600. Interraililla Liechtensteiniin

Lähden lauantaina 27.8. Genevestä varhaisella junalla ensin Zürichiin. Siellä vaihdan heti Itävallan Wieniin lähdössä olevaan junaan. Buchs-nimiseen, Sveitsin puolella sijaitsevaan Liechtensteinin rajakaupunkiin on 1,5 tunnin junamatka.
.
Zürichin järven rantoja onkin ihanaa ajaa junalla kauniiden maisemien vuoksi! Järvimaiseman loputtua tulee näkyviin vuorijonoja. Saan olla aivan yksin vaunu-osastossani!
.
Wienin pikajuna ajaa Liechtensteinin ruhtinaskunnan läpi pysähtymättä! Sveitsin Buchs on Liechtensteinin lähin rautatieasema. Amerikkalaisissa sarjakuvissa on joskus näin pieniä eurooppalaisia mielikuvitus-ruhtinaskuntia esitelty.
.
Jo ennen Buchsia junan läpi kulkee passintarkastaja, koska ollaan tulossa valtioiden rajalle. Kaivan passini esiin. Heti kun virkailija vain näkee sinisen kannen ja lukee ääneen sanan "Finnland", hän jo ystävällisesti heilauttaa kättään ja poistuu hytistäni. Suomen passi on helppokäyttöinen, mutta siksi suosittu myös varastettavaksi.
.
Buchsissa junasta jäätyäni olen ensin vähän hämmentynyt: menisikö täältä kuitenkin pieniä paikallisjunia Schaaniin Liechtensteinin puolelle? Löydän bussiaikatauluja, ainakin postibusseja kulkee! Mutta kun tutkin esillä olevaa karttaa, minusta vaikuttaa, ettei olisi mahdoton ajatus kävelläkään perille, kilometrejä ei kerry valtavasti.
.
Niinpä lähden kävelemään itään, ensin junaratojen alitse, sitten moottoritien yli, ja lopulta siltaa Rein-joen ylitse. Rein ei ole kovin leveä tällä kohtaa, ja sen vartta näkyy kulkevan kävelytie. Maisema on rakentamatonta niittyä tai peltoa.
.
Ensimmäistä kertaa kävelen valtiosta toiseen! (Tornio-Haaparanta on toinen mahdollisuus.) Rajan ylittymistä osoittaa joen jälkeen vain iso tervetuliaiskyltti: "Willkommen in Schaan!" Vieressä on iso vaakuna, ja alla lukee pienemmällä "Fürstentum Liechtenstein". Sää on aurinkoinen ja kuuma. Levähdän hetken Reinin tulvan muistokiven juurella.
.
Tie ja ympäristö on aivan uneliasta lauantain 27.8. aamupäivän auringossa, ei näy autoja eikä ketään muita kulkijoita kuin minä. Kapea asfalttitie, tasaista kuivaa nurmikkoa kyltin seutuvilla, tyhjä puistonpenkki siisteine roskapönttöineen, muutamia puita.
.
Vähän kauempana näkyy rykelmänä taloja kuin jossakin Suomen kirkonkylässä, arkisen näköistä, mutta hyvin siistiä. Vielä kauempana nousee rinteitä, joilla häämöttää lisää taloja, kuten jokin muita suurempi ja juhlavampi, ilmiselvästi julkinen rakennuskin. Ja lopulta loivan, vihreän rinteen päättyessä näkyy vaihdos pystysuoran jyrkiltä vaikuttaviin, harmaisiin vuorenrinteisiin, jotka kohoavat todella korkealle!
.
Vuoret vaikuttavat suuruudessaan olevan aivan lähellä, mutta tie itään niitä kohti tuntuu pitkän pitkältä. Tien varrella uinuu varastorakennuksia ja postibussin pysäkkejä, mutta autoja ei näy.
.
Lopulta näen tienviitan etelään Jugendherbergelle eli retkeilymajalle, jonne lähden kulkemaan toista autiota, pitkää tietä. Mutta kyllästyn, kun ei tule uusia viittoja vastaani uskon vahvistukseksi. Käännyn takaisin itään ja tulen pienen kaupungin aukiolle risteykseen, jossa on kartta ja vesiposti!
.
Olen nyt liechtensteinilaisessa pikkukaupunki-idyllissä. Talot ovat arkkitehtuuriltaan arkisen vaatimattomia, valkeaksi rapattuja. Korkea pääty kadulle, kaksi ikkunaa kummassakin kerroksessa ja yksi ullakkoikkuna jyrkän harjakaton alla. Ikkunoiden pielessä ovat suljettavat ikkunaluukut ja ikkunalautojen alapuolella kukoistavat pursuavat kukkalaatikot. Ennen muuta kaikki on äärimmäisen siistiä!
.
Jos Sveitsiä pidetään siistinä verrattuna Ranskaan ja muihin Euroopan maihin, Liechtensteinissa on vieläkin paljon siistimpää! Missään ei loju yhtään roskaa. Katujen asfaltti voi olla jo vaalean haalistunutta, mutta silloinkin se on edelleen kulumatonta. Kaikki on kunnossa ja laitettua. Pikkukaupungissa on jalankulkutunneleita, suojateitä, istutuksia ja liikennevaloja...
.
Poikkean paperikauppaan ostamaan kuvapostikortteja, yhteensä 5 kpl, joista kukin maksaa puoli Sveitsin frangia, sekä niihin postimerkit, kukin 0,70 frangia. Ainoa myyjä on kiireetön, jo pitkälti vanhuuseläkeläisen näköinen ukko, jolta kysyn saksaksi paljonko on postimaksu Suomeen. Rikon 20 Sveitsin frangin setelin ja olen saada kaikki vaihtorahat kolikoina, mutta ukko löytää takahuoneesta sentään 10 frangin setelin. Liechtensteinilla ei ole omaa valuuttaa, vaan Sveitsin raha on käytössä.
.
Kävelen pohjoiseen ja löydän bussiaseman. Ostan kioskista kaksi paikallista sanomalehteä: 1) 'Liechtensteiner Volksblatt', 16 sivua perjantaina, ilmestyy 5 kertaa viikossa, meneillään jo 105. vuosikerta, hinta 0,60 frangia, sekä 2) 'Liechtensteiner Vaterland', 20 sivua, 5/vko, 60. vuosikerta, 0,50 frangia.
.
Kello lähenee jo iltapäivän neljää, joten minulla alkaa olla kiire etsiä retkeilymaja. Jugendherberge löytyykin pellonlaidasta, osoitteenaan Untere Rütigasse 6, 9494 Schaan-Vaduz. Talon edessä on jonottajia, majapaikka aukeaa vasta klo 17. Kulutan odotusaikaani puitten varjossa. Kävelen kauemmas kuvatakseni majan vuoristotaustassa. Huomaan että läheltä lähtisi myös houkutteleva maalaistie kohti Rein-jokea.
.
Retkeilymajassa on 104 vuodetta ja minullekin riittää tilaa. Hostelli on kaikkein siistein ja uutuuttaan kiiltelevin tähän mennessä näkemäni. Siis oikein Liechtensteinin tasoa... Erityisesti suihkut ja pesuhuoneet ihastuttavat minua. Tummapintaiset puukalusteet tuntuvat arvokkailta. Tämä voisi olla vaikkapa rikkaiden sisäoppilaitos, mutta yöpyminen maksaa kuitenkin vain 23 markkaa, kuten maksoi Genevessäkin. Täälläkin yöpymisestä annetaan koristeellinen leima todisteeksi retkeilymajakorttiin liitettävään vihkoon. Mieleni alkaa tehdä kerätä lisää maisemakuvallisia leimoja.
.
Heti varattuani yösijani lähden lauantai-illaksi kävelemään etelään, Schaanin pikkukaupungista kohti maan pääkaupunkia Vaduzia. Sinne päin kulkee pitkä Landstrasse. Schaanin talot jäävät vähäksi aikaa taakseni, kun tien vierus vaihtuu pelloksi ja niityksi. Lehmät laiduntavat heti aidan takana ja mulkoilevat minua. Vuorilta laskeutuu kuivunut joenuoma, jonka yli kulkee silta.
.
Vähitellen ympäristö kaupungistuu taas, kun alkaa uusi siisti pikkukaupunki. Tyylikäs rouva näkyy tulevan juuri kävellen kotiinsa, töistä tai ostoksiltaan. Nainen avaa pihaporttinsa ja alkaa heti kastella puutarhansa kukkia. - Ihmisiä liikkuu jalkaisin niin vähän, että käveleviin yksilöihin voin kiinnittää erityistä huomiota. Illansuussa muutamia autoja hurahtelee jo ohitseni.
.
Olen etukäteen lukenut joitakin kirjoja Liechtensteinista ja nyt näen niiden kuvituksesta tuttuja taloja, esimerkiksi hotelli Adlerin... siististi maalattuna, kuten kaupungin muutkin talot. Kaikki näyttää remontoidulta ja hyvässä kunnossa pidetyltä. Jokin taloista on parhaillaan paketissa korjattavana.
.
Huomaan, että Vaduzissa näyttää olevan vain kaksi katua, tie yhteen suuntaan ja toinen takaisin. Niiden lisäksi on vain pieniä kujia itään ja länteen. Lauantai-iltana kaduille riittää pörräämään hienoja autoja, ehkäpä korttelirallina edestakaisin? (Naantalissakin on vain kaksi katua, toista kulkevat siat sateella, toista porvarit poudalla.)
.
Löydän Vaduzin kaupungista elokuvateatterin. Toinen teatteri on Schaanissa, vielä kolmaskin Liechtensteinissa on jossakin maalaiskylässä. Näytökset "Taxidriver" klo 20:45 tai "Sechs Schwedinnen auf der Alm" klo 20:15 ovat vain liian myöhään minulle, sillä retkeilymajan sulkemisaika on jo klo 22! Kerrankin huomaan varhaisen nukkumaanmenoajan voivan tuoda harmia.
.
Kahviloita on paljon, monet ulkoterasseina. Minä juon kahvia halvimmalla, automaatista. Löydän Vaduzin keskustasta eduskuntatalon ja poliisiaseman, niitä vastapäätä postitalon. Kirkko on lähellä, torilla on viheriöiviä, hyvin hoidettuja istutuksia ja suihkulähde sekä modernia veistotaidetta. Täällä on rauhallisia, tyhjiä puistoja, joissa voin istua penkeillä, aivan ainoana oleskelijana.
.
Ruhtinaan palatsi näkyy lehvien läpi kaiken kaupungin yläpuolella vuorenrinteessä. Palatsille vie autotie, mutta joutuu kaartelemaan hitaasti ylöspäin niin laajoin kierroksin, etten jaksa tietä kävellen seurata. Matkan varrella ehdin nähdä lampaita.
.
Lähdenkin nousemaan ylöspäin portaita ja rinteessä siksakkina jyrkästi kiemurtelevia kävelyteitä pitkin. Muitakin kulkijoita on, joku pariskunta ei tunnu jaksavan enää kavuta, mutta vastaantulijoilla alaspäin on helpompaa. Yllättävästi jyrkällä kävelypolulla ei ole kaiteita!
.
Lopulta kävelytie saavuttaa äsken mainitun autotien aivan linnan lähellä, joten loppumatkani kulkee jalkakäytävää pitkin. Autotie kaartelee viimeiselläkin sadalla metrillä niin kauniisti, että tuo mieleeni sarjakuvien piirrokset selvästi Liechtensteinia linnoineen muistuttavista Alppien ruhtinaskunnista, joissa ei ole lentokenttää tai juna-asemaa maan pienuuden vuoksi.
.
Ruhtinaan asuma palatsi on Turun linnan tyyppiä ulkonäöltään, vähän pienempi ja matalampi kuitenkin. Kurkistelen portin raoista linnan pihalle. Linna ei ole ollenkaan avoinna turismille, vaan varattu ruhtinaan yksityiskäyttöön.
.
Lähden paluumatkalle viime hetkillä, kun ilta alkaa jo hämärtää. Kävelytiellä rinteessä ei ole minkäänlaista keinovalaistusta. Minun täytyy ehtiä alas jäljellä olevassa päivänvalossa. Ohitan jonkun hitaamman laskeutujan.
.
Pimeällä istuskelen alhaalla vielä puistossa. Rahaa minulta ei kulu, mutta tunnelmani ovat hyvät! Erikoinen kaupunki ja maa, kaunis ja rauhallinen paikka. Vaduz!
.
Sitten lähden kävelemään takaisin Schaaniin majalle. Joku näkyy yrittävän liftata pimeällä Landstrassella, mietin olisiko paikallisia vai turisti, onko jopa meidän majaltamme? Löydän retkeilymajalle helposti ja käyn perusteellisella iltapesulla kylpyhuoneessa.
.
Liechtenstein tuntuu olevan erityisesti amerikkalaisten turistien suosiossa. He tulevat ihmettelemään oman maansa vaurasta vastakohtaa, pienen pientä rikasta ruhtinaskuntaa. Niinpä illalla amerikkalaistytöt meluavat ja kikattavat typeryyksiään retkeilymajalla. Huoneeni on pieni ja siihen on ahdettu 8 vuodetta, riviin 4 kerrossänkyä, joiden välistä jotenkuten mahtuu kulkemaan. Puhdasta ja siistiä kaikki todellakin näyttää olevan.
.
Ikkunakin on kiinni. Painostava sisäilma nukkumiseen mielestäni. Ehkä ikkunan saisikin auki, mutta sitä ei raatsi tehdä, sillä huoneessani lepäsi jo saapuessani joku valtavan rinkan omistava jenkkipoika sairaana, vilustuksen kourissa yskien. Ilma huoneessa pysyy koko yön kuumeisen lämpimänä, ja kaikki sängyt taitavat olla käytössä.
.
Herään sunnuntai-aamuna 28.8., ja kävelen taas Vaduziin. Taidemuseo aukeaa siellä klo 10, sisältäen maalauksia ruhtinaan kokoelmista. Maksan sisäänpääsystä 3 frangia ja kadun moista tuhlausta!
.
Käyn myös viereisessä ilmaisessa postimerkkimuseossa ja pidän siitä enemmän. Kukin kävijä saa itse vetää esiin haluamiaan vitriini-laatikkoja, joihin on aseteltu muodostelmiksi postimerkkejä. Nähtävillä on miljoonan arvoinen Brittiläisen Guayanan merkki, sekä vaikkapa Moskovan olympialaisia (1980) juhlistamaan aiotut, mutta länsimaiden sotivaan Neuvostoliittoon kohdistaman boikotin vuoksi julkaisematta jätetyt Liechtensteinin omat postimerkit.
.
Liechtenstein on postimerkkivaltio, joka hankkii vientituloja painamalla paljon enemmän postimerkkejä kuin omat asukkaat tarvitsevat, myytäviksi ulkomaalaisille keräilijöille. Ostan automaatista lisää postimerkkejä, sillä näin erikoisesta pikkumaasta lähetän mieluiten kuvakorttini. Täältä tulleita postikortteja en ole itsekään nähnyt koskaan ennen. Kirjoittelen puistossa seitsemän korttia, mihin menee minulta turhan paljon aikaa, koska haluan selostaa pitkästi matkaani.
.
Kaupat avautuvat Liechtensteinissa kello 9 sunnuntai-aamunakin (turismi vastaan kirkko?) Ostan syötävää ja lisää postikortteja. Ostan 10 korttia tukussa, suljetun pussillisen halvemmalla, aivan kuin sian säkissä.
.
Turistibussit vyöryvät Vaduzin kaupunkiin! Amerikkalaisia, jenkkejä, Euroopan kiertueella, ehkä matkalla Sveitsistä Itävaltaan. Pysähtymisaikaa on tälle pikkuruiselle kuriositeettivaltiolle varattu puoli tuntia tai koko tunti, enintään pari tuntia... Olen ylpeä, kun olen yöpynytkin täällä!
.
Puolilta päivin lähden kävelemään takaisin Buchsiin Sveitsin puolelle. Buchsista ajan junalla Zürichiin.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
.
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
JATKUU:
601. Interraililla Luganoon