584. Bussi Kanaalin tunnelin läpi

Eurolinesin Oslosta lähtenyt bussi saapuu Göteborgin linja-autoasemalle maanantaiyönä 6.10. kello kahden jälkeen, pysähtyy joksikin aikaa, ja purkaa ensin ulos matkustajia. Kun me uudet matkustajat nousemme autoon, Juuso nappaa käyttöönsä jonkin paripenkin. Sille kuitenkin palaa pikaiselta tupakaltaan ulkoa kaksi jo Norjasta periytyvää matkalaista, jolloin Juuso etsiytyy takapenkille.
.
Minä otan vasemmalta toiseksi viimeisen rivin ikkunapaikan. Kohta nuori tyttö käy hakemassa pikkulaukkunsa pois jaloistani! Hän ei kuitenkaan vaadi paikkaani. Viereeni käytävän puolelle istuu kohta kuitenkin varhaiskeski-ikäinen blondi nainen, joka nukahtelee yöllä olkaani vasten päänsä painaen. Välillä hän säpsähtelee hereille ja vetäytyy varovaisesti erilleen minusta.
.
"Nästa stop Halmstad - Halmstad nästa stop." Kuljettajamme kuuluttaa aina selkeästi, toistaen viestin. Kiintoisalta kaupungilta näyttää pimeässäkin Halmstad, jossa joku matkustajistamme jää pois.
.
Malmössä bussista poistuu paljon matkustajia, blondi vierustoverinikin. Pimeässä näen vesialtaita, kun keskustassa kierrellään, sitten ajetaan kaupungin laitamia pitkin hitaasti kahden valtion väliselle Juutinrauman sillalle. Liikennevalorivistö, tietulli. Pimeää on klo 5:40. Valorivejä jossakin kaukana. Sillasta näen pimeydessä vain muutaman valkoisen pylonin.
.
.
**
KÖÖPENHAMINA, maanantaina 6.10.
.
"Tervetuloa Tanskaan! Nästa Kastrup - Katrup nästa!" Pitkä tunneli sillan jälkeen. Paljon matkustajia poistuu bussistamme Kastrupin lentokentälle aamulla klo 6.
.
Kööpenhaminaan saavutaan klo 6:20 Ingerlevsgadelle. Rautatieasema näkyy etuoikealla, pohjoisessa - sinne kävelemmekin sisätiloihin odottelemaan. Hissillä ajamme Tietgensgadelta alas laiturille, jota pitkin kävelemme juna-asemalle.
.
Juuso käy asioimassa invalideille ilmaisessa vessassa ja istuutuu sitten penkille odottelemaan. Minä kierrän aseman nurkan kävelläkseni ulkona ohi viereisen Tivolin huvipuiston. Ilmaisia päivälehtiä on jaossa: Metro ja sen paksu kilpailija.
.
Valkoinen Bonon bussi seisoo paikallaan Ingerlevsgadella jo klo 7:15, lähteäkseen matkaan klo 7:30. Tanskalainen kuski seisoo bussin ovella.
.
"London?" Auton kyltissä lukee pelkästään Hamburg-Amsterdam. "Lippu vaihdetaan Amsterdamissa!"
.
Matkustajia on jo sisällä bussissa 12 muuta, kun Juuson kanssa saavumme viimeisinä. Hyvin on siis tilaa autossa, minunkin syödä siellä banaani, vanukas ja piparkakun makuinen pehmeä kakku.
.
Liikenneruuhka tulee ajosuuntaamme vastaan, Kööpenhaminaan päin töihin kulkeva. Bussimme ajaa Rödbyn suuntaan. Juuso nukkuu valokuvattuaan ensin tanskalaisen tuulimyllymaiseman. Näen tasaista vihreää peltoa, lehmiä, valleja, puuvyöhykkeitä, lehtipuita vain. On aurinkoista, vain muutama pilvenhattara. Valkeat linnut pelloilla. Kello on juuri 8:23.
.
