586. Bussilla Lontoosta Dubliniin

Torstai-aamuna 9.10. ajamme Juuson kanssa bussilla Cambridgestä Lontooseen. Ensimmäiset matkustajat jäävät pois Lontoon Aldgatessa. Emme ehdi heidän mukaansa, vaan alamme odottaa seuraavaa pysäkkiä. Ajamme Lontoon Cityn läpi. Lopulta Kleopatran neulalla lähtee turistipari ulos ja me myös.
.
Kävelemme itään Thamesin rantaa pitkin. Blackfriarsin aseman kohdalla sukellamme alikulkutunnelissa katujen ali. Kuljemme uutta Millennium-kävelysiltaa St. Paulin kohdalla Thamesin eteläpuolelle ja jatkamme itään Southwarkin rantoja.
.
Näemme Shakespearen uudelleen rakennetun Globe-teatterin, uusia toimitaloja vanhojen varastojen paikalla, Southwarkin katedraalin, London Bridgen rautatieaseman katutason yläpuolella sekä sotalaivan HMS Belfastin.
.
Erään kävelijöiden alikulun varrella saapuu vartija juuri purkamaan katunaisen pahvilaatikoista kokoamaa asumusta, seinä seinältä. Kotonaan parasta aikaa oleva asukas aloittaa äkäisen valituksen häädöstä. Tämä nainen paarustaa myöhemmin ulos tunnelista ja kysyy meiltä kellonaikaa.
.
Towerin sillan pielessä on uuden City Hallin aukio, modernia arkkitehtuuria. Aukiolla oleskelee paljon ihmisiä, joiden yllä eräs ennätysheppu roikkuu nostokurjen pitelemässä kontissa maan ja taivaan välillä jo ties monennettako päivää!
.
Istumme syömään ja juomaan vihdoinkin Göteborgista asti kuljettamani 'Sunshine' -appelsiinimehulitran. Korealaisryhmä pyytää Juusoa ottamaan heistä valokuvan. Kuvaan mahtuu hyvin myös Towerin silta ja roikkujamies.
.
Towerin sillalla on valtava kulkijoiden ruuhka, kuten Lontoossa yleensä, koululaisryhmiäkin. Otamme valokuvia joesta. Sillan pohjoistornista saisi maksamalla kavuta ylös kävelysillalle. Jatkamme pohjoiseen Towerin linnalle, jota kierrämme kaukaa ulkoa. Kuljemme halki Cityn etsiytyen lähemmäs ja lähemmäs ReSwiss-rakennusta, joka on valmistumassa, ja jonka munanmuotoinen tornin yläosa hämmästyttää ja näkyy kauas.
.
Cityn pukuihmiset vilisevät kuin Keystone Cops konttoreista ulos kadulle ja ruokatunnille. Jotkut ostavat voileipäkaupasta paperipussillisen. (Iltalehti The Evening Standard lupaa ostajilleen lehdessä olevalla kupongilla ilmaisen lounaan kaupasta!)
.
St. Paulin katedraali on remontin vuoksi paketissa. Juuso etsii vessaa, vain ilmainen kelpaisi. Hän käy asialla kahvilassa, jonka ruokalista ei tyydytä, joten hän poistuu ostamatta mitään.
.
Kävelemme Fleet Streetiä. Mediasta enää vain Reuter's näkyy olevan jäljellä. Sitten Strand kohti Trafalgar Squarea, jossa eroamme. Kartaton Juuso kuulee suullisen opastuksen: Admiraltyn kaaren alitse The Mall -katu Buckinghamin palatsille ja sieltä Buckingham Palace Road linjuriasemalle. Juuso haluaa puistojen rauhaan istuskelemaan.
.
Menen Piccadilly Circusiin, Tower Recordsiin, mutta en löydä kellarista "parasta valikoimaa amerikkalaisia sanomalehtiä", vain aikakaus- ja musiikkilehtiä. Etsin Museum of Mankindia, mutta talo on remontissa ja kansatiede sijoitettu British Museumiin.
.
Tutustun sattumalta hienoon Burlington Arcade -kauppakujaan. Kävelen Piccadillya Green Parkiin ja sen itäreunaa St. James Parkiin. Näen nyt Birdgage Walkin juomapaikankin sillalta tulevan kävelytien katuportilla, mutta en käytä sitä.
.
Sivuutan Buckinghamin palatsin matkalla kohti bussiasemaa, mutta etsin vielä Army & Navy -tavarataloa. En löydäkään sieltä enää ruokaosastoa? Kadulla huomaan yllättäen matkapuhelimeen suomea äidilleen puhuvan henkilön, Juuson! Käymme yhdessä Sainsburyssa, jonne minä jään ostamaan suklaamaitoa 79 pennillä, Juuso taas katoaa tiehensä ja käy kirjastossa sekä Westminster City Hallin tornissa hissillä. Minä käyn kirjakaupassa. Tapaamme Victoria Coach Stanionin linja-autoasemalla.
.
Bussi Dubliniin lähtee linja-autoaseman hallikäytävän viimeiseltä ovelta 19, ennen katkosta ja uutta hallikäytävää. Penkeillä istuu bussien odottajia.
.
Dubliniin lähteviä linjoja onkin kaksi, numerot 871 ja 873. Jälkimmäisen reitti kulkisi yöpimeällä kiinnostavan Oxfordin kautta, mutta tiistaina etukäteen ostamamme liput ovat ensimmäiseen bussiin, jonne suurin osa muistakin matkustajista näyttää tunkevan. Saamme kuitenkin bussista peräkkäiset paikat.
.
Bussimme lähtee kello 18:30. Lähtöä odotellessamme seurasimme ikkunasta nuorten rakastavaisten erontekoa laiturilla. Loputtomien suudelmien jälkeen paluuta uudelleen takaisin suutelemaan. Loppuratkaisu jäi meiltä näkemättä. Bussi alkaa kaarrella Lontoosta luoteeseen. Kaduilta osuu silmääni Odeon-elokuvapalatsi.
.
Pimeällä bussin ensimmäinen välipysäkkikaupunki on Milton Keynes, sitten Coventry ja kolmantena Birmingham, jossa valoja tuikkii mustien pilvenpiirtäjien ikkunoista, Britannian kakkoskaupunki Lontoon jälkeen. Kiehtovan nimekkäitä kuntabongauskohteita, jos niitä näkisi.
.
Jossakin huoltoaseman ostoshelvetissä pysähdytään. Kaikki on kallista kaupassa. Vessoja tarjolla. Pelihalli, Pikaruokaloita yläkerrassa. Pihalla kielletään torikauppa ja varoitetaan asiakkaita ostamasta mitään ulkona mm. ylihintojen vuoksi! Hinnoista sietäisi varoittaa kompleksin sisätiloissakin.
.
Holyheadin satamaan saavutaan puoli kahden maissa yöllä. Siellä ajetaan bussi laivaan ja matkustajat nousevat autokannelta ylemmille kansille.
.
'Ulysses' on hieno suomalainen alus, Aker-Yardsin vuonna 1997 Raumalla rakentama! Aluksen teemana on James Joycen romaani Odysseus. Peiliin on piirretty ihmisen ääriviivat ja selostetaan, että päähenkilöä Leopold Bloomia ei ole kuvattu tarpeettoman yksityiskohtaisesti, jotta sinä voit katsoa peiliin ja nähdä itsessäsi Leopold Bloomin...
.
Laivalla on sohvia, joilla jotkut jo lojuvatkin, tilaa näkyy riittävän väljästi. Nousemme vielä ylemmälle kannelle, jossa on asiakaspulasta kärsivä ravintola. Asetumme pitkäksemme sen pitkiin, kiertäviin nurkkasohviin, parahiksi näkymättömiin tiskiltä. Saan nautittua muutaman tunnin unet. Noustuani näen muitakin lojujia, joita selkänojat kätkevät ravintolan tiskin suunnalta.
.
.
**
DUBLIN, perjantaina 10.10.
.
Dublinin satamaan saavutaan jo kuudelta. Enää lyhyt ajo bussillamme ohi satamaparakkien linja-autoasemalle, joka on täällä nimeltään "Busaras", kello 6:40.
.
Juuso haluaa istua aseman penkillä tuntikausia aamun valkenemista ja päivän lämpenemistä odottamassa. Bussiasema on eräs Euroopan moderneimmista ja penkeillä onkin mukava, pehmeä päällyste.
.
Valoisalla lähdemme kävelemään Custom Housen ohi Liffey-joen rantaan. Ylitämme joen ja kuljemme etelärantaa etsien ruokapaikkaa. Juuso yrittää tilata pizzaa, mutta kun onkin vasta breakfastin aika, niin aamiaista vain saadaan pienehkön ruokasalin sisäperälle.
.
Aamiaiseksi pekonia, munaa, rumia makkaroita, joita emme Suomessa suuhumme panisi. Rasvaista ruoka kaikki. Kahvia päälle. Syömme hitaasti, luen samalla The Irish Timesin uutiset. Juusoakin kiinnostaa sanomalehden kiinteistöliite, valokuvat ja myyntihinnat.
.
Jatkamme rantaa kuuluisalle O'Connellin sillalle asti, joka on erikoisesti leveämpi kuin on pitkä! Siitä etelään Westmoreland Streetiä Grafton Streetin ostoskadulle, jota katsellen St. Stephen's Greenin puiston riemukaarelle asti. Oikealla on samanniminen moderni liikekeskus, rakennettu lasikattoineen vanhaan taloon.
.
Juuso haluaa istua ostoskeskuksen penkillä, kun minä ostan 8 postikorttia ja 8 tarrapostimerkkiä vanhalta paperikaupan ukolta. Käymme alakerran Dunnes-kaupassa, jonka kellarissa on ruokaosasto. Käytävältä saamme kaupungin ilmaiskartat. Eroan seurasta puoliltapäivin.
.
Yritän nähdä Dublinin vain muutamassa tunnissa... Kiiruhdan St. Stephen's Greenin halki. Patsaita ja mm. nälkäänäkevien monumentti, idyllinen lampi, vesilintuja, penkkejä ja istujia, suihkulähteitä, kukkaistutuksia, James Joycen rintakuvapatsas eteläportin lähellä.
.
Jatkan etelän Grand Canalille, joka on vaatimaton kuin Rauman kanaali. Rivitaloasunnot muistuttavat kovasti siirtomaaisännästä Britanniasta. Kuljen ruohikkoista jokirantapolkua pätkän sillalle. Palaan pohjoista kohti ohi yrjöjenaikaisten talojen, nuorison ja museoiden jylhän korttelin.
.
Löydän Dublinin puistoista vehreimmän, Merrion Squaren! Puut ja pensaat muodostavat tunneleita kävelyteille. Ihmiset häviävät labyrintin kätköihin. Pieniä patsaita mutkien takana. Ja huippuna Oscar Wilden (1854-1900) rento patsas. Dandy, keikari, on kuvattu väreissä, laiskottelemassa kalliolla. Ympärille on kirjoitettu 50 hänen aforismiaan, mm. "Kyynikko on hän, joka näkee kaiken hinnan muttei minkään arvoa".
.
Clare- ja Nassau -katuja suuntaan Trinity Collegeen, portista pihalle. Kierrän pihoja etsien toista uloskäyntiä, mutten löydä. Päädyn lopulta samalle reitille jota tulinkin.
.
Nassau-kadulla poikkean useassa kirjakaupassa, lehtipuodissa ja eräässä antikvariaatissa, jossa kirjahylly kaartaa kiertoportaita myöten yläkertaan. Etsin lastenkirjoja. Eason on kallis, hieno kirjakauppa, viereinen mainostaa halvempia hintojaan, mutta toimii suppeammalla valikoimalla. Lehtimyymälässä ylähyllyn lehdet kaatuvat yllättäen dominoteorian mukaisena sarjana lattialle! Kukaan ei kai ole syyllinen.
.
Ohitan liikkeen, joka lupaa löytää oman sukuvaakunan 65'000 sukunimelle. Esillä olevista lähimmäksi meikäläistä osuisi Nixon, mutta sen suvun vaakuna on ruma! Otan valokuvan katunäkymästä. Vanhaa kaupunkia, jossa on mukavasti korkeuseroja ja mutkia kaduissa. Viihtyisä, viileähkö, pieni-suuri city Dublin!
.
Etsin Dublinin linnaa, mutta ensin seuraan Christchurchin protestanttisen kirkon portilla sosiaalista näytelmää: ohitin juuri maassa kadun laidassa rähmällään rämpivän naisen.
.
Ajattelen, pitäisiköhän minun palata auttamaan...? Kuulen auton torvien tööttäyksistä jonkun toisen edellä ajavan autoilijankin hidastavan naisparan kohdalla ja toisen taas haluavan ajaa nopeammin.
.
Sitten ajaa paikalle hiljaa Garda, poliisiauto, ja pysäköi jalkakäytävälle. Valokuvaan tapahtuman kadun toiselta puolelta. Yksinäinen poliisimies juttelee naiselle, joka kömpii omin voimin pystyyn ja lähtee huojahtelemaan poliisiautoa kohti.
.
Poliisi joutuu äkkiä tukemaan naista jotakin horjahdusta vastaan. Nainen ja poliisi eivät kuitenkaan siirry Mustaan Maijaan, vaan jatkavat yhdessä kävelyä eteenpäin. Saattaaneeko poliisi eukkoa kotiin tai muualle? Dublin vaikuttaa aika leppoisalta pikkukaupungilta?
.
Dublinin linnalla on kiva puistopiha, jossa on penkkejä ja istutuksia. Chester Beatty Library on vieressä. Kun reppuni pitäisi laittaa säilöön, käännynkin eteisestä, sillä ei minulla ole paljon aikaa.
.
Eksyn kulkemaan päinvastaiseen, väärään suuntaan, etelään. Siten löydän protestanttisen St. Patrick's Cathedralin. Istun penkillä kirkon puistossa. Muitakin istuu toisilla penkeillä. Avarat alueet. Juon suklaamaitoni loppuun.
.
Suuntaan luoteeseen ja länteen, mm. ohi Guinnessin olutpanimon ja tuulimyllyn. Sairaalan ohi kuljettuani päädyn Heustonin aseman kohdalle, mutta lähden etsimään kadun ylityspaikkaa lännestä ja joudunkin sitten kävelemään lähes loputtomasti autotien laitaa.
.
Päädyn South Circular Roadin yllättävän hiljaiselle, puiden varjostamalle sillalle, jota pitkin ylitän Liffey-joen. Joki on täällä lännessä idyllisen hiljainen kuin pikkukaupungissa vain.
.
Nousen pohjoisessa Phoenix Parkiin, joka jatkuisi valtavana luoteeseen, mutta tyydyn pelkkään kulmaukseen ja valokuvaan Wellingtonin monumentin, joka on maailman suurin obeliski, 67 metriä korkea, pystytetty vuonna 1861 Waterloon taistelun muistoksi. Käyn obeliskin juurella.
.
Jatkan matkaa itään, jokivartta, poiketen useilla silloilla. Joskus myöhemmin olen lukenut Dublinin vaaroista, vaarallisista paikoista, mutta omat kokemukseni ovat pelkkää idylliä vain.
.
Ylitän sillan taas joen eteläpuolelle, menen Heustonin juna-asemalla, jossa on ruuhkaisia ihmisjonoja. Ulkopuolella rakennustyömaat rajaavat kävelyreittejä.
.
Istuskelen uudella James Joycen kävelysillalla. Lopulta pitkän matkan jälkeen kohtaan jälleen O'Connell Streetin, jota seurailen pohjoiseen. Keskellä katua on uusi Neula-monumentti ja katutyömaita, katu ei ole tällä kertaa parhaimmillaan.
.
Palaan etelään kadun toista laitaa ja käännyn Henry Streetin ostoskävelykadulle. Poikkean Dunne'sille, josta ostan kaupan oman halpamerkin colajuomaa 2 litraa 36 eurosentillä, hämmästyttävän halvalla.
.
Ilta alkaa vähitellen pimentyä. Päätän etsiä enää linjuriaseman. Matkalla näen postilaatikoita, mutta ehtisinkö vielä tänne asti palata tuomaan korttini, joita en ole vielä kirjoittanutkaan?
.
Alitan kaarena sillalla kulkevan junaradan. Havaitsen pientä ihmisruuhkaa, monia työmaita, paljon sekavaa kaupunkikuvaa. Kello 19 pääsen kuitenkin perille Busaras-bussiasemalla. Löydän sieltä jo Juusonkin istumasta.
.
Kirjoitan aseman penkillä istuen 7 postikorttia Suomeen. Juuso kirjoittaa puolestani, ajan säästämiseksi, kahdeksannen kortin yhteiselle ystävällemme Jarille: "Terveiset Keithiltä".
.
Asemalla näkyy olevan "yksityinen postilaatikko, jota postilaitos ei voi taata, vaikkakin kaikkea huolellisuutta noudatetaan." Tyhjennysaika on perjantaina klo 19, seuraavan kerran vasta maanantaina. Perjantain tyhjentäjän en ole huomannut käyneen ennen kuin jätän kortit laatikkoon klo 19:20.
.
Bussiaseman lipputiskillä numero yksi ei ole jonoa. Juuso on jo minua aikaisemmin ehtinyt käydä vaihtamassa oman bussilippunsa.
.
Linja-automme lähtee kello 20:15 ajaakseen illalla vain lyhyen reitinpätkän satamaan. Sama Ulysses-laiva, jolla saavuimme aamulla, odottaa meitä. Laivalla menemme taas edellis-öiseen paikkaamme ravintolaan nukkumaan.
.
Kun Englannin puolella Holyheadissa palaamme bussiin, illallinen istumapaikkani onkin viety. En ollut jättänyt mitään varausmerkkiä.
.
Pääministeri Tony Blairin vaimon Chery Blairin näköinen, pieni tumma punatukkainen keski-ikäinen englantilainen röökimuija, sanoo tupakan kuluttamalla äänellään istuneensa aiemmin siskonsa kanssa toisaalla. Hän tarjoaa käytäväpaikkaa minulle, mutta vaihdan joksikin aikaa Juuson viereen juttelemaan. Seuraavan välipysähdyksen huoltoasemalla pieni tumma punatukkainen nainen on vaihtanut uudelleen paikkaa ja saan koko oman penkkirivini ikkunoineen takaisin vain itselleni.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
(586. Bussilla Lontoosta Dubliniin)
JATKUU:
587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin