistokäytävälle kuin autoliikenteeltä suljetulle kadulle ja jopa kerrosta alempana veden partaalla kulkevalle rantapolulle, jonne emme kuitenkaan poikkea, vaikkakin erikseen istumme siellä vesirajassa vasta iltapäivällä.
.
Kirpputorin tarjonnasta erottuvat suuret määrät vaikkapa kenkiä. Pientä rautatavaraa on rakentamiseen tai remontteihin. Vaatteita, kirjoja, elektroniikkaa, joitakin lautapelejä, laukkuja, pieniä Eiffelin torneja ja sarjakuvia on tarjolla. Nippu saksalaisia kauhulehtiä. Lucky Lukea, Asterixia, sarjiksia albumeina. Halpoja, ohuita, isokokoisia taidekirjoja, 50 senttiä. Frans Hals kiinnostaisi aina, mutta ei ole nyt kovin kauniisti taitettu nidos ulkoasultaan. Reppuni tuntuu jo täydeltä entuudestaan. Samoin 50 senttiä maksaa DDR:n julkaisema 12 maalauksen salkku Martti Lutherin elämästä, muotokuvat hänestä itsestään, äidistään sekä isästään (nimeltään Hans Luder). Matkatoverini ostaa moisen toisella käyntikerralla, minä taisin häntä yllyttää.
.
Käväisimme välillä Pension Alphassa klo 10:30-11:30, pakkaamassa, hakemassa matkatavaramme, suihkussa, lepäämässä. "Nopea lähtöselvitys" mainosti hotelli, viimeistään klo 12 mennessä. Jätimme avaimen viimeisen kerran, kerroimme lähtevämme, toivottivat hyvää matkaa! Lähdimme uudelleen Museorannalle.
.
Joen rannassa on rivi suuria museoita, kuten Museum für Angewandte Kunst, 9 euroa, ei auki klo 9:50, vasta klo 10 alkaen. Sen takapihan takaa löytyy pienemmästä rakennuksesta Bibelhaus Erlebnismuseum, 5 euroa, jossa matkatoverini viettää tunnin klo 12-13, kun minä katselen rantaa ja joen saarta sekä istun museoiden puistossa ja kevennän (syömällä) kassiani.
.
Kuljemme etelärantaa itään ohi suuren retkeilymajan, josta lähtee lähimmälle bussipysäkille perässään pyörällisiä matkalaukkuja vetäviä tyttöjä. Uusi silta joen yli, melkein toinen silta vieressä. Pohjoisrannalla veden partaalta kuuluu meteliä, käynnissä polttarit tehtävineen ehkäpä, katselemme touhua hetkisen.
.
Etsimme kauppahallia kartan Grossmarkthallelta idästä, joka lienee kuitenkin ollut tukkutori ja nyt purettu, tilalla suuri rakennustyömaa nostureineen. Sen pohjoispuolella Paul-Arnsberg-platzin aukiolla on runsas kirjahyllykkö avattavien läpinäkyvien liukuovien kahdelta sivulta suojaamana. Kirjojen kierrätyspiste! Samanlainen kuin Nördlingenissä perusteellisemmin kuvaamani.
.
Kuljemme Frankfurtin katuja länteen ohi juutalaisen hautausmaan ja synagogan kohti Kleinmarkthallea, joka on kuin Helsingin kauppahallit, vilkas, ruuhkainen, ahdas, ruoilta tuoksuva. Tiskien ulkopuolella on useita nuorehkoja henkilöitä (kauppiaiden sukulaisia?) sisäänheittäjinä neuvomassa ja mainostamassa ja maistattamassa. Matkatoveri ostaa pari isoa pussillista mausteita.
.
Frankfurtin keskustan vanhat kaupunginmuurit purettiin aikanaan ja niiden tilalle syntyi viehättävä puistovyöhyke, joka kiertää vanhaa keskustaa puolikaarena joelta joelle. Sieltä koimme makupaloiksi muutamia idyllejä suihkulähteineen, lammikoineen, joutsenineen, muine lintuineen, tuuheine puustoineen, idässä, pohjoisessa ja lännessä, vaikkemme koko mitaltaan kulkeneet puistoa päästä päähän. Pohjoisessa on ainakin yksi muurin torni jäljellä.
.
Keskustassa pääkohde oli vielä näkemättä: restauroitu tai uudelleen rakennettu Goethen kotitalo. Se leveni kadun ylle kerros kerrokselta. Kohdallemme sattui turistiryhmä ja sen englanninkielinen opas, joka mainitsi Goethen pääteoksen olevan "The Sorrow of Young Werther". Hän kysyi, onko kukaan lukenut sitä? Yksi hänen seurueensa naisista nosti epäröiden kätensä: "Kauan sitten..." Niin, olen minäkin sen suomeksi lukenut, samoin Goethen matkakertomuksen Italiasta, ja Goethen muistelmat, Tarua ja totta. Sekä V.A. Koskenniemen kirjoittaman Goethe-elämäkerran.
.
Menen jo sekaisin peräkkäisten toriaukeamien ilmansuunnista, Goetheplatz, Rathenauplatz, Börsenplatz, en ole uskoa kompassiani. Yhdellä torilla on mainio suihkulähde, joka koostuu n. 21:stä Geysiristä, jotka purkautuvat satunnaisesti, nollasta kymmenkuntaan suihkua yhtä aikaa. Odotin lapsia leikkimään ja kohta niitä tulikin, useita sisaruksia samoista perheistä. Kukaan heistä ei kastunut, ainakaan housuistaan, kun he juoksivat äkkiä tasaisen märkien laattojen vyöhykkeen läpi, isommat sisarukset rohkeammin kuin pienimmät.
.
Lähdemme kolmannen kerran rannan kirpputorille vielä klo 17, mutta siellä on jo pillit pantu pussiin ja autoliikenne pääsee kulkemaan kadulla. Istuskelemme alhaalla joen partaalla, ensin etelärannalla ja sitten vielä pohjoisrannalla. Joessa kulkee paikallisia risteilylaivoja, kaikuvin selostuksin. Aamulla näin joella myös pienen pyöreän 8 matkustajan pöydällisen paatin, kuin Linnanmäen Hurjakurusta. Sellaisia oli muutamia vuokrattavana rantapaviljongista.
.
Taivas tummeni ja hurja saderyöppy yllätti meidät, sateenvarjonikin rajuudellaan rikkoen, vaikka kohta tauoten. Lähdimme etuajassa juna-asemalle, jonka kirjakaupasta ostin sarjakuvalehdet Futurama ja (Simpsonien) Doktor Frink, lehden 1. numero saksaksi. Maksoivat 2,90 - 3 euroa kappaleelta.
.
Lippuautomaatista ostamme klo 18:30 vain tavalliset kertaliput lentoasemalle. Ne maksavat 4,35 euroa kappaleelta. Junan S8 vuoroja lähtee klo 18:32, 18:47 ja 19:02. Lentoaseman kellarin laituri on ruuhkainen klo 18:50, jolloin junamme vähän myöhässä saapuu. Junan reitillä on väliasema Stadion, jonne asti olisi selvinnyt halvemmalla vyöhykelipulla. Lipuntarkastus ei osu kohdallemme. Liputtomille määrätty sakko olisi 40 euroa.
.
**
2) PALUULENTO Lufthansalla.
Frankfurtin lentoasemalla oleskelemme noin klo 19-22.20. Tiedot lähtöterminaalista tulevat näyttöruutuun vasta pari tuntia ennen, noin klo 20:30. Odottelemme ensin väljemmällä saapuvien matkustajien puolella. Koodi syötetään automaattiin. Nyt istumapaikkamme arvotaan perältä, rivi 27 EF (yhteensä 30 rivistä). Terminaali 1 A, pitkän pitkä käytävä, kolme peräkkäistä eri juoksua liukuhihnojakin, portille 52 asti. Turvatarkastus jossakin välissä.
.
Odotuspenkkejä on väljästi. Yhteinen lehtihyllykkö, josta otan USA Todayn, Frankfurter Rundschaun sekä arvokkaan Die Zeitin, jätän Süddeutche Zeitungin, Handelsblattin ja International NY Timesin, jonka aiempi numero on repussani. Ei mahdu mukaan.
.
Aikani kuluu huomaamattoman nopeasti sanomalehtiä lukiessa, portille jo kuulutetaan ja jonotetaan klo 21:50, jolloin yritän alkaa tunkea lehtiä reppuuni. Jään jonon hännille. Lipun koodineliö näytetään itse automaatin luettavaksi. Portin jälkeen menen alas muiden matkustajien jäljessä. Pitkä nivelbussi odottaa, enää seisomapaikka perällä on jäljellä minulle, vaikken aivan viimeinen ole.
.
Pitkä ajomatka bussilla lentoaseman talon alla ja avoimella kentällä lentokoneelle. Siellä suurin osa matkustajista menee etuportaille, mutta minä ja harvat muut takaportaille. Olen ensimmäisiä sisällä, minulla on lyhyt matka takaa. Rivimme käytäväpaikka jää lopulta tyhjäksi, sille aluksi istuneen miehen siirryttyä tyhjän rivin ikkunapaikalle vasemmalle. Suomea puhutaan edessämme ja takanamme.
.
Lufthansan lentokoneessa on tarjoilun valikoimana pehmeät rukiiset kolmiovoileivät, Orange Juice, toisesta tarjoilusta Apple Juice, en ottanut kahvia tai colaa. Ulkona sade, pisaroita ikkunoissa. Taivaalta näen asutuksen valoja. Lennämme Berliinin ja Puolan Gdanskin yli, kertoo kapteeni. Kahden tunnin lento, Vantaalle saavutaan klo 01:20, terminaalissa sitten pitkä kävely ulko-ovelle klo 01:40. Maa on Suomessa hyvin märkä sateiden jälkeen.
.
PALJONKO MAKSOI?
Lennot Frankfurtiin 146 euroa m/p (Lufthansa)
Hotelli 94 euroa/hlö  (4 yötä x 23,5 euroa) 'Pension Alpha'
Lennot ja hotelli yhteensä 146+94 = 240 euroa
Muut kulut 204 euroa, matka yhteensä 444 euroa.

553. Junalla Wormsin ja Marburgiin

1) Lutherin WORMS.
Perjantai-aamuna 22.8. kävelimme Pension Alphasta asemalle, Frankfurtista klo 9:13 etelään lähtevälle paikallisjunalle. Sillä pääsisi Mannheimin ja Karlsruhen vaihtojen jälkeen Appenweieriin ja sieltä Ranskan Strasbourgiin, mutta matkaan kuluisi paljon aikaa ja olisi pitkä istuminen junassa. Haluaisin kyllä joskus nähdä kauniin Strasbourgin, ainakin kartallaan kiehtovan näköisen.
.
Ajamme junalla vain tunnin matkan Bibliksen pikkuasemalle, jossa on 6 minuutin vaihtoaika Wormsiin menevään pikkujunaan. Tämä näkyykin jo seisovan paikallaan sivulaiturilla, jonne kävelemme tunnelin kautta. Matka Biblis - Worms vie vain 10 minuuttia! Näkyminä peltomaisemia ja Rein-joen ylitys. Ajo länteen ja kaarros etelään.
.
Wormsissa kuluu aikaa pari tuntia n. klo 10:30-12:40. Pylväskartan mukaan valtava tuomiokirkko on lähellä, mutta joelle on pitempi matka. Toisaalta joen näki jo junastakin. Ensimmäinen katu asemalta vie puiston laitaan, jossa näkyy kohoavan suuri Luther-monumentti, johon on kuvattu useita henkilöitä, mm. Melanchton. Aihetta riittää moneenkin valokuvaan. Wormsiin kuulusteltavaksi kutsuttu Luther sanoo yhä patsaansa jalustan tekstissä, että "tässä seison enkä muuta voi".
.
Kaupungin asuintaloihin verrattuna aivan valtavan kokoisen tuomiokirkon eteläpään toinen torni näkyy olevan nyt remontissa, pressujen peitossa. Korkeita torneja on neljä. Kirkkoa katselemme myös sisältä ja valokuvaamme ulkoa. Ostan kioskista pari postikorttia.
.
Wormsissa kuljemme edelleen keskustan kävely- ja kauppakatuja, ohi kauppakeskuksen, puutarhamaiselle, koristeellisen kukkaiselle puistoalueelle, jonka itäisessä päässä on patsasryhmässä 4 kypäräpäistä sotilasta ja länsipäässä Lutherin monumentin puisto.
.
Poikkeamme Penny-nimiseen supermarketiin, jossa on vaikkapa Penny-sipsejä 79 sentillä, Penny-vohveleita & keksejä 500 grammaa 99 sentillä sekä 19 sentin suklaavanukkaita ja litra kirsikka-banaani-nektariinia 99 sentillä. Istumme rautatieaseman viereisessä puistossa odottelemassa junaa Biblikseen klo 12:47, koska sitä aiempi yhteys Frankfurtiin sisälsi myös bussimatkan, jolla päivän junalippumme ei ehkä kelvanne. Bibliksessä on taas muutaman minuutin vaihto (klo 12:56-13:02) tunnelin kautta sivuraiteelta pääradalle, johon hieman myöhässä saapuu etelästä Regional-paikallisjuna, jolla matkustamme takaisin Frankfurtiin.
.
**
2) BAD SODEN.
Saavumme paluujunalla Frankfurtiin hieman myöhässä aikataulusta klo 13:50. Haaveenamme on ehtiä vielä vaihtaa vain parissa minuutissa pohjoiseen Marburgiin menevään ensimmäiseen junaan. Ensin täytyisi vain löytää informaatiotaulun näytöstä oikea laituri. Nopeasti katsoen näyttää olevan ristiriitaisia tietoja seinälakanan painetussa aikataulussa, mutta laituriko olisi 14? Sillä seisoo vielä S3-juna otsikolla Bad Soden, eikä se edes lähde liikkeelle 10 minuuttiin. Ehkäpä aluksi juna kulkisi tuolla nimellä ja vaihtuisi sitten Regional-junaksi, arvelemme.
.
Paikallisjuna S3 täyttyy odotellessaan vähitellen viimeiseen istumapaikkaan ja seisojiin asti, mutta lähdettyään matkaan alkaa myös tyhjetä yllättävän nopeasti ensimmäisistä väliasemista alkaen. Polkupyöriäkin junassa näköjään kuljetetaan.
.
Junan ikkunoista voimme katsella Frankfurtin eli 'Bankfurtin' pilvenpiirtäjäprofiilia (Main-joen 'Mainhattan', kuin New Yorkin Manhattan?) ja myöhemmin muuta asutusta ja rakennuskantaa. Asemien nimiä ovat Galluswarte, Messe, Westbahnhof, (Nidda-joen ylitys) Rüdesheim, Eschborn, Niederhöchstadt, Schwalbach, Sulzbach Nord, sekä Bad Soden.
.
Perillä pääteasemalla tuntuu kuin olisimme saapuneet vaikkapa johonkin Tukholman esikaupunkilähiöön, tai mikseipä Helsingin Mellunmäkeen. Junamme jää laituriin odottamaan paluulähtöä 10 minuutin tai vartin päästä. Kävelyraitteja näkyy lähtevän pariin kolmeen suuntaan ohi eri liikkeiden ja palveluiden ja luontolänttien. Joitakin erirotuisia kirjavia ihmisiä, muttei ruuhkaisuutta vaan rauhallista väljyyttä.
.
Bad Sodenista palaamme heti ensimmäisellä mahdollisella junalla Frankfurtin Hauptbahnhofille. Juna täyttyy keskustaa lähestyttäessä ja pilvenpiirtäjät tulevat esiin. Näin tuli Frankfurtissa kuljettua myös paikallisjunalla lähiöön ja asemalta jopa kuudenteenkin (!) ilmansuuntaan kohti Taunusvuoria. (Frankfurtista matkustimme Würzburgiin itään, Baseliin etelään, Wormsin lounaaseen, Mainzin länteen, Bad Sodenin luoteeseen ja - seuraavaksi mennään - Marburgin pohjoiseen. Erfurtiin mentiin koillisen, jolloin puuttumaan jää väli-ilmansuunnista vain kaakko?) Käynti Bad Sodenissa hukkasi aikaa 1,5 tuntia.
.
***
3) MARBURG an der LAHN.
Juna Bad Sodenista palasi Frrankfurtiin klo 15:20 samalle laiturille 14, josta oli lähtenytkin. Viereisillä raiteilla laiturilla numero 15 näkyy valmiina juna, jonka otsikossa lukee Marburg! Vaihdamme siihen äkkiä.
.
Uusi junamme lähtee klo 15:30 ja saapuu perille pääteasemalleen Marburgiin klo 16:50. Matkan varren maasto on joka retkellä erilaista, eri ilmansuuntiin matkustellessa. Ennen perille tuloa näkyy lupaavasti korkea vihreä vuori, jonka kyljestä paistaa suuri ruskea linna! Keskiaikainen Marburgin kaupunki jää vielä piiloon, kun se sijaitsee linnaa alempana laaksossa.
.
Marburgin Bahnhofstrassen asfaltti on remontissa. Kuljemme kadun reunoja pitkin kadun länsipäähän arkisesti, mutta sentään yli parin sillan ja yli kapean synkän jokihaaran. Sitten teemme käännöksen etelään, edelleen 'tavallista' nykyajan katua pitkin, mutta ohi vanhan komean korkeatornisen kirkon, joka on omistettu pyhimykselle Elisabetille. Katsomme vain kirkon ulkokuvia, sillä sisälle ei enää ilta-viideltä päässe. Kirkon jälkeen alkaa selvästi parikin kapeaa tietä nousta ylärinteeseen. Lisäksi opasteet viittovat vanhaan kaupunkiin eli Altstadtiin sekä sen linnalle eli saksaksi Schlossille.
.
Kadun varrella on kauniita valkoisia ristikkorakenteisia taloja. Hyvännäköistä ympäristöä, kuvasipa katua ylös eteenpäin tai taakse alarinteeseen. Vilkas kävelyliikenne ja paljon kauppoja: levykauppa, postimerkkiliike, elokuvateatteri jäävät mieleen, kun ne tulevat katsotuiksi.
.
Nousemme useampaankin Y-muotoiseen kolmen tien risteykseen, joissa toinen sakara tulee jyrkästi alhaalta ja toinen jatkaa jyrkästi yläsuuntaan, kun taas Y:n jalka kohoaa maltillisemmin. Haarassa voi olla keskellä koristeena suihkulähde tai kuvapatsas! Baijerin kuuluisa keskiaikaisen romanttinen pikkukaupunki Rothenburg ab der Tauber tulee parhaimmillaan mieleen! Matkaopaskirjoissani mainittiin lyhyesti Marburgin keskiaikaisuus, mutta eipä sitä kehuttu ollenkaan riittävästi! Lento vain Frankfurtiin ja sieltä tunnin matka historialliseen idylliin, hyvin hoidettuun pittoreskiin keskiaikaiseen kauneuteen!
.
Marburgin raatihuoneen tori on kaunis, useine vanhoine taloineen ja suihkulähteineen. Linna pilkistää rinteen talojen välistä korkealla, sinne ei ole jaksaa kiivetä, on valittavana vain portaikkoja tai jyrkkiä mäkiä. Paikallisen seurakunnan Pfarrkirche on sekin komea jollakin rinteen välitasanteella, ulko-ovi on auki ja suntio siitä siivoaa tomuja ulos, mutta kutsuu silti ohi kulkevia vieraita sisään!
.
Edelleen riittää kapuamista ylöspäin linnalle. Jokin yksittäinen henkilöautokin ohittaa meidät. Pariskunta näkyy kantavan kadun yli ruokakasseja ja menee vanhan talon ulko-ovesta sisään, joten jotkut asuvat ja elävät täällä Marburgissa.
.
Ylhäällä linnan edustan tasanteella voimme katsella näköaloja eri suuntiin. Voimme myös kiertää linnan ja tulla eri teitä sisäpihan kautta takaisin. Edemmäs jatkuu edelleen tie, joka ehkä laskeutuu toista kautta alas. Lähimpänä on linnan puisto ja sieltä näköaloja taas yhteen eri suuntaan.
.
Palaamme alas kaupunkiin samoja tulomme teitä ja toteamme klo 18:30 jälkeen levykaupan (tietenkin) jo sulkeutuneeksi. Elokuvateatterissa toisessa kerroksessa alkaisi klo 19 saksankielinen historiallinen epookkielokuva kahdesta sisaruksesta ja runoilija Schilleristä? Se jää harkintaamme eli matkamme jatkuu kohti juna-asemaa.
.
Paluujunaksi on ehdolla nopea vuoro klo 19:32-20:30, joka ei pysähdy väliasemista kuin parilla. Se on kuitenkin alkajaisiksi 10 minuuttia myöhässä ja saapuu lopulta Frankfurtiinkin vasta noin 20:45.
.Odotellessa junaa on aikaa tutustua Marburgin aseman sääntöihin, joiksi ei riitä yksittäinen "pallopeli kielletty, rullaluistelu kielletty tai lintujen ruokinta kielletty", vaan vastaavan laisia kieltoja riittää suuri informaatiotaulu täyteen kolmelle palstalle.
.
Marburgin rautatieasemalle kertyy paljon odottajia. Juna tulee myöhässä jostakin kauempaa, tyhjentää muutamia matkustajia ja ottaa meitä lisää Marburgista.

552. Junalla Lutherin Erfurtiin

1) WÜRZBURG.
Torstaina 21.8. unta klo 24-07. Frankfurtin hotelli 'Pension Alphan' aamiaisen nauttimista 50 minuuttia klo 7:30-8:20. Sitten ulos kaupungille klo 8:30. Meillä oli vain 2 minuutin kävelymatka Karlsruherstrasse 7:stä samaa kadunpuolta pysäköintialueen ja katukeittiön ohi Hauptbahnhofin ykköslaiturin sivuovelle. Ranskan sininen TGV-juna näkyi nyt olevan ykköslaiturilla.
.
Junalippujen automaattiin kävi tällä kertaa 50 euron seteli, kun taas maksukortti vuorostaan ei. Päivälippu maksoi 52 euroa arkena kahdelle (ensimmäiseltä matkustajalta 44 euroa, toiselta 8 euroa. Viikonloppuisin vain 44 eurolla matkustaa 1-5, siis jopa viiden henkilön perhe). Punaisia lippuautomaatteja oli käytössä paljon, ei ihan jokaisella laiturilla, mutta sitten pareittain vierekkäin.
.
Juna, jolla matkustimme Würzburgiin, saapui ajoissa, mutta lähti vasta 6 minuuttia aikataulusta myöhässä klo 9:36. Aluksi kierrettiin Frankfurtia vastapäivään, länteen, etelään ja siltaa yli Mainin, etelän asemalle Südbahnhofille, itään itäasemalle. Sitten seurasivat asemat Mainthal West ja Mainthal Ost, Hanau, Aschaffenburg, Lohr, kuljettiin itään. Maisemissa näkyi välillä valtavia tasaisia peltolakeuksia, sitten myös jyrkkiä rinteitä ja viininviljelyksiä, sekä alas maastoutuvia pikkukaupunkeja, kun juna puolestaan nousi ylös rinteeseen.
.
Junassa istuimme aluksi 2 tuntia ennen Würzburgia, jossa seurasi junanvaihto ja oli vaihtoaikaa 35 minuuttia (saman verran sekä mennessä että tullessa). En voinut tutustua karttaan. Näin junan ikkunasta välähdyksen mahtavasta linnasta kukkulalla, mutta sinne asti oli mahdotonta ennättää puolessa tunnissa. Lähdin aseman aukiolta kävelemään suorinta katua etelään, kohti näkemääni kirkontornia, ja käväisin kirkossa sisälläkin, kuvaten kirkon myös ulkoa. Sitten palasin jo juna-asemalle.
.
Lännessä olisi ollut raatihuonetta ja keskustoria, ja sinne olisi kannattanut kävellä suoraan, lounaaseen, huomasin jälkikäteen kartasta ja suunnittelin illan paluuta. Matkatoveri tutustui asema-aukiolla erikoiseen, keijukaisia patsaina punkkareille myyvään liikekojuun! Asema-aukion keskellä oli patsasmonumentti ja ruohoalue, jota raitiovaunut kiersivät pysäkilleen. Valokuvasin patsaan, sen takana olevan aseman ja aseman takana olevan kukkulan. Illalla palatessa ostin pari postikorttia, katselin puistoa lännessä, mutta en osannutkaan tai jaksanut tai ehtinyt kulkea katua lounaaseen.
.
**
2) ERFURT.
Seuraava junamatka kesti 2,5 tuntia. Juna tuli myöhemmin jakautumaan kahteen osaan. Junan kulkusuunta vaihtui Schweinfurtissa (sikojen kahlaamossa), josta siis peruutettiin takaisin ja Erfurtiin menossa ollut takaosa muuttui Erfurtiin meneväksi etuosaksi.
.
Nyt oli käytössä vain yksikerroksinen eikä kaksikerroksinen sähköjuna, jonka kulku tuntui aiempiin verrattuna erilaiselta, kuin kevyemmältä ja hyppivältä, epätasaisemmalta huvipuistoajelulta, rinteitä myöten, mutkaisemmin, pirteämmin ponnistaen.
.
Paljon pieniä väliasemia. Jossakin pikkukaupungissa näkyy kommunistisen DDR:n ajan kerrostalojen brutaaleja betonikolosseja. Juna täyttyy ihmisistä halkoessaan entisen DDR:n Thuringenin osavaltiota. Juna nykii, pomppii, kallistuu kaarteissa, hurjastelee, kiihdyttää, hidastaa, menee tunneleihin. Juna ottaa myöhästymisensä matkalla kiinni.
.
Erfurtin kaupungille meillä on aikaa 3 tuntia kello 14:30-17:30. Turisti-info-toimistossa kaupungin kartta maksaa (vain) 10 senttiä. Kaakosta asemalta lähdetään auringon paisteessa oman varjon suuntaan Willy-Brandtin aukiolle ja sitten venäläisen kosmonautin Juri Gagarinin mukaan nimettyä kehäkatua vastapäivään koilliseen. Erfurtissa on omanlaisensa itä-saksalainen arkkitehtuuri, vaikka kaupunki säästyi sodan pommitusten ja uudisrakentamisen tuhoilta. Ensimmäinen kohteemme on Augustinolaisluostari, jossa Martti Luther asui useita vuosia munkkina. Pohjoisessa näkyy korkea kirkko, mutta käännymme tienviitan mukaan Augustinerstrasselle.
.
Luostarikompleksissa on kirkko ja seminaarikeskuksen vastaanotto tyhjillään, mutta ihmettelemme, mistä pääsisimme munkkien asuntokammioihin? Portinpielessä on kahvila ja museokauppa, johon maksetaan museon pääsymaksu 3,50 euroa. Myyjätär lähtee näyttämään meille tietä, aluksi kirkon läpi.
.
Menemme sivuovesta luostarin sisäpihaan, jota kiertää neljältä sivulta pylväikkökäytävä, ja sitten portaikkoon, josta alkaa museonäyttely. Yläkerrassa on useita munkinsellejä, joiden koko on noin 1,5 x 2 = 3 neliömetriä. Ei isompi tai pienempi kuin lapsuuteni omista huoneista pienin. Niistä useissa on Martin Luther asunut, eri selleissä eri vuosina.
.
Munkinkammioita on sisustettu teemoittain: jossakin on vinokantinen kirjoituspulpetti, toisessa yksinkertainen ruokapöytä, penkki sekä kattaus kolmelle. Kolmannessa on patja lattialla sekä musta munkin puku huppuineen telineessä kuin mallinuken päällä. Ehdottomasti hienoimman näköinen on iso kirjastohuone, jota voin vain katsoa ovelta lasin läpi. Nahkapenkkejä, pöytiä ja korkeat hyllyt seinällä täynnä vanhoja nahkakantisia kirjoja. Luostarin sisäpihalla kehotetaan kävijöitä vaikenemiseen! Luostarikäynti vie meiltä aikaa tunnin.
.
Kävelemme Erfurtin kaupungin halki länteen tai lounaaseen ja päädymme valtavalle tyhjälle aukiolle, jonka laidalla sijaitsee sekä suuri tuomiokirkko että aivan yhtä mahtava Severuksen kirkko. Molempiin täytyy nousta monumentaaliportaita ylös, mutta vain Severukseen pääsee tänään sisälle.
.
Matkatoverini menee tutustumaan Severuksen kirkkoon, mutta minä nousen aukion toisen laidan jyrkkää rinnettä ja portaita valtavan puolustuslinnoituksen ulos työntyville vallinsarville. Kävelen siltaa yli tyhjän (mahdollisen) vallihaudan sekä linnan muurien taakse jättimäiselle sisäpihalle. Otan ylhäältä pari valokuvaa sekä kahdesta kirkosta että valtavasta toriaukeasta. Tällainen kuvakulma ei ollut vielä tullut vastaani matkaopaskirjoissa!
.
Torin laidalla on antikvariaatti, antikvaarinen kirjakauppa, johon tutustumme, ostamatta kuitenkaan mitään. Seuraavalla kadulla on sarjakuvakauppa, josta mukaani lähtee saksankielinen sarjakuva-alan asialehti, mainosesitejuliste ja myyntiluettelo sekä sarjakuva Teräsmiehen kotikaupungista Smallvillesta.
.
Erfurtin kaupunginkirjaston eteisessä on hyllykkö jaossa oleville ilmaisille esitteille. Sijoitan sinne Suomesta varta vasten tuomani sarjakuvalehden, Aku Ankan, jonkun erikoisuudesta, vieraasta kielestä, kiinnostuvan lapsen tai aikuisen löydettäväksi.
.
Erfurtin kaupungin halki virtaa pieni joki, jonka yli vie useita siltoja. Niistä erikoisinta en huomaa sillaksi kuin ulkopuolelta, vasta toiselta sillalta katsoen, sillä ensimmäinen silta on molemmilta puolilta kaupparakennusten tiiviisti reunustama. Kuljemme senkin Krämerbrücken läpi. Ympäristössä on kävelykatuja, kesäterasseja ja torikauppaa.
.
Anger on uudempi karttohin merkitty tori, jossa ei ole turistille nähtävää. Olemme siten jo kypsiä suunnistamaan juna-asemalle. Kuljen sittenkin vielä raiteiden alitse kaakkoon joen yli katsomaan suurta Kaupunginpuistoa, johon nousevat monumentaaliportaat, mutta puisto on remontissa. Palaan pientä kävelysiltaa suoraan asemarakennukseen ja sen läpi.
.
Junalaiturit ovat korkealla toisessa kerroksessa. Würzburgiin lähtee juna laiturilta 8a. Juna saapuu kymmenen minuuttia etuajassa, purkaa saapuvat matkustajansa ja lähtee eteenpäin klo 17:34. Sikojen kahlaamossa Schweinfurtissa vaihtuu taas junan kulkusuunta. Würzburgissa on 35 minuuttia vaihtoaikaa toiselle, hotellikaupunkiimme Frankfurtiin vievälle Regional Express -junalle.

551. Saksasta junalla Baseliin

Keskiviikkona 20.8. lähdimme ulos Frankfurtin 'Pension Alpha' -hotellista klo 09:40. Kohta huomasin unohtaneeni ottaa mukaan kameran eli Nokia Lumia 520 -kännykän. Palasin rautatieaseman luota (vain parin minuutin matkan) takaisin hotelliin ja pyysin avaimen portieerilta. Mutta avaimeni lojuikin vielä receptionin tiskin päällä, mihin olin sen itse jättänyt, jonkun toisen avaimen vieressä, ja portsari ojensi sen siitä minulle. Sitten hän tassutteli ulos kadulle, mahtoikohan aikansa käydä pitkäksi sisällä. Kohta kun palasin huoneestani, portsari jutteli jonkun tytön kanssa. Jätin avaimen uudelleen tiskille, kopistellen merkitsevästi, mutta portieeri ei reagoinut.
.
Frankfurtin rautatieasemalla oli 24 päätelaituria. Kävelimme Gleis 6:lle, jolla seisoi ihmisiä, ensin laituria pitkin kauemmas, ABC:n jälkeisille sektoreille DEF. Sitten kaiuttimista kuulutettiin, että II luokka onkin nyt alkupäässä, jolloin palasimme C:hen.
.
Lähtö tapahtui ajallaan klo 10:05. Valkoinen pitkä nuolijuna. ICE. Avovaunuja, istuimme nenäkkäin pöydän ääreen. Paljon tilaa eikä yhtään varausta näyttänyt olevan merkittynä. Matkakaveri merkkasi Frf:n karttaa: kirpputori, kirjasto, Zoo, museot. Intialaiset äiti ja pikkupoika nukkuivat junan kulkusuuntaan nähden poikittain penkkiriveillään. Pienikokoinen äiti myös istui takamus käsinojalla, jalat polvillaan penkillä, kasvot ikkunaan päin.
.
Konduktööri tarkasti ja leimasi printtilipun, jo Suomesta internetissä maksetun ja itse tulostetun (kahdelle 110 euroa maksaneen eli 55 eur/hlö, joka tosin varhaisemmin varattuna olisi maksanut vain 2x49=98 euroa). Ensimmäinen junailija ei katsonut luottokorttia, mutta myöhempi pedantimpi vaati nähdä luottokortinkin.
.
Pikajunamme harvat välipysäkit olivat vain Mannheim klo 10:44 ja Karlsruhe klo 11:05-11:15. Neckar-joki kai ylitettiin ensin. Vielä Baden-Baden klo 11:40. Väkeä vaihtui väliasemilla, mutta vaunu ei silti täyttynyt.
.
Saksan ja Sveitsin rajakaupunkiin Baseliin saavuttaessa ajettiin juuri ennen Basel Bad Bahnhofin juna-asemaa pienen joen yli, se oli Wiese. Vuoria tai kumpuja näkyi taustalla. Basel Badin asemalla oli Saksan Deutsche Bahnin tuttuja lippuautomaatteja, mutta ei tullut katsottua millä valuutalla, Saksan eurolla vaiko Sveitsin frangilla? (Opaskirja: Sveitsissä käy aika hyvin eurotkin.) Basel Badissa taidetaan olla junateknisesti vielä Saksassa. Ranskaan meneville junille on vastaavasti oma rautatieasemansa, Basel S.B.B, joka on kaupungin päärautatieasema keskemmällä kaupunkia.
.
Olin Interraililla käynyt Sveitsin ranskan-, italian ja saksankielisillä alueilla, päiväsaikaan Luganossa ja Bernissä, yöpyenkin Zürichissä, Genevessä sekä ruhtinaskunta Liechtensteinin pääkaupungissa Vaduzissa. Olin silloin varta vasten säästänyt Sveitsin 'kakkoskaupungin' myöhemmäksi, koska Baseliin olisi kaikista helpointa matkustaa Saksasta, Saksan junalipuillakin, Saksan rautatievyöhykkeellä pysytellen. (Passitarkastusten 1900-luvulla Sveitsistä Saksaan menijöiden passitkin tarkastettiin jo Basel Badissa ja Ranskaan menijöiden jo Basel S.B.B:ssä.)
.
Basel Badin juna-aseman ulkopuolella oli pylväskartta ja katutöitä. Risteilimme kävellen siksakkia etelään ja länteen. Matka Rein-joelle lounaaseen tuntui aluksi pitkältä, pitkin arkisia katuja. Seurailimme jotakin nuorisoseuruetta, väistelimme katutöitä pihoihin. Suorin reitti olisikin kulkenut Messuhallin ohi, Clarastrassea ja siltaa Mittlere Brücke, joita illalla palasimme, mutta puolilta päivin tulimme isolle sillalle Wettstein Brücke. Vaikuttavat Reinin jokinäköalat, otin valokuvia. Alhaalla joen poikki kulki pieni kaapelilossi Münsterin (kirkon) kohdalla.
.
Käännyimme luoteeseen, kävelimme ylös katedraalin Münsterin aukiolle, jolle oli aseteltu jättimäinen valkokangas tai elokuvan screeni, sekä katsomollinen penkkirivejä. Katselimme jokinäköaloja aukion itäpuolella. Alempana lännessä kulki arkinen ja vilkas kävelykatu eli tärkein kauppakatu Freie Strasse, josta erkaantui pieniä kujia.
.
Poikkesimme sisällä kaksikerroksisessa musiikkikaupassa. Kävelimme Marktplatzille luoteeseen. Värikäs punainen raatihuone! Etelässä vilkas Barfüsserplatz (Paljasjalkaisten paikka, tarkoitti fransiskaanimunkkeja). Oli hieman sokkeloista ja vaikeatakin osata kulkea vanhassa kaupungissa. Turisti-info-toimisto. Etelämpänä sijaitsi Theaterplatz, jota koristi moderni, teknisillä vehkeillä kikkaileva, taiteilija Tinguelyn luoma erikoinen suihkulähde, jonka ympärillä oli penkkejä ja joutilaita ajanviettäjiä. Portaat nousivat ylös tunnuksettomalle ekumeeniselle kirkolle, jonka sisällä oli erikoisia taideteoksia.
.
Lännessä kohosi kummulla Spalenvorstadt. Kujia ja ylämäkiä. Nähtävyytenä oli vanhankaupungin eli Altstadtin entisestä puolustusmuurista jäljelle jäänyt goottilainen torni Spalentor (vuodelta 1370). Sen pohjoispuolella sijaitsi miellyttävä Kasvitieteellinen puutarha, jonka trooppiset kasvihuoneet olivat kävijöille ilmaiset ja auki klo 17 asti.
.
Kasvitieteellisen puutarhan puistossa tuli elokuun lämmössä istuttua ja syötyä eväitä Saksasta. Puiston huippunähtävyytenä oli jättiläismänty Kaliforniasta! Itäpuolella oli kartan mukaan Petersplatz, joka osoittautui olettamani kivetyn aukion sijasta vihreäksi puistoksi. Idempää laskeutui portaikkoja alemmille kaduille, lähemmäs jokea.
.
Silta vei kohti messukeskusta. Raitiovaunut olivat tavattoman pitkiä junia, väreiltään vihreitä ja keltaisia. Messukeskuksen lasipalatsi, erikoisine muovailtuine reikineen ja lasiseinineen, oli pilvenpiirtäjä. Jo Messuaukealle alkoi näkyä Basel Badische Bahnhofin 100-vuotias ruskea asemarakennus koillisessa. Sinne mennessä matkan varrella oli vielä puisto, jonne oli leiriytynyt Montin sirkusseurue, lukuisine valtavine keltaisine kiertuevaunuineen.
.
Lääketehdaskaupungissa Baselissa oli Saksaan verrattuna omanlaistansa Sveitsin arkkitehtuuria ja vaurauden tunnelma. Mieleeni tuli Baselin kävelykaduilla Tukholma enemmän kuin muut kaupungit.
.
Palasimme asemalle jo klo 19 ja juna lähtisi vasta klo 20:16. Matkatoverini meni McDonaldsiin ja minä kävelin aseman länsipuolista katua pohjoiseen kohti Saksan valtionrajaa. Moottoritie painui tunneliin, kävelijät kohosivat ramppia ylös sillalle. Lännessä näkyi varastohalleja tai ensin asuintalo, jonka puistoisella edustalla leikki mustaihoisia lapsia! Joku kävelijä ja pyöräilijä tulivat vastaan. Hiljainen pysäköintialue autoille. Wiesejoki esiintyi vilkkaana koskena. Puistovyöhyke alkoi levitä kohti itää.
.
Sitten liikennevaloristeys ja vanhoja kerrostaloja, silti yhä edelleen Sveitsin postilaatikko. Jatkoin yhä tietäni, junaradan ali itään ja pohjoiseen, mutta enää Parkour- ja liikuntapuiston pysäköintialueelle asti.
.
Vasta jälkeenpäin tutkin kartasta, että vain 200 metriä kääntymispistettäni pohjoisempana olisi jo ollut Tulli ja Saksan raja, sekä pikkukaupunki Weil am Rhein, jossa erityisesti Vitran huippumodernia arkkitehtuuria. Käännyin hiukan liian varhain ja menin sitten tuuhean puuston synkistämään luonnonpuistoon. Joka tapauksessa mukava kävelyretki kaupungin ulkopuolelle. Kävelin Wiesejoen rantaa, jossa oli koiria ja ulkoilijoita, ja palasin juna-asemalle kello 19:45.
.
Paluujunamme kohti Frankfurtia oli Basel Badin aseman informaation mukaan myöhässä 20 minuuttia ja ICE-junan sijasta se olisikin nyt vain "korvaava juna" IC ilman E:tä. Juna saapui sittenkin asemalle jo noin 20:20, mutta lähti vasta varttia myöhemmin klo 20:36, eikä normaalin aikataulun mukaisesti klo 20:16. Ulkona alkoi pimetä, elokuun lopulla, Sveitsin ja Saksan rajalla.

lauantai 4. helmikuuta 2017

550. Frankfurtista junalla Koblenziin

Frankit ylittivät Main-joen Frankfurtin kohdalla ja voittivat saksit. Frankkien ja saksien heimonimistä periytyvät valtioiden nimet Ranska ja Saksa. Frank-furtin "furt" tarkoittaa kahlaamoa (englannin ford). (Main-joen Frankfurt am Mainin lisäksi on idässä Oder-joella pienempi Frankfurt an der Oder.)
.
*
1) MENOLENTO.
Ajoimme taksilla Vantaan lentokentälle, ykkösterminaaliin, tiistaina 19.8. yöllä klo 04:30-05:00. Siellä Lufthansan, SAS:n ja Tap:n yhteiset lähtöselvitysautomaatit. Automaatilla piti kirjoittaa 6-kirjaiminen koodi. Täytyi myös merkitä "V", todistaakseen, että on lukenut ohjeet. Tämän ehdon kuulimme neuvojalta, kun emme muuten päässeet eteenpäin.
.
Molempien matkustajien tiedot tulivat esiin monitoriin yhdellä kerralla. Paikoiksi kone arpoi riviltä 4 etuosasta istuimet C ja D, käytävän ylitse käytävän viereiset paikat! Molemmat matkustajat saivat a) Boarding Cardin b) kuitin c) edellisen kanssa yhdenmuotoisen selitysliuskan. Lufthansan lennot, meno-paluu, maksoivat 146 euroa hengeltä.
.
Turvatarkastus oli väljä ja rauhallinen. Yhteen koriin takki, toiseen reppu (sivutaskussa vesipullo, sateensuoja), nestepussi, vyö, kello, lompakko, avaimet, "Onko tässä kaikki nesteet?" Olin vähän hidas, mutta helposti sitten pääsin läpi. Ensin ei ollut muita meidän liukuhihnalla, mutta perään tuli.
.
Ajantappamista terminaalissa, kauempana kuin porttimme 17, klo 5:00-5:50. Keskustelun aiheina Anthony Buckeridgen "Jennings", arkunkanto sekä Pitäjänmäen kirkkoherranvaali. Hain käymälästä pullooni viileää vettä. Pyttykopissakin oli oma pieni pesuallas. Olin koko käymälässä yksin, kun toinen vieras lähti.
.
Portilla 17 pitkä jonotus 5:50-6:20. Eksoottisia ulkomaalaisia, joku kuin rabbi tai iranilainen Ali mustine partoineen. Ulkomaalainen nainen oli matkalla Müncheniin eikä Frankfurtiin, porttivirkailija käännytti, ettei joutunut väärään lentokoneeseen. Kaksi virkailijaa ja kaksi eri jonoa rampille. Kaveri nappasi luettavakseen Kauppalehden, minä International New York Timesin (entisen Herald Tribunen) lehtihyllyköstä.
.
Lentoaika kesti 2 h 40 minuuttia, kello 6:20-9:00 Suomen aikaa (=8:00 Saksan aikaa). Istuinrivejä lentokoneessa oli 30, vierekkäin istui 3+3 matkustajaa. Etuseinässä luki Business Class, mutta verhoa ei ollut välissä. Olin itse rivillä 4.
.
Kävin koneen etupään vessassa klo 8:10-8:14. Lentoemännät istuivat silloin verhon takana, samoin stuertti tai perämies, joka meni minun jälkeeni vessaan. Näköjään vauvan hoitopöydän sai laskettua pytyn ylle. Yllättävän tilava wc lentokoneessa. Vesi tuli hanasta, saippuavaahdon sai hanasta. Flip-kantinen roskasäiliö oli pöytäpinnan tasalla.
.
Ruoaksi tarjottiin leivoslaatikossa 110 g:n pizzapulla sekä täytepulla, kuumat! Orange juice ja Coffee, sokeripussi, kermasäiliö, muovinen sekoitustikku. Käytetyt pakkaukset laitoin verkkopussiin. Suomalaiset pariskunnat istuivat vieressämme, vasemmalla ja oikealla, nuoremmat ja vanhemmat, wc-kävijät, eli välillä väistettävät.
.
Toisella rivillä istui nuori nainen, joka niisti usein ja niiskutti, joten lentoemot kävivät juttelemassa hänelle, koskettivat häntä käsivarteen. Luin Lufthansa Magazinea: Nico Rosberg, intiaanit. Edessäni olevalla rivillä 3 suomalainen vaaleahiuksinen rouva "Leena" kertoili viereiselle somalipariskunnalle tietojaan kaupungistaan Pariisista ja antoi vielä puhelinnumeronsa, että somalit voivat soittaa ja kysyä lisää.
.
Laskeutumisaikaa klo 7:40-8:00, jolloin turvavyöt kiinni. Laskeutuminen klo 7:45, kone rullasi kentällä pitkään, jopa klo 8:05 asti.
.
**
2) FRANKFURTIN KENTÄLLÄ.
Yllättävän kauan kestävä bussikuljetus terminaaliin. Joku suomalainen nuorukainen soittaa kännykällään, hänen pitäisi ehtiä vaihtaa Pariisin-koneeseen, jonne on vaihtamassa muitakin suomalaisia.
.
Kävelemme suureen matkalaukkujen tulohalliin. "Passia ei ole nyt tarkastettu kertaakaan!" huomaa matkatoveri. Tänään riitti pelkkä passin kannen näyttäminen ennen turvatarkastusta.
.
Etsimme Matkakeskuksen. Kaksi lippuautomaattia on sen nurkassa vapaina, rauhassa muilta käyttäjiltä, ja vielä olisi lisää muita samanlaisia laitteita käytävillä. Sen sijaan virkailijoiden tiskille on pitkä jono.
.
Lippuautomaatti ei huoli tällä kertaa 50 euron seteliäni. Matkakumppani maksaa kortillaan. Päivälippu Saksan juniin, 18 tunnin ajaksi (klo 09-03), nimeltään "Quer-durchs-Land Ticket", maksaa 52 euroa kahden henkilön seurueelle eli 26 euroa /henkilö. Ostajan nimi kirjoitetaan lippuun pölkkykirjaimin. Lippu tarkastetaan junissa 3 kertaa, mutta sama konduktööri ei tarkasta kahdesti, vasta virkaveljet.
.
***
3) MAINZ, 2 tuntia perillä.
Otamme ensimmäisen junan klo 9:24-9:50 lentokentältä läheiseen Mainzin kaupunkiin. Junamatkan kohokohta on Reinin ylitys siltaa pitkin. Roomalainen teatteri on Mainzissa ensimmäinen pysäkki, sitten Hbf eli pääasema, Hauptbahnhof. Siellä pitää ensin nousta laiturilta portaat korkealle ylös, sitten täytyy laskeutua jälleen alas. Ulkona on opasteeksi taulukartta kaupungista.
.
Kuljemme L:n muotoisen kävelyreitin joelle, jossa en sitten näe mitään ihmeellistä. Ensin kuitenkin kadulla runoilija Schillerin (1759-1805) patsas, kukkainen puistikko katujen välillä, sitten Gutenbergin patsas taustallaan valtava katedraali, jonka sivulla on myyntikojuinen kauppatori. Poikkeamme Domissa eli Tuomiokirkossa, josta ei sitten näköjään pääsekään jatkamaan päätysivulta eteenpäin kohti jokea, vaan päästäkseen ulos on palattava samasta sivuovesta torille.
.
Joelta palatessa menemme Gutenberg-museoon. Talolla on moderni lasiseinä, en ota siitä valokuvaa. Esillä on painokoneita ja 42-rivisiä raamattuja vv. 1452-55. Paljon on entisajan kirjoja näytteillä lasien alla pöydillä. Pääsymaksu 5 euroa. Takki ja reppu laitetaan säilöön lokeroon, jonka avain irtoaa 1 euron panttia vastaan. Museokaupassa on erikoinen kirja: 1400-luvun tyylin mukaelma. Irrallisia kirjasimia ja painettuja irtolehtiä on myynnissä. Opin museossa, että Luther hyötyi painotaidon innovaatiosta. Jotkut kirjastot eivät aluksi huolineet painettuja kirjoja! Painettaessakin varattiin kirjan sivuille tyhjiä tiloja taiteellisen koristeellisten alkukirjainten piirtämistä varten!
.
****
4) KOBLENZ, 2 tuntia perillä.
Junalla jatkamme eteenpäin Koblenziin klo 11:51-12:53, siellä pitäisi olla vaihtoaikaa 13:16 asti. Aiomme jatkaa pohjoiseen, entiseen Länsi-Saksan pääkaupunkiin Bonniin asti. Junan ikkunasta näemme upeat Reinin rannat, vihreitä kukkuloita, joskus linnan ylhäällä tai rinteessä. Näemme viininviljelykset, pikkukaupungit, jokilaivat sekä vastarannan itärannan junaradan. Meidän junamme kulkee Reinin länsirannalla.
.
Koblenzissa yritän äkkiä kävellä joelle ja takaisin vain 5+5 minuutissa, mutta en ehdi sinne asti. Matkatoverini tyytyy istuskelemaan asema-aukiolla. Sitten aikomamme junan lähtö Bonniin ja Kölniin myöhästyy ensin 10 minuuttia, sitten 20 min, sitten 30 minuuttia. Kyllästymme odottamaan.
.
Jäämmekin viettämään aikaa Koblenziin. Kuljemme eri teitä ristiin rastiin rantaa tavoitellen, poikki turhauttavan tylsän kaupungin, kun sadepisaroitakin hetken ropisee niskaan. Turistien katujuna kulkee ohitsemme. Jokin suuri palatsi kohoaa rannassa. Sen takaa löytyy vihdoin joki Rhein.
.
Seuraamme joenrantaa pohjoiseen, josta löytyy vihdoin "Deutsches Eck". Saksan kulmassa Mosel yhtyy Reiniin. Kummastakin joesta näyttää tulevan eriväristä vettä, jotka virtaavat hetken rinnakkain ennen sekoittumistaan. Linnoitus tai valtava muistomerkki kohoaa ylempänä jokia erottavassa maakärjessä.
.
Jatkamme Moselin rantoja länteen tai lounaaseen, kohti rautatiesiltaa ja rataa. Portaat nousevat ylös kaupunkiin etelään. Näemme junaradan varsia. Rautatieasema tulee vastaamme yllättävän pian, mutta onkin silloin väärä asema, kävelymatkamme saa jatkua vielä, jäljellä "600 metriä", aikaa 8 minuuttia. Näemme arkikaupunkia kivitaloineen, liikkeineen. Ehdimme niukasti junaan 15:02 kohti Frankfurtia, jonne saavumme klo 16:45.
.
*****
5) PENSION ALPHA.
Frankfurtissa kävelemme asemalta Internetistä varaamallemme hotellillemme noin kello 17. Nimikyltti "Pension Alpha" näkyy selvästi kadulle, osoitteessa Karlsruherstrasse 7. Portieeri on piilossa korkean tiskin takana. Vain huoneen varaajan nimi kirjoitetaan asukaskorttiin.
.
Kahden hengen huoneemme maksaa yhteensä 188 euroa = 4 yötä kertaa 47 euroa, jaettuna kahdelle, eli 23,50 euroa hengeltä /yö. Huokeaa, kun sisältää aamiaisenkin! Huoneeseen saamme vain yhden avaimen, joka tulee jättää receptioniin aina ulos mennessä, tämä sääntö lukee monessa kyltissä.
.
Huoneemme numero on 103. Se sijaitsee pohjakerroksen aulaa kerrosta ylempänä, jonne vie kolme porrassuoraa (kaksin välitasantein). Hissi lähtee ylös vasta ylemmältä tai alemmalta välitasanteelta. Itäkäytävällämme (kadun puolella) on 4 huonetta, numerot 101-104, reunimmaiset käytävän päissä ja niiden välissä numerot 102 ja 103. Länsikäytävä on itäkäytävän peilikuva. Hotellissa on kuusi kerrosta, pohjakerrosta lukuun ottamatta pitäisi olla siis 5x8=40 huonetta (35 sanotaan huoneita olevan). Käytävää avartaa peili.
.
Huoneemme on pieni. Kaksi erillistä sänkyä sinne mahtuu, minulla on niistä idempi ikkunan alla. Pohjoisseinällä on vaatekaappi ja pöytä, jolla TV, jossa kanavina mm. Disney ja CNN, ei Saimaan. TV-uutisissa Fergusonin mellakka-öitä ja Irakissa Isis katkaisi kaulan länsimaiselta journalistilta. Kaksi vesilasia tarjottimella. Pakkaus paperiliinoja. Sängyn peitto on valkoisessa pussilakanassa pinkkana kolmin-kerroin, toinen peitto on kaapin päällä. Vessa ja suihku ovat luoteiskulmassa. Kolme ikkunaa ulos, ne aukeavat sekä ylhäältä että sivulta. Karlsruherstrassen katunäkymä, jossa bussin 64 päätepysäkki. Vastapäätä hotelli ja parturi, mustaihoiset kokoontuvat sen eteen lauantaina juttelemaan. Nyt aluksi käytämme tunnin matkatavaroiden järjestelyyn ja lepoon, sitten lähdemme ulos klo 18.
.
******
6) FRANKFURTIN ILTA, 3 tuntia.
Asemalta ajamme S-junalla Hauptwacheen. Jäämme kuitenkin ensin vahingossa reittimme ainoalle välipysäkille "Taunusanlage". Kävelemme kävelykatua Zeiliä Konstablerwacheen ja sieltä jokirantaan. Nähtävyyksiä Römer. Katsomme tuomiokirkon Domin sisältä (kuten Mainzissa). Juna-asemalta ei löytynyt isoa ruokakauppaa, vain pieniä kauppoja, mutta Zeil-kadulla on tavaratalo Galleria. Hauptwachelta tullessamme Gallerian tunnelikerroksesta löytyy ruokaosasto, tosin kallis. Teen ostoksia 7,50 eurolla. Juomalitrat 1,09 + pantti 0,15, Orange ja Sitruuna kaverille. Kolmioleivät 2 euroa, jogurttipari 125 g yhteensä euron. Kaverin rahkat maksavat 2 x 0,70 euroa ja vesipullo 0,60. Rasia mansikoita käytävämyyjältä maksaa vain 1,50 euroa (Suomessa 4 euroa). Kaveri syö KFC:n (Kentucky Fried Chickens) 7 euron aterian noin klo 20:30. Hotellille palaamme junalla jo noin klo 21.
.
*******
7) HOTELLIN AAMIAINEN.
Nukuin noin klo 23-07. Heräsin kerran klo 6:05, kun kuulin kolinaa käytävältä. Aamiainen (klo 06-10) alkoi silloin, ehkäpä ensimmäiset menivät sinne. Aavistelin flunssan oireita, mutta ne katosivat. .
Söimme aamiaisen noin klo 08-08:40. Ruokasalina toimi pelkkä pieni ahdas ala-aula respalta etelään, sälekaihtimet katuikkunassa. Pöytiä oli 4 hengelle ikkunasivulla ja 8:lle keskilattialla. Yhteensä noin 28 istumapaikkaa (maksimissa 85 asukkaalle) kerrallaan.
.
Eteläseinällä noutopöytä. Kori vaaleita sämpylöitä. Kasa kananmunia, joista moni rikki, sain kerran löysäksi jääneen. Neljä lajia makkaraa, vaaleita ja meetvurstia, yhtä lajia edam-juustoa. Vadille aseteltu 4 jonoon tomaattiviipaleita. Toisella vadilla 4 jonoa kurkkuviipaleita. Eri lajeja marmeladinappeja, lisäksi voita. Appelsiinimehua, kahvia. Corn flakes kulhoon, suklaariisimurot, maitoa hanasta. Söin 2,5 sämpylää ja 2,5 lasillista mehua, mutta kahvia en. Lasimukissa oli kahva, mittamerkintä 2 dl. Söin myös muroja marmeladein ja kananmunan.
.
Ensimmäisellä aamiaisella istumapaikkamme oli ensimmäinen pitkäpöytä respalta päin, toisena aamuna jo klo 07:30 vaihdoimme keskipöydältä viereiseen ikkunapöytään, kun yksi vieras lähti siitä pois. Muut kaksi aamua istuimme eri ikkunapöydissä klo 07:30 alkaen. Laiha ruskeatukkainen rouva täytti joka aamu noutopöytää keittiöstä käsin. Ekana aamuna muuan iso miesvieras pakkasi syötyään eväspussiinsa mega-hampurilaisen verran lisää syötävää mukaansa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

549. Münchenistä junalla Augsburgiin

Maanantaina 3.8. söimme viidennen ja viimeisen hotelliaamiaisen kahdeksalta City-Hotel Münchenissä, osoitteessa Schillerstrasse 3a. Illalla lentäisimme Suomeen, mutta päivällä kävisin vielä junalla lähikaupungissa Augsburgissa, kun taas matkatoverini kiertäisi koko päivän Münchenin kirpputoreja.
.
Hotellissa jaoin matkatavarani kahteen osaan: reppuun vain päivän tarpeisiin vesipullot, sateenvarjo, karttoja jne. Toisaalta kangaskassiin jätin käytetyt vaatteet, esiteniput sekä päällystakin, sillä sää oli edelleen lämmin.
.
Hotellimme lupasi säilyttää lähtevien matkatavaroita, meidänkin klo 9-15. Sain laittaa kassini siirrettävään rullakkoon hotellin ala-aulassa. Iltapäivällä noutaessamme tavaroitamme klo 15 uusi portieri opasti meidät baarin nurkkaan, jossa näkyi olevan tusinan verran turistien matkapakaaseja. Kunkin laukun kahvaan oli kiinnitetty paperilappu, jonka portieeri otti talteen. Hyvin toimivaa saksalaista järjestelmällisyyttä.
.
Ostettuani asemalla automaatista taas Baijerin lipun, hinta 23 euroa yhdelle, ehdin laiturille 14 vasta klo 9:36 jälkeen, Augsburgin-junan ilmeisesti jo lähdettyä, vaikka automaatista tulostamani aikataulu väittikin junan olevan 10 minuuttia myöhässä. Seuraava juna lähtisi puolen tunnin päästä. Kävin odottaessani kirjakaupassa.
.
Junani klo 10:04 oli jakautuva kahtia Augsburgissa klo 10:46. Jakautumisesta kuulutettiin pariin otteeseen. Peräosa menisi Donauwörthiin ja etuosa Dinkelsbühliin vai minne lie, en painanut mieleeni, vaikka itse etuosaan asti kävelinkin asemalaiturilla.
.
Augsburgissa oli vastassani ison tuntuinen rautatieasema, ulkoväritykseltään ruman keltainen. Lähdin asematunnelin kautta ja asemahallin läpi suoraan kohti itää. Kolme katua haarautui, niistä pohjoisin oli puistoisin, mutta siellä oli rakennustöitä. Etsin varjoa paahtavalta auringolta kulkemalla eteläisimmän kadun etelälaitaa. Aluksi näin vain persoonattomia suuria kivitaloja erilaisine liikkeineen.
.
Tulin aukiolle, jonka keskellä oli monien raitiovaunujen risteysasema. Sitten vastaani tuli Moritzkirche, joka näkyi jo matkaopaskirjanikin keskustakartassa. Kävin sisällä, mutta kirkkosali oli pelkistetyn modernisoitu valkoisin seinin. Se oli tuhoutunut pommituksissa ja rakennettu uudelleen.
.
Kävelin Moritzplatzilta kaupungin leveää paraatikatua Maximilianstrassea etelään. Liikenne oli hiljaista ja kadun saattoi hyvin ylittää ilman liikennevaloja, joita ei ollutkaan. Valokuvasin keskellä olleita patsaita, kuten Merkuriusta. Tärkein päämääräni oli etsiä Augsburgin suurin erikoisuus Fuggerei, miljonääriveljesten satoja vuosia sitten kustantama sosiaalinen asuinalue köyhille.
.
Kaakosta löysin tienviittoja Rotetorille, joka osoittautui keskiaikaiseksi kaupunginmuurin pyöreäksi torniksi tai sen portiksi. Sitä ennen valokuvasin joitakin vanhanaikaisia asuintaloja siltä varalta, että ne osoittautuisivatkin Fuggereiksi? Joidenkin talojen seiniin oli hakattu kiitosrukouksia Jumalalle. Muitakin turisteja kuljeskeli kaduilla ja pällisteli taloja.
.
Vastaani tulleesta isosta seinäkartasta näin Fuggerein sijainnin - keskustan itäpuolella - ja painoin mieleeni maamerkkejä, osatakseni perille. Löysin tästäkin kaupungista (kuten mm. Memmingenistä ja Nördlingenistä), jälleen kerran keskustaa halkovan kanavan eli noin 3 metriä leveän ojan, jonka yli kulki vähän väliä puisia siltoja, eräskin vain yhtä postinjättölaatikkoa varten!
.
Välillä Augsburgin kanava jäi leveän kadun alle ja tuli taas esiin toiselta puolelta. Virtaus oli vilkasta, syvyyttäkin kanavalla lienee ollut. Pieni koski, putous ja iso puinen vesipyörä tulivat vastaani. Väistin roska-autoa kapealla kadulla ja totesin, että Augsburgissa jäteautotkin ovat Mercedes-Benzejä tutuin nokkatähdin, vai olivatko Daimler-Benzejä.
.
Löysin sopivasti itään vievän kadun, sitten pienen tienviitan Fuggereihin, sekä ennen pitkää oikean Fuggerein porttikäytävän. Turistit jonottivat lippuluukulle, maksu 7 euroa museokäynnistä ja alueella vaeltamisesta. Minä otin portin sisäpuolelta yleisvalokuvan alueesta sekä jaossa olleen selkeän karttaesitteen selityksineen.
.
Palasin suoraan länteen kaupungin keskusaukiolle, Augustuksen patsaan, Raatihuoneen ja Tuomiokirkon torille. Kaivinkone järjesteli juuri paksuja hiekkakerroksia aukion keskiosiin. Oliko tarkoitus tehdä kesäinen hiekkaranta jotakin festivaalia varten, vai purettiinko sellaista jo pois? Putkikaivannosta tulleeksi hiekkaa tuntui mielestäni olevan liian paljon. Poikkesin torin etelälaidalla turisti-infoon, mutta siellä kaupunkikartta oli maksullinen, vaikkei kallis, silti jo tarpeeton minulle.
.
Kuljeskelin jylhän kaupungin katuja lounaaseen ja etsin aamusella harmillisesti löytämättä jääneet kohteet Zeughaus ja Fuggerhäuser. Vanhalla arsenaalilla vuodelta 1607 oli koristeellinen julkisivu. Fuggerin palatsi oli iso ja sillä oli opaskirjan elegantiksi mainostama sisäpiha, jonne vilkaisin.
.
Seinässäkin luki Fuggerin nimi. Joku kesäkeveästi pukeutunut nuori nainen palasi kaiketi ruokatunnilta töihin virastoon. Joku toinen ystävällisesti hymyilevä saksalainen väisti antaakseen minulle tilaa valokuvata palatsi. Enpä ehtinyt matkani aikana vielä saada ainuttakaan negatiivista vaikutelmaa saksalaisista, päinvastoin. Kokemukseni Saksasta oli kaikin puolin sangen myönteinen!
.
Viivähdin hetken varjoisassa, tuuheassa puistossa suihkulähteen luona, raitiovaunupysäkkien torin länsikulmalla. Paljon oli istujia penkeillä tai ruohikollakin, mutten malttanut viipyä kauan paikallani.
.
Lähdin rautatieasemaa kohti jo klo 13:10, jotta varmasti ehtisin junaan klo 13:39, jonka lisäksi tiedossani oli vielä varajunakin puolen tunnin päästä. Lentopäivänä piti olla huolellinen. Ehdinkin juna-asemalle jo klo 13:25. Ensin kuvittelin asemahallissa olevan viileää, suojassa auringolta (ulkona oli 27-29 astetta varjossa), mutta sisällä tulikin kuuma heti, kun en enää liikkunut eteenpäin. Vilvoittelin sitten pienessä tuulessa aseman ulkokuistilla.
.
Paluujunani lähtö viivästyi 10 minuuttia. Junassa kävin wc:ssä, jotka olivat joka junassa tilavia. Käsien pesuun tosin tuli vettä vain puolessa junista; muulloin täytyi tyytyä vain nestesaippuaan ja sen pyyhkimiseen paperipyyhkeeseen. Junassa hörppäsin pullostani vettä väärään kurkkuun ja yskin pitkään. Nolona vaihdoin välillä vaunua, mutta yskin sitten uudessakin paikassa. "Alles gut?" kysyi ystävällinen saksalainen kurkistaen edessäni olleelta riviltä.
.
Junani saapui Müncheniin 10 minuuttia aikataulustaanmyöhässä klo 14:30. Ehdin vielä käydä kävelemässä Vanhassa Kasvitieteellisessä Puutarhassa ennen kuin palasin City-Hotelliin Schillerstrasse 3a:han hakemaan painavampaa kassiani ja tapasin siellä matkakaverinkin.
.
Painavien kantamusten kanssa emme enää jaksaneet muuta kuin lähteä lentokentälle. Münchenin päärautatieaseman alakellarista, jossa olivat laiturit 1 ja 2, ajoimme S8-junalla 41 minuuttia klo 15:15-56, ensin maan alla Ostbahnhofille ja sitten maan päällä pohjoiseen. Pitkältä tuntuva junamatka, kas, yhtä pitkä kuin matkani Augsburgiin!
.
*
PALUULENTO
.
Lentokentällä, jollakin penkillä, sulloin kaikki matkatavarani yhteen pieneen mustaan reppuuni. Pitkiä kävelymatkoja terminaali ykköseen helpotettiin useilla liukuhihnoilla.
.
Ilmoittautuminen lennolle automaatilla ei ensin onnistunutkaan, vaan kone kehotti matkatavaratiskille. Toinen automaatti kuitenkin toimi, ensimmäisestä olikin tulostuspaperi loppunut. Istumapaikoiksi tuli arpomalla, itse valitsematta, koneen etupäästä 4B ja 4C (keulasta jo toinen rivi bisnesluokan jälkeen).
.
Outo kysymys ilmoitettiin: "Lento on melkein täynnä, haluaisitteko vapaaehtoisesti jäädä huomiselle lennolle?" Sellaista kannattaisi varalta miettiä itsekseen etukäteen.
.
Turvatarkastuksessa kehotettiin taskujen tyhjentämiseen. "English or Deutsch?" kielikysymys. Sanoin, että taskuissani on vain paperia. Vadeissa menivät läpivalaisuun toisessa reppu, toisessa takki (vyö sen taskussa), lompakko, kännykkä, nestepussi, repun taskuissa sateenvarjo ja tyhjä vesipullo.
.
Portti hälytti minun kohdallani! "Takaisin odottamaan portin taakse!" Portin toisella puolella istui juuri jakkaralla edellinen miesmatkustaja, jota viiksiniekka saksalainen tutki piipparilla. Kaivoin esiin kaulapussini. Se piti laittaa pienessä vadissa läpivalaisuportin kautta. Passiani kysyttiin uudelleen. "Kaikki on toisella puolella!"
.
Portti piipitti minulle yhä. Levitellessäni käsiäni ruumiintarkastuksessa tajusin, että ylläni oli nyt metallinappinen kauluspaita! Tarkastaja taputteli lahkeensuita, kun istuin, eivätkä kenkänikään hälyttäneet käsilaitetta. Pääsin sitten läpi.
.
Jatkoimme matkaa portille D22. Siellä ei ollut vielä ketään muita. Koneen lähtöön (klo 18:40) oli vielä klo 16:20 yli kaksi tuntia. Matkatavaratiskille oli jonottanut suomenkielisiäkin. Vähitellen kuitenkin kaikki odotuspenkit täyttyivät. Minun täytyi ottaa reppuni ja takkini pois viereiseltä penkiltä.
.
Kuuntelin kahden keski-ikäisen naisen ja yhden arvioltani 75-vuotiaan harmaahapsen jutteluja. Vanhin nainen oli saanut vain jonotuspaikan koneeseen! Nuoremmat harmittelivat, etteivät olleet varanneet vanhallekin paikkaa Internetissä. Reipas Mummo Ankka lähti itse portin virkailijatiskille selvittämään asiaansa. Ja lupasi antaa jälkeenpäin Finnairille asiasta "rakentavaa" palautetta. Rouva kertoili lentäneensä jo vuonna 1965 Norsunluurannikolle.
.
Kuulutus tiedotti koneeseen olevan tulossa kolme matkustajaa liikaa, ja kyseli vapaaehtoisia jäämään pois, huomisaamun lennolle Lufthansalla. Finnair maksaisi hotelliyön sekä 200 euroa. Matkatoverini innostui hetkisen päästä, mutta porttitiskillä oli silloin jo neljän nuoren miehen seurue, joka otti vastaan tarjouksen. Tämän jälkeen Norsunluurannikon kävijäkin mahtui jonotuspaikalta koneeseen. Vanha rouva kehui saaneensa korvaukseksi hankaluudesta bisnesluokan paikan, mutta luuli vain, sillä näin hänet aikanaan lentokoneessa istuimella 3C viistosti edessäni, lukemassa Ilta-Sanomia.
.
Menin lentokoneeseen kiirehtimättä vasta ryhmässä 3. Silti rivini ikkunapaikka oli vielä tyhjä. Vähän ajan päästä näin hunnutetun musliminaisen kysyvän lentoemännältä paikkaansa ja tiesin jo mikä se olisi. Väistyimme matkatoverini kanssa käytävälle tehdäksemme tietä.
.
Hunnutettu nainen kysyi myöhemmin lennolla englanniksi paljonko kello on Suomessa? Hän painoi välillä päänsä edessä olevaa tuolin selkänojaa vasten tai nosti paljaat varpaansa istuimelle. Kun koneessa tarjoiltiin ilmaista kahvia, teetä ja mustikkamehua, hän otti teetä, mutta pyysi lisäksi "vettä", jota sai mukillisen, mutta olisikohan toivonutkin pullollista?
.
Purserimies Lucander, joka kuulutti koneessa, keskittyi bisnesluokan tarjoiluun. Business-luokassa verhon takana taisi olla 3x3 paikkaa, vasemmalla kahdella ja oikealla yhdellä rivillä. Siellä matkusti näköjään virka-asuinen vaihtomiehistö, kapteeni ja perämies, jotka näin vielä myöhemmin Helsingissä lentoaseman käytävällä.
.
Koneen pienissä monitoreissa pyöri ensin turvallisuusohjeita, sitten mainoksia myytävistä tuotteista ja lopulta myös piilokameraohjelma viihteeksi. Kommelluksia sattui lennollakin.
.
Kun lentoemäntä keräsi pois tyhjiä kahvikuppeja, hunnutettu nainenkin ojensi teekuppinsa. Lentoemännän yllätykseksi teekupin sisällä oli vielä huntunaisen sinne laittama, yhä juomaton, täysi mukillinen vettä, joka kaatui kaikki minun syliini. Musliminainen kiljahti säikähdyksestä ja mutisi pahoittelevasti. Lentoemäntä haki talouspaperirullan, jolla pyyhin housujani. Yläpuoli eli etupuoli lahkeista ehti kuivua lennon aikana, mutta alapuoli eli takapuoli jäi märäksi, minkä huomasin ikävästi istuessani bussissa lentoasemalta Kehäradan asemalle ja I-junassa Myyrmäkeen. Sain lentoemännältä Finnairin 20 euron lahjasetelin, jolla olisin voinut ostaa jotakin Finnairin lennoilla mutta en ostanut.
.
PALJONKO MAKSOI?
Lennot Müncheniin 244 euroa m/p (Finnair)
Hotelli 259 euroa/hlö (5 yötä x 52 e) 'City-Hotel München'
Lennot ja hotelli yhteensä 244+259 = 503 euroa
Muut kulut 130 euroa, matka yhteensä 633 euroa.

548. Nürnberg ja Nördlingen junalla

1) REGENSBURG, Baijeri.
Sunnuntaille 2.8. olin Suomessa etukäteen suunnitellut junamatkaa jo klo 7:36-9:31 Nördlingenin historialliseen pikkukaupunkiin, mutta voidaksemme syödä rauhassa hotelliaamiaista klo 7:n jälkeen, täytyikin minun sommitella vasta juna-asemalla uudet aikataulut. Ensiksi (1,5 tuntia) ajoimmekin klo 8:44-10:11 Regensburgiin, jota matkaopaskirja kehui upeaksi, "Saksan suureksi salaisuudeksi".
.
Regensburgin rautatieaseman ulko-ovelta lähdimme suoraan kävelemään katua pohjoiseen. Vasemmalla näkyi houkuttelevan vehreä puistokin. Kun pian saavuimme karttaani mahtuneelle alueelle, huomasimme olevamme yhdellä kaupungin pääkadulla, Maximilianstrassella (joka tärkeä useissa Baijerin kaupungeissa). Kadun päättyessä vanhalle viljatorille vasemmalla lännessä näkyikin jo kattojen yli ja talojen lomitse valtava goottilainen Pietarin tuomiokirkko torneineen.
.
Tuomiokirkolta pääsimme pikkukujia Tonavan jokivarteen ja vanhalle 310 metriä pitkälle kivisillalle Steierne Brücke (vuosilta 1135-1146). Harmi vain, että silta oli paketissa, korjattavana. Jalankulkijoille oli laitettu tilapäinen puurakenteinen lauta-reitti ja vasta pohjoispäässä sallittiin pääsy itse kivisillalle valokuvaamaan kaupunkia joen yli. Paljon oli sillalla kävelijöitä ja pyöräilijöitäkin, matkalla joen pohjoispuolen kaupunginosaan.
.
Regensburgin viehätys parani koko ajan, mitä enemmän siellä kulki. Ensin ajattelin vain kulkeneeni tavanomaisen pätkän vanhoja saksalaisia katuja, että siinä kaikki, ei sen ihmeempää. Mutta kun katuja, kujia ja toreja riitti koko ajan yhä uusia, ja kaikki näyttivät erilaisilta! Vanhanaikainen miljöö alkoi vähitellen näyttää loppumattoman laajalta! Voisiko Regensburgissa kulkea ristiin-rastiin tuntikausia tai monina päivinä, nähden jatkuvasti jotakin uutta?
.
Paikallinen kirjakauppa oli omistanut yhden näyteikkunoistaan Muumi-sarjakuvien kokoelmille. Tai ei aivan kokonaan, sillä muumien yläpuolella näkyi myynnissä suomalaisen kuvataiteilijan Kaj Stenvallin Ankka-maalauksia painettuina kopioina ja kehystettyinä. Olisiko kirjakauppiaalla sukulaissuhteita Suomeen tai olisiko sarjakuvien ystävä?
.
Arvokkaan näköisen antiikkiliikkeen ikkunassa oli avoimena käsinkirjoitettu ja värikkäin kuvin varustettu kirja ajalta juuri ennen Gutenbergia. Toisessa ikkunassa oli sitäkin satoja vuosia vanhempi inkunaabeli, lainassa Vatikaanista. Veljesten liikeyritys mainosti keskittyvänsä kirjallisuuteen vuosilta 800-1600! Arvokas kivijalkaosoite Regensburgissa oli heidän mainoksensa. Liikkeeseen ei odotettu satunnaisia katselijoita ja hiekkaa tuovia kenkiä, vaan ensin vaadittiin yhteydenotto ja sopiminen tapaamisesta, jos asiakkaalla olisi riittävästi varallisuutta ja hankintasuunnitelmia.
.
Keskiaikaiset kadut olivat jälleen hieman eksyttäviä. Huomasin kulkeneeni oikeasti eri ilmansuuntaan kuin mitä olin luullut. Onneksi olin saanut kartan Regensburgin turistitoimistosta, jonne poikkesin kadulta keskustassa. Lähellä rautatieasemaa, mutta sitä lännempänä, suuressa ja tuuhean vehreässä vanhassa puistossa oli vielä muinaisen luostarin rakennuksia ja komea, valtava asumislinna Schloss Thurn und Taxis, jota saattoi kurkistella aidan yli isojen puiden aukoista.
.
Omistan itse "Vuoden Lautapelin 2007", joka on nimeltään "Thurn und Taxis". Tulin tällä matkalla käyneeksi seitsemässä lautapelin tapahtumakaupungeista, mutten arvannut vielä käymättä jääneiden Kemptenin, Ingolstadtin ja Ulmin tärkeyttä! Aiempana vuotena olin käynyt pelin kaupungeista myös Würzburgissa ja Baselissa, sekä kauan sitten Zürichissä.
.
**
2) NEUMARKT, Baijeri.
Regensburgista lähti klo 11:57 "ag-juna" (jälleen uuden niminen paikallinen junayhtiö) Neumarktiin (Oberphalz). Pienillä junayhtiöillä, kuten Alex, oli kullakin omanlaisensa kohteliaat kuulutukset, joissa toistuvasti mainostettiin kyseisen yhtiön omaa nimeä, mutta kehotettiin selvittämään jatkoyhteydet vasta asemalla, sillä toisten yhtiöiden junien liikennöinnistä he eivät tienneet mitään. Tai ei kiinnostanut.
.
Neumarktissa meidän tuli vaihtaa Nürnbergiin menevään S-junaan eli lähiöjunaan. Silläkin rautatieasemalla oli useita laitureita, muttei junakarttani mukaan yhtään risteävää rataa, pelkästään linja Regensburg-Nürnberg.
.
Vaihtoaikaa noin klo 13 meille jäi runsas kymmenisen minuuttia kävellä siistin, keltaisen, punatiili-harjakattoisen kaksikerroksisen Neumarktin asemarakennuksen läpi talon aurinkoiselle puolelle. Siellä oli pieni leppoisa maalaiskylän asematori asiakkaita odottavine mersu-merkkisine taksiautoineen.
.
Asematorilta alkoi hiljainen, autio, leveä kylätie tai lehtipuiden reunustama bulevardi, raiteisiin nähden poikkisuuntaan, kaiketi vieden kylän ydinkeskustaan. Talokorkeus oli täällä kolme kerrosta ja päällä vielä ullakkoa puoli kerrosta. Kylämiljöö oli houkuttelevan näköinen, mutta tuntui juuri liian kuumalta lähteä kävelemään ylimääräistä lenkkiä auringossa keskipäivällä, elokuun alussa.
.
***
3) NÜRNBERG, Baijeri.
Saapuminen kuuluisaan toisen maailmansodan jälkeiseen 'oikeudenkäyntikaupunkiin' klo 13:42. Vierailuaikaa meille varattuna pari tuntia ennen seuraavaa junaamme.
.
Nürnbergin rautatieasema oli mahtavien muurien ympäröimän vanhankaupungin kaakkoiskulmassa. Avaran asematunnelin jälkeen olikin helppo löytää jostakin porttiaukosta eteenpäin muurien sisäpuolelle. Muuriin kuului komeita kulmatorneja! Etelämuuria tuli aluksi seurattua länteen, vaihtaen välillä takaisin muurin läpi sen ulkopuolen puistoon. Muurien ulkopuolelle kasvanut moderni suurkaupunki näytti liian isolta ja persoonattoman tylsältä, eikä houkutellut turistia.
.
Vanhankaupungin kadut kohti pohjoista laskeutuivat alueen puolivälissä kaupungin halkaisevalle Pegnitz-joelle. Joen jälkeen kadut taas nousivat jyrkästi kohti pohjoista Kaiserburgin linnoitusta. Linnoituksen torni näkyi ensin kattojen yli ja oli siten helppo ottaa kävelyn tavoitteeksi. Nürnbergiä oli pommitettu sodan aikana raskaasti ja vaikka taloja oli paljon entisöity, katukuva vaikutti nykyään hiukan rikkonaiselta, ei aivan tyylipuhtaalta.
.
Helle paahtoi, joten kävelijän kannatti suosia kadun varjoisia puolia. Katusoittajat olivat kesäsunnuntaina vallanneet kaupungin ja soittivat kilpaa liiankin lähellä toisiaan, kuka milläkin kadulla tai torilla. He varioivat huonosti vaikkapa Doris Dayn laulua Hitchcockin elokuvasta.
.
Kävelykatuja, kauppatori, raatihuoneen tori ja kirkkoja ohittaen, kaikkiin eri suuntiin nähtävyyksiä katsellen lähestyimme kaupungin linnoitusta. Ajatuksemme oli palata sieltä takaisin rautatieasemalle idän kautta, tehden kaupungissa lenkin myötäpäivään.
.
Mitä lähemmäs pääsimme Kaiserburgin linnoitusta, sitä rankempi oli ylämäki! Alaspäin aukenivat komeat näkymät kaupunkiin laskeutuessa, 1930-luvun kansallissosialistisille marssijoillekin. Linnoituksessa oli paljon turisteja mm. jonottamassa pääsylippuja museoon ja torneihin, mutta myös pelkästään katselemassa muurin reunalta alas avaria näköaloja, kuten mekin teimme.
.
Linnoitukselta sitten alamäkeä kaakkoon palatessamme ylitimme Pegnitz-joen sillan ja jouduimme yllättäen keskelle puistoon levinneitä markkinoita, tai mitähän lienee tilapäistä sirkustapahtumaa. Oli sitten hidasta liikkua ahtailla puiston kaupustelukäytävillä valtavan väkijoukon seassa.
.
Pian löytyi sentään hiljainen kävelysilta veden yli joen rauhallisemmalle puolelle. Karttaan katsomatta minua häiritsi uusi joenylitys, sillä joen olimme paluumatkalla jo vähän aikaisemmin kerran ylittäneet. Siis palasimmeko vahingossa takaisin rautatieasemalta katsoen joen väärälle puolelle? Myöhemmin meille selvisi ratkaisu. Markkinapuisto olikin saaressa, joen keskellä, kahden sillan välissä.
.
Saavuimme laajan elokuvateatterikompleksin kohdalle. Ulkomainokset elokuvista jakautuivat jopa 17 numeroidun eri salin osalle, tosin muutama salinumero välistä taisi jäädä maininnatta. Poikkesimme multipleksiin sisällekin. Siellä jaossa oli elokuvaohjelmien esittelylehtiä keskellä karkinimelää ja rasvankäryistä pikaruokalan tunnelmaa.
.
Menimme jostakin itämuurin portista ulos modernin kaupungin kadulle ja jatkoimme etelään kohti Nürnbergin rautatieasemaa, joka tuli sitten vastaamme jopa turhankin aikaisin, koska mitään odotettuja ja varauduttuja ongelmia sen löytämisessä ei ollut tullutkaan. Kaupunki oli tänään elokuussa turhan kuuma ja yleisvaikutelma jäi hiukan liian sekalaiseksi ja turistiseksi.
.
****
4) NÖRDLINGEN, Baijeri.
Seuraava etukäteen suunniteltu junayhteytemme oli kello 15:38-17:31 Nördlingeniin, Schwabenin kuvankauniiseen pikkukaupunkiin (21'000 asukasta). Kustaa Hornin johtamat ruotsalaiset sotajoukot kärsivät tappion Nördlingenin lähellä 30-vuotisessa sodassa, vuonna 1634.
.
Kaksi junanvaihtoa tarvitsimme matkaan Nürnbergistä Nördlingeniin, ensin Treuchlingenissa ja sitten Donauwörthissä. Paljon oli laitureita noilla väliasemilla, eikä aikaa oikein riittänyt kuin siirtyä nopeasti tunnelin kautta junalta toiselle.
.
Nördlingenin rautatieasema oli noin 300 metriä itään keskiaikaisesta, muurin ympäröimästä vanhasta kaupungista. Lähdimme ensin modernin kaupunginosan tavallista katua etelä-lounaaseen etsimään vanhaa kaupunginmuuria, jota ei vielä näkynyt, ja porttiaukkoa sen läpi.
.
Näimme ensin nykyaikaisia vauraita omakotitaloja puutarhoineen sekä aidattuja ja lukittuja puutarhoja. Sitten löytyi vanha kaupunginmuurikin ja pieni kulkuaukko siinä. Mentyämme muurin läpi tulimme pienimuotoiselle, jopa karun tylsälle kapeahkolle kivikadulle, jota reunustivat yksitoikkoiset kiviset talonseinät, eikä itse muurikaan heti näyttänyt erityisen kauniilta tai komealta.
.
Jonkin matkan päässä seurattuamme muuria lounaaseen tuli vastaamme yksi viidestä isosta portista, yksi autoteiden porteista kaupunkiin, nimeltään Reimlinger Tor. Sen kohdalla pääsimme nousemaan portaita ylös puolustusmuurin harjalle, jossa olimme jo alhaalta nähneetkin joitakin turisteja kiertelemässä. Onneksi muurinharjaa ei ollut illaksi suljettu, esimerkiksi ennen tuloamme, vaikkapa jo klo 17, vaan pääsy ylös muurille oli edelleen auki jopa vielä klo 20:n jälkeenkin, jolloin vasta lähdin palaamaan juna-asemalle.
.
Kiersimme muuria pitkin koko Nördlingenin kaupungin ympäri, koska se kerran oli mahdollista! Harvinaista! Harrastan kaupunkien kiertämistä muurien harjalla. Muistelin erityisesti Chesteriä Englannin ja Skotlannin rajalla, Luccaa Pisan lähellä Pohjois-Italiassa sekä eilistä Lindaun muuria. Mitä vastaavaa Suomessa, hiukan Suomenlinnassa?
.
Kävelymatka muurilla kaupungin ympäri vastapäivään tuntui suorastaan loputtomalta! Muitakin turisteja tuli vastaani, tai ohitti minua, tai minä ohitin heitä, pariskuntia tai innokkaita lapsia perheineen.
.
Vallin muurinharjan leveys oli kahden-kohdattava eli toisen ihmisen ohi pääsi suuremmitta ongelmitta. Reitin sisäpuolella oli kävelijän turvana vain keveä lankkukaide. Joskus taloja tai vajoja oli kiinni muurin sisäreunassa, tai ainakin puutarhoja oli heti reunan alapuolella. Kävelyväylän tai ampumavallin ulkoreunana oli kapeampi kivimuuri kapeine ampuma-aukkoineen, monesti myös muurin sisään holvattuine koloineen tai kasematteineen. Näkymät ulkopuolelle olivat nykyään yleensä muuria ympäröivään puistoon.
.
Vain aivan muutamin lyhyin pätkin pelkkä avoin valli joutui korvaamaan aikojen kuluessa hävinnyttä kivimuurin pätkää, mutta silloinkin pysyttiin koko ajan ylhäällä muurivallin päällä. Toisinaan muutamat portaat veivät kulkutien ylemmäs tai alemmas, esimerkiksi korkeiden ajoporttien ylitse. Toisinaan oli joitakin lyhyitä pimeitä reittiosuuksia, ilman ikkuna-aukkoja jääneitä umpinaisia käytävänpätkiä.
.
Maisemana alas sisäpuoliseen ympyränmuotoiseen kaupunkiin oli yleensä punatiilinen kattomeri. Joskus sisäreunan alla oli palanen puistoa tai puutarhaa. Aivan keskeltä kaupunkia näkyi muita taloja korkeampana kirkontorni, ja tornia kohti kulki säteittäin (melko aution näköisiä) pikkukatuja pienten kivitalojen välistä.
.
Nördlingenin Pyöreä(!) vanhakaupunki oli tiheään ja ahtaasti rakennettu. Kohokohtana oli ympärikierroksella kahdesti vastaan tullut joki tai kanava, joka kaupungin luoteiskulmalta (eli ei keskeltä) halkaisi kaupungin. Joki tietysti alitti kaupunginmuurinkin tullen ja mennen, koillisessa ja kaakossa.
.
Kierrettyäni ympäri aivan koko muurin, monta kilometriä, takaisin lähtöpisteeseen, lähdin alhaalla katutasolla kulkemaan yhtä säteittäisistä kaduista kohti kirkontornia ja keskustoria. Ensivaikutelmana olin ajatellut punatiilikattoisen kivitalokaupungin olevan hieman yksitoikkoinen, mutta taas muutin mieleni tutustuttuani paremmin! Huomasin, jälleen kerran, että joka-ikinen katu ja jokainen tori oli erilainen! Yhtenäisyys ja erilaisuus yhdistyivät.
.
Nördlingenin vanhassa keskustassa oli yllättävän paljon ihmiselämää elokuun alun sunnuntai-iltana. Kaikki myymälät olivat kylläkin kiinni, mutta paikalliset ihmiset ja mahdolliset turistit viettivät aikaansa kahviloissa. Kirkko oli valitettavasti remontissa, mutta olisikohan muutenkaan ollut auki enää illalla. Torilla oli suihkulähde. Kaupungista mainitaan kaksi kirkkoa: Georgskirche (1427-1505) ja Salvatorkirche (1381-1422).
.
Kävin katsomassa kaupunginkirjastoa, joka näytti oikein hyvältä ulkoapäin, vaikkei auki ollutkaan. Kyltissä ilmoitettiin kohtuulliset aukioloajat, sellaiset kuin suomalaisessakin maalaiskunnassa tai pikkukaupungissa. Jätin kirjaston postilaatikkoon suomalaisen Aku Ankan, vaikka lapussa postilaatikkoon pyydettiinkin vain kirjeitä, ei sanomalehtiä.
.
Kirjaston talossa sijaitsi myös keskustan julkinen käymälä, jonne ulko-ovet olivat vielä illallakin auki. En viitsinyt käydä katsomassa tai arvioimassa sitä, koska tulin itse käyttäneeksi junien varsin siistejä ja tilavia käymälöitä.
.
Etsin Nördlingenin sokkeloisilta kaduilta jo muurilta näkemäni kapean joen tai ehkäpä kanavan, joka alitti kaupungissa monia siltoja. Muutama ihminen tai pariskunta vietti aikaa joen rannalla. Seurasin kanavaa koilliseen niin hyvin kuin vain voin. Sillä yhtenäisemminkin joen rantoja olisi voinut muuttaa puistoksi ja julkiseksi olohuoneeksi asukkaille, eikä paikka paikoin eristää sitä yksityisten varastojen ja vajojen joutavaksi taustaksi. Jonkin paikallisen kissan näin omalla löytöretkellään, kuten joskus myös Suomessa näin kapeaa Rauman kanaalia ylittämässä kiveltä kivelle loikkivan kissan.
.
Halusin vaikeastikin suunnistaen, erikoisen nimen perusteella, etsiä Judengassen. Muista kaduista valitsin sattumalta vastaan tulevia: Herrengasse, Frauengasse, Mühlgasse, Polizeigasse ja mitä niitä vielä olikaan. Kaikilla näistä en kulkenutkaan: Kühgasse, Hallgasse, Münzgasse, Lange gasse, Bräugasse, Luckengasse, Drehengasse sekä Beim Klosterle. Katukylttejä sijoitetaan Saksassa yllättävän harvakseen, niitä joutuu turisti usein haeskelemaan.
.
Judengasselta tulin Eisengasselle ja aukenikohan siltä sitten Bauhofgassen sekä Löpsinger Strassen kulmassa mukava pieni tori. Tällä torilla, kauniisti maalatun Säästöpankin varjossa, oli myös metalliraaminen lasilaatikko, joka oli tarkoitettu vapaata kirjojen vaihtoa varten! Olen nähnyt vastaavan muuallakin Saksan kaupungeissa.
.
Läpinäkyvässä kirjakaapissa oli neljä hyllyä päällekkäin. Kirjanselät olivat kohti avautuvaa lasi-ikkunaista pariovea, ilmansuunnista luoteeseen. Poimin itselleni saksankielisen "Hitchcock-sarjan" dekkariantologian, lyhyenä ja helppolukuisen näköisenä - sepä olikin poistokirja koulun kirjastosta. Laitoin tilalle suomalaisen Aku Ankan. Sijoitin sarjakuvalehden äärimmäiseksi oikealle reunalle, niin että etukansi piirros-ankkoineen näkyisi hauskasti lasi-ikkunan läpi.
.
Nördlingenin kirjakaappi vaikutti hyvin suositulta. Heti minun jälkeeni tuli pikkupoika äiteineen kiskomaan ulos kuvakirjaa, jolloin hän melkein pudotti Akuni parhaalta paikalta. Sitten joku mies toi työntökärryllä ison korillisen lisää kirjoja ja järjesteli niitä paikoilleen. Odottelin uutta vuoroani, kunnes laitoin Ankkani entistä ylemmälle hyllylle ja pönkitin sen tukevasti pienellä taskukirjalla, joka jätti kannesta hyvin näkyviin tutun ankkahahmon sekä suomenkielisen nimen.
.
Toivottavasti suomenkielinen lehti herättäisi ensin monen huomion ja lopulta sarjakuva löytäisi hyvän keräilijäkodin? Pitäisiköhän lehtiin laittaakin kansainväliset Bookcrossing-tarrat numeroineen? Voisin sitten jäädä odottelemaan, josko joku informoisi internetissä lehtien myöhemmistä kohtaloista?
.
Lähdin klo 20 paluumatkalle rautatieasemalle itselleni uuden Löpsinger Tor -portin läpi. Nousin sittenkin vielä kerran muurin harjalle katselemaan. Sitten kiersin muuria maan tasalla ulkopuolelta; katselin ja valokuvasin, miltä muuri näytti ympäröivän puistovyöhykkeen vihreyden yli. Kävin vielä Deininger Strassen ajoportilla ottamassa oikean suunnan juna-asemalle.
.
Nördlingenin rautatieasemalla tapasin taas eri teitä kulkeneen matkatoverini. Odottelevien matkustajien keskuudessa vallitsi parhaillaan epätietoisuutta ja levottomuutta ristiriitaisista juna-aikatauluista. Tiedot olivat erilaiset toisaalta seiniin kiinnitetyissä lähtöaika-lakanoissa ja toisaalta tämän juna-aseman lippuautomaatin mukaan ja vielä kolmanneksi minun Münchenin lippuautomaatista tulostamassani mini-aikataulussa. Viimeinen oli lopulta oikein, minun tulosteeni.
.
Syynä aikataulujen muutoksiin olivat kaiketi ratatyöt lännessä Aalenin suunnalla. Juna saapui lännestä tai luoteesta ja lähti Nördlingenistä klo 20:18 kaakkoon kohti Donauwörthiä, jossa meillä oli junanvaihto päästäksemme Múncheniin.
.