Rödbyn satamassa klo 9:23 seuraa 10 minuuttia laivaan ajamisen odotusta, toinen turistibussi vieressämme. Junalautalle päästyämme kävelen laivan portaita 2 kantta ylös. Ravintolat ovat molemmissa keuloissa, info, rahanvaihto ja shop niiden välissä. Milkan keksisuklaa (300 grammaa) maksaa 2,05 euroa. Ylemmällä kannella pääsee uloskin, mutta kova tuuli tempoo, varsinkin vielä ylemmällä kannella.
.
Saksan satama Puttgarden odottaa 45 minuutin (tai tunnin) vesimatkan päässä. Sitten näen autosta Pohjois-Saksan tasaista peltoniittyä, tuulimyllyjä rypäinä vähän väliä. Pientä laakeaa kumpua. Vihreyttä. Fehmarnin komea silta. Neustadt näkyy kaukana vasemmalla.
.
.
***
HAMPURI, maanantaina 6.10.
.
Hampurin linja-autoasemelle saavumme peräti tunnin etuajassa klo 12:30. Lähtöaikamme on vasta 14:45, paikkana Zentral Omnibus Bahnhof ZOB, Adenauer Allee.
.
Linja-autoasema on lainannut kattonsa ilmeen Münchenin vuoden 1972 olympialaisten stadionilta. Siistissä lasipalatsissa, selkeän pienessä odotushallissa, huomaan EuroLinesin, Ecolinesin sekä puolen tusinan muun bussiyhtiön tiskit tai kauppahallikojut - joissa kussakin 2 virkailijaa mahtuu istumaan vieretysten.
.
Lännessä kadun varrella näkyy rautatieasema, jota kohti lähdemme Juuson kanssa kävelemään. Sitten suuntaamme pohjois-luoteeseen Kennedyn sillalle. Kuljemme komean taidemuseon korkealle rakennetulla pihalla. Hyviä näköaloja. Junarata jyrisee vieressämme kohti siltoja. Käymme Aussenalsterin rantapuistossa ja sieltä menemme kävelytunnelia Binnenalsterin puolelle, jonka kierrämme vastapäivään.
.
Suomi-tornitalon Suomen vaakunan leijonat hämmästyttävät meitä korkeudestaan, kaikilla neljällä sivuseinällä, Binnenalsterin pohjoiskulmassa. Hyatt ja Raffles ovat hotelleja lahden länsilaidalla. Valokuvista tutut  rantapaviljongit näkyvät etelärannalla.
.
Alkaa sataa vettä. Oikaisemme kauppakatua pitkin itään ohi Karstadtin tavaratalojen. Käymme katsomassa tyhjien cd-levyjen hintaa Saturn-nimisessä liikkeessä: ovat puolet Suomen Bilteman hinnoista ja 2 kertaa tehokkaampia (9,95 euroa /10 kpl).
.
Linja-autoasema ZOB klo 13:55, bussikuski ovella, sisällä entistä enemmän porukkaa. Takapenkillä ovat varausmerkkinä mehumme. Bussi täyttyy vielä lisää. Kohu-viulisti Linda Lampeniuksen näköinen, keimaileva muovinuken kaltainen blondi saattaa marokkolaisen näköistä miestä, mukanaan myös arabin näköinen tyttökaveri ja tumma pikkupoika.
.
Kuljettajamme laskee matkustajien lukumäärän ja steppailee sitten ulkona hyvin huolestuneen näköisenä: joku meistä puuttuu vielä klo 14:21. Paljon on autoon kertynyt mustaihoisia matkustajia, ehkä siirtolaisia, nykyajan Euroopan nomadeja.
.
Viimeisenä bussiin saapuu norsunkokoinen musta äiti kaljupäisen pikkupoikansa kanssa ja kävelee suoraa päätä keskelle takariviämme, jonka eri ikkunalaidoilla istumme, Juuso ja minä. Nainen hivuttautuu myöhemmin keskeltä vasemmalle Juuson viereen, jotta pikkupoika mahtuisi lojumaan pitkänään kahdella keskimmäisellä viidestä istuimesta.
.
Kello 15:30-40 madellaan bussillamme 10 minuuttia tietöiden takia vain paria kilometriä 75-77 km-pylväiden väliä, kunnes klo 16 kiidetään vauhdilla eteenpäin.
.
Torkahtelen joitakin minuutteja. Sataa vettä aika ajoin ja sitten taukoaa. Näen muratin somistaman vihreän puisen meluaidan. Välillä graffitejakin, seinätöherryksiä. Elektronista peliä pelannut pikkupoju vieressäni nukkuu äitiään vasten, äidin läskit painostavat Juusoa.
.
Juusoa edeltävällä rivillä nuori mies haarukoi vahvasti maustettua pikaruokaa kertakäyttölaatikosta, limppu penkillä vieressään. Tien nopeusrajoituksia: 100 - 80 - 60 km/h. Lehmälaidun. Tuulimylly. Avaraa Saksaa. Lehtipuun vihreää.
.
Bremen klo 16:15. Iso TV-torni, Lidl-kauppa, tunneli, junasillat katutason yläpuolella kuin Chicagossa. Modernilla bussiasemalla ZOB:illa pyörähdetään. "Kino 1-10" innostaa leikkivää ja jokeltelevaa pikkupoikaa vieressämme: "Kino!" Kortteli kierretään bussilla ympäri, palaten yläkautta siltaa pitkin.
.
Edessäni punatukkainen 39-v. nainen pöyhii pitkät hiuksensa kasvojeni eteen yli tuolinsa selustan (värjäysaineen tuoksu lehahtaa nenääni) ja työntää tukkaansa vielä sormuksien peittämät sormensakin. Hänen ylös istuimien väleihin työntämänsä sukkahousuiset jalkateränsä karkottavat edellispenkiltä kainon tai ehkä herkkänenäisen japanilaismiehen!
.
Hollannin valtion raja ylitetään klo 17:44, alankomaita näkyy heti oikealla ja samalla tyypillinen kanavan pieni nostosilta. Moottoritien liittymien 'Abfart' muuttuu rajan jälkeen 'Uit'-viitaksi! Jo Saksan puolellakin oli alavia, vihreitä laitumia, lehmiä, kanava.
.
Sää on välillä kirkas, sitten harmaita pilviä. Ikkunoiden pisarat välillä kuivuvat, kunnes pieni saderyöppy, mutta taas kirkastuu.
.
.
****
AMSTERDAM, maanantaina 6.10.
.
Amsterdamiin tullaan äkkiä - kun jäädäänkin Amstelin asemalle, kilometrien päähän keskustasta, runsaan tunnin ajaksi klo 20:45-22:00. On pimeä ilta.
.
EuroLinesin toimistorakennus sijaitsee bussipihan laidalla. "Check-in" tapahtuu vasta 30 minuuttia ennen lähtöä, vasta sitten kun 'London' ilmestyy valonäyttötauluun oikean tiskin yläpuolelle.
.
Ulkona näkyy pimeitä pilvenpiirtäjiä, pienet ikkunat valon tuikkuina. Amstelin rautatieasema hehkuu valolyhtynä, alhaalla kulkukäytävät, yläkerrassa asemalaiturit ja junaradat.
.
Kävelemme Juuson kanssa lähikadut vastapäivään, on pimeää puistikkoa ja yksi kanava. Rauhallinen ruskeaseinäinen rivitaloalue. Kolmekymppinen virkanainen oikoo yksinään läpi puistikon kai kotiinsa. Koiranulkoiluttajia. Keskusta-tienviitta, kilometrejä sinne, emme edes oikein tiedä missä päin kaupunkia olemme, Amstelissa siis.
.
Eurolinesin lähtöselvityksen tiskillä jonotetaan. Kahden mustan miehen passeja tutkitaan pitkään. "Syntymäpaikka? Syntymäaika?" heiltä kysellään aprikoiden. Lopulta mies- ja naispoliisi tulevat ja saattavat mustaihoiset rauhallisesti ulos. Nuorehkot valkoiset henkilöt seuraavat tilannetta epäluuloisin ilmein. Joku irvistäjä sähisee puoliääneen: "Diskrimination!"
.
"Hello! I would like to check-in to London..." Tiskillä lippukuponki revitään lippuvihosta ja tilalle annetaan isolla L-kirjaimella varustettu bussiinnousukortti sekä nimiliuskat matkalaukkuihin. "How many?" "Only one!" "That on your shoulder?" Niin, minulla on vain selkäreppuni.
.
Lippuvihossani ei ollutkaan enää tälle välille omaa kuponkia, mutta koko matkareitti on sentään jäljentynyt viimeiselle kuittilehdelle ja virkailija käy "skandinaaveille" muristen ottamassa siitä valokopion. Juuso käy asialla likaisessa wc:ssä, joka on sinivaloinen narkomaanien torjumiseksi.
.
L-bussiin onkin jo jonotusta. Istun ikkunapaikalle oikealle aika eteen, kahden mustaihoisen taakse. Mies- ja naispoliisi noutavat toisen heistä, käytävänpuoleisen, uudelleen passitarkastukseen. Tämä mies lähtee hiljaisena, mutta kasvot vihastuksesta tummuen.
.
Pian musta mies palaa poliisien saattamana, mutta palasikin vain hakemaan matkatavaransa pois bussistamme, joka pääsee lähtemään, ilman häntä. Kolmas musta mies muuttaa eteeni käytäväpaikalle ja keskustelee juuri tapahtuneesta ikkunapaikkalaisen mustan kanssa. (Hänen oma matkansa tulee vuorostaan tyssäämään Ranskan Calais'sa!)
.
On pimeää yöllä, nukahtelen läpi Hollannin kaupungit. Ranskan rajalla on taukopysähdys huoltoasemalla, mutta kalliit eurohinnat. Ajamme siis Hollannista läpi Belgian Ranskaan saakka. Siellä kohtaamme Englannin Kanaalin perinteisen autolautan sijasta yllätyksekseni Englannin Kanaalin junatunnelin!
.
.
*****
KANAALIN TUNNELI, tiistaina 7.10.
.
Ranskan Calais noin klo 3 yöllä, passi- ja tullitarkastus odottaa matkustajia. Kuljettajamme kehottaa pitämään kiirettä, sillä Englannin kanaalin alittavan junan lähtöön on vain puoli tuntia. Odottelemme ensin bussissa, kunnes pääsemme tullin paviljonkiin - koko bussillinen matkustajia yhdessä sisään, pois ulkoa jonon viimeisetkin ja ovi perässämme kiinni.
.
Pilakuvamaisen ovela ranskalainen, pieni tumman parran sänkinen, partaveden tuoksuinen valtion virkamies valikoi minut tarkastukseen.
.
"Empty your pockets!" Näytän ulos vetäen tyhjät hansikastaskut ja kaivan tiskille muiden taskujen sisältöä.
.
Taskupeili herättää kiihkeän kiinnostuksen: sen pintaa pyyhitään käsineellä, voisiko olla kokaiinijäämiä? Tyhjä karamellipaperin nyttyrä avataan huolellisesti, olisiko sisällä könttiä? Avainkotelo avataan, mutta pieni linkkuveitsi ei kuitenkaan herätä huomiota. Kangasnenäliina, kampa, kello muovipussissa, paperinenäliinoja.
.
Ohuet valkoiset kumikäsineet käteensä vetävä mies taputtelee housunlahkeeni, olisiko mitään kätkössä. Hän ei kuitenkaan löydä kaulakukkaroani, jota en näytä enkä tyhjennä, en ehdi sinne asti.
.
Samaan aikaan toinen virkailija kaivaa repustani vaatepusseja ulos. Göteborgista ostamani, kolmas avaamaton mehutölkkini "Sunshine" herättää hilpeyttä! Nuori virkailija heiluttaa sitä ilmassa, näytellen tovereilleen: "Ha ha!" Väkijuomiako pitäisi kuljettaa rajan yli?
.
Saan pakata tavarani takaisin taskuihini, lattiallekin olin pudottanut paperisen nenäliinan. Virkailija täyttää reppuni. Jatkan matkaani eteenpäin ja jonkun toisen vuoro tulee tullitiskille. Juuso on pelkästään kävellyt tullin läpi saamatta osakseen huomiota. Minut ja kaikki neekerit tarkastettiin.
.
Passintarkastus onkin tullin jälkeen läpihuutojuttu. Aidatun jonon suulla vartija sanoo vapautuneen kopin numeron: 1! Siellä on ystävällinen britti, joka luettaa passin nopeasti tietokoneellaan ja antaa kiittäen takaisin.
.
Alun perin tullijonomme hännänhuipuksi jäänyt pitkäkiharatukkainen neitonen näkyy myös palaavan bussiimme vihoviimeisenä. Puolen tunnin junamme on ehtinyt mennä. Bussikuski voi vain todeta, että seuraava juna lähtee 1,5 tunnin päästä...
.
Kuljettaja osoittaa pieni-ikkunaista parakkia: Vain wc on tämän paikan palvelutarjonta! Käyn siellä asialla, ajelemassa partani ja harjaamassa hampaani. Pitkät rivit astioita, mutta harvakseen yöllä kävijöitä.
.
Lopulta bussimme ajaa Kanaalin junaan samalla tavalla kuin Suomessa henkilöautot ajavat autojunaan: ajetaan vaunu vaunun perästä yhä eteenpäin, siihen asti kunnes eteen tulee este, nyt alas vedetty aaltopeltiovi.
.
Olemme junan vaunussa kuin umpitunnelissa, kirkas keltainen valo loistaa ahtaassa käytävässä. Seinillä on 2 rivin näyttötauluja, joissa rullaa tiedote englanniksi ja ranskaksi. "Epätodennäköisessä hätätilanteessa on kuljettava opastettuina lähimmälle pelastusaukolle."
.
Kuulutus opettaa hälytysmerkkijonon. Autoradio olisi käännettävä jommalle kummalle tunnelin radiokanavista, joko Classic tai Pop, viihdyttävän musiikin väliin lisätään tiedotukset! "Käsijarrut päälle, autonikkunat auki. Wc on junassa lähellä edessäpäin. Junamatka kestää 25 minuuttia."
.
Odotuksen jälkeen linja-automme alkaa huojahdella, huojahdella... Juna allamme on ilmeisesti liikkeellä, mutta muusta kuin vaapunnasta sitä ei huomaa. Huojuminen tasaantuu tasavauhdissa, kunnes alkaa taas uudelleen vajaan puolen tunnin päästä - junan alkaessa jarruttaa!
.
Pysähtyneen odotuksen jälkeen avautuu aaltopeltiovi automme edessä ja bussimme ajaa eteenpäin junanvaunun läpi ja ulos Englannin ulkoilmaan jossakin Doverin tienoilla.
.
Ajamme sik-sakkia ja ympyrää terminaalin tienoilla, kohoten junaradan yläpuolelle. Ympärillämme on kukkuloita kuin vuoren rinteitä ja sataman valot näkyvät.
.
Suoran luoteeseen ja Lontooseen vievän moottoritien sijasta lähdemmekin pikkutietä pohjoiseen kohti Canterburya. Ajamme mutkittelevaa kylätietä halki Dentonin idyllisen kylän.
.
Canterburyssa näemme vain etäältä kuuluisan katedraalin, mutta linnan muurit sivuutamme läheltä. Vanhan englannin tunnelma! On jo valoisaa, kun kello seitsemästä kymmeneen ajamme Lontooseen, jonne aikataulun mukaan meidän piti saapua jo kello kahdeksan!
.
Tietyöt ja liikenneruuhkat alkavat jo kauan ennen Lontoota. Seuraa jonoja ja autojen mateluja. Liikennemerkit neuvovat, milloin saa vaihtaa kaistaa tai voi sallia toisten kaistanvaihtoja, milloin taas on torjuttava ne: 'Hard Shoulder'.
.
Edessäni yrittää nukkua parhaiten selviytynyt mustaihoisista miehistä, hän, jota ei poistettu bussista Amsterdamissa eikä Calaisissa. Välillä hän availee matkalaukkuaan tai kertoo kännykällään jollekulle, missä on ja milloin on tulossa perille.
.
*******
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
JATKUU:
585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen